Lentomatkailun maagiset luvut

Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!

Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen

Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.

 Hetkessä elämistä

Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.

Itsekuria ja tahdonvoimaa

Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 

Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden

Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.

- Aino

Lue lisää Atmosfairin hiilijalanjäljen hyvityskeinoista sekä standardeista.

Kapusiinimunkkien luinen krypta, Rooman valtakunnan suurin kylpylä ja muutama vegaanin ruokapaikka

Kierrettyämme edellisinä päivinä Coloseumit ja Vatikaanit suuntasimme sunnuntain ratoksi kepeästi Kapusiinimunkkien ihmisluilla koristeltuun kryptaan. Mielenkiintoinen kokemus. Kävelimme museolle hotelliltamme ja matkalla näimme Roomaa koristavia suihkulähteitä sekä appelsiinipuita hedelmineen useiden hienojen talojen lisäksi. Koko Rooma on kyllä yks ulkoilmamuseo!

Kapusiinimunkit ja luinen krypta

 

Munkkien hautakammiot eivät olleet mitenkään järin pelottavia, mielenkiintoisia lähinnä. Huvitti mitä kaikkea sacrumista ja lantioluista saa aikaan ja oli mielenkiintoista tunnistella eri luiden kappaleita, mutta innostuminen lantion alueen luista lienee vain kätilön harrastuksia ;) 

Sisään museoon ja kryptaan täytyy peittää polvet sekä olkapäät pukeutumiskoodin mukaisesti eikä siellä saa kuvata. Audio-opastus oli tehty ihan mielenkiintoiseksi nauhoittamalla se keskustelun muotoon, vähän kuin sellainen radiokuunnelma. Katolilaisuus ja siihen liittyvä kulttuuri pyhimyksineen on kiehtovan erilainen ja oli ihan hauska tutustua munkkien ajatuksiin ja elämään. Elivät askeesissa omistautuen palvelemiseen ja parantamiseen, itseään välillä rangaisten ja mikäs sen viehättävämpää. Cappuccinien eli pikkuhuppujen elo osoittautui kiinnostavammaksi kuin olisin kuvitellut.

Museossa on yleensä näytillä Caravaggion maalaus kapusiiniveljestä, mutta tällä kertaa se oli lainassa jossain toisessa näyttelyssä. Kaikien 4000 munkin luista väsätyt koristeet, tiimalasit, seinäruusukkeet, pääkallo- ja lantioluualttarit näyttivät kuitenkin olevan paikoillaan. Olisikohan tää sellainen tohtori Temperance Brennanin lomailukohde?

Hautakammion ja kapusiinimunkkien museo, Museo e Cripta dei Frati Cappuccini, löytyy osoitteesta Via Veneto 27.

ORIGANOTrevi

Lounapaikan valkkasimme sijainnin mukaan ja talsimme suoraan lähimpään vegaaniystävälliseen paikkaan Origano Treviin, joka löytyi Via di Sant´Andrea delle Trattelta, läheltä Fontana di Trevin suihkulähdettä. 

Vegetaarisia ja vegaanisia pitsoja ja muuta lounassyötävää. Lounaspaikka oli ok, pizza 9-11€ ja vegaanillekin vaihtoehtoja oli useampia. Alkupalaksi jaoimme munakoiso caponatan, Caponata di melanzane con pane azzimo; munakoisoa, kapriksia, oliiveja sekä leipää. Annos ei tullut pöytään kuvan näköisenä vaan on raskaasti uudelleen aseteltu ja muokattu. Annokset näyttivät nettisivuilla kyl huomattavasti paremmilta...

Pääruuaksi otin calzonen, Calzone Origano, jonka sisään oli leivottu kesäkurpitsaa, paprikaa, munakoisoa, tomaattia ja basilikaa. Oheen tuotiin chiliöljyä ja sitä se kyllä vaatikin. Hieman balsamicoa sekä pippuria huljahtaen ja oli melko bueno. Myöskään calzone ei näyttänyt pöytään tuotuna ottamani kuvan mukaiselta. Viereemme pössähti kas kummaa suomalaisia matkailijoita ja täytyi kyl vinkata ettei kannata ainakaan tätä annosta kokeilla.

Lautaselliset olivat reilun kokoisia ja palvelu ok. Kahviin löytyi soijamaitoa. Kerran tämmösen käy testaamassa, mutta ei pidä odottaa liikoja. Hinnassakin oli pikkuisen "nähtävyyslisää", mikä näemmä on hyvin tyypillistä Rooman suihkulähdeaukioiden ja muiden hienojen rakennusten läheisyydessä.

 Diocletianuksen kylpylä ja Michelangelon luostari

Diocletianus rakennutti Rooman valtakunnan suurimman kylpylän joka valmistui 306 jK. Sinne mahtui 3000 kylpijää, hierontaa, urheilua, kirjasto ynnä muuta. Mighelangelo suunnitteli myöhemmin 1500- luvulla raunioituneen kylpylän sisälle Basilica of Santa Maria degli Angelin sekä Carthusian Monasteryn. Ei uskoisi, että kuvan jättimäinen kaari oli jotain 30 metriä korkea ja tenniskentän kokoinen. Sisällä museossa pystyi katsomaan hienoja rekonstruktioita videolta tästä kylpylästä ja sen marmorisista pilareista, koristeista sekä jättimäisestä vesialtaasta. Paikka oli valtava.

Museon luostaripuolella ihailimme patsaiden, pylväiden, hauta-arkkujen ja muiden veistosten jäänteitä. Tuntuu näin suomalaisena uskomattomalta minkä ikäisiä esineet ja rakennukset ovat ja minkälaisia ikkunamekanismeja, suihkulähteitä, kaiverruksia ja mosaiikkeja sitä on väsätty aikoinaan julkisiin rakennuksiin.

Minä olin tässä kohden ehkä hieman väsähtänyt jo jätimme osan museoista käymättä. Puutarhassa oli mehiläisiä, jättimäisiä laventelipuskia, suihkulähteissä karppeja ja puistossa lintuja. Ne olivat mielenkiintoisempia siinä kohden.

Samalla 7€ lipulla voi vierailla neljässä eri nähtävyydessä, Crypta Balbi, Palazzo Altemps, Palazzo Massimo sekä Terme di Diocleziano, kolmen päivän ajan, jos haluaa. Joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai museoon on vapaapääsy.

Diocletian kylpylämuseo sekä luostari ulkopuistoineen, Terme di Diocleziano, Museo Nazionale Romano, Certosa Di Santa Maria Degli Angeli, osoitteessa Piazza della Repubblica Via Enrico de Nicola 78. 

Illallispaikkaa varten jouduimme tekemään jännittävän metromatkan pitkin Roomaa sillä tämä ravintola sijaitsi melko kaukana The Building hotellistamme, Via Montebellolta. Ensin menimme metrolla hotellimme läheltä Gastro Pretoriolta Terminin asemalle, MEB sinistä linjaa pitkin. Terminin asemalla vaihdoimme Anagninaan menevään metroon, MEA oranssi, josta jäimme pois San Giovannin asemalla siitä kävely toiselle metrolinjalle, MEC vihreä, Lodin asemalle ja seuraavalla Pigneton asemalta ulos.

Jälkikäteen sompailu metroissa ei tuntunut ollenkaan niin vaikealta kuin se ennakkoon jännitti. Googlen kuvahaulla etsittiin Rooman metrokartasto ja sillä mentiin. Se oli pienoinen ylläri että välissä piti kävellä eri metrolinjoille päästäkseen, semmoiseen ei mikään kartassa viitannut, mutta onneksi asia selvisi nopeasti paikan päällä eikä palloiltu tunneleissa turhaan etsien. Osasta kartoista puuttuu myös linjoja, joten tarkkana niiden kanssa. Yhden kerran lippu metroon kustantaan 1,5 € ja sillä saa matkustaa 100 minuuttia vapaasti. Lipun saa helpoiten ostettua kolikoilla aseman automaatista.

 So What?!? vegaaniravintola

 

Pienen etsiskelyn jälkeen So What?!?- ristorante vegan löytyi söpöltä pikkukujalta. Pöytävarauksemme tuotti hieman hilpeyttä sillä paikalla ei ollut lisäksemme ketään muita. Meille taas pöydän varmistaminen oli kaikesta huolimatta selkeä juttu, sillä tiesimme, että matka ravintolaan on astetta haastavampi ja ruokapaikkojen haku ei ole lempipuuhaa. Varmistamisen varmistamista siis.

Ravintola on kahden vegaaniaktiivin perustama rento paikka, joka pyrkii tarjoamaan hyvää ja rehellistä ruokaa. Alessandra ja Paolo perustivat ravintolansa 2013 vaikutettuaan ennen sitä kymmenisen vuotta vegaaniskenessä ruokablogiaan, kokkauskurssejaan ja tv- ohjelmiaan tehden.

Alkupalaksi lähdin kokeilemaan lettuja joiden sisällä oli tofua ja pinaattia, Crespella di Farro Bio con Tofu e Spinaci. Mukavan simppeli ja neutraali aloitus. En tiedä miten nämä täällä tän tomaattikastikkeensa tekee, mut se on ollut joka ruuassa aivan uskomattoman hyvää. Niin oli lettustenkin päällä. Mies tykkäsi luomupolenta kuutioistaan peston kanssa, Organic Polenta Cubes with Valerian Salad Pesto.

Pääruaaksi söin punaisia linssejä, Zuccotto di Lenticchie all´Andamento Mediterraneo. Mies kokeili pyöryköitä, joita "mummisi ei koskaan valmistanut sinulle versio 2.0" perunoiden ja paistetun kaalin kera, Le Polpette che la Nonna non ti ha mai fatto ver. 2.0. Kuvassa melko suomalaisen näköinen annos epäskarppina :) Makumaailma oli turvallisen perinteistä. Ei mitään voimakkaan dominoivia makuja tai läpitunkevuutta, ei kyllä mitään kovin yllätyksellistäkään. Sellaista kotoisan simppeliä ruokaa hauskasti elokuvajulistein sisustetussa ravintolassa Ennio Morriconen Greatest Hits taustalla soiden.

Jälkiruuaksi vielä tiramisu, joka oli oikeasti syntisen hyvää. Alkuruuat 4-5 €, pääruuat ja pastat 8-9 € ja jälkkärit 4-5 euron hujakoilla. Luonteikas ravintola So What ja pilke silmäkulmassa löytyvät osoitteesta Via Ettore Giovenale 56. Jatkoluettavaa Tripsteristä: Rooman vegaanivinkit, tätä käytimme itsekin luodatessamme Rooman vegeravintoloita.

Lähdettyämme ilta oli päättänyt pimentyä oikein kunnolla ja ravintolat avanneet ovensa. Ihmisiä oli sunnuntainakin paljon liikkeellä. Metrot lakkasivat kulkemasta joskus yhdeksän maissa joten paluumatkan kävelimme. (Tähän pieni lisähuomautus; sain ihanan aktiivisen ja italian taitoisen lukijan viestin, että metrot pääsääntöisesti kulkevat joka päivä 23:30 asti ja joinakin päivinä pidempäänkin. En tiedä miksi ainakin vihreän linjan asemat olivat silloin sunnuntaina suljettu, ehkä sillä linjalla aikataulut ovat erit. Kannattaa tarkastaa!) 

Matkalla näimme Via Del Pigneton ravintola-alueen kävelykatuineen ja se näytti kyllä tutustumisen arvoiselta paikalta. Kaikenlaisia jänniä kuppiloita levittäytyen pöytineen kadulle, kauniita ulkovaloja kesäyössä  ja ainakin sinä iltana enimmäkseen paikallista väkeä.

Kävelymatka hotellillemme Via Montebellolle kesti täydellä vatsalla pulleroiden puolitoista tuntia, mutta mikäs siinä Rooma ihmetellen ja katsellen. Hyvin se taittui hieman reippaan neljän kilometrin matka hissukseen. Näimme paljon sellaista mikä olisi muutoin jäänyt matkailijalta näkemättä. 

- Aino

Ensimmäisen päivän tunnelmia Roomasta

Lentäminen on minusta ihanaa. Nousukiitoon lähtö ja laskeutumisen pienoinen jännitys, parasta mitä tiedän. Jaksan tuijotella tuntikausia lentokoneen ikkunasta ulos. Tiiraillen pilviä ja alhaalla näkyviä maan muotoja, peltoja, rakennuksia, vettä. Ei millään muotoa ekologista matkailua, mutta en haluaisi elää ilmankaan. Vaikkakin lukemani perusteella vegaaniruokavalio säästää luontoa enemmän kuin oman henkilökohtaisen lentomatkailuni lopettaminen, on lentäen reissaamisessa aina mukana hieman syyllisyydenkin tunteita. Tiukkoja valintoja, vaikeita valintoja, elämän valintoja.

Onnistuneen laskeutumisen jälkeen ostimme Fiumicinon lentokentältä lippuautomaatista a´ 14 € junalipun Rooman junaan. Asemalla on kelvolliset opasteet ja monta heppua joilta kysellä jeesiä, jolleivat junalle menevät liukuportaat meinaa osua silmiin. Seuraa vain Uscita- kylttejä ja junan kuvia tai Treni- opasteita. Trenitalian puksuttelema junamatka Rooman Terminin asemalle kestää kolmisen varttia siirtymisineen.

VitalityFood- bistro, Piazza dell´Indipendenza

Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Roomassa kahteen ruokapaikkaan. Toinen aivan Terminin rautatieaseman läheisyydessä matkalla The Building hotelliimme. VitalityFood osoitteessa Piazza dell´Indipendenza 8. Piazzalla voit ensin täyttää vesipullosi uudelleen ja sen jälkeen astua valoisan bistron ilmastoituun viileyteen.  

VitalityFood tarjoilee salaattiannoksia, pastaa, pikkunaposteltavaa ja makeita herkkuja. Tarjonta on luomua terveysruokaa, mitä se nyt pitääkään sisällään, joukossa monta vegaanista vaihtoehtoa. Teevalikoimaa löytyy ja paikasta voi ostaa kaikenlaista mukaan. Erityisesti silmiini osuivat vegaaniset luomuoluet ja kuohuviinit.

Pikku bistro on auki joka päivä 6.30- 23 joten se on varma valinta matkaajalle ennen bussilla tai junalla lentokentälle siirtymistä tai jos on tulossa kaupunkiin hankalaan aikaan. Takeaway mahdollisuus kannattaa hyödyntää täällä, sillä Terminin asemalla vegaanisen syötävän löytäminen ei ole yhtä helppoa ja aseman paikat avaavat ovensa myöhemmin.

Italialaiset hörppäisevät iltapäivällä espresson ja monet liike-elämän palveluksessa olevat pitävät nopeita palavereita kahvin ääressä ehkä pienen leivoksen samalla nauttien. Tätä bisnesspukuista kansaa kävi pistäytymässä bistrossa. Naiset pukeutuvat todella tyylikkäästi, kengissä on korkeaa korkoa ja koristellut sandaalit ovat yleisiä. Kauniisti laskeutuvia ja vilpoisia luonnon materiaaleja tekstiileissä. Miehillä lähes poikkeuksetta pitkät housut ja paitapusero, tennarit tai kävelykengät eikä useimmiten näkyvissä sukkia. Asua täydentävät aurinkolasit ja vyö sekä melko usein lompakko takataskussa. Tällaista vaatetarjontaa löytyy Rooman kaupoista pilvin pimein.

Söin VitalityFoodissa mieheni kanssa puoliksi annoksen pennepastaa, tomaatilla ja basilikalla. Simppelistä ulkomuodostaan ja muutamista ainesosistaan huolimatta mielttömän makuinen vaikka niin yksinkertainen. Leipää tuotiin ohessa. Hyvän kokoinen, kuuden euron annos noin myöhäiseksi lounaspalaksi tai välipalaksi. Palvelu oli vähän hidasta, mutta ystävällistä ja heikohkon matikkapään ansiosta laskumme oli ehkä puolet siitä mitä sen olisi pitänyt olla. VitalityFood bistron hintahaarukka pyörii noin 5-10€ välillä ja cappuccinonsa saa soijamaidolla.

Rifugio Romano vegaanisen pizzan paratiisi

Aivan hotellimme vieressä sijaitseva vegaanistakin ruokaa tarjoileva ravintola Rifugio Romano oli tulopäivämme illallispaikkavalinta. Itseasiassa Rifugio, osoitteessa Via Volturno 39, oli sen verran hyvä, että ajattelimme käydä siellä vielä toistekin syömässä reissumme aikana. Ensimmäisellä illallisellamme annosvalinta oli helppo; pizzaa! Sitähän Italiaan on tultu syömään ja paikan listalta löytyy monta vegaanista vaihtoehtoa. 

Alkupaloja kuitenkin ensin ja hyvä valkoviini pöytään. Vegaanisen luomuviinin löytäminen on aina ilo. Italiassa vegaaniviinit on merkitty hienosti tutuin vegaanimerkein. Itävaltalaisissa on samaa parhautta, mutta sanoisin, että helpoiten on ollut löydettävissä luomun ja vegaanin yhdistelmiä Roomassa. Illan valinta Falerio Dei Colli Ascolani DOP "Ciû Ciû", Bio-Vegan, 18€.

Listalta löytyy alkupalat, pastat, jälkiruuat ja päivän erikoiset. Miljöö normi roomalainen, melko siisti ja palvelu oikein ystävällinen joskin verkkainen. Jaoimme bruschettalautasen, Bruschette Miste Vegan, alkupalaksi. Annos sisältää erilaisin vegaanisin päällystein koristeltuja paahdettuja leipiä. Hummusta, oliivitahnaa, kirsikkatomaattia, vegaanista majoneesia ja seitan leikkelettä, No-meat mixed d´oeurs, Affettato Veg.

Ravintola tarjoaa kaikille kaikenlaista, mutta vegaaninen tarjonta on jopa hulppeampi kuin monessa umpivegaanissa paikassa. Iltaa myöden ravintola käy ruuhkaisaksi ja on todella suosittu hyvien ulkopöytiensä vuoksi, ihmiset jonottavat kadulla asti joten varaudu odottamaan. Menimme nälkäisinä paikalle kahdeksalta, joka on roomalaisittain melko aikainen ajankohta ja pääsimme heti istumaan ilman ennakkoon tehtyä varausta.

Vegaaninen salamipitsa täysjyväpohjalla oli todella kuumaa, rasvaista ja maistuvaa. DIAVOLA pizza sisälsi tomaattikastiketta, vegaanisalamia, chiliä ja vegaanimozzarellaa, hinta 9 €. Ihana aloitus makumatkalle. Odotukset nousivat kyllä todella korkeiksi tämmöisellä hinta-laatusuhteella. 

Onneksi Rooman reissua on suunniteltu jo etukäteen ja pöytävarauksia tehty. Tekemillemme varauksille hieman naureskeltiin ravintoloissa, mutta emme halunneet ottaa sitä riskiä, että joutuisimme kääntymään ovelta, koska osa paikoista tulisi sijaitsemaan hankalan taipaleen päässä hotelliltamme eikä niitä vegaanisia ravintoloita nyt niin hurjasti ole.

Miten hankalaa onkaan oikeasti miettiä mitä sitä kirjoittaisi reissukokemuksistaan. On niin paljon kaikkea; makuelämyksiä, mietteitä, havaintoja, ihmisiä, nähtävyyksiä. Toisaalta yritän kovasti ottaa teitä mussukoita huomioon ja miettiä, että mikä olisi sellaista mikä hyödyttäisi muita matkailijoita, sellaista mistä ei ole vielä kirjoitettu. 

Onko tarpeen laittaa kaikkea tietoa tiskiin vai antaako pelkkä tunnelmointi kenellekään yhtään mitään? Miten monta kuvaa voin laittaa ja mitkä kuvat ovat kiinnostavia? Mistä sinä haluaisit lukea ja mitä tietää? 

- Aino

Roomaa kaikin aistein

Rooma on aivan käsittämätön kaupunki. Kirjaimellisesti jokaisen kadun kulman takana jotain katsottavaa; suihkulähde siellä, obeliski täällä, kirkko, patsas, palatsi, taidokas kaiverrus tai rouhean kaunis ovi. Paljon on myös hellettä ja ihmisiä, tuoksuja, ääniä, elämää, vilinää, eläimiä, kasveja, kielien sekamelskaa, siritystä, sihinää, solinaa ja värejä.

Noin kolmen miljoonan asukkaan Roomassa vierailee vuosittain turisteja tuplasti asukasluvun verran ja melkolailla poikkeuksetta kaikki käyvät katsomassa Colosseumin sekä Vatikaanin. Yllätys, että kyseiset nähtävyydet löytyvät myös minun ja reissuseuralaiseni listalta.

Mahdollisimman pieneen roskamäärään tähtäävän vegaanimatkalaisen on kuitenkin otettava selvää muutamasta muustakin jutusta kuin vain säätilasta ja tilastoluvuista. Harjoittelun myötä kohteessa on alkanut toistumaan tietty kaava, jonka avulla luotaan lähialueiden ruokapaikat, kierrätyspisteet ja siivoan hotellihuoneen sinne päästyäni.

Matkaan lähtö ja tulopäivä kohteessa

Lentoa edeltävä yö tuli nukuttua hieman rauhattomasti. Jännitti niin kovasti reissuun lähtö, sillain hyvällä tavalla. Aamulla pakkailin vielä viimeisiä juttuja. Tällä kertaa lähdimme molemmat, minä ja mieheni, reissuun reppujen voimin. Molemmilla omansa. Se tuntui todella kevyeltä ja hyvältä. Kokeilin reppureissulaisen tyyliä jo Wienin matkalla aiemmin ja kyllä se aivan selkeästi on mun juttu.

Pakkailuihin kuuluu tärkeänä vesipullon mukaan ottamisesta huolehtiminen sekä eväiden valmistaminen minulle. Lentokoneissa kaikki tulee melko raskaasti roskakuorman kera ja haluan välttää sen. En myöskään aina jaksa selvittää vegaanisia vaihtoehtoja ja tivata mitä annokset sisältävät. On helpompi mennä omilla ilman turhaa huomion herättämistä.

Tällä kertaa täytyy antaa lentoyhtiölle plussaa siitä, että viini oli lasipullossa. Mies sai kuitenkin nauttia sen ihan itsekseen sillä en päässyt varmuuteen oliko viini vegaanista. Puolisoni yritti, että reissun teemana olisi "kaikki viini on vegaanista kunnes toisin todistetaan" vaan ei se oikein mennyt lävitse.

Oma vesipullo matkoilla

Helsinki-Vantaan lentokentällä oman vesipullon täyttö hoituu helposti wc:ssä erikseen juomapullon täyttöön varatusta hanasta. Selkeimmin täyttövessa löytyy siitä shampanjabaarin yläkerrasta. Lentokoneeseen ei siis missään nimessä tarvitse ostaa muovista pulloa. Täyttöpisteitä löytyy monelta lentokentältä ympäri maailmaa ja aina kannattaa selvittää onko paikallinen kraanavesi juotavaa.

Roomassa hanavesi on juomakelpoista. Kaiken lisäksi lähteistä pulppuavaa ihanuutta saa sieltä täältä kadun kulmissa ympäri kaupunkia, joten ei mitään syytä ostaa yhtä ainuttakaan kertakäyttöistä muovipulloa koko matkan aikana.

 

 

 

Hotellien yksittäispakattu kosmetiikka

Hotellihuoneessa siivoan kaiken kertakäyttöisen pois näkyviltä. Kaikki esitteet, liput ja lipareet, suihkutarvikkeet ja muut. En käytä yksittäispakattuja tuotteita muutamasta syystä. Ensinnäkin ne usein ovat huonolaatuista kosmetiikkaa, sisältävät järkyttävät määrät tuoksuaineita ja kemikaaleja, jotka eivät tee kenellekään hyvää ja tuoksujen valtava kirjo rasittaa hermostoani. Tuotteet hyvin harvoin ovat vegaanisia, eettisiä tai ekologisia ylipäänsä, enkä jaksaisi ottaa sellaisista selvää lomamatkalla. Pienet demopakkaukset tuottavat valtavan määrän turhaa roskaa ja useimmiten se kaikki on muovia. Siksi kaappiin vain piiloon ja harras toive hotellille päin etteivät toimita mitään lisää.

Rauhan tyyssija

Siivoan myös muunlaista turhaa pois silmistä. Silkkiteipillä laittelen tarvittaessa tv:n roikkuvia johtoja taulutelkun taakse siistimmin piiloon ja joskus tarvittaessa peitän tv:n standbyvalon vaikka laastarilla, jollen löydä virtajohtoa minkä vetäistä seinästä. Opettelen käyttämään ilmastoinnin säätöjä sekä luotaan valaistuksen mahdollisuuksia, että saan tarvittaessa säädettyä kaiken nopeasti mieleisekseni, kun alkaa tuntumaan siltä, että "nyt tulee liikaa kaikkea kaikista tuuteista".

Tyhjennän repun, asettelen vaatteet henkareille, oion ja järjestelen. Keräilen koristetyynyt ja muun irtaimen ylimääräisen ja tungen kaappiin, sängyn alle tai verhon taakse piiloon. Tarvitsen oman lepopaikkani, jossa saan levähtää ihmisvilinältä ja missä mikään ylimääräinen ei kaiherra mieltäni.

Esitän siivoajille tai respaan toiveen, ettei huonesiivous käy huoneessamme lainkaan. En tarvitse jokapäiväistä petausta tai pyyhkeiden vaihtoa. Siivoamisesta pidättäytyminen säästää luontoa, mutta eniten pidän siitä ettei kukaan astu lepoalueelleni vaan saan pitää sen aivan omassa järjestyksessä ja roikotella pesemiäni vaatteita kylpyhuoneessa ilman, että kukaan siirtelee niitä.

Minulle vihjaistaan toistuvasti, että olenko ajatellut, että olisin kenties erityisherkkä ihminen. Kovastihan tuo minun toiminta siihen viittaa. Ottaessani huomioon omat tuntemukseni ja hermostoni ylikuormittumisen vaatimat lepoajat, niin hyvin kuin osaan, jaksan kahlata lävitse Colosseumit, Vatikaanit, Pantheonit ja muut ruuhkaiset nähtävyydet muutamassa helteisessä päivässä ja vielä keskittyä tekemään hyviä valintoja ruokapaikkojen suhteen, maistelemaan, tunnustelemaan ja tutkailemaan. Siinä sivussa kirjoitan, valokuvaan ja prosessoin kaikin aistein. Onko siis ihme, että rauhan tyyssijaa tarvitaan?


- Aino

Haaste 2017: Jatketaan tissipostausten sarjaa

Hei siis mehän lähetään lomalle Roomaan! Pakkaamisen kanssa on tosin ollut haasteita. Lähes kaikki vaatteeni hajoavat ja ennen hajoamistaan ottavat melkoisesti päähän. Bikinien turnauskestävyys epäilyttää vieläkin ja nyt niiden tulisi suoriutua 35 asteen helteestä viikon verran, mukaan luettuna lapsivapaan kylpylän ylenpalttiset lilluroimiset.

Jokin aika sitten nää oli oikeasti ihan asiallisen näköiset biksut, mutta kauas on tultu niistä ajoista. En oikein ymmärrä miksi mieheni kuva-aarteiden joukosta löytyy vanhoja kuvia vaatehankinnoistani, mutta olkoot. Hyvää blogikuvamateriaalia!

Hankimme lomaa varten etukäteen netistä liput Vatikaaniin, että välttäisimme porottavassa auringossa jonottamiset. Wienin reissulla viisastuneena ja Barcelonan La Sagrada Familian kokemusten perusteella ennakkoon hankitut e-liput on parhautta.

Pukukoodi tuottaa tuskaa

Vatikaaniin ei voi laittaa minihametta, shortseja, hihatonta paitaa eikä ottaa reppua mukaan. Polvet on oltava peitossa, olkapäät samoin, aivan kaikilla sukupuolilla. No niin, siitäpä sitten pähkimään millä vermeellä sitä selviää hengissä näistä vaatimuksista?

Paikalla on reppusäilö, että se on jo erittäin tervetullut juttu ja omat juomapullot ovat visusti mukana, vaikkeivat siellä kaikkein pyhimmässä. Imeskellään varmaan hätätapauksessa hikeä toistemme kauloilta. Poistaakohan ne meidät sisäänkäynnillä jo pelkästään näiden juttujen vuoksi? Vaan oikeasti, lukemamme perusteella paikalla on koko ajan väkeä, joiden pääsy estetään kirkkoon dress code- rikkomusten takia. Siis kääk!

Jokunen vuosi sitten on jopa ollut sellaistakin polemiikkia, että miehet eivät ole päässeet hatun kanssa sisään, mutta naisten on ollut pakko peittää hiuksensa ja jollei mitään pään peitettä ole löytynyt on täytynyt ostaa huivi. No, tämähän on mielenkiintoista. Onneksi otettiin ajoissa selvää, sillä miten haasteeni olisi suhtautunut tähän?

Lueskeltiin, että vaatimukset saattavat oikeasti vaihdella päivän mukaan. Elikkäs taustatyöni tuloksena taidan varautua Vatikaaniin jollain kaavulla ja mietin pääni puhki minkä ihmeen rätin otan hiusteni peitoksi, kun ei mulla ole kuin noita juoksussa käyttämiäni buff- tyylisiä tuubihuiveja. Kai mää sit semmosen. Suojaahan se auringoltakin, jos alkaa oikein hitokseen porottamaan.

Jos nyt ihan mielettömästi tekee mieleni tölleröidä kaupungilla juoksushortseissani niin ehkä mää pakkaan reppuun mukaan sen Saaristo Openillakin tuuletetun paskemman Seppälän mekon, jonka voin tarvittaessa vetää jalkojen peitoksi.

Sandaalit sitten, saakos semmosia olla vaiko eikö olla? Mietin nimittäin, että olisin melkolailla vetäissyt reissuni pelkillä sandaaleilla. Reppuun ei mahdu monia kenkiä. Taustatutkimuksemme mukaan kengillä ei ole väliä, kunhan on kengät.

Pietarin kirkko on ylivoimaisesti nipoin näissä pukusäännöksissä. Helvetin enkeleitten t-paidalla ja farkuilla pääsee vaan kunhan ei ole shortsit ja hihaton toppi. Viehättävää. Äärimmäisen houkuttavaa jopa :) Tosi puheessahan sitä voi vaan ottaa arkijärjen matkaan, peittää paikkansa ja olla herättämättä liikaa huomiota millään kummallisuuksilla, töllistellä nähtävyydet, kerätä kimpsunsa ja revitellä Pietarin kirkon ulkopuolella.

Bikineissäni en revittele. Niiden kanssa käyttäydyn mahdollisimman hillitysti etteivät ne vaan lahoa ympäröivään todellisuuteen. Siitäkin huolimatta mussuseni tulen hukuttamaan teidät valtavaan kuvatulvaan ja kaikkeen ihanaan, sillä myö mennään Italiassa semmosiin paikkoihin, että oksat pois. Ainakin näin ennakkoon kuvien perusteella kuolattuna...

ja mies oottaa, että tulee ensi vuosi ja keisarinnan uudet vaatteet. Silläköhän se mulle näitä vanhoja vaatekuvia laittelee? Fashion Revolution- kampanjan ja Future Learn virtuaaliyliopiston kautta käymäni kurssin myötä, en tule enää ikinä tekemään ostoksia samoissa vaateliikkeissä, joissa olen asioinut aikaisemmin. Haasteeni näyttää sen mihin asti tekemilläni hankinnoilla pärjään ja antaa aikaa miettiä oikeasti eettisempiä ja ekologisempia vaihtoehtoja.

- Aino


Kaiken Älä Hanki Mitään, vuoden 2017 haasteestani pääset lukemaan tämän linkin takaa.

Haaste 2017 päivitys noloin kuvin höystettynä

Houston I have a problem! Ongelma ottaa bikinien olomuodon ja iskostuu päin feissiä elikkäs pläsiä miehen huudahtaessa, että "sää et voi noilla lähteä mihinkään!". 

Tässä kontekstissa mihinkään, tarkoittaa Roomaa ja suurin ongelma lienee se, että reissun yhteydessä on tarkoitus lillua muutama päivä kylpylässä Rooman lähistöllä. Mieheni epäilee, että jonkin verran hapertuneet "biksuni" liukenevat lopulta veteen. Täytyy myöntää, että niistä lähtee epäilyttävästi jotain hitua 😕 Se ei voi olla hyvä merkki.

En siis missään nimessä kauhistele kadonnutta rintavarustustani. Silikonit tipahtivat jossain vaiheessa imetystä takamuksen puolelle ja kasvisvoittoinen ruokavalioni on tuonut mukanaan uskomattoman bikinivartalon ihan vain sängyssä makaamalla. Eiks oo jännää. Siitäkin huolimatta näille rämpylöille on tehtävä jotain (rämpylöillä viittaan bikineihin..). 

Tai jos nyt totta puhutaan niin uimavarusteeni ulkomuoto johtuu nimenomaan siitä, että tein niille jotain. Sitaisin ne nimittäin solmuun tuosta edestä, kun tässä päivänä eräänä, kun ei tullut räntää ja p**kaa niskaan, olin tuolla pihalla sittenkin kuokkimassa japanin tatarin kimpussa ja tissit ärsyttävästi halus mukaan kaivaukselle.

Nämä kyseenalaiset rämpylät on jo niin moneen kertaan kasaankursitut, että hirvittää. Näillä kuitenkin mennään. Olisko mitään ideoita millä näistä sais edes jotensakin säädylliset? Vai pitääkö mulla harkita lappubikinien virkkausta? 😒 Puistattaa jo ihan ajatuskin.. 😝

- Aino

Pee ja Äs: tuus mukkaan seuraamaan haasteeni etenemistä! Käy tykkäämässä Facebookissa Kokonainen Elämä Edessä ja Instassa @kokonainenelamaedessa 💚💛💜