Lentomatkailun maagiset luvut

Aikuiseloni aikana olen lentomatkaillut viidelle (5) lomalle Eurooppaan. Sitä ennen meni 20 vuotta ettei tullut käytyä missään. Lapsena kävin Kanarialla ja teininä lensin Sveitsiin töihin. Pidän lentämisestä. Avoimesti tunnustan, että saan nousukiidoista ja laskuista kiksit, tykkään tuijotella ikkunasta ulos ja torkkua koneessa lyhyillä lentomatkoilla. Pitkistä ei ole kokemusta. Kuljetuksen, liikenteen ja matkailun hiilipäästöt ovat maailmanlaajuisesti valtavat. Melko hyvin alkavat nämäkin jutut olla tiedossani, vaikkakin edustavat ekoilussani sitä kartoittamattominta kenttää. Opiskeltavaa riittää!

Lentomatkailun hiilijäljen hyvittäminen

Yksisuuntainen lento Helsingistä Barcelonaan aiheuttaa 1 303kg CO2 päästöt eli edestakainen matka tuplasti tuon. Omien lentojensa päästötaakat voi laskea vaikka Atmosfairin laskurilla ja hyvittää lentämisen päästönsä siellä. Tässä linkki Atmosfair.de. Sivuilla kerrotaan lentomatkailusta laajasti, siellä vinkataan, että mitkä lentoyhtiöt on vertailussa vähäpäästöisempiä ja selostetaan miten hyvitysjärjestelmä toimii. Kannattaa ehdottomasti kaikkien lukaista.

60€ saan Barcelonan lentojeni hiilet hyvitettyä, 48 € menee Rooman lennon hyvittämiseen. Melko nopeasti laskeskelen kaikkien ikinä lentämieni matkojen hyvitykseen menevän summan. Halutessani pystyn viherpesemään lentomatkojeni CO2 päästöni tuon standardoidun sekä sertifioidun palvelun kautta. Voin vaikka ostaa lahjaksi jollekin läheiselleni tämmösen hiilihyvityksen tai joku voi siitä repäistä minulle sopivan, aineettoman lahjan.

Mutta mutta.. kuuluuko rivien välistä itseironiaa? Mitäs tuumaat, hiljentyyköhän Kokonaisen omatunto täysin tämmöisellä? Hieman paremmalta tuntuu, että voin kans esitellä tämmöistä palvelua muillekin ja herättää mielenkiintoa, lisätä tietoisuuden tasoa ja valistaa, vaikkakin teen sit itse ekomokia siinä missä muutkin. Viherpesu on edelleenkin viherpesua.

 Hetkessä elämistä

Yhdessä hujauksessa meni parikymmentä vuotta etten lentänyt minnekään. Enkä matkaillut noin muutenkaan jokuista auto- ja laivamatkaa lukuun ottamatta. Nykyäänkään en ilman miestäni matkustaisi. Pikaiset visiitit Euroopassa ovat meidän parisuhdeaikaa ja aikuislomailua. Pikaiset siksi, että töiden, lasten harrastusten, kisamatkojen ja muiden velvoitteiden keskeltä, vapaiden päivien raivaaminen kahdenkeskiselle olemiselle on välistä työn takana. Olemme olleet onnekkaita ja päässeet nyt hyvin irti arjesta tukiverkkomme avulla. Ensi vuosi voi olla toisenlainen ja on elettävä nyt, hoidettava parisuhdetta nyt, annettava aikaa toisille nyt ja aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. 

Voisimme odotella niitä päiviä, että pääsisimme matkustamaan hitaasti maata myöden junalla tai pyöräillen hiilipäästöjä säästäen, mutta niitä päivä ei välttämättä koskaan tule. Mieheni menetettyä ensimmäisen vaimonsa on ajatus asioiden väliaikaisuudesta hänen mielessään kirkkaana. SittenKun- elämä tuntuu rikolliselta valheelta. Itse näen tämän myös selkeänä ohjenuorana tekemisissäni. SittenKun- on vaarallinen ansakuoppa, älä mene sinne.

Koska meillä on vain tämä hetki, niin teemme elämässämme niitä asioita, joista iloitsemme ja jotka luonnistuvat meiltä helposti. Koska olemme vain nyt, valitsen tien, jolla muutan toimiani ekologisemmiksi päivä päivältä aloittaen niistä muutoksista, jotka tulevat kuin luonnostaan. Sillä ne toimet jäävät elämään, niistä tulee rutiini ja niiden kautta tekemäni muutokset synnyttävät isomman vaikutuksen kuin, jos yrittäisin väen väkisin muuttaa yhtä tekijää elämässäni riutuen ja välillä epäonnistuen siinä. En tavoittele mahdottomia vaan mahdollisia.

Itsekuria ja tahdonvoimaa

Tavoitteet ja toimet tulevat olla saavutettavissa, niissä pitää pysyä ja niihin sitoutua. Sitoutuminen on helpompaa, kun muutos ei ole ylivoimaisen vaikea tai raskas. Siksi jokainen pieni askel on tärkeä. Se synnyttää positiivista tahtoenergiaa, jonka avulla teet seuraavan hyvän tekosi ja sitten taas seuraavan ja seuraavan. Tahtoenergiaa meillä on rajallisesti, siksi on nopeasti saatava asiat rutiineiksi, ettei niitä tarvitse tahdonvoimalla tehdä.

Lentomatkailemme jatkossakin jossain määrin. Lentäen pääsemme nopeasti pois arjesta ja tutustumaan eri kulttuureihin, kieliin ja historiaan; meille pariskuntana mieluisiin ja kiinnostaviin juttuihin. Tahdonvoimani ei riitä sanomaan miehelleni ei, siinä kohden, kun hänen impulssiivinen luonteensa on jo hankkinut lentoliput, varannut hotellin ja järjestellyt lapsille hoitajan. 

Olennaisen äärelle tai ainakin sitä kohden

Reissussa vältämme muovia, lajittelemme roskat, kieltäydymme turhasta, suosimme luomua, lähiruokaa, lähiviinejä ja syömme kumpikin vegaanisesti paikallista, eettistä yksityisyrittäjyyttä tukien. Lentämisen hiilijalanjälkemme voimme hyvittää palvelun kautta ja lentomatkailun päästöistä tietoisena haaveilemme myös pyörä-, juna- ja patikkareissuista pitkin maailmaa, mutta juuri nyt meillä ei tunnu olevan sellaiseen resursseja. 

Vähentääkö tämä yhtäkään lentämisestämme aiheutunutta päästöä? No ei. Onko viherpesua, selittelyä ja itse itsensä huiputtamista? No jokseenkin kyllä. Ja oliko sitä elämässä muutakin kuin oman hiilijalanjäljen kyttääminen tai vielä parempaa, jonkun toisen jalanjälkien ääressä kauhistelu? Niin ja oliko se niin, että minun viisi edestakaista lentomatkaa, näin ekoasioista tietoisena, veti sitten kaiken muun tekemiseni täysin turhaksi ja tekemättömäksi ja että niiden vuoksi minulla ei mitään hyvää sanottavaa olekaan? Ai niin, nuo lapsetkin vielä. Linkolalaisen aatteen ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan olen syyllistynyt mitä raskaimpaan ympäristön tuhoamiseen. Ipanaisiakin on viisi (5), joten ihan pitäis tässä nyt hiljaa olla ja hävetä omaa olemistaan miettien, että millä ilveellä tungen nuo rötkäleet takaisin kohtuun. Hankalaksi menee, varsinkin nuiden veijareiden kohdalla, jotka eivät ole omastani syntyneet.

Vaan jospa me päädyttäis takaisin rakentavalle polulle. Mietitään niitä keinoja joilla eloamme ekoistamme ilman, että se tuottaa meille liiallista ahdistusta ja pahaa oloa tai syyllistää muita. Sillä minä uskon, että vain semmoselta polulta käsin saamme aikaan merkittäviä pysyviä vaikutuksia ja murramme välinpitämättömyyden muurin. Välinpitämättömyys on kaiken kattavasti ainoa oikea iso ongelma, johon meidän pitäisi kohdistaa yhdessä voimamme. Siksi tämän blogin nimi on Kokonainen Elämä Edessä eikä esimerkiksi Hiilijalanjälki nolla.

Elämän kuuluu olla oman näköinen, mielekäs kokonaisuus. Silloin, kun olemme tasapainossa itsemme kanssa, tyytyväisiä ja hyvinvoivia, on meillä repussa enemmän satsattavaksi tahdonvoimaa kohti parempia valintoja ja katseemme siirtyy kuin itsestään omasta navasta ympäristöömme. Meillä on lupa nauttia tästä matkasta, jota elämäksi kutsutaan.

- Aino

Lue lisää Atmosfairin hiilijalanjäljen hyvityskeinoista sekä standardeista.

Barcelona Plant-Based restaurants 1.

Olimme varanneet matkan jo jokin aika sitten. Aikana ennen kummallista "heräämistäni". Kirjoittelin itsekin täysin ihmetyksen vallassa tästä käännytyksen kohdasta, kun dokumentteja katseltuani heräsin rauhattoman yön jälkeen hyvin erilaiseen aamuun. Eläinperäinen sai väistyä ruokavaliostani. Ainakin toistaiseksi.

Mielenkiintoista tietty, että olimme juuri lähdössä matkalle ja mies oli tehnyt varauksia fine dining paikkoihin ja sen semmoisiin. Ilmoitin sit yks kaks, että "kuules kulta, kun se on semmoinen juttu, että ajatuskin lihasta lautasella tai mistään millä on hermosto, ahdistaa".

Onneksi tästä ei tarvinnyt vääntää kovin paljoa kättä. Eettiset herännäiskauteni ovat tuttuja tässä talossa ja jos jokin tuntuu minusta väärältä niin se todellakin tuntuu fyysisesti ja psyykkisesti. Mies on oppinut kunnioittamaan näitä tunteita ja antamaan niille niiden vaatiman ajan muhia. 

Viestittelin miehelleni ja pyysin, että voisiko hän laittaa samantien illallispaikkoihin kyselyä, että onnistuuko vegaaninen vaihtoehto. Sain vastauksen, että "En kyllä laita! Ne ihmettelisivät". Hetken aikaa tuijotin luultavasti tyrmistyneenä kännykkääni kunnes seuraava viesti ilmestyi ruudulle..

"Oon jo laittanu! Tietysti <3"

Alkuun suunnittelemissamme paikoissa vastaukset olivat "ei, se on todella vaikeaa, eikä onnistu" ja "se on todella vaikeaa, muutaman ruokalajin kanssa ehkä voisi onnistua". Jaahas, ravintolat uusiksi sitten :) Siitä tulikin mielenkiintoinen seikkailu. Mies laitteli sähköpostia ja selasi nettiä, lueskeli blogeja ja soitteli ympäriinsä. 

Varauduin ottamalla lentokoneeseen ja ensimmäiseksi aamuksi vegaanisia patukoita ja pähkinöitä mukaani. Lentokoneessa Finnairilla oli näemmä tarjota vegaaninenkin vaihtoehto ihan listalta, mutta sellaisen voisi myös tilata lennolleen. Ensimmäiset askeleet ruokaseikkailussamme alkoivat Chocochilin suosituksia lukemalla.  Blogit on kyllä ihan mahtavuutta siinä miten monta asiaa sieltä voi oppia muiden kokemusten kautta. Ettei tarvitse aina kantapään kautta kaikkea koluta itse.

Meidän hotelli ei sijainnut keskellä vegaanisia ravintoloita chocochillin Elinan tapaan, mutta Barcelonan yliopistolle ja sen ympärillä sijaitseviin ravintoloihin ei ollut pitkä matka. Tulimme myöhään illalla perille kaupunkiin ja ensimmäisen illallisen söimme ihan normi sushipaikassa, jonka annoksia yhdistelemällä sain koostettua itselleni vegaanisen sushilautasen. Sushipaikkoja kaupungista löytyy todella paljon.

Espanjaksi vegaaninen on vegano. Jos haluaa vielä varmistaa että on tullut ymmärretyksi voi lisätä, että sin huevo, sin leche tai sin làcteos, sin carne, sin pescado.  Kahvin maidonkorvikkeella saa vaikkapa tilaamalla café con leche de avena tai de soya tai de almendra. Tähän espanjankielen taitoni lähes rajoittuukin :) 

Ensimmäisenä aamunamme tiesimme, että suuntaamme Flax & Kale terveysravintolaan aamiaiselle tai brunssin puolelle se taisi venähtää. Teimme hieman suunniteltua pidemmän kävelylenkin :) Ravintola kuuluu isompaan ketjuun, jolla on monta paikkaa Barcelonassa sekä Lledassa, yhdessä Katalonian vanhimmista kaupungeista Barcelonan länsipuolella.

Nälkä oli melkoinen ja tilasimme Market Fruit salaatin, Innovative Iogurt- annokset, Chiasiemen bagelin sekä kahvia. Mies kokeili vielä paikan mehustamon tuoremehua.

Hommassa kävi lopulta niin, että bagelin pyysimme pakkaamaan mukaan. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja täyttä tavaraa. 4,95€ hintainen hedelmäsalaatti olisi yksistään riittänyt, yhden jogurttiannoksen kanssa meille molemmille. Kahvin hinnasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä se vaihteli miten sattuu.

Lauantaiaamuna paikassa oli ihan mieletön ruuhka. Ovella nimet otettiin jonotuslistalle ja kun lopulta saimme pöydän meitä pyydettiin suoriutumaan ulos noin tunnissa. Se olisi ehkä onnistunut, jättimäisestä Raw Bowlista huolimatta, jollei ruokien kanssa olisi ollut sähläystä.

Tilauksesta puuttui osa ja lasku meni kolmesti uusiksi eikä se lopulta ollut oikein vielä sittenkään, mutta emme jaksaneet enää pyytää uutta vaan maksoimme omamme ja hieman muidenkin aamiaisia, että pääsimme lähtemään.

Ruoka oli todella hyvää, vaihtoehtoja paljon ja annokset isoja, mutta ehkä kannattaa välttää ruuhkaisimpia ajankohtia, sillä silloin paikan systeemi leviää käsiin. Ehkä take away olisi toiminut, ken tietää. Hieman kannattaa katsoa, että mitä aamiaiseksi tilaa. Salaatti oli ainakin todella öljyinen eikä siksi paras aloitus päivälle.

Flax & Kale Tellers 74

-Aino

Hola! Terveiset Barcelonasta.

Olipas reissu!

Melkolailla varautumatta tuli sitten katsastettua Barcelonan ravintola-anti noin vegaanin näkökulmasta. Tilanne ei ollut siellä ollenkaan huono. 

Nälkäiseksi ei taatusti jää eikä vegaanisen tai kasvisruuan etsiminen ole kovinkaan hankalaa. Sanasto on melko hyvin hallussa ja löysimme useampiakin ihan tavallisia kahviloita joista sai soija- ja kauramaitoa.

 

Moni kohtaamamme barcelonalainen imoitti olevansa vegaani, mutta toisaalta mehän pyörimme vain niissä piireissä reissun ajan... Kaikenkaikkiaan terveellisyys ja eettisyys vaikuttaisi olevan nouseva trendi vaikka jututtamamme ihmiset olivat sitä mieltä, että Barcelonassa on huonosti puhtaasti vegaanipaikkoja.  

Se pitänee kutinsa, mutta kasvisperäisiä vaihtoehtoja löytyy useammankin ravintolan listalta edullisesta hieman hintavampaan. Budjetilla matkaavalle kasvisruuan ystävälle löytyy hedelmäkojuja ja marketteja sekä järkyttävän isolla annoskoolla ladattuja wok- ja sushiravintoloita, joista voi ostaa mukaan useamman aterian satsin.

Kolusimme useammankin kasviperäiseen, luomuun, vegaaniseen ja lähiruokaan erikoistuneen paikan lävitse. Kaikilla oli hieman omanlaisiaan ideologioita. Upeita tyylejä, persoonallisia paikkoja.

Menimme ravitolasta toiseen lähinnä suositteluiden perusteella ja saimme todella hyvää sekä avuliasta palvelua tehdessämme uusiksi illallisvarauksia ja hätyytellessämme ravintoloita uteluillamme.

Jalat huutavat hoosiannaa, kantapäät rakoilla ja pää pyörällä vielä kaikesta nähdystä ja koetusta. Eikä pienimpänä yllärinä se, että taivaalta oli iskenyt ihan mukavan lumikerroksen tänne kotoSuomeen meidän lomaillessa. 

Talvirenkaat pitäisi vielä vaihtaa, että pääsee aamulla töihin. Antti saa nyt levätä. Täytynee kokeilla ensin hieman lyhyemmillä matkoilla tuota talvipyöräilyä ja katsoa varusteet kuntoon. 

Kaikesta ruokareissailusta kokoan toivonmukaan kattavaa sepostusta, kunhan kymmenet kuvat on käyty lävitse ja ravintoloiden taustoja kartoitettu. Siinä sitä onkin hommaa vähäksi aikaa, mutta toivottavasti Barcelonan Plant-Based restaurant koosteestani on iloa reissaajille jatkossakin. 

Varoitan etukäteen, että olen melko surkea ruokabloggari sillä usein annos oli jo syöty ennen kuin muistin, että kuviakin olisi pitänyt ottaa. Onneksi mies oli mukana muistuttamassa :D

Joitain makupaloja laittelin jo Instagramiin!

- Aino