torstai 23. marraskuuta 2017

Häpeäkuoppa



Olen hävennyt sitä miten vähän minulla on rahaa, miten paljon velkaa ja miten huonoksi tunnen itseni raha-asioiden kanssa. Osa Osto- ja Hankintalakkoani on ollut keino sietää häpeää. Kaikki tämä on ollut hyväksyttävä ratkaisuyritys tilanteeseen, joka tuottaa minulle suunnattomasti tuskaa.

Myös minä haluan näyttää hyvältä ja esiintyä edukseni omistamieni asioiden kautta. Haluan kauniita, laadukkaita ja toimivia tavaroita ympärilleni, mutta en voi niitä perustellusti hankkia. Tuloillani on haastavaa pitää yllä edes monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. 






Tietysti luontoarvot ja elämän yksinkertaistaminen ovat minulle tärkeitä, mutta häpeän tunne on ohjannut minua tämän valitsemani ratkaisun äärelle. Eikä se ole sen enempää paha kuin hyväkään asia. Se vain on. Keksimäni ratkaisun kautta olen lukenut ja opiskellut kiertotaloudesta, vaateteollisuuden epäkohdista, fast fashion jutuista, työntekijöiden kohtelusta massatehtailla, ympäristötuhoista sekä hillittömän kuluttamisen järjettömyydestä ja kestämättömyydestä.

Olen empaattinen, haluan parempaa ja koen nämä asiat tärkeiksi. Tekoni ovat linjassa arvojeni kanssa ja saan tästä kaikesta tyydytystä, omanarvontuntoni kohoaa ja tunnen valinneeni oikein. Pidän itsestäni tälläisena tietoisena toimijana ja se auttaa unohtamaan häpeän, joka pohjilla kuitenkin lymyää.



Tunnetilojen sietämättömyys



Kun on tiukkaa rahasta eristäydyn. Koen olevani yksin ja tunnen, että niin kuuluukin olla, että olen itse tilanteeni aiheuttanut ja minun on selvittävä. Silti tunnen kauhua ja epätoivoa siitä miten pärjään yksin lasteni kanssa. Ei se nyt mikään uutinen ole, että omaishoidontuella kitkutteleva yh-äiti on melkolailla rahaton tai, että tukiviidakko lannistaa meistä monen muunkin.

Syytän kaikesta itseäni enkä näe ulospääsytietä. Tilanne tuntuu sietämättömältä ja jatkuvan loputtomiin. Tukehdun. Tunne on niin kamala, että toivon kaiken vain päättyvän. Lopulta aina pääsen suosta ylös, mutta pohjakosketus on ollut hirvittävä. Kylmähiki iholla ja täristen yritän kerätä itseäni ja lupaan etten enää ikinä ole samassa tilanteessa elämässäni, mutta olen ollut monesti. Lähes koko elämäni tavalla tai toisella.

Rahat loppuvat yleensä yhtäkkiä, valmistautumatta. Tulee jokin isompi lasku, takapakki elämässä, jotain menee rikki. Tilanteen konkreettinen korjaaminen vie energiaa ja kaiken huomion. On toimittava robotin lailla saadakseen asiat edes jotenkin kuntoon ja arki rullaamaan.

Siinä kaiken keskellä tunnepuoli saa jäädä syrjään. Sille ei ole tilaa ja tilanteen korjaannuttua kaiken haluaa vain unohtaa sillä ne ei ole kivoja tunteita. Mieluummin sitä keskittyy sisään tulleen rahan tuomaan helpotuksen tunteeseen. Niinpä ainainen noidankehä on valmis. Kuoppa kaivettu uutta sukellusta varten, eikä syy sukellukseen selvillä edelleenkään. Voihan olla, että kuoppa on kaivettu jo lapsuudessa. Mukavan kätevästi peritty kaivuuohjeet. 



Emme ole yksin eikä meillä ole syytä häpeään



Räpiköinti kuopan pohjalla on niin käsittämätöntä toimintaa, ettei se jää huomaamatta läheisiltä eikä varsinkaan lapsilta. Luulemme aikuiset, että kun vain puremme huulta ja olemme lasten edessä reippaita niin eivät näe mitään. Mikä virhe. Totuus on, että mikään ei jää huomaamatta. Ei se, että häpeässäsi itket, eristäydyt, huolehdit ja murehdit, ärsyynnyt ja äksyilet. Karkotat ihmisiä ympäriltäsi sillä et siedä omia tunteitasi etkä usko, että kukaan muukaan sitä sietäisi, ymmärtäisi tai hyväksyisi. Karsitaan kaikki ja ankistellaan, hävetään ja vajotaan syvemmälle.

Olisi helppo nappaista joku äkillinen keino tähän tilanteeseen. Pikavippi, ostaa luotolle tai osamaksulla, lainailla rahaa ehkä juoda kännit ja turruttaa itsensä, leikkiä hetki ettei ole taloudellisessa ahdingossa tai piittaa siitä. Tekohengitys tuo hetken hyvän olon, mutta kohta ollaan entistä syvemmällä kuopassa.

Minimalismi ja hankintalakkoni on kaventanut ja hiljentänyt elämääni. Yksin jäätyäni minulla ei ole ollut pelastajaa lompakkonsa kanssa. Ajaudun tutun kuoppani pohjalle ja joudun ensimmäistä kertaa elämässäni raadollisesti pysähtymään sinne. Ottamaan vastuun räpiköinnistäni ja myöntämään, että häpeän kuollakseni. Häpeän niin paljon etten koe mitenkään voivani pyytää apua. Tunnen etten voi kertoa tilanteestani kenellekään. Tuntuu etten voi näkyä, en kirjoittaa enkä olla.

Häpeän itseäni ja elämääni ja yritän ajaa rakkaimpani pois sillä en kestä katsetta, en sääliä, enkä apua. Olen ylpeä ihminen ja haluan olla pärjäävä sekä vahva, mutta en ole niistä kumpaakaan sen enempää kuin muutkaan. Pelottaa, että olisi riippuvainen muista.


On aika luopua



Ketään toista en kohtelisi yhtä ankarasti kuin itseäni. Ollakseni kokonainen, minun on lopetettava itseni kaltoinkohtelu ja luovuttava häpeästä. Hyväksyttävä se, että olemme riippuvaisia toinen toisistamme ja kohtaamme aivan samoja tilanteita. Emme ole yksin eikä meillä ole syytä häpeään.

Kuoppani taitaa olla siellä edelleen, mutta sen sijaan, että ajatuksineni päädyn kuopan pohjalle voin ajatuksieni avulla pinkaista kuopan yli, pyytää jotakuta auttamaan minut sen yli, levittämään tukiverkon tai joku päivä saan toivottavasti rahoitettua oman pikkusiltani varmistamaan tasaisempaa matkaa. Kenties ilman häpeää ei ole kuoppaakaan.

Tänään minimalismipelin 23. päivänä itkin roskalavaa penkoessani ilosta ja helpotuksesta. Tavaran joukossa oli sänky. Lattialla on todella kylmä ja kurja nukkua yksin. Päästän hissukseen irti häpeästä, sängyn otan matkaani.


- Aino


kokonaisen soittolistalla soffía björg - grateful ep:ltä soffía björg, pt 1.

18 kommenttia:

  1. vetää sanattomaksi enkä oikein osaa muuta kommentoida kuin että kiitos jälleen hyvästä ja tärkeästä kirjoituksestasi, toivon sinulle voimaa ja rakkautta, sekä terveisiä Hervannasta tietenkin. -Antti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Antti. Aina yhtä ihana saada terkkuja Hervannasta <3

      Poista
  2. Rohkea teksti. Tulit näkyväksi, se on suuri askel kohti kokonaista elämää. Häpeä on tuhoisa tunne, siihen tarvitaankin tukiverkkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulla näkyväksi.. siinä on työmaata, mutta askel akeleelta..
      Kiitos <3

      Poista
  3. Häpeään ei tosiaan ole syytä. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei olekaan. Se on täysin itseluotu kuoppa ja tunteet ajatusten mukaisia.

      Kiitos Sinulle!

      Poista
  4. Kiitos! Luulen, että tämä antaa myös meille muille voimia kammenta oman kuopan pohjalta. Olen itse tullut monesti miettineeksi mikä perspektiiviharha ja ristipaine on kohdata työssään kaikkein heikompi osaisia ja ahdistua kahvihuoneessa työkaverien keskellä, kun toiset puhuvat lomareissuista tai kampaamokäynneistä, samalla kun itse laskee sitä miten handlata oma jaksaminen, opintolainat, pakolliset kulut ja toisiaan seuraavat sijaisuuspätkät.
    Sinulla on hieno, tärkeä blogi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Raha-asiat aiheuttavat ahdistusta niin monella tavalla. Tietysti kaikki haluaisimme elämäämme kivoja juttuja, helpompia juttuja, toimivampia juttuja, mutta siinä kohden, kun edes perusjutuista huolehtiminen käy raskaaksi niin on se ihmistä syövää hommaa. Sitä niin toivoisi kaikille vakaata työtä, terveitä lapsia ja kestäviä parisuhteita.. kaikkea mikä pitää elämän edes jotenkuten ennustettavana, mutta eipä elämä taida olla ennustettavaa ikinä.

      Onneksi yllätyksiä tapahtuu aina myös positiiviseen suuntaan!

      Poista
  5. Aino hyvä
    Kysy ihmeessä läheiseltä apua raha ongelmman. Joku voi auttaa ihan mielellään kun hän itse ei tarvitse sitä rahaa mitä hänellä on. Oikeasti kysy ja kerro tilanteesi.
    Toivottavasti tilanne muuttuu paremmaksi
    T: Ismo

    VastaaPoista
  6. Hieno ja rohkea kirjoitus. Et ole yksin. Meitä samojen asioiden kanssa kamppailevia on useita. Välillä tuntuu että on yksin kun seuraa maailman kuluttavaa menoa ympärillään ja sitten esim. juuri sinä kirjoitat tällaisen tekstin ja tajuaa ettei ole yksin. Kyllä me täältä vielä nousemme. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Ei ihminen ole koskaan ongelmiensa kanssa yksin, aina löytyy joku, joka on samassa tilanteessa tai mennyt läpi saman.

      Poista
  7. Kiitos tästäkin kirjoituksesta! Itse seilaan monesti huonommuuden tunteen ja helpotuksen välissä, kun en enää ole osa oravanpyörää - vapaampi, mutta toisaalta en voi kertoa itsestäni aivan sitä tarinaa tavaroideni kautta, mitä haluaisin. Mutta ei kai todellinen identiteetti voi kulutukseen perustuakaan? Ja tietysti on raskasta ja oikeasti pelottavaa, jos rahat eivät riitä olennaiseenkaan... Voimia ja armollisuutta itseä kohtaan sinulle ja meille kaikille! Jokainen tällainen kirjoitus ja jakaminen tekee maailmasta vähän ymmärtäväisemmän, uskon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Minä uskon, että tavaran luoma mielikuva itsestä tai toisista on illuusio. Se on sinällään ihan käyttökelpoinen ja miksei hassuteltavakin ihmiselon sivujuonne, mutta eihän ihminen ole koskaan pelkästään puseronsa tai autonsa, ei edes niiden yhdistelmä.

      Illuusiota se on myös siinä mielessä, että omassa päässämme tavaramme muodostavat meistä selkeän, mystisen tai kiinnostavan tarinan, mutta eihän me pystytä toisen mielikuvia kontrolloimaan tai aidosti muodostamaan kuvaa itsestämme kenenkään toisen mieleen. Mielikuvat syntyvät niin monen tekijän summana, että varminta on pyrkiä aitouteen.

      Illuusiota se on myös siksi, että ihmisen aivokemia virittäytyy enemmän hymyyn ja katseeseen kuin paidan väriin tai vaatteen kuntoon.Onneksi näin sillä muutoin eläimillä tai vaikkapa vastasyntyneellä olisi melkoinen työ tehdä vaikutus. Tämä ajatusketju pyyhkii hymyn kera mun mielestä tuon itsessänikin tunnistettavan tunnevyyhdin :)

      Armollisuutta ja ymmärtämystä. Niitä minäkin toivon maailmaan enemmän :)

      Rakkautta myös <3

      Poista
  8. Kiitos tästä kirjoituksesta! Tunnen itse samanlaista häpeää raha-asioista ja se saa minut pelkäämään asioiden hoitoa ja laittamaan silmät kiinni ostaessa silloin kun tiedän että teko ei ole fiksu, ikään kuin salaisin itseltänikin. Kiitos että sanoitit tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Raha-asioihin liittyvät häpeän tunteet ovat todella yleisiä ja tuo toimintamalli, missä tungemme päätä pensaaseen, ei ole mitenkään tavaton.

      Raha ja tunteet on yhdistelmä, josta meidän pitäisi puhua enemmän.

      - Aino

      Poista
  9. Kirjoitat hienosti ja rehellisesti, ihmisenä ihmisille. Jonkun muun sanoittamana tajuan, miltä itsestäni todella tuntuu, ja miksi. Tajuan, etten ole yksin tunteitteni kanssa. Kiitos.<3

    VastaaPoista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3