Nyt menossa #muovitonmaaliskuu - muovin vähentäminen on meidän jokaisen juttu!

Muoviton maaliskuu pärähti käyntiin mm europarlamentaarikko Heidi Hautalan, Sulapac Oy:n toimitusjohtajan Suvi Haimin ja valokuvaaja Meeri Koutaniemen voimin. Tarkoitus on herätellä muovin määrään arjessa, vältellä muovia ja jakaa vinkkejä, kuinka muovin vähentäminen onnistuu kuluttajalta. Toki moni yrityskin on hienosti lähtenyt mukaan muovittomaan maaliskuuhun.

Parantumattomana haasteihmisenä Kokonainen otti tietysti osaa tempaukseen. Jo muutaman päivän aikana on haaste kerännyt miellyttävän paljon huomiota. Enemmän kuin kansainvälinen Plastic Free July kesällä, johon tuli viimeksi osallistuttua ostolakkoni ohella. Mutta nyt onkin ihan toisen näköiset kelit ja antimet kaupoissa.

Tässä kun on nyt tarkoitus jakaa niitä vinkkejä niin aloitetaan aivan perusteista. Suurin osa muovista tulee ruokapakkauksista, siksi kokkailujaan joutuu muuttamaan päästäkseen täysin muovittomuuteen tai Zero Waste idean mukaan, täyteen roskattomuuteen.

Oma muovittomuuteni ja roskattomuuteni sai aivan uudenlaista puhtia, kun vaihdoin ruokavalioni täysin kasviperäiseen. Minusta tuli siis vegaani ja se on ollut parhaita päätöksiäni. Liha- ja maitotuotteiden käyttöä vähentämällä synnytät vähemmän roskaa. Näin se vain on. Tekemällä perus raaka-aineista helppoja aterioita säästää luontoa. Aikaa se kyllä vie hieman enemmän tai ainakin vaatii suunnittelua, mutta tässä on hienona plussana painon hallinta. Tietysti omalle kotitaloudelle muovitonta on myös syödä vaikka noutopizzaa päivittäin pahvilootasta, mutta ei pidä unohtaa, että ravintolaan ainekset tulevat, mitenkä muutoinkaan kuin muoviin pakattuna.

 Arkiset ateriat

Arjen ateriani koostuvat yleisimmin sesongin kasviksista. Juurekset ovat tähän vuoden aikaan pääosassa. Porkkanaa, perunaa, punajuurta ja lanttua löytyy pakkaamattomana. Nämä sujahtavat ompelemiini hevi-pusseihin. Puna- ja valkokaali ei pakkausta tarvitse, hintalappu vain kylkeen. 

Kaalista saa monenlaista. Itse pidän erityisesti marinoidusta punakaalista. Valmistaminen on helppoa, kerralla voi tehdä ison satsin, josta saa väriä ja makua vähän joka ruokaan. Ohjekin on vilahtanut joskus täällä Kokonaisessa, voit kurkata sen tästä.

Eihän se mitenkään kaunis keko ole lautasella. Värikäs ja maistuva kuitenkin ja hirmuisen helppo valmistaa. Marinoidun punakaalin lisäksi, hieman riisiä edelliseltä päivältä, keitettyä punajuurta, venäläistä hapankaalia lasitölkistä, seesaminsiemeniä, ravintohiivahiutaletta ja loraus soijakastiketta. Näitä nyt sattui kaapista löytymään.

Pahvipakkauksissa saa monenlaista hyvää ihan tavallisistakin kaupoista, jos paikkakunnallasi ei ole irtomyyntiin erikoistunutta myymälää. Riisi ja ekologisemmat ystävämme ohra, suomalainen quinoa, couscous ja tattari ovat hyvä pohja annokselle. Linssit ja erilaiset pavut tuovat proteiinilisää ja ruokaisuutta.

Pastaa löytyy myös jokseenkin muovittomana, mutta melkein kaikissa paketeissa on jätetty pieni muovi-ikkuna tai paperinen pussi tahi kääre on pinnoitettu muovilla. Olen joutunut myös pettymään, kun luulin löytäneeni lähes muovittomassa pahvipakkauksessa pastaa, mutta sisällä olikin vielä muovipussi. Gluteenittomissa tuotteissa tämän voin ymmärtää, sillä pienikin määrä muuta viljaa voi olla keliaakikolle paha juttu. Kannattaa olla tarkkana pakkausten kanssa, jakaa kokemuksia ja pyytää kauppiaalta ottamaan valikoimiin niitä muovittomia vaihtoehtoja, kun on merkki selvillä.

Monta ruokaa tulilla

Perunaa meillä syödään melko paljon. Lapset pitävät siitä. Helpoin tapa mun mielestä on ostaa rosamundaa, pestä ja tunkea semmoisenaan uuniin. Samalla valmistuu uunissa monta muutakin juttua, kuten vaikkapa sellainen pastakastikkeen pohja johon tulee kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja öljyineen, valkosipulia ja mausteita. Siitä voi sit muussailla soseeksi tai täyttää sillä leipiä tai syödä semmoisenaan. Varioida voi loputtomiin sen mukaan mitä kulloinkin löytyy irtona.

Muutkin juurekset paistuvat uunissa perunoiden kyljessä. Punajuuret voi tehdä samoin kuin perunat ja kuoria vasta lautasella. Kukkakaali menee ihanasti pellillä, tosin nyt sitä ei oikein pakkaamattomana tahdo saada. Ajatuksena tässä on kuitenkin se, että ei se ole niin vaikeaa, kun muuttaa hieman sitä perusajatustaan, että miten ruokaa valmistaa. Minulla on usein monen päivän ateriat niin sanotusti tulilla ja valmistelen kaikenlaisia omia "eineksiä" kaappiin. Kuorin porkkanoita vesikippoon, pilkon ja paloittelen vihanneksia, liotan papuja, teen marinadi sotkujani ja yhdistelen niistä sitten mielivaltaisesti soveltaen. Luova ruuanlaittotyyli ei ole kaikkien juttu, olen sen huomannut, mutta luulen, että sitä voi opetella sillä oma taitoni on karttunut vuosien mittaan kokeilemalla

Olen kirjoittanut joitain ruokaan liittyviä tekstejä. Näiden seassa on reseptien lisäksi vinkkejä ruuan säilytykseen ilman muovia. Tästä selailemaan arkistojen aarteita :) Arjessa tulee kokeiltua niin monelaista, ettei sitä aina muistakaan mitä on tullut väsättyä, huomattua kaupoilla tai miten on jonkun jutun ratkaissut. Siksi vastaan mielelläni kysymyksiin!

- Aino

Mitä on tullut ja ei ole tullut puuhailtua

Katselin kuvasaldoani puhelimelta ja totesin, että onpa ollut jotenkin hiljaista. Yleensä, kun puuhaan ja teen, niin räpsin myös joitain kuvia ihan tätä kirjoitustarkoitusta varten. Ilmeisesti syksy hiipii hissuksiin ytimiin ja touhottaminen hiljenee myös. Ei mikään huono juttu missään nimessä!

Haastepäivitystä elokuulta 

Olen joutunut tuunailemaan vaatteitani sillä hankintalakkoni alkaa näkymään yhä enemmän ja enemmän vaatetuspuolella. Minkään muun tavaran tai henkilökohtaisen kulutushyödykkeen kanssa minulla ei ole ollut ongelmia. Kun ei käytä paljoa niin ei tarvitse paljoa. 

Itseasiassa tavaraa on karsiutunut entisestään. Myös vaatteita on lähtenyt yllättävän iso pino lahjoituksina kiertoon. Tuumin, että on parempi luopua epämieluisista vaatteista tässä kohdin, kun ne ovat vielä jollekin käyttökelpoisia. Arjessa käytän loppujenlopuksi vain osaa vaatteistani, vaikka niitä vähän onkin. Urheiluvaatteiden tekniset materiaalit ovat alkaneet inhottamaan ja siksi niitä on lähtenyt eteenpäin.

Päivittäin käyttämilleni vaatekappaleille kuuluu hieman heikkoa, mutta olen tehnyt joitain korjausyrityksiä. Eivät näytä näteiltä, mutta tuntuvat käytössä koko ajan vain ihanammilta. Joudun improvisoimaan enemmän ja toteuttamaan kerrospukeutumista, mutta siltikin vaateparteni ydin taipuu melko moneksi ja on yllättävän joustava. Joitain riepuja olen katsellut sillä silmällä, että muokkaan niistä uutta ja joitain kaksiosaisia yläosia olenkin purkanut toisistaan saaden kaksi toppia yhden sijaan. Jännästi monikäyttöisyys lisääntyy hieman säätämällä.

Kenties voisin tätä vaateasiaa avata tarkemminkin kuvien kera? Miten olisi sellainen lista missä on kaikki vaatetukseen viittaava omaisuuteni? Aikoinani sellaisen kasasinkin, mutta se ei ole millään muotoa enää ajantasalla vaikka blogitekstien kätköistä löytyykin :)

Muutakin tuunattavaa

 

Vaatetuksen lisäksi on tullut katseltua muitakin juttuja sillä karsivalla silmällä. Tekisi mieli tehdä muutoksia hieman sisustuksessa ja hieman käytännöissä. Mitä vähemmän tavaraa tai vaihtoehtoja jää jäljelle karsintakierrosten jälkeen niin sitä paremmin jokaiseen pieneen yksityiskohtaan ja valintaan pääsee paneutumaan. Se on oikeasti todella hienoa, sillä sitä olen aina halunnut, sellaista täysin tietoista kuluttamista ja hallittua minimalismia, jossa tiedän jokaisen tavarani tarinan ja kulutuhyödykkeeni hinnat, käyttömäärät sekä ympäristövaikutukset.  

Viimeisimpiä pohdintojani on ollut rypsiöljy ja sen käyttö. Meni pitkä aika ettei kaapeista löytynyt rypsiöljyä, mutta nyt se on palannut takaisin. Kookosöljy ei enää tunnukaan niin hyvältä valinnalta. Rypsiöljy on kotimainen, mutta toistaiseksi löytämäni vaihtoehdot ovat tulleet muovipullossa. Yritämme aina ostaa mahdollisimman ison pullon ihan jo perhekoonkin vuoksi. Joskus täytyy punnita ekologisuutta ja hintaa melko tarkkaankin ja kyllä tuli yks päivä punnittua. Jäljempänä kerron vegaanisesta majoneesireseptistä, johon menee 2 dl öljyä ja itseasiassa meille seitsämälle sitä voisi pyöräyttää helposti tuplat eli siinä olisi jo 0,5l pullo melkolailla mennyt yhden majoneesin tähden.

Voisi ajatella, että melkolailla kuulostaa niuhottamiselta ja kontrollin tarpeelta. Itsekin hieman sitä mietin, että meneekö tarpeeni hallita asioita hieman liian pitkälle, mutta olen tunnistavani näissä elämäni tuunaustarpeissa toisenlaisen pohjavireen. Se vire kertoo jotain sellaista tarinaa kuin poisoppiminen. Koska olen hieman perusteellinen ja ehkä verkkainen ihminen oppimisen ja kasvamisen suhteen, on minulla tarve ikään kuin siivota ensin pöytä puhtaaksi ja sitten lähteä tarkastelemaan hallitun pientä kokonaisuutta perusteellisesti. 

Tarkastelu käsittää kaiken tehdyn kyseenalaistamisen ja hillittömän määrän uudelleen oppimista sekä vanhasta poisoppimista, sillä tämä Zero Waste ja minimalismi ynnä muu, ei ole todellakaan sitä kulttuuria ja elämisen normia mihin kasvuympäristöni juurikaan olisi ohjannut. Puhumattakaan yhteiskunnastamme ja vallitsevasti kulutuskulttuurista tai suomalaisesta ruokakulttuurista. Haluan poisoppia, jos on jotain poisopittavaa, mutta ilman tilanteen selkiyttämistä on hankala huomata, että missä kohden on sosiaalisten tai kulttuuristen normien "aivopesemä" sillain huonossa mielessä. 

Tämä on luultavasti sitä samaa "joki ei ole joki ja vuori ei ole enää vuori" jatkumoa jonka kautta on nyt tullut tarkkailtua asioita. Luultavasti tulee hetki jolloin joet ja vuoret palaavat taas paikoilleen 😄

Kukkakaalitalkoot

Ennen kuin osasin aavistaa kansallisia kukkakaalitalkoita olin jo bongannut tarjouksesta uuden sadon ihanuuksia. Jännä miten hinta kiipi ylöspäin talkoiden myötä. Heti seuraavalla viikolla kaksinkertaiseksi! Olen kokeillut kukkakaalikeittoa, pakastanut pyrettä ja keitettyä kukkakaalia sekä vääntänyt wingsejä. Vegaaniset"siivet" onnistuivat sen verran hyvin ja koukuttavasti, että pilasivat paastopäiväni. En millään malttanut olla kokeilematta vegaanisen majoneesin valmistusta chocochilin ohjeella ja lopulta havahduin lusikoimasta ihan järkyn hyvää majoneesia suoraan tehosekoittimesta. Ups!

Ohjeet noihin Chocochilin wingseihin ja siihen majoneesiin tästä. Zerompi Waste- hengessä hieman tuunasin ohjetta sillä esim. sipulijauhe tulee muovipussissa, mutta löysin kartonkitetrassa jauhelihamaustesekoitusta, jonka melkolailla pääaine on sipulijauhe ja savupaprikaa kun en löytänyt niin korvasin jollain ihme "rub-maustesekoituksella", jossa oli myös sitä savupaprikaa. Ihan hirveästi en kuitenkaan uskaltanut lähteä säveltämään. Hyvä niin sillä nämä olivat todella hyviä.

Uunissa tuli samalla toinenkin pellillinen kukkakaalia, mutta ihan öljyllä, suolalla sekä pippurilla maustettuna. Kiertoilmauuniin voi tunkea monta pellillistä ja säästää energiaa sekä aikaa ja vaivaa. Kannattaa hyödyntää aina myös jälkilämmöt mahdollisuuksien mukaan. Uunipäivänä yritän tehdä mahdollisimman monta ruokaa uunissa valmiiksi. 

Talvella uuniruokien aherrustalkoot voi koittaa ajoittaa kunnon pakkaspäiville niin saa lämpöä kotiin. Tuli tarpeeseen viime talvena, kun maalämpömme asennus myöhästyi jokusen viikon kovimpien pakkasten aikaan. Meillä tippui välillä sisälämpötila kahdeksaan asteeseen... Invertteri oli jo valmiiksi viallinen ja muunmuassa siitä johtuivat edesottamuksemme lämmön kanssa. Vaan mehän voimme vaikka kollektiivisesti syyttää viime talven sisäpakkasia kummallisesta järjenjuoksustani niin ei täysin hukkaan mene sekään kokemus. 

- Aino

Itse tehdyt tortillaletut, quinoa-villiyrttitäyte ja simppeli guacamole

Meninkö tekemään Zero Waste tortilloja? No menin! Onnistuiko noin niinku omasta mielestä? Ihan asiallisesti onnistui, mutta parempi kysymys kuuluu, että teenkö ennään koskaan toiste?

Tortillalätyt, letut, elikkäs lipareet syntyivät tällä erää näinikkäästi:

• vehnäjauhoja noin 2dl
• suolaa noin 1 tl
• rypsiöljyä ehkä 3 rkl
• vettä 0,75 dl tai sinne päin

Taikinoitsin kaikki kulhossa ison salaattihaarukan kanssa ja lopuksi otin kädet avuksi. Tein vaivatun, sileän ja kiinteän taikinamöntin, joka ei tarttunut sormiin. Pettelin kulhon ja jätin taikinan lepäämään noin 15 minuutin ajaksi. Ihan hurjaa, että miulta tulee näinkin pitkälle reseptin näköinen tuotos.

Sitten levitin jauhoja pöydälle, etsin kaulimen,  jota ei yleensä käytetä kuin jouluna, ja ryhdyin taikinan kimppuun. Ensin aattelin, että tulisko noin kahdeksan, mutta ensimmäiset oli vähän pieniä. Lopulta veivasin kuusi, joista osa hiukka rupuisen kokoisia ja näköisiä, mutta kun tuli kiire. Olin kuvitellut olevani tässä vaiheessa nopeampi. 

Mulla oli vähän hätä kaulia, venytellä, iskeä pannulle, kääntää lettua ja pelastaa palamiselta. Tietty ne tuli sit niin pikaseen tahtiin ne letut, että oli veivattava guacamole siinä sivussa, pilkottava tomaatit, kuvattava toisella kädellä ja hätisteltävä lapsia pois keittiöstä. Onneksi keksin kipata taikinakulhon nurin ja laitoin letut siihen lepäämään ja venymään ennen pannulle pääsyä. Tuntui hirmuisen kätevältä siihen hetkeen. Kannattaa varata rauhallinen hetki, tehdä kaikki muu ennakkoon ja vasta sitten ryhtyä paisteluhommiin.

 

 

Quinoa-villiyrttitäyte tortillaan

 

Pilkoin samalla energialla takapihalta keräämäni villiyrtit eilispäivänä keitetyn quinoan joukkoon, tarkistin miten se kirjotetaan ja ähelsin muuta yhtä oleellista. Quinoahässäkkään olin noukkinut pihalta ainakin tilliä, voikukkaa, vuohenputkea, saksankirveliä, piharatamoa, rucolaa ja selleriä. Hieman öljyä, soijakastiketta, säilötyn inkiväärin liemet ja jalopenolientä, mustapippuria, suolaa ja siittä sit sekaisin. 

Tää tahna pysyi muuten ihan äärettömän hyvin tortillan sisällä, tuli myöhemmin todettua. Silleen ihan iloinen ylläri. Muuta hyvää, ravitsemuksellisuus poislukien, en niin helposti siitä löydäkään.

Oon tuota quinoaa miettinyt, että meille ei ehken enää osteta sitä. Kukaan ei oikein siitä tykkää, en osaa sitä keittää oikein, se on karseeta puuroa ja maistuu pahalle ja jostain syystä karvastelee kummallisen tuntuisena jossain tuolla sylkirauhasen tienoolla. Lisäksi sen perusteelliseen huuhteluun kuluu järjettömästi vettä ja se tuntuu pahalta. Liian vaivalloista siis kaikkinensa. Joskus ostin irtona, kun toivoin vähän vaihtelumahdollisuuksia, mut nyt on kaikki kaapista käytetty ja todettu että syödään quinotot jonkun muun kokkaamana. 

Guacamole kera totuuden

Guacamolen valmistin sillain, että otin avocadosta sisukset ja sörssäsin haarukalla hakkeloidun valkosipulin, soijakastikkeen ynnä ravintohiivan kanssa. Tiddidii, hyvää tuli. Lapset tykkäs letuista ja täytyy kyl itteki myöntää, et kyllä nää valmistortillalätyt peittoaa. Vertaa muovipussileipä - vasta paistettu leipä, se kertonee kaiken. Oli kans tosi jännä, sellainen pikkuisen unelias sivumaku siinä letussa, mietin pitkään mikä se olis, ja viimein sain sen kielen päälle; hyvä omatunto, sehän se!

Ja ettei totuus unohtuisi niin aterian valmistuksesta syntyi jätettä. Quinoa hässäkän sekaan lorautin lasipurkeista säilötyn inkiväärin liemet, jalopenolientä ja soijakastiketta. Guacamolen sekaan meni myös muovikorkkisesta lasipullosta soijaa ja muovikantisesta pahvipöntöstä ravintohiivahiutaletta. Mustapippuri on peltipurkissa, jonka ympärillä on aikoinaan ollut muovia. Rypsiöljy on kanssa pullossa ja vielä muovisessa pullossa! Teen katumusharjoituksia, ruoskin itseäni ja pistän kaiken miehen syyksi. Mut muutoin ei jäänyt jälkeen mitään mikä ei kompostiin kelpaisi.

- Aino

Miten hyötykäyttää retiisin naatit

Ostinpa retiisejä naatteineen sillä niitä saa nyt kaupasta ilman muovia. Kimppua kasassa pitävää kuminauhaa lukuunottamatta täysin roskattomana elikkäs Zero Wastena. Iso osa kimpusta on kuitenkin naattia ja niinpä miulla oli pakko katsastaa, että miten niitä vihreitä osia voi hyödyntää. Myös ruokahävikin vähentäminen kuuluu olennaisena osana näihin mun ekoharrastuksiin.  Täysin ovat käytettävissä, se selvisi jo hyvin pienellä taustatyöllä.

 Retiisin naattilevite näkkileivän päällä

Paistettuna kokeilin naatteja vakioksi muodostuneiden kasvishässäköideni seassa ja siellähän ne menivät mukisematta. Astetta hauskempi kokeilu oli retiisin naattilevite näkkileivän päällä. Jossain sellaisenkin ohjeen satuin näkemään, mutta se piti veganisoida voin osalta ja kehittelin muutoinkin ohjetta enemmän omaan suuntaani.

Se valmistuu näin: Pestyjä naatteja tehosekoittimeen, kasvirasvaa, valkopippuria ja hieman suolaa. Jollei ole tehosekoitinta tai muuta myllyä, niin kyllä tää ihan käsipelilläkin onnistuu vatkata. Hakkeloin itse mukaan vielä retiisiäkin väriksi. Maku ei ollut huono, ei järin säväyttäväkään. Rasvaa tuli liikaa, siksipä hakkasin pieniksi vielä keltaista paprikaa ja kesäkurpitsaa, kun niitä nyt sattui olemaan käden ulottuvilla. Lisäsin valkopippuria vielä hitusen lisää ja sekoitin kaiken joukkoon yhden ruokalusikallisen ravintohiivaa. Sitten alkoi olla maku kohdillaan ja mukava näkkärin päällinen valmis.

Retiisejä ei muuten pitäisi säilyttää kimpussa naatteineen vaan leikata naatit pois kotona, pestä retiisit ja säilyttää erillään. Naatit antavat retiisille ajan myötä kitkerää makua ja nahistuttavan retiisin. Naatin kanssa säilyvyysaika jääkaapissa on muutamasta päivästä viikkoon, mutta naatittomina, ja vaikka vielä kylmässä vedessä, säilyy retiisi jopa kuusi viikkoa.

Mitäs muita naatteja olette pistäneet käyttöön? Kokeilin joku aika sitten tehdä porkkanan naateista pestoa ja siitä tuli todella hyvää, tosin sille keitokselle potkua antoivat villiyrtit ja ehkä suosittelisin jotain sellaista kokeilemaan tuohon retiisilevitteenkin sekaan. Kuvittelisin, että vaikkapa saksankirveli olis aivan huippu. Ruokahävikistä pääset lukemaan lisää täältä näin.

 - Aino


Tykkäile Kokonaisesta Facebookissa, Instagramissa ja vaikka vielä Twitterissäkin. Kaikkialta löytyy!

Nyhtökaura Saaristo taivuteltu ruisleivän päälle

Gold & Green Foodsin Nyhtökaura kausimaku Saaristo lähti kaupasta kokeiluun alennuslapun vuoksi. Meni hetken verran tuumiessa, että miten tämän piparjuurella, tillillä ja sitruunalla maustetun Nyhtiksen valmistaisin. Pahvisen etiketin takaa löytyi muutama resepti ja niiden avulla päättelin, että tätähän voi vedellä paistamattakin. Palttoonnapeille suunnatun täytteen inspiroimana tein oman versioni.

Nyhtökaura Saaristo ruisleivällä

Tämä syntyi siten, että kumosin rasiallisen Saaristoa kulhoon ja aloin tilsimään haarukalla vaan se ei oikein murustunut mihinkään. Käytin kippoa hetkisen mikrossa, lisäsin puolikkaan luomusitruunan mehun sekä kuoren raastettuna. Muutama kevätsipuli pilkottuna joukkoon, lisää kuivattua tilliä, valkopippurijauhetta sekä kapriksia (niitä isompia) pilkottuna sekä reipas loraus kapristölkin nestettä. Näitä sekoittelin haarukalla jonkin aikaa, mutta en ollut tyytyväinen. Harmitti ettei kaapista löytynyt cremefraisea, mutta lopulta päädyin kokeilemaan kaurakurtin kanssa ja jo vain! Suolaa piti lisätä vielä hitusen.

Ruisleivän päälle, porkkanasuikaleita tuollain taidokkaasti väsättynä ja porkkanan naatista vihreätä päälle, kun eivät nuo kylvölaatikon tillit vielä oikein. Vähän yrittämisen makua tietty. 😉 Passasi mielettömän hyvin myös vaalean paahtoleivän päällä ja oli tänään aamulla kokeiltuna vielä parempaa tekeydyttyään yön jääkaapissa.

Mahottoman mukava, kesäinen alkupala vaikkapa. Minusta Nyhtis toimi itseasiassa paremmin kylmänä.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: "Radanvarren ananas", tutummin maitohorsma parsan tapaan keitettynä.

 

Maitohorsma eli Chamaenerion Angustifolium päätyi kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Tinttarintan kanssa käytiin joku päivä sitten noukkimassa horsman alkuja. Todella helppo kerättävä, on niin tunnistettava, että lapsenkin kanssa virhearvioiden mahdollisuus on pieni. 

Kokeilin horsmaa ensimmäistä kertaa elämässäni ja jännityksellä mietin, että miltä lie maistuu. Tuumin, että parsan tavoin tarjoiltuna toteutus on helpoin mahdollinen ja makukin aidoimmillaan ilman, että peittyy muihin mausteisiin. 

Selailin erilaisia horsman käyttömahdollisuuksia ja kyllähän niitä löytyi keitoista salaatteihin. Minä keitin ja pistin tomaatti-hernesalaattia kylkeen. Hieman kasviperäistä levitettä päälle ja pähkisaania eli vegaanista parmesaania, jonka ohjeen olen jakanut aiemmin.

Ei mitenkään hassumman makuinen. Varsien mausta kyllä huomasi milloin horsma oli kasvanut jo hieman liian isoksi tai mikä lie koira pissinyt päälle. Paksuimmista jokunen maistui muihin verrattuna jo hieman kitkerälle. 

Olin ilmeisesti tehnyt myös virheen katkaistessani horsman melko ylhäältä, kun sen olisi voinut poikkasta jopa hieman maanpinnan alapuolelta. Se mehevin osa vissiin onkin se tyvi.

No, oli miten oli, kyllä mää tykkäsin. Ensimmäisellä kerralla uuden villiyrtin kanssa veivatessa itselläni vaikeinta on se ajatuksen toteutukseen tarttuminen. Menen mielelläni tutulla ja turvallisella. Kannatti ehdottomasti lähteä laajentamaan repertuaaria.

Nyt on rentunruusut kokeiltu ja parsakausi sen kanssa ohitse täällä päin. Se olikin huomattavasti lyhyempi kuin uskoin, ihan muutamassa päivässä ovat varret jo venähtäneet 30 senttiä lisää. Ensi keväänä sitten uudestaan, mutta toki maitohorsmalla on muutakin käyttöä. Kukkia ajattelin kokeilla, sekä lehtiä vihersalaatin jatkeena.

Ei muuta kuin radanvarren ananasta kokeilemaan! Lempinimi kirvoitti aivan hervottomat naurut :D Löysin tuon nimityksen koluamalla Wikipediaa.

- Aino

Vuohenputkipesto -hummushybridi sekä marinoitu punakaali

Kävin takapihan perukoilta keräilemässä vuohenputkea kasan. Joukkoon eksyi saksankirveliäkin, jonka tunnistin tuoksusta nyppiessäni isoimpia kasvustoja juuri istutettujen vadelmantaimien ympäriltä.

Omasta pihasta tykkään keräillä villiyrtit ja muun syötävän suoraan metalliseen lävikkööni, jossa huuhtelen kaiken noukkimani. Noukin kyllä usein suoraan suuhunikin, kun ei ne kovin likaisia meidän pihalla ole. Pikku kavereideni kanssa poimiessa saattaa hiekkaa ja muuta yllättävää tulla joukkoon enemmän. Silloin huuhtelu on ihan paikallaan.

Tämä oli jo toinen vuohenputkipeston viritelmäni. Edellisen tein vuohenputken ja rucolan sekoituksesta. Laitan väsäämieni vegaanisten pestojen joukkoon melkolailla samat ainekset mutta vähäistä vaihtelua tulee sen mukaan mitä meillä sattuu kulloinkin kaapeissa olemaan. Viimeaikoina resepti on hioutunut seuraavanlaiseksi:

• vuohenputkea, pinaattia tai rucolaa tai kaikkia sekaisin niin paljon kuin myllyyn mahtuu
• paahdettuja auringonkukan siemeniä noin 1,5 dl
• aurinkokuivattuja tomaatteja 2-4kpl
• aurinkokuvatun tomaattipurkin öljyä ja liraus muuta öljyä, yhteensä noin 5 rkl
• valkosipulin kynsiä 2-4 kpl
• suolaa
• hitusen vettä, että menee myllyssä sekaisin

Reseptiä muuntelen sitten fiiliksen mukaan. Joskus teen cashewpähkinöistä, kun ei ole auringonkukan siemeniä, joskus laitan sitruunaa tai balsamicoa sekaan, kun siltä tuntuu. Lisäksi olen kokeillut lisäillä ravintohiivaa joukkoon ja sekin toimii. Ravintohiiva on sellaista suolaisen juuston, kuin parmesaanin makuista perus tavaraa kasvisruokailijan kaapissa sillä siitä saa B12-vitamiinit ja se tuo makua moneen keitokseen.

Tähän hummushybridiin lipsahti pohjareseptin lisäksi purkillinen kikherneitä liemineen, yksi kokonainen chili ja sitruunamehua. Öljyä meni hitusen enemmän, koska kaikkinensa tavaraa tuli ihan hirveästi.

Tarkastelin makua ja totesin, että kikherne vaatii hitusen enemmän suolaa. Chilikään ei lopulta maistunut seoksessa yhtään. Sain aikaiseksi sellaisen peruskivan tahnan leivän päälle, pastan joukkoon ja dippailuun. Kokeilin erilaisia leivänpäällisversioita ja yhdeksi suosikeistani nousi ruisleivän, vuohenputkipestohybridin ja marinoidun punakaalin yhdistelmä. Suolaista ja hapanta, hieman etikkaista. Herkulliset värit!

Suikaloidun punakaalin tungin lasitölkkiin ja marinoin etikka-öljy seoksessa, jonne laitoin vähän sitruunamehua ja suolaa. Se oli seuraavana päivänä jo ihan ok, mutta parin vuorokauden päästä vielä parempaa.

En muista, mistä idean marinoituun punakaaliin löysin, mutta perusta lienee kaikissa resepteissä melkolailla sama. Joissain ohjeissa oli omenaa ja toisissa rusinaa. Alku meni kuitenkin aina esittelemäni kaavan mukaan. Punakaali on ravitsemuksellisesti hyvä, se on halpaa ja sitä saa ilman muovia. Siksi olen nyt kokeillut siitä sekä tätä marinoitua versiota, että haudutettua punakaalia Vegaaniliiton sivuilta löytämäni reseptin mukaelmana.

- Aino

Itse tehty maapähkinävoi sekä kakun tekele

DIY maapähkinävoin teko Zero Waste tyyliin on helppoa ja kannattavaa. Meillä tykätään maapähkinävoista ja todella. Se on luomuna melko hintavaa ja tulee lasipurkissa. No eihän siinä purkissa mitään, mutta loputtomiin ei voi uusia purkkeja hankkia joten päätin opetella tekemään itse maapähkinävoita. Se oli niin helppoa, että pihinä ihmisenä ihan itkettää mitkä rahat on tullut tuhlattua ostovalmiiseen tavaraan 😉

Kuorimattomia maapähkinöitä saa irtotavarana laareista tai sitten voi hankkia suuren suuren pussukan, joka sekin vähentää pakkausjätteen määrää. Minulla oli kuorimattomia maapähkinöitä tuommoisen pellillisen verran. Tyrkkäsin ne semmoisenaan uuniin leivinpaperin päälle levitettynä. Asteita taisi olla 175-200 ja uunissa olivat jonkun 15-20min. Pähkinät alkoivat kiiltää ja hieman ruskistua levittäen ihanaa tuoksua kotiin.  Siinä kohden totesin ne valmiiksi.

Otettuani paahtuneet pähkinät uunista annoin niiden jäähtyä hetken kunnes laitoin ne keittiöpyyhkeen sisään. Päältä hieroen sain kuoret irtomaan melko sujuvasti. Oli siinä kyllä hommaa, mutta onneksi oli noita apukäsiä noukkimassa kuorettomia monitoimikoneen kippoon. Joissain ohjeissa on käytetty liotusmenetelmää kuorien poistamiseksi, mutta paahdetut maapähkinät ovat maultaan täyteläisempiä. Makuasioita.

Hienoisella jännityksellä testasin, että miten tuo meidän mylly pähkinöihin puree. Sain huomata, että pellillinen on meidän laitteelle liian iso määrä ja lusikoin osan maapähkinämurusta lasipurkkiin. Jatkoin loppujen pyörittelyä koneessa. Suhteellisen pitkään sain surrailla, että pähkinät alkoivat muuttaa muotoaan tahnamaisemmaksi, mutta lopulta notkistuminen kävi yhdessä hujauksessa.

Reseptissä ei siis ole mitään muuta kuin paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä ja suolaa maun mukaan. Valmistin lopulta kolmea laatua eli murusia, crunch- tyyppistä maapähkinävoita ja sileää maapähkinävoita. Teki mieli kokeilla kaikenlaista :)

Olen törmännyt myös monenlaisiin maapähkinävoirepteihin joissa lisätään seokseen kasviproteiinia antamaan lisäpuhtia. Tahnaa voi myös maustaa. Kanelilla vaikkapa. Löysin Punnitse & Säästästä Ceylon kanelia bulkkina eli irtotavarana. Suosin Ceylon laatua sillä kaneli on lievästi myrkyllistä, mutta Ceylon kanelissa sen luontaista myrkkyä, kumariinia on vähemmän.

Jos haluaa notkeampaa tavaraa voi seokseen lisätä myös seesamiöljyä. Reseptejä riittää!

Kakun tekele

Innostuin kokeilemaan jonkinlaista leipomista. Mikä lie kevätpörinä pisti tekemään semmoistakin, mutta siinä sitä tuli väsättyä kakun kaltaista herkkua. Täysin improvisoimalla meni tämäkin. Kantapäänkauttaoppia luvassa.

Pohjana käytin kehittelemääni Pullero pallero- sörsseliä. Lisäsin seokseen tällä kertaa liotettuja cashewpähkinöitä ynnä seesami- ja chiasiemeniä. Joukkoon upposi myös kaakaojauheen loput kaappien keäväisessä tyhjennysmielessä. Onhan kaakao toki kätevä myös antamaan väriä ja makua pohjaan. 

 

Taputtelin "taikinan" leivinpaperilla vuoratun kakkumuotin pohjalle ja unohdin jääkaappiin reiluksi vuorokaudeksi, kunnes lapset alkoivat kinuta lupailemaani kakkua. Oli siis aika keksiä jotain.

Käsivarsi kuumottaen vatkasin Alpron Vispi Vispautuvan Soijapohjaisen Valmisteen reilusti pidemmässä ajassa kuin kahdessa minuutissa, mitä valmistaja lupailee sivuillaan. Tuumin, että siitä on saatava melko napakkaa ettei koko komeus lössähdä jääkaapissa het alkuunsa.

Laidoin pohjan päälle banaaniviipaleita sen päälle aiemmin väsäämäni maapähkinävoin tekoprosessissa ylijäämäksi muodostunutta maapähkinärouhetta. 

Siihen jämäkät vispit päälle ja koristeeksi vielä samaista maapähkinärouhetta. Avot. Ajatus oli sellainen suolaisen ja makean raikas kombo. Jokin muu kuin banaani olisi ehkä toiminut paremmin omaan makuuni. Koska meillä on sellainenkin tapaus, joka ei banaania syö tehtiin yksi osa kakusta ilman banaania. Sekin osa oli oikein syötävää.

Vispin joukkoon humpsahti liikaa vaniljasokeria ja siitä tuli melko kitkerää. Kakku maistui osalle ilman mukinoita ja osan kurkkua se poltteli. Opimme että mausteita annostellaan lusikalla. Kakun tekele oli seuraavana päivänä makoisampi ja piti itsensä paremmin kasassa pienistä takapakeista huolimatta.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: niin mitä sitä syötäisiin?

Ruokavalion selkiytymisen myötä on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta ja olen tavoistani poiketen kolunnut läpi ihan reseptejäkin. Reseptin mukaan jopa kokkaillutkin. Tai no minun tapauksessa se tarkoittaa sitä, että luin reseptin kerran, katsoin, että onko kaapeissa jotain edes hitusen sinne päin menevää ja sitten sovelsin :D Ruuan laitto on sellaista luovaa puuhaa..

Muutaman onnistuneenkin jutun sain aikaiseksi. Ensimmäisenä mainittakoon makoisa vegaaninen parmesaani tai "pähkisaani" kuten lapset sitä nimittävät. Siihen pistin cashewpähkinöitä, mantelilastuja, Valioravinnon Rikas Oluthiivahiutaleita sekä suolaa. Ei niillä mitoilla niin väliä, mutta enimmäkseen pähkinää ja pari rkl hiivaa, suolaa maun mukaan. Monitoimikoneessa hurautin semmoiseksi parmesaanin kaltaiseksi. Olisiko niitä pähkinöitä ollut 2-3dl.

Pähkisaanista tuli hitti. Se on todella hyvää ja korvaa oikein kelvollisesti juuston. Samalla siitä saa monia hivenaineita, pähkinöiden ja mantelin hyödyt sekä oluthiivan b-vitamiinit mukaan lukien b12- vitamiinin, jota vähintäänkin kasvispohjaista ruokavaliota noudattavien on otettava ns. purkista.

Pähkisaanin kaveriksi pastan kera sopii tietysti pesto ja sen tein rucolasta sekä seesaminsiemenistä. Joukkoon livahti myös aurinkokuivattua tomaattia ja hieman öljyä + suolaa. Tähän olisi basilikakin kelvannut oikein mainiosti ja persilja. Rucolaa oli melkoinen kasa, läviköllinen voisi olla hyvä mitta.

Seuraavalla kerralla liottaisin siemenet ja laittaisin vaikka auringonkukan siemeniä myös mukaan koostumuksen vuoksi.

Pastan lisäksi pesto toimi mielettömän hyvin leivän päällä. Suosittelun arvoinen vaihtoehto margariineille. Kokeilin myös dipata pestoon porkkanatikkuja ja sekin toimi. Kuvittelen, että muitakin käyttökohteita löytyy.

Sekä pesto, että pähkisaani säilyivät jääkaapissa helposti noin viikon verran. Uskoisin, että näistä pesto menee huonoksi nopeammin. Pähkisaanissa nyt ei oikeastaan ole mitään mikä menisi huonoksi kuukauden aikana, mutta pitää hieman testailla sen säilyvyyttä kunhan väsään uuden satsin.

Ajoittain meidän ruokailut näyttävät ehkä hitusen ankeilta, mutta laskeskelin, että lapset syövät itseasiassa huomattavasti terveellisemmin laittamallani aterialla, joka sisältää keitettyä pastaa, pilkottua porkkanaa, kaalia, paprikaa, kurkkua sekä pähkisaania ja pestoa kuin jos ruokana olisi ollut keitettyä pastaa, nakkeja ja ketsuppia. Tai ihan vain pastaa ja ketsuppia, joka usein on lasten kanssa lopputulema vaikka tarjolla olisi millainen gourmet-kastike tahansa.

Sitten kehittelin (itselleni) tämmöisen jälkkäri- tai aamupala herkun. Kuvassa olevaan versioon meni kaurajogurttia, puolukkahilloa, mantelilastuja sekä seesaminsiemeniä. 

Upotan noita seesaminsiemeniä vähän sinne sun tänne ihan syystä. Siemenissä on nimittäin leivinjauheen, basilikan ja oreganon jälkeen eniten kalsiumia 😂.

Linkittämästäni Finelin listasta sen verran, että maitohommelit eivät kuulu ruokavaliooni ja purukumia en pitäisi fiksuna kalsiuminlähteenä. Jogurttiherkku oli todella hyvää myös näkkileipäversiona eli kaurajogurttia, puolukkahilloa ja murennettua näkkileipää. Ennakkoluulottomuutta kehiin.

Tuunasin myös kurpitsakeittoa. Kokeilin, että miltä marinoitu punajuuri ja suolakurkku maistuisi keiton seassa ja oikein hyvältä maistui. Vähän kuin borssikeitto. 

Idea syntyi, kun meni maku vedeltyäni useatta päivää pakkaseen säilömiäni kurpitsakeittoeriä. Täytyi saada hieman vaihtelua. Punajuuret tein sillain, että keitin niitä kerralla useamman kilon. Kuorin ja pilkoin. Osan punajuurista latasin uunivuokaan ja maustoin etikalla, öljyllä, timjamilla sekä suolalla ja sitten pakastin sen vuokineen päivineen.

Sujautin vuoan lähes suorilta pakkasesta uuniin ja paistoin punajuuret jolloin sain niistä uuden lisukkeen. Pakastaminen uunivuoassa folion alla toimi mainiosti ja vuokakin kesti sekä pakastuksen, että hieman kohmeisena kylmään uuniin laiton. Sellainen puolivalmishommeli vaikka vieraiden varalle. Näin punajuurista tuli todella hyvän makuisia ja skeptikollekin kelpasi jopa niin, että punajuurikammo tuli kumotuksi!

Tuunauksen alle ajautui myös kehittelemäni pulleropalleroresepti. Keksin murskata cashewpähkinöitä ja kieritellä palleroita lopuksi pähkinämurskassa. Näistäkin tuli oikein nättejä ja hyvän makuisia. Aattelin kuitenkin, että seuraavalla kerralla, kun teen näitä niin kokeilen laittaa massan joukkoon hippusen suolaa. Jotenkin  tuntuu, että kaikki se makeus kaipaa semmoista pikku ryhtiä.

Tämmöistä kokeilevaa kotikokkausta meillä useimmiten harrastetaan. En oikein tiedä, että miten muut tekevät ruokaa, itselleni tämä on ikään kuin luomista, säveltämistä. Ainakin se poikkeaa totaalisesti mieheni tavasta valmistaa syötävää. 

Reseptejä näihin ei oikeastaan ole, enkä tiedä miten paljon mitäkin laitan tai mitä joukkoon lipsahtaa. Maistelen kyllä keitoksiani matkan varrella usammankin kerran ja etenen aisteja käyttäen tunnustelemalla, että mitä keitos vielä kaipaa.

Useimmiten sävellykset ovat ainutkertaisia, eikä niillä ole nimiä. Vaikkakin lapset ovat varsin innokkaita kehittelemään niitä nimiä. Tällä viikolla meillä on ollut "bala-lala-laata", "aurinkokastiketta" sekä "tuommoista paskaa".

Ihan normi kattaus 😂

- Aino

Syksyinen kurpitsakeitto talvikurpitsasta ja chilikaurakermasta

Miulle tuli kaupassa ihan kurja olo, kun katsoin siellä hevitiskillä makaavia kurpitsoja. Olivat jotenkin osa sen näköisiä, että ei kyllä mene kaupaksi. Meille lähti sitten lähes kolmen kilon monsteri, josta väänsin kotosalla keittoa. Paljon keittoa. Hevitiskillä luki, että se olis spagettikurpitsa. Enpä ole semmoisesta lajikkeesta ennen kuullut, näytti melko tavalliselta talvikurpitsalta se minkä ostin.

No mut näinhän siinä kävi ettei nämä meikäläisen kokkaukset menny tälläkään kertaa niin kuin siellä Vaasan Västervikissä sijaitsevassa onnelassa.  Resepti oli kyllä jokseenkin tuttu vuosien takaa ja sinällään simppeli toteuttaa. Tosin tällä kertaa halusin kokeilla, että miten kaikki kurpitsan sisällykset ja siemenet uppoaisi sinne keittoon, kun muutoin siitä 2,9 kilosta olisi mennyt melkoisen paljon enemmän kompostiin.

Aloittelin hommaa pesemällä kurpitsan ja paloittelemalla sen noin 3cm paksuisiin viipaleisin, jotka latasin usealle uunipellille. Päälle oliiviöljyä ja ruususuolaa. Asteita jollain kiertoilmajutskalla noin 180 ja sinne sisään määrittämättömäksi ajaksi. 

Kyllä niistä näkee, kun ovat siinä kunnossa, että kuori irtoaa helposti lihasta. Eikä se nyt ole mikään juttu vaikka välillä kokeilla, että joko on kaverit pehmenny. Yleensä kans siinä vaiheessa, kun uunista alkaa nousta jonkinlaisia hyviä tuoksuja, ennen sitä palaneen käryä, kannattaa harjoittaa tilannekartoitusta.

Siinä paahtaessani niitä paloittelemiani kurpitsan paloja tajusin, että eihän meillä enää ole sauvasekoitinta millä tätä hommaa tulisi niin kuin jatkaa. Päätimme, tai minä päätin ja mies taipui painostuksen alla, luopua semmoisesta. 

Lopulta hommassa kävi niin, että paahdetut kurpitsat, kuullotettu punasipuli- valkosipuli hässäkkä ja mausteet päätyivät tuohon meidän smoothielinkoon vai mikälie blenderi onkaan. Piti vain päräytellä muutamassa osassa kurpistan koon vuoksi.

Siitähän tuli ihan mielettömän hyvää ja samettista. Taas yksi perustelu sille, että sauvasekoitin on ihan turha. Ei haitannut yhtään se sisusosa taikka siemenet. Siinä ne sileni, kun kunnolla surruutteli. Joku minua fiksumpi voi toki kertoa, että miksi ne yleensä käsketään kaapimaan pois.

Tälläkertaa keiton joukkoon meni Plantin Creamy Cookin Chili kaura"kermaa". Tälläin ateriasta tuli täysin vegaaninen. Tosin ruisleivälle heitin tätä tehdessäni vielä voita, vaan en heittele enää. Tammikuusta 2017 alkaen blogini on ollut ruokapuolen osalta täysin vegaaninen. Vaan sen voi jokainen itse miettiä tahollaan, että mitä laittelee leivän päälle ja syökö leipää ollenkaan. 

Minulle ruisleipä on hankala tapaus luopua. Se on vaan niin hyvää, mutta jos en enää juo kahvia niin sitten ehkä jää se ruisleivän himokin hieman vähemmälle. Mikkään ei ole ehkä parempaa kuin tuore ruisleipä kahvin kanssa.

Täydelliset ruokakuvat vielä hakusessa

Nykyään tähän kokkaukseen on tullut tämä kuvaamisen lisämauste ja näinpä minäkin yritin räpeltää jonkinlaisen annoksen jotenkin kuvauksellisesti. Paskan marjat mitään hienoa blogikuvaa siitä syntyny. Näyttää lähinnä kylmältä hernekeitolta, likainen lusikka ja kaikkea. Valotkin paistoi jostain ihan viturasta ja käsi tärisi nälästä niin, että hermot meni. 

Onpahan kuva todisteena, että tehty on. Siinä on jotain oliiviöljyä ja timjamia kans ruikittu päälle ihan teidän iloksi. Ei ne onneksi makua pilannu. Maku syntyi Chilisen Plantin kaurakermavalmisteen lisäksi muskottipähkinästä, valkopippurista, suolasta, sipulista ja valkosipulista.

Eikä minua haittaa, etten saa Gloria kodin kaunein blogi awardseja, mut joku sarja vois olla kyllä hyville yrittäjille sekä niille joilla menee aina hieman pieleen. Niin ja tarpeettoman karskille kielen käytölle kans joku sarja.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Nokkosta, villiyrttejä ja Pyynikin Käsityöläispanimon olutta.

Tässä jotain mitä tuli taannoin hortoiltua ja kokkailtua eli vihulaissipsejä ja villiyrttidippiä maidottomana versiona sekä Pyynikin Käsityöläispanimon olutmaistiaisia. Väsäsin näitä lisukkeita miehen synttäriylläriksi. Ihan koko menuta en lähde sepostamaan. Otetaan vaan parhaat palat :)

Vihulaissipsien teko on helppoa. Tarvitsee nokkosia. oliiviöljyä, suolaa ja uunin. Nokkosia liotin hetken kylmässä vedessä ja asettelin ne pyyhkeen päälle nätisti kuivumaan kuten kuvasta näkyy. Nämä ovat tinttarintan keräämiä joten jouduin harjoittamaan ensin pientä kasvitunnistusta ja toteamaan, että juurineen lähtee näemmä paremmin. 

Onneksi nokkosta riittää, mutta käymme silti läpi pienimmän kanssa, että miksi kasveja täytyy kerätä ajatuksen kanssa. Ilman juuria ei tule uusia. Harjoittelua tämä hortoilu on itsellenikin vaikkei nyt tarvinnut kotipihaa kauemmaksi eksyä tai mitään jännittävyyksiä ei tällä kertaa kokeilla. Ihan perusyrttiä on luvassa nokkosen lisäksi.

Kuivattelun jälkeen nokkoset pääsivät leivinpaperin päälle ja siinä tinttarintta suti niihin oliiviöljyä. Autoin kääntelyssä vaikka eivät tuon kokoiset polttele juurikaan. Sitten suolaa pinnalle ja uuniin noin 175 astetta ja olisko ollut sellainen 8 minuuttia. Niistä näkee kyllä, että milloin muuttuvat rapsakoiksi.

Tarjoilin näitä miehen synttäripäivällisellä aperitiivioluen ohessa. Kokeilimme Pyynikin Käsityöläispanimon IPA oluita (askel kohti aitoa hipsteriä). (valitettavasti eivät ole vegaanisia nämä oluet) Pyynikin Sessio- sarjan IPA oluet ovat kokeilun arvoisia! Ensinnäkin minun silmää hivelee tietysti kaunis pullo ja etiketti. Kehtaa tuliaisiksi viedä.

White IPA on höystetty appelsiininkuorella ja toinen mitä kokelimme, American IPA ilahdutti myös. Molemmat löytyvät Pyynikin Käsityöläispanimon kehittelemästä maistelu sixpackistä jossa on kuutta eri olutta. Vertaansa vailla oleva idea ja helppo tuliainen ihan kelle tahansa.

Täytyy sanoa, että ihan etiketin perusteella näitä miehelle kaupan hyllystä noukin, mutta panimon tyyli tehdä asioita vei sydämen. Hei, kellä on kotisivuillaan soittolistaa ja sixpackin maisteluohjeet ym. Gluteenitonkin IPA löytyy. Lähituote ja käsityöläisyys. Kaikki jotenkin niin kohdillaan, että takaa löytynee myös kohdillaan oleva asenne ja siltähän se näytti panimon kotisivuja tutkaillessa.

Sitten siihen dippiin. Tämä on sellainen kesäisen raikas kokeilun kautta hyväksi havaittu hivenaine- ja vitamiinipommi, jonka avulla ehkä lapsetkin pääsisivät villiyrttien makuun. Tarvitaan pihalta tai mettästä tai jostain puhtaasta paikasta kerättyjä villivihanneksia.

Meiltä löytyi siankärsämöä, vuohenputkea, voikukkaa, sekä lehtiä että vähän kukkaakin näemmä, herukan lehtien alkuja ja tais mennä hieman vadelmankin lehtiä. Ei sen niin tarkkaa kunhan tietää ettei mitään myrkyllistä kerää. Pienimmät alut ja versot ovat parhaita. Ne on ravintorikkaita eivätkä sieltä kitkerämmistä päästä vaan niissä on monesti hieman makeuttakin mukana.

Huuhtaisin nämäkin ja annoin hetken valua lävikössä. Sitten silppusin kulhoon. Mausteina roiskaisin sinne suolaa ja mustapippuria sekä pari kynttä valkosipulia. Valkosipuli on helppo tapa tuoda tuttu dippimäinen maku soosiin jos villiyrtit epäilyttävät. Valkosipulilla on myös paljon terveysvaikutuksia ja se sitoo maut yhteen ja pistää dipin passaamaan useimpien ruokien kanssa. Semmonen kynnyksen madaltaja voisi sanoa.

Nämä sotkin yhteen Oatlyn iMat Fraichen kanssa. Toimii. En tosin ole ihan varma tuosta tuotteesta vielä, mutta tähän mennessä kaikki käyttökokemukset ovat olleet todella hyviä. Siinä vain ei ole yhtään suomalaista raaka-ainetta. Kauraa löytyisi toki täältäkin. Sitten palmuöljy... On sertifioitua ja kaikkea, mutta kun mää niin tykkään sademetsistä. Oatlyn filosofioista tykkään kyllä ja komppaan montaa juttua eikä tuotteissa käyttöominaisuuksien tai maun suhteen ole moitteen sijaa. Ne on huippuja. Saataispa me vain Suomeen oma vastaava.

Siankärsämöstä voisin kertoilla enemmänkin. Se näkyy tuossa kuvassa hypysissäni ja juuri tuommoisen kokoisena se on maukkaimmillaan. Siankärsämö käy todella hyvin kaikenlaisiin kermaviilidippihässäköihin ja perunoiden kanssa vähän kuin tillin korvikkeena tai tillin kanssa sekaisin.  

Vaikkapa täältä näin löytyy lisää siankärsämön terveysvaikutuksista eri käyttömuodoissa. 

Yleisimmin tiedettyjä vaikutuksia tiivistettynä

 

• auttaa ruokahaluttomuuteen
• helpottaa ruuansulatusvaivoja, suoliston toimintaa
• toimii ummetukseen ja vähentää kaasun muodostusta
• virtsaamisongelmiin, toimii virtsan eritystä lisäävänä
• tulehduksia estävä, vahvistaa immuunijärjestelmää
• tehoaa hiivasieneen

Kannattaa opetella tunnistamaan ja pistää käyttöön vaikkei noihin vaikutuksiin niin uskoisikaan. Näistä löytyy paljon tutkittuakin tietoa tiivistelminä, jos kiinnostaa.
 


- Aino

(Hehkutukset ovat muuten ihan omiani sillä en tee kaupallista yhteistyötä tuotelahjonnan muodossa)

MitäTänäänSyötäisiin: Kasvishässäkkää

Kokkailin perinteisellä tavallani inspiroiden matkan varrella vähän sitä sun tätä ja hokkus pokkus tuli "kasvishässäkkää" eli kasviksia pannulla. Super simppeliä, ravitsevaa, vegaanista ja taatusti terveellistä. Sinne pannulle lenteli kuvan osoittamia aineksia eli munakoiso, kesäkurpitsa, purjo, parsakaalin jämät, keltainen paprika ja savustettua valkosipulia jokunen kynsi. 

Tämä savustettu valkosipuli oli kyllä ihan heräteostos, kirpaisevan kallis noin normiin nähden, mutta kiinalaisen sijaan ranskalainen ja tuoksui ihan järkyttävän hyvältä vihannesosastolla. 

Mausteina käytin irtotavarana ostamaani ruususuolaa, rosmariinia, pippuria ja balsamicoa. Makeutta voi lisätä mielensä mukana pannulle vaikka sokerilla. Se pyöristää makuja. Olikohan muuta.. niin tomaatteja heitin vielä sekaan, kun ajattelin, että tämähän on vähän kuin ratatouille, mut tomaatti puuttuu. Kaikki pannuun, vähän vettä pohjalle oliiviöljyn kanssa, kansi päälle ja hautumaan määrättömäksi ajaksi. Melko pian sieltä alkoi nousta ihanat aromit ja käväisin hämmentelemässä. Sen enempiä en jaksanut vaivautua.

 

Aattelin puputtaa pastan kanssa. Kokeilussa Pirkan Gluteeniton penne. Ei tule usein harrastettua semmoista, mutta nyt teki mieli. Minulla on hieman hankala suhde pastan ja leivän kanssa. Riippuvuudeksikin sitä voisi luonnehtia. Mitä väsyneempi ja stressaantuneempi olen niin sitä hankalammaksi myös tämä suhde käy. Semmosia höpöhöpö hommia varmaan ja sitten piti kokeilla tätä gluteenitonta villitystäkin ja kas kummaa se toimii jokseenkin massiiviseen turvotukseen ja muuhun sekavaan oloon. 

Taisin mainita aiemmin jotain minun puuron syönnistä kuitenkin. Sitä minä tosiaankin syön ja paljon. Kaurapuuroa aina. Nouseepa mieleen jotain sanonnan tynkää hullusta ja puurosta.. heh.

No mutta, tätä penneä emme osta toiste ja syynä siihen se, että kaupassa kollasin, että jees pahvipaketti, tosin pieni muovi-ikkuna, mutta saunan pesässä täysin poltettava. Kotona sitten oli ikävä yllätys, kun pastat oli pakattu pahvin lisäksi vielä muoviin, että haloo, miksi?

Ja mimmoista tuli noin niinku omasta mielestä? Hirmuisen hyvää tietty! Lapset ei syöny, mieskin urputti jotain. Taitaa olla viikon eväät töihin prepattu..

Kuvaa on sitten muokattu. Alunperin annos oli ainakin kaksinkertainen, mutta se näytti niin härskiltä tursuessa lautaselta, että söin ensin puolet ja heitin basilikasilppua päälle. Ihan turha luulo, että tuommoisella tipun annoksella tätä vartta liikutettais ;) Tää penne ei maistunut kyllä yhtään miltään, mutta pysyi keitettynä ihan asiallisena.

kokatessa soi Future Islands - Singles. Suositellaas nyt vaikka biisiä A Dream of You and Me. Se on letkee.

- Aino