torstai 14. joulukuuta 2017

Lupia kyselemättä



Ajattelin selättää jonkinasteisen kirjoitusblokkini kertoilemalla muutaman vinkin, että millä iskeä daijuun pimeistä pimeimmän vuodenajan tuomaa mörköyttä. Ei siinä mörökölliolotilassa mitään pahaa ole, sitäkin tarvitaan ja on ihan lupa olla myös mörkö, mutta jos ei sellaista jatkuvasti jaksa niin löytyy kikkakolmosiakin. Kaamosmaisen säätilan keskellä on lupa säteillä kuin majakka ;)








Esimerkiksi Helsingin Yliopiston, Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa vierailu näin talviaikaan on melko maagista ja rauhoittavaa. Ulkona päivä tummuu ja sisällä, erityisesti lummehuoneessa, valaistus, veden solina, mullan tuoksu ja kasvien vihreys lataa akkuja uskomattomalla intensiteetillä. Muutama täysin muokkaamaton kuva sieltä.








Jouluteema näkyi puutarhassakin. Tutut joulun maustekasvit olivat saaneet pienet historiikit rinnalleen. Oli hienoa nähdä livenä vanilja, kaneli, kahvi ja mirhami. Jouluvalaistus oli niin ikään oikein onnistunut ja söpöä kuin mikä. 

Kostean, nihkeä kasvien ja mullan tuoksu hellii viherpeukalon sielua. Ihan ilman lupaa imppasin maan, veden ja mätänevien kasvinosien tuoksua tunkien naamani kaikkialle miettien millainen bakteerifloora tämmöisessä keinotekoisessa ympäristössä on ja, että voiko sieltä saada mukaansa niitä onnellisuusbakteereja. Terapiasessio kustantaa 9 euroa, mun mielestä melko kohtuullinen.






Itseasiassa tässä multaisen juurruttamisen ja uusien alkujen kaipuun olotilassa tuli väsättyä ystävän luokse kasvatushylly lamppuineen ikkunan eteen killumaan. Tänään ensimmäiset yrtit olivat alkaneet itämään! Aina niin hienoa ja voimaannuttavaa vaikka onhan tämä vähän sellainen varaslähtö kevääseen. Ihan omalla luvalla sekin. Tosin yrtit ovat kaikki laillista laatua, joten tämä ei liene mitenkään järisyttävän radikaalia.

Lisäksi olen päivittänyt Kokonaisen soittolistaa Spotifyssa ja kyydittänyt päiviäni uudelleen löytämäni artistin mielettömillä biiteillä. Nick Mulvey Mountain to Move. Video ei ehkä ole kummoinen, mutta biisin sanoma sitäkin tykimpi :) Omine lupineni lainaan sanojakin..




Oh, I don´t want to see us lose
Any more time
This moment is a mountain to move
So move it inside 

Wake up now









Saa olla ihan piristymättäkin tai piristämättä. Unohdamme usein, että meillä on lupa kaikkiin tunteisiimme ja ajanjaksoihin elämässämme. Omalla luvallani kirjoittelen tuollaistakin höperöä vaikka tiedän kuulostavani kliseiseltä. Hengitän, elän, loistan ja kirjoitan, koska mun ei enää ikinä tarvitse pyytää keltään lupaa, suostumusta tai hyväksyntää mihinkään. Se on vahvaa kuin elämä!



- Aino

torstai 30. marraskuuta 2017

Marraskuun viimeinen


Huomenna se tapahtuu. Joulukalenterin ensimmäinen luukku avataan innostuksesta vapisevin sormin kiljahdusten ja jalkojen tamppauksen säestämänä. Kaikki nytkähtelee liikkeelle hirmuisella innolla. On tulossa joulukuun ensimmäinen päivä. Lähtölaskenta. Vaan eipä mennä sinne vielä.

Vielä on marraskuuta, vaikkakin viimeinen päivä, ja Minimalismipelini jokseenkin ankea kohtalo saa nyt päivänvalonsa. Summittaisesti 15. päivään asti suht tunnollisena arvioin asuntomme irtaimistoa ja keräilin kasaan tavaroita.

Ennestäänkin vähästä on haastavaa karsia, mutta kyllä sitä karsittavaa on. Kuitenkin leikkimielisen pelin tuoksinnassa todellisuuteen iskostui lohduttomammin se mitä kaikkea puuttui. Ainakin nyt sänky, yhden lapsen vuode, ruokapöytä ja siihen nyt vaikka se kolmas tuolikin, pyykkikone, pyykinkuivausteline, lakanat, pussilakanat, eteisestä lamppu...



sirpaleet tuo onnea
Päivä 27


Onhan me pärjätty ilmankin, mutta vaikkapa ruokapöydän puuttuminen on tehnyt ruokailuista yhtä pomppimista ja ärsytystä. Ruuan murusia ja rasvaisten näppien jättämiä jälkiä löytyy sieltä täältä. Ilman pöytää on myös haastavaa ommella, kirjoittaa, piirtää, tehdä läksyjä tai istua tuijottelemaan jotakuta kahvikupin yli kyynärpäihin nojaillen.

Sängyttä ja patjatta on ollut kylmää ja surkeaa nukkua lattialla ikkunoiden vedossa hytisten. Selkä toki on voinut paremmin, mutta mieli mustemmin. Jopa lapsilta on tullut säälivää kommenttia vaikka jokusena yönä olen saanut lämpimän kainaloisen viereeni karusta makuusijasta huolimatta. On tullut todettua, että jos jokin on pakko, niin se tuskin on niin kivaa kuin kuvittelisi. Vapaaehtoiset valinnat ovat toki ihan mieltä piristäviä ja menevät ihmiskokeesta opettaen itsestä jotain, tai eivät mitään.

Näiltä lopuilta 15. päivältä sain kasaan vielä melkoisen laatikollisen roinaa, jonka kärrään niille kuuluviin paikkoihin; keräyksiin ja keskuksiin. Pieniä vaatteita, tässä välissä rikkoutuneita tavaroita, tyhjenneitä purkkeja, lähes suosiolla luovuttuja leluja, myöhemmän varalle säilöttyjä askartelumateriaaleja ja muuta sellaista meille epäkäytännöllistä sälää poistuu vielä 82 kappaleen verran eli yhteensä on lähtenyt 337 tavaraa jotakuinkin, jos sisäelimetkin lasketaan. Lisäksi luovuin kahvista yhteensä 12 päivän ajaksi ja paastosin noin 15 aterian verran.


minsgame day 30
Minimalismipeli päivä 30


Hitsi tuota pikkusen liikaa kuvattua koiraa.. heti, kun yrittää tähtäillä kuvan ottoon niin eikö se pidä ihtensä tunkea siihen mukaan. Musta karva kuvan vihreän laatikon edessä on vain lainassa siis.



Dyykkausaarteita




Luovuttujen tilalle olen löytänyt dyykkausaarteita! Löysin 120cm täysin käyttämättömän patjan pakkauksessaan, ruokapöydän, tuolin, sängyn, patjan sänkyyn, pyykinkuivaustelineen, tyynyn, pussilakanan, lakanan sekä muutaman tyynyliinan. Jollen kertoisi, että ovat roskalavalta, roskakatoksista ja roskisten vierestä ongittuja niin ettepä tietäis mitään. Ai niin ja täysin priiman kattilan löysin metsästä lenkillä. Oli sitä joku pohjaan polttanut, mutta set ny ollu homma eikä mikkään hinkuttaa puhtaaksi.

En kyllä tajua miten täysin hyvää tavaraa heitetään suoraan kaatopaikalle menevään kuormaan tai jopa sinne mehtään. (jonkinmoinen surkea vertaus omaan elämääni kohta nelikymppisenä naisena häilähti tässä kohdin mielessä.. 😂😂😂) Olishan noistakin voinut vaikka laittaa lapun rappukäytävän ilmotustaululle, että onko halukkaita ottajia ja sitten viedä Konttiin, Kierrätyskeskukseen, Fidalle, UFFille tai Hopelle. Myös Ensi- ja turvakodeilta voi kysellä tarvetta, samoin päiväkodit, koulut ja harrastustoiminta voi ottaa vastaan. Kysyminen kannattaa aina!


Älä Osta Mitään- haastetta mennyt kohta vuosi



Älä Hanki Mitään 2017 -haasteeni alkaa vedellä viimeisiään. Kotiin raijatut esineet eivät varsinaisesti riko haastettani. Sanamuoto meni kai jotensakin siten, että "en hanki itselleni mitään". Toisaalta mitenpä erotat, että mikä on itselle ja mikä ei, kun on ihan oma talous vaikka tämän pirpanoiden kanssa jaankin. 

Ihmiskokeen pointtina ei kuitenkaan ole ollut ankistella vain ankistelun vuoksi vaan oppia jotain omasta kuluttamisesta, kieltäytymisestä ja vähemmällä toimeen tulemisesta. Nämä olen mielestäni lunastanut.Vähänpä tiesin vuosi sitten haastetta muotoillessani, että olisin tänään tässä näin, itsekseni tiiviisti kasvotusten oman elämäni kanssa.



- Aino


kokonainen elämä edessä spotifysoittolistalla father john misty - pure comedy biisillään

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Käytännön harjoitteita


Tunteet ovat olleet pinnassa. Melkoisen lohduton itku tuli, kun huomasin peruuttaneeni taakse parkkeeratun ajoneuvon rekisterikilven sisään. Olen kerran elämässäni kolhinut autoa niin, että olisi tarvinnut jotain korjauttaa. Vasta ajokortin saatuani isältä lainattu auto sai osumaa propsikasasta törröttäneestä kepistä. Homma hoidettiin enkä minä oppinut, että miten.

Nyt jouduin soittamaan apua. Ikävöin lohduttajaa, tarvitsin jonkun, joka kertoo mitä just nyt teen, kun vahinko oli sattunut. Tarvitsin mielipidettä, halusin käytännön ohjeita ja  kaipasin rohkaisijaa. Kaikki auttoivat, lohduttivat ja kannustivat. Sisko muistutti jatkossa olemaan huolellisempi, sekin tuntui lohduttavalta. Sama sisko kuin aina ennenkin, raadollisin kaikista tapauksista. Juuri sellaisena rakastan häntä. 

Tuntui silti surkealta. Eihän tuo tapahtunut mieltä ylennä edelleenkään. Lasku on tulossa ja juuri nyt en olisi enää yhtään ylimääräistä laskua kaivannut. Veronpalautukset on korvamerkitty tyttären leikkaus- ja lääkärikuluihin, jokainen tuleva euro budjetoitu tarkkaan. Näitä minä laskeskelin päässäni ja pyörittelin numeroita kunnes tunsin, että tulen hulluksi. Oli pakko lähteä ulos lenkille.



merenrantamaisemaa

 

 

Luota


Katseeni kiinnittyi yllättävän nopeasti uskomattoman vihreänä loistavaan sammaleeseen. Aurinko pilkotti monen päivän tauon jälkeen. Oikeasti, ei vain oma sisäinen aurinkoni, vaan se tähän vuodenaikaan harvinainen taivaankappale näyttäytyi. Rannalta löytyi kaatuneen puun runko täynnä kääpiä. En voinut vastustaa hetken kuvauksellisuutta ja räpsin muutaman otoksen. Siinä se, ahdistus oli poissa. Jostain iski ajatus.



Elämä pitää huolta, 
että tehdyt oivallukset sisäistetään ja lupauksista pidetään kiinni.
 - Kokonainen





Näin antoi elämä eteeni käytännön harjoitteen. Pakotti minut toimimaan uuden ymmärrykseni ja päätökseni mukaisesti. Jouduin heti käytännön tilanteeseen, jossa kaikki itselleni tekemäni lupaukset ja päätökset laitettaisiin testiin. Tienhaara. Joko teen niin kuin aina ennenkin, jatkan häpeässä tai sitten otan puhelimen käteeni, selvitän asian vahingon vastapuolen kanssa, rohkeasti aivan itse ja pyydän apua siinä mitä en itse tiedä tai osaa. Näin se käy, eikä se edes ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin.

En ole kiitollinen siitä, että rusikoin toisen autoa, mutta olen kiitollinen, että jostain sain sen verran mielen laajakaistaa vapaaksi, että pystyin kääntämään asian mielessäni näin päin. Juuri tämä saa minut ihastumaan elämään ja ihmismieleen aina vain uudestaan.


- Aino

torstai 23. marraskuuta 2017

Häpeäkuoppa



Olen hävennyt sitä miten vähän minulla on rahaa, miten paljon velkaa ja miten huonoksi tunnen itseni raha-asioiden kanssa. Osa Osto- ja Hankintalakkoani on ollut keino sietää häpeää. Kaikki tämä on ollut hyväksyttävä ratkaisuyritys tilanteeseen, joka tuottaa minulle suunnattomasti tuskaa.

Myös minä haluan näyttää hyvältä ja esiintyä edukseni omistamieni asioiden kautta. Haluan kauniita, laadukkaita ja toimivia tavaroita ympärilleni, mutta en voi niitä perustellusti hankkia. Tuloillani on haastavaa pitää yllä edes monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. 






Tietysti luontoarvot ja elämän yksinkertaistaminen ovat minulle tärkeitä, mutta häpeän tunne on ohjannut minua tämän valitsemani ratkaisun äärelle. Eikä se ole sen enempää paha kuin hyväkään asia. Se vain on. Keksimäni ratkaisun kautta olen lukenut ja opiskellut kiertotaloudesta, vaateteollisuuden epäkohdista, fast fashion jutuista, työntekijöiden kohtelusta massatehtailla, ympäristötuhoista sekä hillittömän kuluttamisen järjettömyydestä ja kestämättömyydestä.

Olen empaattinen, haluan parempaa ja koen nämä asiat tärkeiksi. Tekoni ovat linjassa arvojeni kanssa ja saan tästä kaikesta tyydytystä, omanarvontuntoni kohoaa ja tunnen valinneeni oikein. Pidän itsestäni tälläisena tietoisena toimijana ja se auttaa unohtamaan häpeän, joka pohjilla kuitenkin lymyää.



Tunnetilojen sietämättömyys



Kun on tiukkaa rahasta eristäydyn. Koen olevani yksin ja tunnen, että niin kuuluukin olla, että olen itse tilanteeni aiheuttanut ja minun on selvittävä. Silti tunnen kauhua ja epätoivoa siitä miten pärjään yksin lasteni kanssa. Ei se nyt mikään uutinen ole, että omaishoidontuella kitkutteleva yh-äiti on melkolailla rahaton tai, että tukiviidakko lannistaa meistä monen muunkin.

Syytän kaikesta itseäni enkä näe ulospääsytietä. Tilanne tuntuu sietämättömältä ja jatkuvan loputtomiin. Tukehdun. Tunne on niin kamala, että toivon kaiken vain päättyvän. Lopulta aina pääsen suosta ylös, mutta pohjakosketus on ollut hirvittävä. Kylmähiki iholla ja täristen yritän kerätä itseäni ja lupaan etten enää ikinä ole samassa tilanteessa elämässäni, mutta olen ollut monesti. Lähes koko elämäni tavalla tai toisella.

Rahat loppuvat yleensä yhtäkkiä, valmistautumatta. Tulee jokin isompi lasku, takapakki elämässä, jotain menee rikki. Tilanteen konkreettinen korjaaminen vie energiaa ja kaiken huomion. On toimittava robotin lailla saadakseen asiat edes jotenkin kuntoon ja arki rullaamaan.

Siinä kaiken keskellä tunnepuoli saa jäädä syrjään. Sille ei ole tilaa ja tilanteen korjaannuttua kaiken haluaa vain unohtaa sillä ne ei ole kivoja tunteita. Mieluummin sitä keskittyy sisään tulleen rahan tuomaan helpotuksen tunteeseen. Niinpä ainainen noidankehä on valmis. Kuoppa kaivettu uutta sukellusta varten, eikä syy sukellukseen selvillä edelleenkään. Voihan olla, että kuoppa on kaivettu jo lapsuudessa. Mukavan kätevästi peritty kaivuuohjeet. 



Emme ole yksin eikä meillä ole syytä häpeään



Räpiköinti kuopan pohjalla on niin käsittämätöntä toimintaa, ettei se jää huomaamatta läheisiltä eikä varsinkaan lapsilta. Luulemme aikuiset, että kun vain puremme huulta ja olemme lasten edessä reippaita niin eivät näe mitään. Mikä virhe. Totuus on, että mikään ei jää huomaamatta. Ei se, että häpeässäsi itket, eristäydyt, huolehdit ja murehdit, ärsyynnyt ja äksyilet. Karkotat ihmisiä ympäriltäsi sillä et siedä omia tunteitasi etkä usko, että kukaan muukaan sitä sietäisi, ymmärtäisi tai hyväksyisi. Karsitaan kaikki ja ankistellaan, hävetään ja vajotaan syvemmälle.

Olisi helppo nappaista joku äkillinen keino tähän tilanteeseen. Pikavippi, ostaa luotolle tai osamaksulla, lainailla rahaa ehkä juoda kännit ja turruttaa itsensä, leikkiä hetki ettei ole taloudellisessa ahdingossa tai piittaa siitä. Tekohengitys tuo hetken hyvän olon, mutta kohta ollaan entistä syvemmällä kuopassa.

Minimalismi ja hankintalakkoni on kaventanut ja hiljentänyt elämääni. Yksin jäätyäni minulla ei ole ollut pelastajaa lompakkonsa kanssa. Ajaudun tutun kuoppani pohjalle ja joudun ensimmäistä kertaa elämässäni raadollisesti pysähtymään sinne. Ottamaan vastuun räpiköinnistäni ja myöntämään, että häpeän kuollakseni. Häpeän niin paljon etten koe mitenkään voivani pyytää apua. Tunnen etten voi kertoa tilanteestani kenellekään. Tuntuu etten voi näkyä, en kirjoittaa enkä olla.

Häpeän itseäni ja elämääni ja yritän ajaa rakkaimpani pois sillä en kestä katsetta, en sääliä, enkä apua. Olen ylpeä ihminen ja haluan olla pärjäävä sekä vahva, mutta en ole niistä kumpaakaan sen enempää kuin muutkaan. Pelottaa, että olisi riippuvainen muista.


On aika luopua



Ketään toista en kohtelisi yhtä ankarasti kuin itseäni. Ollakseni kokonainen, minun on lopetettava itseni kaltoinkohtelu ja luovuttava häpeästä. Hyväksyttävä se, että olemme riippuvaisia toinen toisistamme ja kohtaamme aivan samoja tilanteita. Emme ole yksin eikä meillä ole syytä häpeään.

Kuoppani taitaa olla siellä edelleen, mutta sen sijaan, että ajatuksineni päädyn kuopan pohjalle voin ajatuksieni avulla pinkaista kuopan yli, pyytää jotakuta auttamaan minut sen yli, levittämään tukiverkon tai joku päivä saan toivottavasti rahoitettua oman pikkusiltani varmistamaan tasaisempaa matkaa. Kenties ilman häpeää ei ole kuoppaakaan.

Tänään minimalismipelin 23. päivänä itkin roskalavaa penkoessani ilosta ja helpotuksesta. Tavaran joukossa oli sänky. Lattialla on todella kylmä ja kurja nukkua yksin. Päästän hissukseen irti häpeästä, sängyn otan matkaani.


- Aino


kokonaisen soittolistalla soffía björg - grateful ep:ltä soffía björg, pt 1.

torstai 16. marraskuuta 2017

Jotain minimalismipelin päivitystä pitäis vissiin



Voiko laittaa vain kuvia jollei tee mieli kirjoittaa? Jotenkin ei ole tehnyt mieli kirjoittaa ja se on mun mielestä vähän huolestuttava juttu. En tiedä onko uupumukseen ja alakuloisuuteen syynä talvi (niin siis mikä talvi?) ja tämä kotona roikkuminen lapsen kanssa vai mikä, mutta tuntuu kuin virtaa ei olisi mihinkään ja itsensä innostuttaminen johonkin toimintaan vaatii melkoisesti mielenvoimaa. Tahmeaa kuin tervan juonti. Vai mitenkäs se?



Päivä 11

Olen jokatapauksessa luopunut paljosta. Lapsetkin ovat osallistuneet, kuten kuvasta näkyy. Lisää päättömiä nukkeja, parittomia sukkia ja erinäistä roinaa on karsittu. Pitkin hampain välillä. Lapsille luopuminen ei ole niin helppo juttu ja olen vahvasti sitä mieltä ettei saisi pakottaa vaan aloitteen pitäisi tulla lapsesta käsin. Keskustelua on käyty suunnattomasti jokaisen tavaran kohdalla. 

Usein meillä on auttanut luopumisessa ajatus siitä, että lelu menee jollekulle, joka tarvitsee sitä enemmän. Sellaiselle jolla ei ole yhtään. Ensi- ja turvakotiin lahjoitusten tekeminen on ollut lapsilleni helppoa. Myytäväksi valikoiminen vaikeampaa. Tästäkin on tosin hyvin positiivisia kokemuksia yksien joulumyyjäisten osalta jolloin myynnistä saatujen rahojen kohtalosta saivat päättää lapset. Leluja löytyi kaupattavaksi uskomaton määrä ja ne myös menivät kaupaksi. Rahoilla entinen seitsemän hengen uusperheeni lähti kylpylään ja lapset tarjosivat kaikille myös ruuat ravintolassa pulikoimisen jälkeen. Se oli hienoa tiimityötä se.




Päivä 12


Askarteluista luopuminen on erityisen hankalaa vaikka ne ovat usein se vanhempaa eniten kiusaava asia kotosalla. Ei oikein tiedä, että mitä pitäisi tehdä kaikenmaailman väsäyksille, joissa on yhdessä kasassa paperia, pahvia, teippiä, glitteriä, piipunrassia ja vähän käpyjä. Että noukinko siitä noin yksitellen kaiken kierrätykseen vai tungenko suosiolla sekajätteeseen koska laiskottaa? Niin ja mihin hiivattiin kuuluu Play-Doh tai joku sen imitaatio? 


Päivä 13


Minusta ei ole joka päivä tekemään salapoliisityötä valmistajan sivuilla ainesosien suhteen. Saatikka sitten, kun askartelut on tehty jossain muualla. Tähän ongelmaan tietysti ajan kanssa auttaa se, kun kaikki ei-maatuva askarteluhärpäke on saatu kulutettua kodista, mutta vaikkapa meille sitä tavaraa tulee muistakin lähteistä kuin omien valintojeni kautta.

Sen sijaan puusta vuollut vampyyrin tappoon tarkoitetut vaarnat sekä puuhuilut on helppo juttu. Pidän näistä leluista <3 Kävyt, risut ja muut luontokappaleet on helppo hävittää (hyi miten väärin tämänkin voi ottaa..) ja lisämateriaalia löytyy loputtomiin. Lisäksi itse väsätyt askartelut näemmä parantavat mielikuvitusta äärimmäisillä tavoilla. Hyvä vain, että kaksi uuden sukupolven Buffya on kasvamassa täällä näin. Mistä sitä koskaan tietää...




Päivä 14


Itse luovuin omista keräilykappaleistani. Kokoelmani on ollut nykyään, tai no aina, melko vaatimaton, mutta silti olen pitänyt kiinni joistain cd-levyistä koska ei ole ollut Spotifyssa saatavilla tai olen halunnut kuunnella autossa musiikkia. Jo tuolla aiemmin tuli kuitenkin todettua, että auton soitin on varattu vaativamman musikkimaun edustajille meidän perheessä. Tai mun kai piti sanoa, että vanhemmalle haastavan musiikkimaun omaaville..



Päivä 15



Luovuin sitten elimistäni, kun en enää muuta keksinyt. Tämän mukana lähti myös viimein pahvinen elinluovutuskortti. Latasin mobiilikortin puhelimeeni. Sano Sinäkin Kyllä Elinluovutukselle! Hirveästi tekisi mieli vääntää tästä nyt jotain sarkastista läppää, mutta joku vois vaakka luulla, että olen masentunut joten hillitsen itseni ;) Äiti on vain vähän väsynyt. Onneksi viikonloppu on ihan just tuloillaan.

Pitäkää ihtenne terveinä, puss <3



- Aino








perjantai 10. marraskuuta 2017

Mitäs tänään karsitaan?


Minimalismipelillä jatketaan, kun ei mulla oikein ole muuta asiaa. Sitäpaitsi tää on melko työläs peli ja vaikeutuu vain. Karsittavien etsintä vie jonkin verran aikaa ja nyt on alkanut olla pientä fuskua ilmassa. Jaksaako näitä löpinöitä edes kukaan lukea. Loppukuusta taidan laittaa vain kuvia sillä tavaroiden määrä tulee kasvamaan tai sitten ei.. Kääk, miten tässä mennään vielä 20 päivää!!



kiertoon


Päivä 7. Tavaroita lähtee noin seitsemän. Kaksi taulunkehystä joiden väri ei miellytä sitten mistään katselukulmasta. Luultavasti näissä lilluroineet kortitkin laitetaan eteenpäin joku päivä. Sit lähtee muutama rasia nuppineuloja. En ole ikänäni tarvinnut noin paljoa. Ompelulaatikosta löytyi myös tuota varaneppariromua, joka siirtyy jollekin, joka osaa tehdäkin niillä jotain. Kylpytakkini saa myös lähteä. Se on kiva, muttei täydellinen. Enköhän opi olemaan ilmankin. 

Samoin lähti kylppäristä tuo roskis, joka nyt on ihan käsittämätön kapistus Zero Waste kodissa. Pidin sitä lähinnä värin vuoksi ja siksi, että jos meillä joskus vierailisi joku niin ei tuntuisi ehkä niin omituiselta. Lisäksi sen päälle on ollut kätevä sijoittaa UE Boom saunahetkiä varten. Viimoisena sit noi kengät, joiden suhteen olen elätellyt toiveita etteivät ne natisisi kävellessä, niihin ilmaantuisi yhtäkkiä pitoa pohjaan ja ne istuisivat hiertämättä jalkaan. Viitisen vuotta olen näiden ominaisuuksien ilmiintymistä odottanut kovasti käyttämällä, mutta ei.






Päivä 8. ja nää mun kahdeksan tavaraani ovat jotain ihan päätöntä sälää, kirjaimellisesti. Barbie menetti hyvän maun lisäksi päänsä, kun tytöt innostuivat virittelemään punk- henkistä lookia naikkoselle. Luovun myös muovisesta taskulipareesta vai mikä toi nyt on mitä hoitsut käyttää? Siellä sisällä oli joku epiduraalisen kivunlievityksen tarkkailuohjeistus, mutta menköön sekin. Kortin kotiosastolle tuskin palaan enää töihin, harmi.. TAYS:n neurokirralla on uskomattoman ihania tyyppejä <3 

Lisää sälää.. hiihtohousujen henkselit ahdistavat, joku ammus jostain lasten jousiaseesta, en tiedä missä ase on, talouden ainoa Aku Ankka, sekin näytenumero jostain, Legojen kokoamisohjeet luulin jo hävittäneeni kaikki, mutta kas vain löytyi vielä yksi, joka pääsee muiden joukkoon paperinkierrätykseen ja lapset leikkivät entistä mielikuvituksellisemmin. Mitäs vielä.. ai niin tuolla taustalla ihana pöllökortti, joka on parhaat päivänsä nähnyt seilattuaan melko monessa kodissa. Nyt sekin pääsee viimeiseen kotiinsa.



 

kierrätysmateriaaleista ommellut kankaiset lautasliinat


Päivä 9 ja yhdeksän tavaraani koostuu joskus vuosia sitten ompelemieni pellavaverhojen tusauksesta ylijääneistä paloista sutaisemistani kahdeksasta lautasliinasta ja siinä työssä kuluneesta lankarullasta, joka ei mene lahjaksi liinojen tapaan vaan päätyy muovinkeräykseen. Nyt on niin Zero Waste- lahja että!



decluttering


Päivä 10. Kymmenen keräämääni tavaraa sisältävät jokseenkin sälää, jota olisin kantanut kierrätykseen muutoinkin, joten tämä alkaa olla jo hieman kyseenalaista. Ompelukone saa nyt luvan luopua repaleisen muovisesta suojastaan, tiskiharjan pää lähti kahden vuoden ahkeran käytön jälkeen kompostiin, Lushin pullot menevät takaisin Lushin liikkeeseen, syömäpuikoille olen odotellut uusiokäyttöä vuoden verran eikä sellaista ole näkynyt, ruusujuuriuutetta olen kitannut viimeiset 10 päivää ahkeraan, että saisin sen loppumaan viimeinkin ja sitten nuo naiselliset tarvikkeet tuossa lähtevät lopullisesti toiseen osoitteeseen, mutta jäävät ainakin toistaiseksi käyttööni.



- Aino

maanantai 6. marraskuuta 2017

Critical battery, please charge


Minimalismipeliä on pelattu nyt kuusi päivää. Marraskuun kuudes ja kuusi tavaraa. Eihän tätä peliä tarvitse oikeasti kuukauden mukaan pelata, mutta kyllä se helpottaa, kun aina aamulla muistaa, että montako tavaraa on haalittava kasaan kunakin päivänä. Minulla ei nimittäin meinaa tuollaiset asiat pysyä päässä. Sekin on sellaista turhanpäistä sälää muistettavaksi.






Päivä 4. Neljä tavaraa. Muutama lasten satukirja, jotka voi ihan hyvin lainata kirjastostakin. Lisäksi tuo Astrid Lindgrenin kirjan teksti on jaettu kahteen kolumniin ja se on minun mielestä todella ärsyttävä layout lukea ääneen. Metallinen rasia on tullut makeisten mukana. Näitä on hieman liikaa muutoinkin. Sit lähtee Tehyn rintamerkki, jota en vain tule ripustamaan yhteenkään työpukuun tai muuhun asusteeseen vaikka ylpeä Tehyläinen olenkin.




5. Päivä, viisi tavaraa.  Kulmageeli loppui aikoja sitten ja otin putkilon uusiokäyttöön. Täytin sen kookosöljyllä, mutta putkilo on alkanu käytössä haisemaan todella pahalta enkä edes tiedä, että tarvitsenko sitä oikeasti mihinkään. Muovinkeräykseen vain. Etualalla näkyvät mustat kynsiviilat ovat yli 10 vuotta vanhoja. Hurjaa käyttöä! Toisesta leikkasin pienen palasen laukusssani kulkevaan pussukkaan, jos nyt joskus sattuisin tarvitsemaan. Epäilen. Stevia-tiivistettä taas olen käyttänyt vain hammastahnani tekoon, mutta se ei kulu ja onkin mennyt vanhaksi ja melko karsean näköiseksi. Hammastahna ja minä pärjäämme ilman. Vanhan pikakahvipurkin pyysi ystäväni omakseen.



6. päivä, kuusi tavaraa. Tästä lähtee kasa aivan hyviä ja käyttökelpoisia lastenvaatteita joita ei tappelullakaan laiteta päälle. Ovat väärää materiaalia, väärän värisiä ja väärää vaikka mitä. Aivan turhaan kuvittelen, että josko pää kääntyisi ja collareiden ylivertaisuus jotenkin päihittäisi farkkuleggarit. Kun ei, niin ei. Vaatteita on karsituista huolimatta näemmä riittävästi, koska ei ole tullut sitä päivää, että olisi tarvinnut turvautua yhteenkään näistä.



Erilaiset laturit





Mitään kummempaa tarvetta meillä ei olisi ollut tavaroiden karsimiseen tai minimalismipeliin lähteä, kaikki tavara sopii tänne asuntoomme kyllä. Kuitenkin koen tavaroiden läpikäymisen jotenkin akkuja lataavana. Omaisuuttaan arvioi kriittisellä silmällä ja luopuessaan jostain, luopuu myös tavaran käyttöön, aikomuksiin ja huoltoon liittyvistä velvotteista. Tyhjä kaappi on helpompi pitää siistinä kuin täyteen ahdettu. Mikä parhainta, tyhjään kaappiin ei tarvitse välttämättä edes kurkata paitsi, jos sinne on piiloutunut natiainen.

Kotoilu, hyggeily ja muu sellainen kotiseinien sisällä tapahtuva nysvääminen on akkuja lataavaa. Toimintojen ja tavaroiden järjestely itsekseen on rentouttavaa puuhaa. Pidän järjestelemisestä. Siivoamisesta en niinkään ja siksi en oikeastaan koskaan siivoa. Järjestelen ja siinä tulee pyyhkäistyä samalla hylly, jynssittyä sormenjäljet ja imuroitua pölyt.

Sekasotku, tavarapaljous, äänten kakofonia, liiallinen liike vievät minulta hengen.. energiaa. Tekemättömät projektit, laatikoissa lojuvat projektien osaset ovat minulle kuin tekemättömien töiden lista, jotka kummittelevat takaraivossa. Olen opetellut luopumaan niistäkin. Turhaan kuvittelen tekeväni vaatteista uusia vaatteita tai osaavani joku päivä maagisesti muokata entisiä. Korjaamisenkin kanssa olen ollut melko laiska ja tullut tulokseen, että kehtaan ihan hyvin kulkea muutaman reiän kanssa. Jollei projekti etene niin luovun.

Luopuminen on minulle helppoa sillä olen oppinut, että vain siten saan tyhjää tilaa, jota tarvitsen akkujeni lataamiseen. Eikä paristoni täyty tunkemalla jotain sisään vaan päästämällä lisää ulos tekstin muodossa tai liikkeen voimalla. Latautumisen dynamiikka olikin aivan toisenlainen kuin sen kuvittelin olevan. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tämän ymmärsin. Vaan eri laitteille on eri näköinen laturi, eipä se sen kummempaa. 

Voisi kyllä olla yksi samanlainen, yleissopiva laturi, kaikille laitteille ja mun elämä olis huomattavasti kummempaa :)


- Aino

perjantai 3. marraskuuta 2017

30 päivän minimalismipeli


Katsotaans ny miten tässä Kokonaisen käy. Karsintaleikkiin on lähdetty ja sillä mennään seuraavat 30 päivää. Aiemmin olemme pelailleet toisenlaista tavarapeliä 30 päivän ajan. Sekin oli mielenkiintoinen kokemus :)

Yritän laitella kuvien muodossa dokumentaatiota projektista. Tässäpä siis ensimmäisten kolmen päivän saalista.


1. päivä yksi esine. Muovinen kylmäpakkaus on ihan kätevä, mutta meillä on nyt muoviton versio, Pipipussi, josta kirjoittelin aiemmin. Saman asian ajaa myös pakastimen sekalainen sisältö, joten tämän lojumista jääkaapissa ei oikein tarvitse perustella mitenkään. Hus pois vain uuteen kotiin.




2. päivä kaksi esinettä. Tyttöjen vanhat hammasharjat, joita kuvittelin käyttäväni vielä siivouksessa, mutta päätin lopettaa itselleni valehtelun ja myöntää, etten tule ikinä jynssimään yhtikäs mitään näillä loppuunsa pureskelluilla aarteilla. Humble Brush on bambua ja siitä syystä maatuvaa ja siksipä nämä lähtivät biojätteeseen ja nylon harjakset muovinkeräykseen.





3. päivä kolme esinettä. Vanhoja CD- levyjä joita kuvittelin kuuntelevani autossa. Totuus on kuitenkin se, että meillä ei autossa kuunnella kuin tyyliin Ipanapaa ja Viidakkokirjaa äänisatuna ja minun oma musiikki tulee Spotifyn kautta kuulokkeista joilla blokkaan takapenkin äänimaailman ilman omantunnon pistoksia. Nuokin levyt on autossa ajoittain lilluneet enkä edes valitsisi niistä enää yhtäkään soittimeeni. Sitäpaitsi Approach levy on hävinnyt jonnekin, joten karsintaan ylsivät pelkät kuoret. Osoite Kierrätyskeskus sekä muovin- ja paperinkeräys.





Jos meni ohi, että mistä on kyse niin tästä ja tästä löytyy selityksiä.


- Aino

torstai 2. marraskuuta 2017

Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia



Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta



DIY Pipipussi

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi



Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 



30 päivän minimalismipeli



Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)



Karseita kuvia karseista vaatteista



Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 



villasukat viime vuosituhannelta



Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.



pellavatopin tuunaus



Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")



minimalistin vanhat vaatteet



Dyykkausaarteita


Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.



- Aino








perjantai 27. lokakuuta 2017

Mukavuusalueelta luisuneena


En voi sanoa, että pitäisin kerrostaloasumisesta. Pienessä kodissa on tiettyä viehätystä ja omaa idylliään, mutta tässä on koko ajan välivaiheen tuntua. Tietysti on. Alle 50 neliön asunnossa asuminen, kahden tyttären kanssa ja vuokralla, ei ole mitenkään kovin kauaskantoinen juttu vaikkakin hurjan ekologista olisikin. 



Tammisaaren saaristoa



Meillä on ihan mukavaa, mutta minä en pysty lepäämään.  Tarvitsen omaa maata johon juurtua. Muiden päällä asuminen, ilman suoraa kosketusta maan kamaraan, on hankala juttu. Asia johon herään vasta nyt. Herkkänä ihmisenä häiriinnyn naapurustosta kantautuvista äänistä ja stressaan meiltä lähtevästä älämölöstä. Haluaisin omat seinät ja katon sinne maalleni. Oman oven, jonka kautta astua suoraan nurmikolle tai laskea jälkipolven viilentymään ulkoilman raikkauteen ilman välikätenä toimivaa porraskäytävää.

En myöskään pidä siitä miten ovella rapistelee postimies tai oven raossa keskustellut asiat kaikuvat rappukäytävässä. Kaikuminen ja äänten kulkeutuminen kummallisia reittejä pitkin on hämmentävää. En voi kirjoittaa saunassa sillä siellä jokeltelee naapurin vauva. Kirjoittaminen tupakeittiömäisessä olkkarissa säestyy jääkaapin hurinalla ja ikkunasta näkyy parvekkeen pilkkoma maisema parkkipaikalle sekä naapuritalon ankeaan betoniseinään. Patterit kantavat mukanaan jonkun imurointikolistelua.

Haikean masentavaa, voisi ajatella, mutta onko hyötyä ajatella asiaa siltä kantilta? Mieluummin käyn sekoittamassa mieltäni ja valitsen kiitollisen ihmisen suhtautumisen kaikkeen. Olen kiitollinen, että minulla on ollut kokemus omakotitalossa asumisesta ja puutarhasta. 

Kiitollinen siitä, että kaikki se kokemus on tuonut minut lähemmäs itseäni ja näyttänyt minulle mitä tarvitsen ja haluan. Kiitollinen, sillä tiedän kuka olen, mitä olen ja mitä en ole. Kiitollisena siitä, että tässä kaikessa on välivaiheen tuntua sillä se on samalla lupaus siitä, että edessä on jotain hirmuisen paljon muuta.



- Aino


tiistai 24. lokakuuta 2017

Kaunista saaristoa aamupakkasessa



saaristomaisemaa


Pääsin viikonloppuna Tammisaareen mökkeilemään. Mentiin lossilla, se oli hurjaa. Minä pelkään merta edelleen. 



ensipakkaset



Se onkin jännä kunnioituksen, rakkauden ja pelon yhdistelmä. Meri on kiehtova ja mielenkiintoinen sekä ehdottomasti suojeltava, mutta laiturilla tekee heikkoa. Sovitaan, että tutustun hissukseen. 



huurteinen talventörröttäjä



Upeissa maisemissa saattaa tulla vietettyä enemmänkin hetkiä. Aika näyttää...


aurinko nousee



auringonnousu saaristossa



Näistä kuvista tuli melko hienoja. Ei tarvinnut filttereitä tai muita muokkauksia. Kunhan koitin säätää horisonttia hitusen suorempaan ja siinä se.


labradorinnoutaja saaressa








Pikkaisen vilakka ilta ja aamu oli, mutta uskomattoman raikas ja kaunis sää. Talventulo ei hirmuisesti innosta, mutta täytyy sanoa, että taisin ihastua syksyyn uudella tavalla. Talvirenkaiden vaihto ei ole lempipuuhaa, mutta aamulla sitä kiittelee nähtyä vaivaa teillä liukastellessa.




Siinä mun Kuusamossa kärsineet Palladiumin saappaat kiiltelee hoidettuna ja rasvattuna aamuauringossa. Olen miettinyt kovasti veganismin rajoja vaatehankintoja suunnitellessani. Haluan viettää ulkoelämää ja tarvitsen siihen kunnon kamppeet sekä asialliset hoitoaineet. Ihan heti en keksi vegaanista ja muovitonta vaihtoehtoa, joka vetää vertoja näille nahkaisille vaelluskengilleni tai villakerrastolle.  

Minimalisti zerowaste hömpötykseni tähden en lähtisi myöskään kokeilemaan mielelläni tuotteita, joiden kestävyydestä ja toimivuudesta en ole varma. Se se vasta tuhlausta olisikin. Onneksi juuri nyt en hanki vielä mitään vaan voin rauhassa miettiä vaihtoehtoja ja ottaa asioista selvää. 



- Aino



kokonaisen soittolistalla scandinavian music group - melkein kuin uusi, albumilta manner

perjantai 20. lokakuuta 2017

Ensilumi Kuusamossa Karhunkierroksella patikoiden



Istun sohvalla tiiraten tutun huoneen seinää, lattian mattoa, liu´uttaen katsetta kohti vastapäätä istuvaa maailman ihaninta ja tukevinta ihmistä. "Tiiäkkö mie meinasin lähteä Karhunkiekalle, kun lapsilla on syysloma. Mitä mää täällä yksin tekisin ja vituttaa tää erokin". Siitä tuumailusta on jo hieman aikaa. Reissusuunnitelmiin tuli yhtäkkiä enemmän sisältöä, kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Rinnalle lähti mielettömän upea noutaja sekä ihminen, jonka kanssa on vaan mutkatonta olla.


Ruka Kuusamo




Hyvä näin. Edelleen melkoisen heikkokuntoisena, yksin, olisi saattanut tulla äitiä ikävä pimeässä metsässä, ensilumen kastellessa onnettomat retkivarusteeni. Järjen ja kokemuksen ääntä kuunneltuani tein kolme erillistä päivän kävelyreissua. Ensimmäisen Kiutakönkäällä. 


Kiutaköngäs Heikinniemi Kuusamo


Toisena päivänä Pienen Karhunkierroksen ja kolmantena päivänä Myllykoski- Ruka taivalluksen. Noin puolet Karhunkierroksen pituudesta (82km) tuli käveltyä kolmen päivän aikana. Yöt punkkasin mukavasti ihan oikeassa sängyssä. Luksusta, johon edes kotona en ole tottunut.




Kuusamo pitkospuut Karhunkierros



Ensilumen aika on haastava. Polku oli melko sohjoista ja mutaista suurelta osin. Konttainen sekä Valtavaara olivat aivan jäässä. Jo alkumatkasta vaelluskenkäni imaisivat mukavasti vettä sisään ja taipaleella mukana ollut reppuni pääsi vaelluskamun kannettavaksi selän vihoitellessa ikävästi. 



Valtavaara ensilumen jälkeen lokakuussa



Kaikki huolet ja murheet jäivät sinne Kuusamon erämaihin. Jalat kantoivat vaikka ajoittain ei olisi uskonut niiden enää jaksavan metriäkään tai yhtäkään porrasta. 

Seuraavana päivänä kroppa oli kuin uudestisyntynyt. Pieni jäykkyys ilmaantui pohkeisiin vasta Kuusamo- Helsinki ajomatkan jälkeen. 



Kokonainen Oulangalla Kuusamossa



Nälkä jäi. Toivottavasti pian uudestaan.



- Aino

perjantai 13. lokakuuta 2017

Kokonaisen Älä Hanki Mitään 2017- haastepäivitys kattaen elo- ja syyskuun



Älä Hanki Mitään vuoteni 2017 alkaa olla loppusuoralla, lokakuussa mennään jo. Melkoisen käsittämätöntä. Vähänpä osasin aavistaa tammikuussa haastetta muotoillessani, että parisuhteeni ja näin ollen suuruusperheeni tulisi hajoamaan ja ajankohtaiseksi tulisi muutto lapsellisen sinkkunaisen omaan kotiin. 

Minimalistina olen jo aikoja sitten luopunut valtaosasta turhia tavaroitani ja koska elin suhteessa ei-minimalistin kanssa niin oli selkeää, kenen tavaroista karsitaan. Muuttokuorma ei ollut suurensuuri. Elämäni ehkä helpoin muutto ja meni parilla autollisella oikeastaan puolikkaan päivän aikana. Tavaratkin löysivät paikkansa jotakuinkin yhdessä illassa. Tyttöjen Ikeasänkyjen syy, että siihen tärvääntyi niinkin paljon aikaa.



Zero Waste koti


No, mutta mitenkäs sitten haasteeni voi? Sänky olisi ollut kiva, mutta sen sijaan nukun jännän varovasti taitettavalla varavuoteella, jonka olemassaolon olin unohtanut ennen muuttoa ja tarvittaessa tietty koisitaan lattialla. 

Valurautaisen paistinpannun kävin ostamassa sillä ruuanteko pelkällä kahdella kattilalla on haasteellista. Tein hankinnan uutena. Se oli harkittu päätös vaikka luultavasti olisin saanut paistinpannun myös käytettynä. 25 vuoden takuu ja välitön saatavuus veti joitain mutkia suoriksi. Listataan hankintoihin vielä ystävältäni saadut keittiöveitsi, pari puulastaa sekä europistokkeet kattolamppuihin, mutta nämä kaikki menee kodin- ja sitäkautta perheen hankintoihin,  oma henkilökohtainen lakkoni pitää edelleen. 

Sängyn hankinta itselleni on kyllä melko paha houkutus.. Miten lie siinä käy. Pyykinpesukone me tarvitaan myös.


- Aino

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tori.fi kutsui aamiaiselle kuuntelemaan Second Hand Effect- hankkeestaan


Sain kutsun tulla korvat höröllä kuuntelemaan Pikku Roban Artec 2nd Cycle myymälään Torin järkkäämää Second Hand Effect- hankkeen julkistamista aamiaisella houkuteltuna. Luvassa olisi siis tämän Second Hand Effect- hankkeen tutkimusraportin Suomen tulosten julkistaminen ja Hävikkiravintola Loopin tarjoilema aamiainen. Kansainvälisen hankkeen tutkimustuloksista meille kertoi Torin toimitusjohtaja Juha Meronen. Lehdistötiedotteen raportteineen pääset lukemaan tästä.


aamupalalla


Juha aloitti muistuttaen miten olemme WWF:n mukaan ylikuluttaneet resurssimme Suomessa jo huhtikuussa ja maapallon ylikulutuspäivä ohitettiin elokuussa. Siitäkin syystä jotain olisi tehtävä sillä meillä ei ole lähes neljää maapalloa repäistä tästä kulutusvimmamme tyydyttämiseksi. Tori.fi edistää kiertotaloutta ja ohjaa kuluttajaa kestävään kuluttamiseen sekä laadukkaiden tuotteiden jälleenmarkkinoiden syntymiseen. Tämän laadukkaiden tuotteiden kysynnän ja jälleenmyynnin Meronen näkee vahvaksi kehityssuunnaksi, jolla muutetaan koko tuotemarkkinoiden suuntaa. 

Mikäpä olisi sen hienompaa kuin mahdollisuus vaikuttaa parempien tuotteiden suunnitteluun ja tuottamiseen sekä niiden huolto- ja jälleenmyyntimarkkinoihin pidentäen kunkin tuotteen käyttöikää. Sehän on suoraa säästöä monessa mielessä. Huonoja tuotteita ei ansaitse kukaan, vähiten meidän ihana pallomme pinnallensa killumaan.



Lisää puheenvuoroja



Matti Aistrich Liiketoiminnan kehityksen johtava asiantuntija ja Resurssiviisas kansalainen- toiminnan luotsija Sitrassa jatkoi puheenvuorojen hienoa linjaa. Matin päivän upein oli, että alkuperämaastaan huolimatta käytetystä tavarasta tulee uusiin käsiin päätyessään kotimainen lähituote, joka on resurssiviisas ja hoitaa Suomen kauppatasetta. Vaihtotalous sekä tämmöinen seconhandkauppa ovat kansantaloudelle nettopositiivista. Elinkaaren pidentäminen hyödyttää siis monella tapaa ilmastovaikutusten ohella. 

Sitran hienosta selvityksestä "100 fiksua arjen tekoa" voi lukea käytännönvinkkejä lisää. Lähes 70 prosenttia kasvihuonekaasuista johtuu meistä ja meidän elintavoista, joten meilläpä on hulppea joukko mahdollisuuksia vaikuttaa kuluttajina. Erityisen ylpeitä me voidaan täällä Suomessa olla siitä, että meillä on vahva kunnostamisen ja huoltamisen traditio, joka monesta muusta maasta puuttuu. Pidetään siitä kiinni, eikö?

Torin kaltaisten toimijoiden ilmastovaikutusten nettopositiivisuus on hyvä kannustin vertaiskauppapalveluiden käyttöön uustuotannon pullauttaman romppeen sijaan.  Käytetyn tavaran kauppa vähentää selkeästi CO2- päästöjä. Kansainvälisen verkkokauppajätti Schibsted Media Groupin kasaama tutkimus vastuullisen kuluttamisen ja ympäristöhankkeen tematiikassa antaa Second Hand Effect tutkimushankkeesta varsin positiivisia tuloksia. Tutkimuksen mukaan vertaiskauppa säästää Suomessa 140 000 tonnia CO2- päästöjä vuosittain eli New York- Helsinki välillä 140 000 lennätettyä meno-paluu matkustajaa vuodessa. Hirmuisen raflaava luku ja hienoltahan se näyttää vaikka toki tutkimuksen data-analyysistä voi hieman napauttaa oletusten pohjalta simppeliksi vedettyjen laskutoimitusten osalta sekä siitä, että isoin positiivinen vaikutus tulee käytettyjen autojen myynnistä.

Tulos on siltikin sitä nettopositiivista ilmastonmuutoksen vinkkelistä. Suomen Luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen toi hienosti esille tutkimuksen vajaavuutta, mutta myös sitä, että nykyään yhä vieläkin mitataan vain kaasuluonnonvarojen käyttäytymistä, mutta samalla lailla voisi mittaroida myös veden sekä kiinteiden luonnonvarojen käyttöä. Nämä, kun Second Hand Effect- tutkimuksen tuloksiin vielä soluttaisi perusteellisemman tutkimuksen pohjalta luoduin vakioiduin kertoimin tasattuna, niin saisi varsin mielenkiintoista dataa ja positiivisen puolella oltaisiin entistä tiukemmin ja esim autoilmoittelun päällekkäisyys eri kanavissa rajattaisiin pois.

Yritysten tuottamien raporttien ja vastuullisuuslaskelmien kriittistä tarkastelua tarvitaan ja sellainen liiketoiminnan paljon rakastamaa höttöä on hyvä vähän pyyhkiä kämmensyrjällä sivuun. Vaikkakin kaikelle tälle on ihan oikeutuksensa ja tarpeensa puhutellakseen suurta yleisöä ja ohjatakseen käyttäytymisen muutosta. Siinä pelissä Kokonaisen mielestä kaikki on sallittua, kunhan vain toimintatavat kokonaisuudessaan kehittyvät parempaan. Pääasia, että joku avaa pelin, lähtee laatimaan mittareita ja keräämään dataa.




Keräilyaarteita Artekilta




Tavarahankinta vain yksi muiden joukossa




Muutamia tärkeitä pointteja nostaisin Nissisen puheenvuorosta esiin. Pohjustus oli loistava, asiat on hyvä pistää mittakaavaan ja muistaa, että tämmöisten tavarahankintojen osuus ilmastovaikutuksissa tulee kuitenkin aina liikenteen, asumisen ja ruuan sekä ruuantuotannon jälkeen. Enemmän vaikutusta yksittäisessä kotitaloudessa saa vaihtamalla energiamuotoa ja kiinnittämällä huomiota asumiseen sekä liikkumiseen ja vaihtamalla kasviruokavalioon hävikkiä välttäen.

Kuitenkin Sitran Matti Aistrich kertoi, että jos kuluttaja ostaa kaiken tavaran käytettynä vuoden ajan laskee se ilmastosoppaa henkilön osalta 16% verran. Sama vaikutus saadaan yhden omakotitalon lämmityksen muuntamisella maalämpöön, joka puolestaan yksityishenkilöltä ei investoinnin suuruuden vuoksi aina onnistu. Aistrichin mukaan sekasyönnistä kasviruokavalioon siirtymisen vaikutus on positiivisen puolella 9 prosentin osuudella. Tästä luvusta ja siihen päätymisestä olisi kutkuttavaa päästä keskustelemaan.




Tori.fi Second Hand Effect




SLL:n Nissinen sai sydämeni yhtyessään kantaani rationaalisen kuluttajan harhasta. Emme me kuluttajina oikeasti tee valintojamme mitenkään rationaalisesti vaan ihan yhtälailla ovat hyvät tarinat tärkeitä ja ostokäyttäytymistä ohjaa monimutkainen sekametelisoppa, jossa vastuullisuus on vain yksi luumu kiisselin joukossa.

Tori.fi kaltaiset toisen käden kauppapaikat ovat tärkeitä ja tekevät hyvää, kunhan siitä ei tule kierre, jossa konmaritetaan joka toinen kk ja joka toinen hankitaan uutta tilalle. Tässäkin piilee riskinsä, mutta vastuullisen kuluttajan aarreaittana ja hyvänkepeän omantunnon lähteenä Tori.fi toimii helppokäyttöisyydessään ja volyymissään. Sinne siis Second Hand kaupoille tavaroiden elinkaarta pidentämään. Kyllähän te tiiätte, että tavara tykkää, kun sitä käytetään ;)



Kokonainen Second Hand Effect






Kokonaisen sydäntä lämmittää tällaiset keskustelunavaukset ja asioiden uudenlainen tutkailu yritysten taholta vaikka tiedämme, että työtä riittää vielä. Se mitä vaikkapa sinä voit tehdä on ryhtyä hybridikuluttajaksi ja ottaa jotain tarvitessasi hankintatapojen joukkoon käytetyn, lahjoitetun, vaihdetun ja saadun tavaran mahdollisuuden. Belk 1988 Journal Of Consumer Research lehdessä julkaistun artikkelin, Posessions and the Extended Self, mukaan "we learn, define and remind ourselves of who we are by our posessions". 

Olemme tavaroiden kanssa hieman omituisia joskus ja jotkut tarvitsemamme tuotteet saattavat tuntua vastenmielisiltä hankkia käytettyinä, mutta se on juttu minkä vastustus vähenee harjoittelemalla ja perustelemalla itselleen valintansa parhautta. Olemme sitä mitä omistamme ja tavaramme ovat osa identiteettiä kertoen meistä tarinaa. Käytetty tavara kertoo mielestäni, että sen hankkija on ajatteleva ja vastuullinen. Ei hassumpaa imagon rakentamista, vai mitä tuumit? Suhtautumistaan voi lähteä muuttamaan vaikka ynnäilemällä omaa hiilijalanjälkeä, jospa se antaisi pontta käyttäytymismuutokselle.



- Aino


Kiitokset Tori.fi aamiaiskutsusta, teksti tehty Hävikkiravintola Loopin loihtiman aamiaisen voimalla Artec 2nd Cycle Pikku Robertinkatu 4-6 auki to-pe-la. Mukana Suomen Luonnonsuojeluliitto sekä Sitra.