Hieman dyykkausta, minimalismipeliä, DIY-juttuja ja parsintakierroksia

Joku fiksumpi tekisi joka päivälle jonkinlaisen kirjoituksen, mutta minä päätin ympätä koko idea-arkkuni satunnaiset aarteet samaan kirjoitukseen. Tässäpä siis on tulossa DIY pipipussi eli sellaisen muovisen kylmäpakkauksen plastic free versio, joka toimii käytännössä ja maatuu lopussa. 

Sitten esittelen koiran syömiä villasukkia ja muuten vain päälle hajoavia vaatteita. Osa tekstistä sivuaa Minimalismi.net sivustolla Teemun aloittamaa 30 päivän minimalismipeliä ja sit vielä jotain dyykkaamisesta. 

 

 

 

Muoviton DIY kylmäpakkaus eli Pipipussi

Tyttäreni oli ommellut koulussa puuvillakankaasta pussin, joka on täytetty kauranjyvillä eli normaali kaurapussi, joka toimii lämpimänä ja kylmänä. Monesti vanhat konstit ovat parempia kuin muoviset geelitäytteiset ja hintavat versiot, jotka eivät maadu eivätkä ole uudelleen käytettäviä.

Tää on niin simppeli juttu, että ihan naurattaa etten aiemmin tajunnut. Ei vaikka näiden DIY pussien parhaimmistoa olen saanut kätilön töissä asetella niin mikroon kuin alavatsalle. -selälle, reisille, lonkille sekä hoitajan omille kipeille hartioille.

Pussi tottelee kylmä- kuuma käytön lisäksi vaikkapa hernepussille asetettuja vaatimuksia lasten leikeissä tai pitelee ovea auki ja sillä on näemmä kätevää lataista siskoa suoraan daijuun. (haluaisin henk.koht tavata sellaisen vanhemman, joka silmät kirkkaina väittäisi minulle ettei sen lapset ikinä tappele keskenään)

Kaikenlainen terveydenhoitoon käytetty roina tuottaa melkoisen paljon roskaa ja osa on vaikeasti vaihdettavissa jätteettömämpään vaihtoehtoon. Tästä kirjoittelin hammasremonttini aikana jotain. Pohdin oikomishoidon ja terveyden vaalimisen tuottaman roskan ja muovin määrää ja harmittelin mm sitä, että millä zerowastaan yöllisen purukiskon puhdistamiseen tarvittavat aineet. Sain ihanan aktiiviselta lukijaltani hammaslääkärinsä antaman vinkin muovisten kiskojen puhdistamiseen etikalla ja lähdin kokeilemaan sitä. Nyt reippaan kuukauden olen lillutellut akryylistä purukiskoani etikka-vedessä päivisin ja se toimii mielettömän hyvin. Tässäkin taas hyvä muoviton vaihtoehto ostetulle hammaskiskon puhdistusaineelle. 

30 päivän minimalismipeli

Sit päästään minimalismipeliin, joka pärähti käyntiin blogikollegani Teemun toimesta Minimalismi.net sivustolla sekä Facebookissa tapahtumana johon pääset osallistumaan suoraan tämän linkin kautta. Edelleen ehtii mukaan. 

Mun 1. päivän tavara on tuo muovinen kylmägeelipakkaus, jonka lahjoitetaan eteenpäin. Vahinko kiertämään, heh. Toisena päivänä vähennetään kaksi tavaraa, mutta siihen on aikaa puoleen yöhön, joten kun lapset ovat nukkumassa käy äiti lelulaatikolla.. No ei vaineskaan, jospa ne lähtis pelaamaan minun kanssa. 

Sama jatkuu kuun jokaisena päivänä siten, että karsittujen tavaroiden määrä lisääntyy päivä päivältä yhdellä ja yhteensä vähenee 465 tarpeetonta tavaraa tämän marraskuun aikana. Kaipa se Teemu laski oikein sillä en jaksanut tarkistaa tuota lukua. 

Tämä on ihan mainio juttu näin joulun kynnyksellä. Tulee hoidettua se siivouspuoli samalla! (jos sellaisia harrastaa)

Karseita kuvia karseista vaatteista

Teemu minimoi blogissaan sukkia ja täytyy myöntää, että haluaisin kovasti jo karsia risoja sukkiani, mutta en voi sillä minulla ei ole niitä liikaa. Tyydyn paikkaamaan juuri paikkaamiani villasukkia uudelleen. Ihanan liukas, nimeltä mainitsematon noutaja nimittäin kävi järsimässä sukan pohjan ainoaan ehjään kohtaan reiän. 

Vuoden ostolakkoni alkaa näkymään. Tosin nuo kuvan villasukat on viime vuosituhannelta, joten... Sen sijaan pellavainen toppini ei ole kuin vajaa kolmisen vuotta vanha ja näyttää melko antiikkiselta sekin. Senkin mielelläni minimoisin pelin tiimellyksessä, vaan paikattava se on sekin. Reikiä ilmaantuu joka pesussa lisää ja toppi alkaa näyttämään suhteellisen.. no, taiteelliselta.

Koska olen maailman toiseksi paras kertomaan vitsejä on ihan hyvä, että vaatteeni puhuvat puolestani. Tuollakin paidalla on muutamat naurut ja pottuilut irronnut 😂 (vastaus kysymykseen "kuka sit on maailman paras vitsinkertoja?" kuuluu "ihan kuka muu vaan")

Dyykkausaarteita

Hankintalakkoni tai haasteeni otti osumaa. Dyykkasin roskakatoksesta muovisen kukkaruukun peitoksi hieman risan korin. Se toimii siinä näkösuojana minun ja muovin välissä ja samalla tuli vähennettyä roskataakkaa tai näin ainakin itselleni uskottelen. Kori näkyy ensimmäisessä kuvassa Pipipussin taustalla.

Meillä on kotona melko paljon jostain haalittuja tavaroita. Löytyy tuoli, joka toimitti joskus yöpöydän virkaa ja se on ihan rehellisesti raahattu aikoinaan naapuritalon roskalavalta. Sitten on vähän sieltä täältä ilmaiseksi saatua tavaraa. Äkkiseltään pohdittuna vain toinen lastensänky on ostettu ihan oikeasti Ikean kaupasta ja muut kalusteet ovat second hand.

En mä kyllä tiedä, että miten irrotan täältä sen 465 tavaraa, mutta katsotaan.. ainakin nuppineuloja on liikaa lasten roinan ohella.

- Aino

Miten minimal waste- ideologian saisi taipumaan terveysasioissakin?

Hoitoalan ihmisenä olen kosketuksissa kaiken sen jätemäärän kanssa mitä sairaanhoito teettää. Kotonakin hygienia- ja terveydenhoito aiheuttaa jatkuvasti jonkinlaista jätettä ja näistä on todella hankala päästä eroon. Itsevalmistamalla voi tehdä kauneudenhoitotuotteita ja vaikka hammastahnaa, mutta enpä tiedä, että lähdenkö uuttelemaan pajunkuorta päänsärkylääkkeeksi tai väsäämään omia silmätippoja. 

Oikomisessa ei oikein muu materiaali kuin tuo akrylaatti päde vaikka olisihan ne luusta tehdyt "tekarit" melkoinen jutun aihe. Tästä hammasproteesien kehityskulusta oli artikkeli Historia- lehdessä, esikoinen sitä minulle referoi tuossa päivänä eräänä :D

Kotosalla ei sinällään puhuta isoista määristä, mutta kyllähän niitäkin alkaa pohtimaan, kun potee roskasta tämmöistä tuskaa kuin minä. Yritän kuitenkin keskittyä näkemään niitä kestäviä ratkaisuja joita sairaaloissakin voi tehdä, kuin keskittyä itkemään sitä valtavaa jätevuorta mitä me tuotetaan. Menis mieli maahan.

Olin into pinkeällä siitä, kun törmäsin täytettäviin kuumavesipulloihin, joita käytetään synnytyskivun lievittämisessä. Pullot ovat kestäviä ja pestäviä. Yleisesti käytössä on melko hintavia vedellä täytettäviä geelipusseja, joita toki voi lämmitellä mikrossa ja käyttää monta kertaa, mutta aina siitä lopulta jää se geelipussi, joka menee roskiin. 

Valmistaja lupaa, että geelipussi maatuu kokonaan, mutta kemikaaleja se silti sisältää ja vaatii aina vain uusia resursseja valmistukseen. Kumiset kuumavesipullot, tai miksei kylmävesipullot, menevät hienoudessaan edelle kirkkaasti.

Kuvissa vilahtelee silmätippoja, joiden käyttö on sen verran perusteltua, että näiden tuottaman jätteen kanssa joutuu jotenkin keplottelemaan. 

Ihastuin noihin Théan silmätippoihin ja hehkuttelinkin niitä aiemmin. Kaikkea, kun on tullut kokeiltua tässä laserleikkauksen jälkeen. Nyt suosikkini olivat kuitenkin apteekista loppu, tehtaalta asti tarjosivat eioota. 

Onkohän tästä lähtenyt sana kiertämään, kun ovat niin haluttuja. Onneksi palveleva apteekki lähti selvittämään, että onko Théalta tilattavissa Hyabak silmätippaa, joka ei ole aivan Thealoz Duon veroinen, mutta hyvältä näytti myös Hyabakin ainesosat.

Seuraavana päivänä minulla oli tipat apteekissa ja Hyabak lähti kokeiluun. Toimii, mutta heti, kun taas saa tuota Thealoz Duoa niin vaihdan siihen takaisin. 

Silmätipoista tulee tuommoinen puteli jätettä noin 2,5kk välein sekä se pakkaus käyttöohjeineen. Miten kauan lie noita tippojakin tarvitsee käyttää. Toistaiseksi ne ovat olleet välttämättömyys, että pystyy lukemaan liikenteessä kyltit ja saa selvää tietokoneen ruudusta.

Oikomishoidosta taas jäi ikuisiksi ajoiksi purentakisko ja sille kotelo, sama miehellä. Kiskot tarvitsevat puhdistusaineensa ja se homma tuottaa muoviputelon verran muovijätettä jossain ajassa. 

Mies sai hammaslääkäriltään kokeiluun suomalaisen Isodent hammasproteesien puhdistusaineen, joka korvaa aiemmin käyttämämme poretabletit. Siitä ei ole vielä kokemusta, että miten riittoisaa tuo tiiviste on käytännössä, mutta laskemalla sen pitäisi riittää noin 10 viikon ajan. Yhteen lasilliseen menee 10 ml liraus ja tätä samaa nestettä voi käyttää 6 päivää putkeen. Laitamme "tekarimme" samaan lasiin :)

Aivan entiseen malliin ei oikomisesta enää jätettä synny, kun kaikki kuminauhavedot ja muut aktiiviset härpätykset on lopetettu. Tässä retentio- eli ylläpitovaiheessa oikomishoidosta muistuttelevat enää yöllinen kisko koteloineen ja tuo puhdistusaine.

Siltikin, jos tämän puhdistusaineen kanssa puljaamme loppuiän niin tuleehan noita puteleita todella iso kasa. Iso kasa muovia. Väistämättäkin sitä miettii, että millä tämän korvaisi.

Päivisin käyttämäni Essex- kisko sanoi toistamiseen sopimuksensa irti. Se hajosi kahteen osaan töissä, kun unohdin kiskon syödessäni taskuun paperin mutkaan ja jouduinkin lähtemään kesken lusikallisen hieman tärkeämpiin hommiin. Tekevälle sattuu.

Onneksi oikojani Milla Tampereen Hammaslääkäriasemalta oli sitä mieltä, että legot ovat jouhevasti paikoillaan ja yökiskon laajennettu käyttö riittää. Hyvä näin. Vuorotyöläisenä käyttelen yökiskoa myös päivisin, kun olen ollut yön töissä. Samoin, kun ajelen autolla pidempää matkaa.

Kiskolla on kyllä ollut ihan mahdottomasti vaikutusta yöuniin, kun ei pääse narskuttamaan. Leukaperien, niskan, hartioiden ja pään kivut ovat hävinneet!

Oikomisesta olen kirjoitellut tässä pitkin matkaa vähän sitä sun tätä.

- Aino

Oikomishoitoa 4.

No niin, sit ne lähti! 

Rips raps vaan Eerika irroitteli eilen braketit. Otin nekin tietty muistoksi, mutta vain kuvien ajaksi :) 

Melko ällöt oli vaikka olivat muhineet suussa hintsusti vajaan vuoden. Viime heinäkuussa koko homma alkoi noiden brakettien kanssa. Tästä kirjoittelin aiemmin.

Tuolta näytti suu vielä eilen aamulla, kun salille kipsin.  Kamalia nämä selfiet. Jännittää muutenkin laittaa kuvia itsestä.

Pikaseen laittelen tällain päällimmäisiä fiiliksiä.

Seuraava kuva kertonee kaiken. Ihme hissiselfie :D Harrastetaan näitä nyt kuitenkin vähäsen.

Melkoisen suoraa rivistöä ei voi muuta sanoa. Lapset kommentoi, että "onko sulla tekohampaat? yäk!" 

Sieltä se totuus kuuluu. Tekohammaslook johtuu toistaiseksi tuosta "teipistä" tai mikä muovinkappale onkaan. 

Se kuuluu retentiohoitoon mistä kertoilin. Ja onhan tuo leegorivistö myös jokseenkin valkoinen, kun sitä Eerika niin huolella putsasi ja kiillotteli.

Samalla sain virkistävän kasvopesun :D Semmoisilta pikkuroiskeilta ei voi välttyä. Ei kyllä haitannut yhtään. Minä ajattelin vain lopputulosta.

Kaukaa tätä jääkiekkoilijoilta tuttua "hammassuojaa" ei huomaa, mutta läheltä tietty, kun tihrustaa, mutta eipä näkymiset ole minua ennenkään haitannu. Eihän tätä ulkonäön vuoksi tehdä ;P

Toki tämä härpäke on paljon sirompi ja muotoillumpi kuin kiekkoilijoilla. Vehjettä tarvitaan pitämään hampaiden haluttu asento paikoillaan, että luu ja ikenet saavat toipua ja jumia paikoilleen.

Tämän kanssa mennään yötä päivää kunnes toisin käsketään. Syödessä ja hampaita putsiessa saa taukoa.

Tämmöset sieltä irtosi.

Braketit kaarineen.

Vieläkin tuntuu ihan hullulta, että miten tässä nyt näin pikaseen kaikki sitten lähti!

Usein elämässä muutenkin käy niin, että kun alkaa tapahtua niin sitten sattuu ja tapahtuu yhtäaikaa. Nyt on ilmassa hieman sellaista ja siksi kirjoittelua saattaa tulla harvemmin, mutta sitten onkin kerrottavaa ja paljon!

- Aino

Oikomishoidossa aikuisena osa 3.

Hampaista lähti rojua! Voi hurja miltä tuntui, kun yhtäkkiä Milla, ihastuttava oikojani, veti jollain hehtaari tongilla alahampaiden sisäkaaren veks pois "ja tätä me ei tarvita enää".

Kielellä kestää tottua uuteen suoraan alariviin sekä rautalangan puutteeseen. Poskiraukkanikin pääsevät vihdoin eroon viereensä parkkeeranneista rautakoukuista, jotka pureutuivat kivasti limakalvoon.

Kattoin, että häkkyrähän oli ihan mun uudenvuoden tinan näköinen XD (ei vaineskaan, tina näytti kikkeliltä). Kiikutin tuon vehkeen metallinkeräykseen kunhan olin kuvaillut sitä pojan ällistykseksi. Ei meinannut millään mennä jakeluun, että miksi ihmeessä haluan ottaa jostain mun suussa olleesta metallihäkkyrästä kuvia. Arvatkaas se ilme, kun kerroin, että " joo mää paan nää nettiin"

Tästä hommasta oon kirjoitellunna aiemminkin. Ja sen jälkeenkin.

Tämä kaikki tarkoittaa nyt sitä, että loppu häämöttää kyllä, mutta vielä on hommia. Oikomishoidossani siirrytään ensi viikolla ns aktiivivaiheesta retentiovaiheeseen. Tätä kestää ainakin semmoiset puolivuotta ja on todella tärkeä vaihe oikomisessa. 

Aktiivivaiheessa tai varsinaisessa oikomisessa hammasta ympäröivät kudokset ja luu muuttuvat, mutta niiden rakenne ei palaudu kuin vasta retentiovaiheessa, kun hammas on vapaassa purennassa ja hampaisiin ja purentaan kohdistuu oikea purentavoima. Ikenen kollageenisäikeet uusiutuvat 3-6 kuukaudessa ja elastisten säikeiden kanssa voi mennä jopa yli vuoden. Hiljaa hyvä tulee. Tällain näin kovan työn tulosten pitäisi kans asettua jäädäkseen.

Taas otettiin muottia. Suun täydeltä sitä ihanaa tahnaa, joka tuntuu irroittavan hampaat braketteineen. Mitään sen enempiä ei oikeasti lähtenyt.

Muottien avulla tehdään valokset ja niiden avulla sitten jonkinlaisia retentiolevyjä ja purentakisko yöksi. Noista retentiohommista kirjoittelen, kun tiedän, että mitä ne tarkoittaa kohdallani. En kehannut kysyä ja toisaalta siinä tuolissa pötkötellessä harvemmin pystyy muodostamaan ymmärrettävää puhetta.

Oikojani heitti herjalla, että semmoinen yökisko pitäisi melkein olla lakisääteinen, sen verran hyötyä siitä on, jos on narskutteluvinkeitä ja muuta vaivaa yöllisen leukailun kanssa. Ei siitä mitään haittaakaan ole. 

Itselläni narskuttelu kuuluu ehdottomasti stressiin. Pitää purra hammasta, kun ei muuten asiat kulje oman mielen mukaan ;)

Yöllisistä huveistani on koko joukko harmia. Ensinnäkin se rasittaa leukaniveliä ja posket on usein kipeät. Ikenien vetäytymisestä kerroinkin jo aiemmin. Huomaan semmoisen jäykkyyden ja jomotuksen aamuisin niskassa asti, jos olen unissani jauhanut merkkareita. Samoin se kirskuttelu pistää hampaat vihlomaan kummallisista paikoista ja ihan yllättäen. Mieskin tuossa huomauttelee, että on hänkin sitä joskus kuullut sitä narskuntaa. Kuulemma kainaloon nukahtaessakin saatan narskutella.

Yökiskon avulla hampaiden pitäisi myös pysyä suorassa eli se on osa tuota retentioylläpitoa. Se tulee jäädäkseen koko loppuelämäksi. (ellei nyt sitten keksitä jotain tajunnan mullistavaa vaihtoehtoa) Hyvästi nirskutus ja narskutus, bye bye!

Hulluinta kuitenkin on, että jo ensi viikolla nää lähtee! Nyt alkaa kesäkuu, ei joulukuu. Jollei aikoja olis tuossa lapulla jo varattuna niin epäilisin, että nyt on tapahtunut jokin kauhea erhe.

Edelleen tuli kehuja siitä miten puhtaana hampaat on pysyneet, jes. Ei siis mitään huomautettavaa hammastahnasta.


- Aino

MitäTuliVäsättyä: hammastahna

Semmoinen asia tässä kaiken roskan vähentämisessä on ihan fakta homma, että aina vain lisää kuluttamalla ei roskaongelmaa saada kuriin. Ei löydy yhtäkään liikettä, puotia tai kauppaa, josta saisi ostamalla itselleen minimaalisesti roskaa tuottavan elämäntavan. Joskus erinäisiä blogeja ja YouTube-kanavia seuraamalla tulee semmoisiakin vaikutelmia, että toisille muoviton elämä on alkuun kaiken ei muovisen astian, kipon ja kupin hamstraamista. 

Semmoisenkin tietysti ymmärtää, jos lähtökohta on, että syödään päivittäin kertakäyttölautasilta ja kertakäyttöaterimin. En tiedä miten yleistä se on maailmanlaajuisesti, mutta sellaiseenkin lähtökohtaan törmää usein. Siispä kädentaitoja verryttämään ja oman tuotannon pariin! Tänään väsätään uusi satsi hammastahnaa lähes kokonaan ilman muovia.

Resepti johon olemme päätyneet muutaman vähemmän hyvän kokeilun kautta on hyvin simppeli.

• Kookosöljyä 
• Soodaa
• Piparminttuöljyä

Löysin reseptin Trash is for Tossers sivustolta. Mittasuhteita muokkailen käyttämäni astian mukaan. Pehmitän kookosöljyä vesihauteessa, että saan seoksesta tasaista. Frantsilan luomulaatuisia eteerisiä öljyjä löytyy muitakin "makuja" mitä kokeilla, mutta jotenkin hammastahna ei ole tahna ilman mintun makua. Piparminttu raikastaa suun ja kookosöljy hoitaa ikeniä sekä pitää hampaita soodan kanssa valkoisina.

Olimme alkuun hieman skeptisiä koko homman suhteen, mutta lähdimme mieheni kanssa reippaina kokeilemaan. Kummallakin kuitenkin oikomishoito meneillään eli kuukausittain hammaslääkärikäyntejä joten ajattelimme, että jos tämä sörsseli pilaisi hampaat tai aiheuttaisi suussa jotain muutoksia niin saisimme heti tietää. 

Nyt on mennyt useampi kuukausi, ei edes muisteta montako! Kummankaan hammaslääkärit eivät ole sanoneet yhtään mitään. Oma oikojani Milla on vain kehunut kuinka hyvin olen pitänyt hampaat puhtaana. Tosin mistä minä tiedän, että onko se joku vakiotsemppi kaikille oikomisessa kituville ;P

Käytössä huomasimme yhden jännän jutun. Henki ei haise aamuisin niin pahalle kuin ennen, ei kummankaan nenään ja suu ei ole yhtä kuiva ja tunkkainen aamulla. Reissussa käytimme muutaman kerran tavallista hammastahnaa ja ihmettelimme molemmat aamulla, että miten suu tuntuu niin pahalta ja henki haisee.

Minä järkeilin, että kenties ns normitahnat ovat hieman liian tehokkaita suun limakalvoille ja pesevät koko baktreerikannan sieltä mennessään, myös sen hyvän normaaliflooran ja silloin yön aikana vallan ottavat ne nopeimmin leviävät bakteerit, jotka eivät ole niitä hyviä kavereita. Kookosöljypohjainen tahna on limakalvoystävällisempi ja hellempi jolloin normaalifloora pysyy terveempänä.

Ihan täysin muoviton tämä ei ole siitä syystä, että öljypurkin korkkissa ja suulla on muovia ja hammasharjan harjakset nylonia. Hammastahnatuubit ovat kuitenkin historiaa. Kookosöljystä jäävät purkit ovat menneet toistaiseksi kaikki uusiokäyttöön. Purkki, johon tällä kertaa tahnan väsäsin on ihan sillipurkki jolle etsin kaveriksi neutraalin kannen. Minun mielestä kivemman näköinen vessan kaapissa kuin ne muovituubit.

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: pinaattitofuhässäkkää

Kävin salilla ja tuli nälkä. Niin siinä kuuluu käydä :)

Tänään räpelsin kotikeittiössäni munaa pinaatin kera ja pannulle laitoin tofua. Helppoa, nopeaa ja hyvää! Tekstin ja kuvien väsäämiseen sekä "jälkityöhön" meni enemmän aikaa XD

Sinne vaan pannulle kookosöljyä, kuutioitua tofua nälän mukaan ja päälle pinaatit. Mausteina hieman chilijauhetta ja suolaa. Unohtui muhimaan pienelle lämmölle hetkeksi ja oli valmista. Tammikuussa 2017 blogini muuttui vegaaniseksi ja siksi munan räpeltäminen on kovasti vähentynyt.

Lautaselle lisäilin vielä MCT- öljyä lorauksen, suolaa, mustapippuria, basilikaa ja seesaminsiemeniä.

Tällä jaksoi porskuttaa uskomattoman pitkään. 

Pinaatista löytyy K-vitamiinia ja rautaa sekä niiden ohella karotenoideja, jotka toimivat antioksidantteina.

Karotenoidit, tai ehkä tunnetummin karoteenit, pitävät huolta silmistä, mutta antavat myös iholle tervettä hehkua. Kasvisten karotenoidit kuten porkkanan karoteeni, antavat iholle päivettyneen ja terveen hohdon yhdessä auringon kanssa. Tomaatin lykopeeni puolestaan suojaa auringolta.

Pinaatti on varsinainen terveyspommi ja käsittääkseni helppo kasvattaa myös itse. Pitäisköhän kokeilla tuonne meidän kasvilootaan?

Pinaatissa on myös enemmän proteiinia kuin hiilihydraatteja. Fineli on oikein hyvä ja näppärä lähde näiden tutkailuun.

"Jälkityö" tarkoittaa tässä tapauksessa pinaatin irrottamista hammasraudoista. Pinaatti kaikessa ihanuudessaan osaa kietoutua jokaiseen pikkukoloon ja brakettiin.

No, onpahan evästä mukana vähän pidemmäksikin aikaa.. Hyi ;P

- Aino

MitäTänäänSyötäisiin: Aamupuuro, lounaspuuro, iltapuuro ja puuro

 soittolistalla Beatles- Here Comes The Sun

Puuroa puuroa koska hampaisiin sattuu! Oikojalla rassaamisen jälkeen kipu ei tule heti vaan yleensä joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä. Nyt on yön jäljiltä melko hellä olo suussa ja tekee taas mieli puuroa.

Vain kerran on ollut niin kipeä purukalusto, että piti ottaa särkylääkettä. Meinasin pudota tuolilta puraistuani riisikakkua ylähampaiden saatua "korut", kuten eräs ihana pikkupoika totesi. Niin ja minulla on hyvä kivunsieto, todistetusti (luomusynnytys riittänee hiljentämään kaikki skeptikot 😉). 

Syön melkeinpä aina kaurapuuroa. Jotain eksoottisempiakin lajeja on tullut kokeiltua, mutta ei ne vain ole iskeneet. Miehen huomautus, että luomu kaurapuuroa.. 

Puuron joukkoon sekoittelen mitä milloinkin; kauraleseitä, liotettuja chiasiemeniä, marjajauheita, proteiinijauheita, auringonkukansiemeniä, marjoja, hedelmiä jne. Kuvassa kuivattuja aprikooseja pilkottuna muiden höysteiden ohella.

Joskus en keitä ollenkaan tuota sekoitusta vaan heitän päälle kaurajogurttia. Töihin kuljettelen puurosekoituksia lasipurkissa. MCT- öljyä lorauttelen joukkoon, jos muistan. Suolankin laitan, jos muistan.

Onhan ne usein vähän masentavan näköisiä sössöjä, mutta puurosekoitus on pelastanut työpäivän eväsongelmat kerta toisensa jälkeen. Pelkkä kaurahiutale ei nälkää oikein pidä, mutta proteiinilisillä ja marjoilla tai hedelmillä höystettynä energiaa riittää.

Proteiinijauheissa suosin riisiproteiinia ja nyt lähti testiin ensimmäinen pussi herneproteiinia. 

Herneestä voi näin ensikokeilujen perusteella tulla uusi suosikki sillä se ei jää riisiproteiinin tavoin "jauhoisen" tuntuiseksi. 

Maustamattomina tykkään käytellä noita jauheita niin ei tarvitse miettiä, että mikä yhdistelmä sopisi minkäkin kanssa.

Välillä syön useamman kerran päivässä puuroa kun en muuta keksi, mutta täytyy myöntää, että oikeasti tykkään näistä puurosössöistä. Luulen, että nämä sekoitukset tulivat korvaamaan maitorahka-ananas kombon, jota harrastin ajoittain paljonkin ennen maitotuotteiden karsintaa.

-Aino

Oikomishoidossa aikuisena 2.

Taas on keräilty itseä hoitotuolista reippaan puolituntisen jäljiltä. 

Vaikka noiden rautojen, kaarien ja muiden hässäköiden, putsiminen ja uusiminen ei kipeää teekään niin aina sitä jännittää lihaksia kuitenkin. Oikomiskäynnin jälkeen tuntuu kuin olisi isommankin työn käynyt tekemässä.

Tänään tehtiin hienosäätöä. Suuret linjat on oikeastaan kai saatu kohdilleen. Oikojani Milla sanoikin, että tästä se työ vasta yleensä alkaa, kun pitää saada yksittäisiä hampaita vielä antamaan hieman periksi ja asettumaan optimaaliseen linjaan muiden kanssa. 

Jospa jo jouluksi saisin sitten nämä vehkeet pois!

Tänään kuminauhavetoja vähennettiin. Enää toiselle puolelle ja vain yöksi. Kumirinksusta tehtiin "hauska" neliö. Saas nähdä miten pienen rinkulan asetteleminen sujuu itseltä illalla. Onneksi mulla on apuna "virkkuukoukku". Kaikkea sitä pitääkin opetella :) 

Mitään kivoja värejä tai muuta sen kummemmin hassua ei suuhun lisätty.

 

Oikominen on meillä nyt kovasti pinnalla koko perheessä. Mies on käynyt itseäni isomman remontin läpi leukaleikkauksineen ja ipanoille on lupailtu tätä nannaa melkeinpä jokaiselle. Vertaistukea ja ymmärrystä riittää siis. 

 

Niin ja tätä härpäkettä!  

Pinkki on se "virkkuukoukku"

- Aino

P.S lukijaiseni, käykääs tykkäämässä myös Facebookissa Kokonainen Elämä Edessä sivua.

Oikomishoidossa aikuisena

Tervepä terve, ajattelin tulevan hammaslääkärikäynnin kunniaksi kertoa meneillään olevasta projektistani. Olen nimittäin ollut kohta vuoden verran oikomishoidoissa.

Ensimmäisen kerran hampaistoa oiottiin lapsena, mutta lopputulos ei ollut aivan mieluinen. Parikymppisenä hampaat alkoivat etsiytyä 1 X 2 asentoon ja vuosi sitten tosiaan kuulin, että minulla on paha purentalukko, kulumaa leukanivelessä ja mitä lie muuta.

Esteettisesti rivistö oli ihan mukiinmenevä kuten kuvista huomaa :)

Juu ei, rivistön pitäminen puhtaana oli haastavaa ja ikää kun tulee lisää niin jotain oli tehtävä.

Oikojani eli ortodonttini kanssa meillä synkkasi heti. Kemioiden kohtaaminen on oikein mukava juttu sillä oikomishoito noin niin kuin kokonaisuudessaan on pitkä ja käyntejä on vähintäänkin kerta kuukaudessa.

Oman hoitoni kestoksi arvioitiin varovaisesti kolme vuotta. Noiden rautojen kanssa siitä menee noin 1,5 vuotta ja sitten on 1,5 vuotta jonkinlaisten irrallisten kaarien ym hässäköiden kanssa. Siitäpä ehkä myöhemmin, kun on jotain kokemusta asiasta. Mitä sitten on tehty ja saatu aikaan?

Alkuun hoito suunniteltiin ja hampaistoa kuvattiin röntgenissä pariin otteeseen. Muotit hampaistostani otettiin ja lähdettiin liikkeelle tekemällä takahampaiden väleihin tilaa. Myöhemmin tila täytettiin hampaan ympärille tulevalla "sormuksella" josta lähtee sisäkaari.

Minulta poistettiin hammas alarivistöstä antamaan tilaa kaikille muille. Uhrattavaksi valikoitui neljästä alaetuhampaasta se yksilö, joka poikkesi eniten rivistä. Hampaan juurikin oli ikävästi paljastunut ilmeisesti yöllisen narskuttelun sekä tilanahtauden vuoksi. 

Tästä se lähti

Yläetuhampaassa oli samaa ongelmaa ja sitä piti käydä arvioituttamassa ienspesialistilla joka totesi, että oikominen luultavasti saa ikenen kasvamaan etuhampaan juuren päälle uudestaan ja homma hoituu sillä iensiirteen sijaan. Ei mitään pikkujuttuja minusta. Hyvä, että lähdettiin oikomaan. Myöhemmin näistä olisi voinut tulla ikäviä ongelmia.

Hampaanpoisto ei ollut mikään iso juttu. Kamalalta näytti ja jonkin aikaa olo oli hieman epävarma, että jos se aukko rivistössä paistaa kaikkialle. 

No eihän se mihinkään näy eikä ihmiset sellaiseen oikeasti kiinnitä huomiota. Nämä jutut tuntuu aina itsestä paljon isommilta kuin mitä ne ovat. Tässä matkan varrella ei kaikki ole edes huomanneet, että minulla ylipäänsä on raudat.

Ylärivistö sai "korut"

Ylähampaisiin raudat laitettiin viime joulun tienoilla eli alhaalla oli kunnon kojeet olleet jo puolisen vuotta tekemässä taikojaan, kun käytiin ylähampaiden kimmppuun. Nyt rautaa on siis ylhäällä edessä ja alhaalla edessä ja takana. Kumia menee raudan lisäksi voimaketjuina sekä vetoina ristiin rastiin.

En ole piilotellut tai yrittänyt optimoida huomaamattomuutta valitsemalla mahdollisimman neutraaleja värejä tai materiaaleja. Otin metalliset palikat eli braketit, kumilenkkejä on ollut pinkkiä, sinistä, oranssia ja  vaikka mitä.

Lapsilta olen kysellyt, että mitä seuraavaksi laitetaan :) Jouluksi laitettiin punaista ja vihreää ja halloweeninä oli pimeässä hohtavaa.

Kun kerta on vaihtoehtoja niin pistetään ranttaliksi sitten!

Huomattavasti oikoisempi olo

- Aino