Taas on keräilty itseä hoitotuolista reippaan puolituntisen jäljiltä.
Vaikka noiden rautojen, kaarien ja muiden hässäköiden, putsiminen ja uusiminen ei kipeää teekään niin aina sitä jännittää lihaksia kuitenkin. Oikomiskäynnin jälkeen tuntuu kuin olisi isommankin työn käynyt tekemässä.
Tänään tehtiin hienosäätöä. Suuret linjat on oikeastaan kai saatu kohdilleen. Oikojani Milla sanoikin, että tästä se työ vasta yleensä alkaa, kun pitää saada yksittäisiä hampaita vielä antamaan hieman periksi ja asettumaan optimaaliseen linjaan muiden kanssa.
Jospa jo jouluksi saisin sitten nämä vehkeet pois!
Tänään kuminauhavetoja vähennettiin. Enää toiselle puolelle ja vain yöksi. Kumirinksusta tehtiin "hauska" neliö. Saas nähdä miten pienen rinkulan asetteleminen sujuu itseltä illalla. Onneksi mulla on apuna "virkkuukoukku". Kaikkea sitä pitääkin opetella :)
Mitään kivoja värejä tai muuta sen kummemmin hassua ei suuhun lisätty.
Oikominen on meillä nyt kovasti pinnalla koko perheessä. Mies on käynyt itseäni isomman remontin läpi leukaleikkauksineen ja ipanoille on lupailtu tätä nannaa melkeinpä jokaiselle. Vertaistukea ja ymmärrystä riittää siis.
Niin ja tätä härpäkettä!
 |
| Pinkki on se "virkkuukoukku" |
- Aino
P.S lukijaiseni, käykääs tykkäämässä myös Facebookissa Kokonainen Elämä Edessä sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3