Uusperhe voi käsittää minun, sinun ja meidän lapsia, vain minun tai vain sinun lapsia. Meidän pieniä lapsia ja aikuisia lapsia. Hyvin paljon erilaisia ihmisiä yhdessä, joita sitoo yhteen kahden aikuisen päätös solmia parisuhde.
Puhutaan perheen vanhemmista. Meidän perheen vanhempia ollaan minä ja mieheni ja meillä vanhemmat määrää :)
Puhutaan perheen vanhemmista. Meidän perheen vanhempia ollaan minä ja mieheni ja meillä vanhemmat määrää :)
Sisarussuhteet jäävät monesti vähemmälle huomiolle mietittäessä uusperhettä. Iso osa kirjallisuudesta ja tutkimuksesta pyörii uusperheen vanhempien keskinäisissä väleissä, parisuhteessa ja vanhemmuuden ongelmissa.
Lapset solmivat omanlaisiaan suhteita. Sisarussuhteet, biologiset tai eivät, katsotaan elämän pisimmäksi ihmissuhteeksi. Eliniänodotuksen puitteissa näinhän se on.
Lasten keskinäisiin suhteisiin panostetaan usein aivan liian vähän. Jos asiat sujuvat niin hyvä ja jollei suju niin pidetään erillään? Kohtahan sitä lapset kasvavat ja kaverit ovat merkityksellisempiä kuin kotoa löytyvät, ärsytystä aiheuttavat sisarukset?
Lasten keskinäisiin suhteisiin panostetaan usein aivan liian vähän. Jos asiat sujuvat niin hyvä ja jollei suju niin pidetään erillään? Kohtahan sitä lapset kasvavat ja kaverit ovat merkityksellisempiä kuin kotoa löytyvät, ärsytystä aiheuttavat sisarukset?
Siskot ja veljet, kanssa asuvat ipanaiset, ovat lopulta he joiden kanssa muodostuu pitkällä aikajanalla käsitys oman perheen vanhemmista, muistijälkiä perinteistä ja tapahtumista, muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta.
Toinen on siinä omalla raadollisuudellaan muistuttamassa aikuisenakin, että "se nyt menny yhtään tuollatavalla". Sinä tyyppi, jolla on jonkinlaisia kasvukumppaneita perheen osalta voit varmasti samaistua sisaruuden auvoisaan ja vähemmän auvoisaan todellisuuteen.
Minulla on viisi rakasta sisarusta, puolia tai täysiä, vähän vajaita, mitä lie, kaikki yhtä tärkeitä. Lisäksi vielä yksi rakas sisko, joka ei ehkä kenenkään muun mielestä ole sisko minulle tai minä hänelle.
Toinen on siinä omalla raadollisuudellaan muistuttamassa aikuisenakin, että "se nyt menny yhtään tuollatavalla". Sinä tyyppi, jolla on jonkinlaisia kasvukumppaneita perheen osalta voit varmasti samaistua sisaruuden auvoisaan ja vähemmän auvoisaan todellisuuteen.
Minulla on viisi rakasta sisarusta, puolia tai täysiä, vähän vajaita, mitä lie, kaikki yhtä tärkeitä. Lisäksi vielä yksi rakas sisko, joka ei ehkä kenenkään muun mielestä ole sisko minulle tai minä hänelle.
Tuntuu turvalliselta, kun on meitä, jotka ollaan tunnettu oikeastaan aina. Tyyppejä, jotka tietävät mitä olen hengittänyt ja elänyt lapsuuteni, että on heitä joiden kanssa ollaan jaettu samaa ilmaa helteisessä teltassa tai piereskellen peiton alla.
Kaikesta huolimatta <3
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3