Tyhjä Arkki

Kuusamossa vuoden päivät, hieman jo reippaamminkin, muttei liikoja ylitse. Menneeseen kalenterin kiertoon on mahtunut kaikenlaista elämän ylä- ja alamäkeä linjassaan mukavasti nousevalla käyrällä. Tarkasteltuna vuoden takaista asiaintilaa voin helposti todeta, että enpä tiennyt löytäväni itseni juurikin tästä kohden vain tusinan verran kuukausia myöhemmin.

Kätilönä työskennellessäni ymmärsin, millainen mitta vuosi on. Moni äiti, isä ja perheen alku ei tiedä olemassaolostaan vielä kahtatoista kuukautta aiemmin. Raskaus kun ottaa pisimmilläänkin vuodesta vain sen 42 viikkoa. Vuodessa voi tulla yllättäen vanhemmaksi, isovanhemmaksi, tädiksi tai sedäksi. Vuodessa voi soljahtaa yllättäen myös saappaisiin ja toimijaksi, joksi ei uskonut koskaan tulevansa. Samalla kun vuosi on lyhyt, on se myös pitkä ja mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeampaa taittuu vuoden matka.

Liekö tästä pohjoisesta asemoinnista johtuen, eivät omat ajovaloni valaisseet vuottani kovin pitkälle tänne Kuusamoon kotiutuessani. Oli vain joitain suuntaviivoja ja etäistä reittisuunnitelmaa. Kevään mittaan, valon määrän kasvaessa, edessä oleva maisema paljasti itseään aina vain hitusen verran enemmän. Tulevassa siinsi esimiesasema perheyrityksessä ja hissukseen aloitettava sukupolvenvaihdos. Näkymässä esiintyi pilkahduksen omaisesti myös kasvava joukko ihmisiä ja verkostoja, joita kohden matkani suunnisti.

Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana löytyi Nuorkauppakamari, uusi koulupaikka Kainuun ammattiopistossa sekä Kuusamon alueen yrittäjiä ja yhdistystoimijoita liuta. Kartalle asettautuivat sukulaisista ja ystävistä koostuvat kuvaelmat sekä perheelleni palveluja tuottavat julkisen sektorin tahot. Syksypuolella vuotta huomasin olevani tiukasti Kuusamossa kiinni niin monin sitein, että elämäni Etelä-Suomessa jäi pakostakin, vaikka alkuun kuvittelin vetäväni edellistä matkassa vastaisuudessakin.

Keskittymällä edessä aukeavaan näkymään ja läsnä olevaan työmäärään, matkanopeus kasvoi, kun eilisen peräkärry irtosi. Syksyn mittaan talven tuloa enteili taas kerran sumeampi ajonäkymä ja peräkärryn mittainen ikävä. Vaan eteenpäin huristeltiin melkoisella vauhdilla, sumuvalot päällä tiukassa pyryssä. Onneksi on ollut karttureita matkassa mukava joukko. Päivien pidetessä näkyvyys taasen parantuu ja kun tässä mennään toista auringon kiertoa kuusamolaisena, on horisontissa jotain tuttua ja turvallistakin.

Viimeiset neljä vuotta, on tekstin kanssa hääräily vienyt minua matkassaan ja kiitollisena totean kirjoittamisen hypänneen peräkärrystä tavaratilan puolelle, vaikka rakas harrastukseni siellä kotvasen aikaa piilottelikin.

Asiatekstini on laatuunkäypää, mutta parhaiten olen lopulta osannut kirjoittaa ihan vain elämästä. Tyhjä arkki edessäni täyttyy useimmiten arkisista yhden naisen tarinoista, joissa seikkailevat ruuhkavuosista tutut henkilöhahmot; lapset, työkiireet, kotiaskareet, epäonniset kauppareissut ja ihmissuhdekuviot. Elämää hersyvillä jutuillani täytetyn paperin asukkeja ovat ilo, rakkaus ja kiitollisuus. Nämä tutut kaverit saattavat matkaani uskollisesti.

Kuusamon elämäni kakkoskautta pääsette te ihanat Koillissanomien lukijat seuraamaan, sillä siinä missä ensimmäinen yllätyksen täyteinen Kuusamon vuoteni oli hyvin privaatti ja paikkaansa hakeva, on 2020 tavoitteeni mukaisesti esiin marssin aika. Vähänpä tiesin uudenvuodenlupaustani taas kerran kuunneltavan ja, että suunnitteilla oli näinkin näkyvä paikka kolumnistina.

Lupaukset on pidettävä, joten tehdäänpä näkymätöntä näkyväksi kymmenen kirjoituksen ajan. Tervetuloa matkaan!

Teksti on julkaistu Koillissanomissa tammikuussa 2020. Kirjoitan lehteen kolumnia joka 6. viikko. 

 

Uusi vuosi 2019

Vuosi vaihtui ja on perinteisesti kait niiden lupausten aika. Uuden vuoden lupauksia en ole varsinaisesti tehnyt vielä, mutta joitain ryhtiliikkeitä ajattelin tälle vuodelle ottaa. Alla tulee listattuna uudenvuodenlupauksistani ensimmäiset.

Aloin myös pohtimaan, että joulun alla tapahtunut Kuusamoon muutto saattaa vapauttaa hieman enemmän aikaa kaikenlaiseen kirjoitustyöhön ja näihin satunnaisiin kirjoitusharjoituksiin, joita olen tänne Kokonaiseen kerännyt vuosien saatossa.

Edelleenkin enemmistö tekemisistäni ja höpöilyistäni löytyy Instagramin puolelta, @ainokamarainen ja @nollahukka, sekä Nollahukan blogista. Nollahukan kanssa jatketaan matkaa täältä pohjoisesta käsin, mutta näitä vähän aiheen vierestä meneviä tekstejäni voisin näpytellä tänne hieman tiuhempaan tahtiin. Vaan nyt niihin 

...uudenvuoden lupauksiin, uuden vuoden lupauksiin, uudenvuodenlupauksiin..

1. Somen harkitumpi käyttö

Asensin puhelimeeni käyttöajan rajoituksia ja seuraan puhelimessani olevien sovellusten käyttöaikoja sekä käyttöaikani laatua. Päähommani digilaitteilla on kuitenkin tämä kirjoittaminen ja muutoin elämässäni lapset ja koti, joten on aika tarkastella kriittisesti, mihin päivittäiset tuntini kuluvat ja hyödyttävätkö ne kuinka paljon pyrkimyksiäni ja tavoitteitani. 

2. Vesimittarikyylän elämä

Elämässäni avautui aivan uusi harrastusmahdollisuus, sillä uudessa kodissamme on asuntokohtainen vesimittari! Tein hyvin simppelin kuukausiseurannan mahdollistavan taulukon paperille ja aloitan sillä. Aluksi tarkoitus on vain seurata, mitä taloutemme kuluttaa ja myöhemmin miettiä tarkemmin, mitä voimme kulutukselle tehdä. Luvut eivät tule olemaan vertailtavia ihan heti, sillä meillä ei ole vielä pyykinpesukonetta ja tiskikonekin odottaa varaosiaan asentamattomana. 

3. Sähkön kulutus tarkasteluun

Kolmas toimenpiteeni tälle vuodelle on aloittaa myös sähkön seuranta. Tämä tapahtuu sähkölaskujen avulla sillä muuta keinoa tällä hetkellä ei ole. Espoossa sähkölasku tuli noin kolmen kuukauden välein ja oli sen verran pieni, etten kiinnittänyt asiaan paljoa huomiota, mutta nyt on aika ottaa luvut talteen. Tarkoitukseni on muodostaa vuoden aikana käsitys sähkönkulutuksestamme ja pohtia mitä sellaisen sähkömäärän aikaansaamiseksi tarvitaan, miten se onnistuisi omavaraisesti ja mitä muita keinoja on sähkön menekin mittaamiseen erityisesti sitten, kun asun omakotitalossa.

Onko sulla jotain tämmöisiä vastaavia ryhtiliikkeitä ja tavoitteita tälle alkaneelle vuodelle? 

Parhainta uutta vuotta ihan jokaiselle mussukalle, 

joka edelleen käy lukemassa Kokonaisen höpinöitä <3

- Aino

Ensilumi Kuusamossa Karhunkierroksella patikoiden

Istun sohvalla tiiraten tutun huoneen seinää, lattian mattoa, liu´uttaen katsetta kohti vastapäätä istuvaa maailman ihaninta ja tukevinta ihmistä. "Tiiäkkö mie meinasin lähteä Karhunkiekalle, kun lapsilla on syysloma. Mitä mää täällä yksin tekisin ja vituttaa tää erokin". Siitä tuumailusta on jo hieman aikaa. Reissusuunnitelmiin tuli yhtäkkiä enemmän sisältöä, kuin olisin voinut koskaan kuvitella. Rinnalle lähti mielettömän upea noutaja sekä ihminen, jonka kanssa on vaan mutkatonta olla.

Hyvä näin. Edelleen melkoisen heikkokuntoisena, yksin, olisi saattanut tulla äitiä ikävä pimeässä metsässä, ensilumen kastellessa onnettomat retkivarusteeni. Järjen ja kokemuksen ääntä kuunneltuani tein kolme erillistä päivän kävelyreissua. Ensimmäisen Kiutakönkäällä. 

Toisena päivänä Pienen Karhunkierroksen ja kolmantena päivänä Myllykoski- Ruka taivalluksen. Noin puolet Karhunkierroksen pituudesta (82km) tuli käveltyä kolmen päivän aikana. Yöt punkkasin mukavasti ihan oikeassa sängyssä. Luksusta, johon edes kotona en ole tottunut.

Ensilumen aika on haastava. Polku oli melko sohjoista ja mutaista suurelta osin. Konttainen sekä Valtavaara olivat aivan jäässä. Jo alkumatkasta vaelluskenkäni imaisivat mukavasti vettä sisään ja taipaleella mukana ollut reppuni pääsi vaelluskamun kannettavaksi selän vihoitellessa ikävästi. 

Kaikki huolet ja murheet jäivät sinne Kuusamon erämaihin. Jalat kantoivat vaikka ajoittain ei olisi uskonut niiden enää jaksavan metriäkään tai yhtäkään porrasta. 

Seuraavana päivänä kroppa oli kuin uudestisyntynyt. Pieni jäykkyys ilmaantui pohkeisiin vasta Kuusamo- Helsinki ajomatkan jälkeen. 

Nälkä jäi. Toivottavasti pian uudestaan.

- Aino

Naisten Melonta Oulangalla

Kokonainen lähti mukaan Naisten Melontaan, joka järjestettiin Kuusamossa, Oulangan Kansallispuistossa virtaavalla Oulankajoella nyt 15. kertaa. Naisten kokoontuessa yhteen tapahtuu parantumista ja hoidollista eheytymistä muistelin, jonkun joskus sanoneen. Feminiininen energia on eheyttävää, parantavaa ja rakentavaa. Siinä on ikiaikaista viisautta ja sielua hoivaavaa läsnäoloa.

Itse hieman noille ajatuksille aikoinaan hymähtelin, kun tätä ääneen kerroin eräässä joukossa, vaan silloin ajatuksen otti ensimmäisenä omakseen ryhmän ainoa mies, joka näki meissä naisissa jotain sellaista mitä itse vähättelimme. Miehen silmien kautta sain nähdä sen mikä meidän naisten joukkohengen ydin parhaimmillaan on ja melontapäivän aikana tuo aikoinaan keskustellun henki tuli eläväksi naisryhmämme matkatessa pitkin jokea ja tehdessämme iltasella taikojamme perusteellisen saunotuksen lomassa.

 Oulangan Luontokeskus ja Kiutaköngäs  

Taipaleemme aloitimme Oulangan Luontokeskuksesta, josta naisjoukkomme otettiin vastaan kuusenkerkkäkuohuvalla ja saimme kattavan esittelyn Oulangan Kansallispuistosta sekä siitä minkälaisia toimia Metsähallitus Suomen Kansallispuistoissa tekee, jotta puhtaan luontomme monimuotoisuus säilyisi ja mahdollisimman moni pääsisi puistojen tarjoaman ikkunan kautta kurkkaamaan Suomen kansallismaisemaa. Juuriamme vaalitaan monella tapaa ja täällä Koilismaalla juuret ulottuvat myös Venäjän puolelle ja Paanajärven kansallispuiston alueille, jonne Oulankajokikin virtaa.

Anne Murto toivotti ikimuistoisella tavalla osallistujat tervetulleeksi lausumalla vanhan perimän mukaisen Luonnon nostatusloitsun sellaisella voimalla, että jokainen läsnäolija ihmetteli "mitä juuri äsken tapahtui?" kuivaten silmäkulmiaan runon voimallisen sanoman tempaistessa meidät kaikki kerralla samalle aaltopituudelle.

"Nouse luontoni lovesta, 
syntyni syvästä maasta, 
ha´on alta haltijani, 
kiven alta kiivauteni.

Nouse maasta makoamasta, 
päivän päälle päästämästä, 
nouse koskesta kuohuvasta, 
pimeästä Pohjolasta, 
tarkasta Tapiolasta. " SKVR

 
Tänä päivänä kuten edellisten neljäntoista melonnan verran on Naisten Melonnan reitti kulkenut Kiutakönkään alapuolelta kanoottien laskupaikasta lähtien 26 kilometriä Huotinniemeen asti. Huotinnimen saunat ja pirtit sijaitsevat aivan rajavyöhykkeen tuntumassa ja siihen kanootin on pysähdyttävä. Ihmisen luomat rajat toivon mukaan höllenevät uudenlaisen yhteisöllisen tekemisen myötä ja tulevaisuudessa pääsemme melomaan Paanajärvelle saakka. Luontokeskuksesta kävelee Kiutakönkään alle noin vartissa, kun ei eksy poimimaan marjoja. Matkalla näkee kosket Karhunkierroksen yleisestä reitistä poiketen vastakkaiselta rannalta.

Köngäs antaa vauhtia kanootille vaikka muutama ensimmäinen kilometri menikin ottaessa uudelleen tuntumaa melomiseen sekä melontakaveriin. Rukapalvelun eräopas Aapo Matilainen ohjasi melonnan perusasiat ja piti meistä huolta jokiosuuden ajan. Mahtavana tyyppinä Aapolle oli myös ilman muuta selvää, että yhelle vegaanille täytyy huolehtia kasvimaidot mukaan. Rukapalvelun vuosien kokemuksen omaava porukka operoi taustalla kuljetukset, ruokatauot joen varteen sekä varusteet meidän keskittyessä nauttimaan.

Täydellinen rauha ja hiljaisuus joella

Melomisen rytmin löydyttyä olimme kuin huomaamatta lipuneet kymmenen kilometrin matkan Nurmisaareen, jossa teimme ensimmäisen pysähdyksemme ja nautimme ilmastoystävällisen kasvislounaan. On se uskomatonta, miten ruoka maistuu aina niin hyvälle ulkosalla. Tässä kohden joukkomme innokkaimmat kävivät jo ensimmäisen kerran pulikoimassa melko raikastavassa joessa.

Nokipannukahvien jälkeen matkaa jatkettiin samalla verkkaisella tyylillä kaikkea ihastellen, huokaillen ja nautiskellen. Meille sattui uskomattoman upea sää vaikka aamulla satoi. Joella paistoi kuitenkin koko ajan aurinko ja pieni tuulenvire viilensi mukavasti pitäen hyttyset poissa. Täydellinen rauha ja hiljaisuus, tyyni vedenpinta, veden lempeä liplahtelu melan tehdessä kuviotaan. Välillä kanootti hieman narahtaa tai jossain haukka päästää ilmoille kimakan kutsunsa, paarma surahtaa korvan juuresta, melontakaveri hymyilee katseen kohdatessa.

Arjen kiireissä sisimpämme kuormittuu ja vahvojen juuriemme ote luontoon herpaantuu. Uskon, että tarvitsemme näitä sielun maisemissa vietettyjä hetkiä saadaksemme uudelleen muistutuksen siitä mistä tulemme ja keitä olemme. Tuntiessamme itsemme, löytäessämme oman ytimemme ja identiteettimme, meidän on helpompi ottaa vastaan muiden erilaisuutta vakaasti omilla jaloillamme seisten, sillä sitä voimakasta itsetuntemuksen ja tyyneyden olotilaa ei outo ja vieras uhkaa. Hyvinvoiva ihminen on luonnostaan toiselle hyvä.

Rauhoittunut ja latautunut tunnetila auttaa myös jaksamaan arkea taas hieman paremmin ja arjessa tuleviin haasteisiin vastaa jotensakin samoin kuin joella meloessa; antaa kaiken soljua omalla panollaan, hempeästi melalla oikeaan suuntaan ohjaillen, sillä mitäpä meidän tahtomiset ja repimiset veden tahtoon vaikuttaisivat. Joki virtaa miten sen on parhain ja ranta ympärillä muovautuu, hiekka nopeammin, kallio verkkaisemmin.

Joen kauneus, veden värin vaihtelu, siitepölyn kuviot veden pinnassa, pienet nivat ja virtauskohdat, kalojen hypyt, sudenkorennot, pohjan alati muotoutuva kuositus, sileän pyöreiksi hioutuneet mustat ja valkoiset kivet, hietasärkillä tyytyväisinä lepäilevät porot, rantojen kelot, kanervikot ja puolukka maat, rantaniittyjen kukkakirjo vielä näin elokuussakin.. Niin mykistävän kaunista ja yllätyksellisesti muuttuvaa maisemaa. Sanoin, että "mie haluan muuttaa tänne", mutta mielessäni ajattelin, että ei minun tarvitse, sillä tämä kaikki asuu minussa ja kulkee mukanani missä tahansa.

Hoivaavaa hemmottelua kaikille asteille 

Pidimme vielä naku-uinnin verran taukoa ja joimme kertaalleen kahvit matkalla, mutta lopulta päätepiste melonnalle tuli yllättävän nopeasti. Ajantaju oli hävinnyt jo aikaa sitten ja pää tyhjentynyt muukavasti muutoinkin. Ekomatkailuun erikoistuneen Basecampin Huotinniemen Russian End kelomökkileirissä  meitä hemmotteli kansanparannusasioihin vihkiytynyt Anne Murto sekä Basecampin Taru Käkelä. Savusaunaa oli lämmitetty leirikylässä koko päivän ja ruoka oli tuloillaan.

Tervetulomaljoista hörpimme mustikkajuomaa ennen kuin suuntasimme porukalla puusaunan lämpöön nauttimaan saunajoogasta. Kynttilälyhdyin valaistun saunan lauteilla istuen huokailimme Tarun ohjateessa meitä rauhoittavalla äänellään joogaliikkeiden kanssa. Päivän melonnasta herkkien lihasten saatua venytystä ja rentoutusta oli vuorossa savusauna.

Naispoppoo hiljeni maagiseen läsnäolon tilaan savusaunassa Annen heitellessä kiville löylyä. Meille oli varattu myös perinteistä hartioiden ja selän hierontaa sekä pohjoisen luonnon kivillä tehtävää Hot Stone Lapinkivihierontaa. Ruka Beauty & Wellnesin Sanna Juga lämmitteli eripuolilta pohjoista luontoa keräämiään kiviä nuotion lämmössä ja hierottava sai rentoutua laavulla luonnon rauhassa nuotiotulen räiskettä kuunnellen, hoitoöljyjen aromaattisia tuoksuja nuuhkien.

Puusaunassa virittelimme villiyrtti jalkakylpyjä, Vienanmeren levä-savinaamioita ja turvehoitoa sekä kuuntelimme Annen opastusta erilaisten vastojen käytöstä. Luvassa oli kaikenlaista villiä ja hyvää, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ropsimme itseämme ja vähän toisiammekin pihlaja-, kataja- ja pajuvihdoilla unohtamatta tietenkään perinteistä koivuvihtaa. Välillä kävimme pulahtelemassa Oulankajoessa virkistäytymässä ja vaan sitä taas jaksoi saunoa. Wild Food Kuusamon pakuritee maistui hieman jäähdyttyään saunomisen lomassa.

Hopunlopun Rane Säkkisen keräämät siankärsämöt hellivät jalkakylvyssä koipia. Yrttivesissä liottamisen jälkeen kantapäät olivat mahottoman pehmoiset ja sileät ihan ilman raspauksia. Kokovartaloturvenaamio yhdessä vihdoilla ropsimisen kanssa hoiteli saamani hyttysen ja paarman puremat ja rentoutti niin täysin, että oli suoranainen ihme, että jaksoin kauhoa Kasvisravintola Karpalon reissulleni loihtiman vegaanisen illallisen naamariini. Tomaatti-amaranttikeitto alkuruokana, pääruokana hampunsiemenpihvit, rucolakastike sekä uunijuurekset ja salaatti hävisivät lautasilta, velttoudesta huolimatta, hyvin nopsaan.

Mieli levänneenä ja avoinna keskustelimme syntyjä syviä, luovuimme arkuudesta ja kuljeskelimme vapautuneen verkkaisesti, välillä ilkosillamme, kaikkia aisteja hellien ja päällemme laskeutuvaa elämystä joka solulla imien. Kokemuksesta muovautui kiireettömän yhteisöllisen hoivaamisen ja jakamisen kautta, juuri meidän porukkamme näköinen, upeiden naisten melonta.

- Aino

Naisten Melonta blogiyhteistyönä Rukapalvelu Oy:n kanssa, ruuat Kokonaisen melontaan valmisti Kasvisravintola Karpalo, Suomen pohjoisin täysin vegaaninen ravintola Kuusamon keskustassa, Naisten Melonta seuraavan kerran 18.8.2018.