tiistai 31. toukokuuta 2016

Viikonloppuna Heurekan ihmeitä ja Flamingoliukua


Mehän otettiin ja revästiin jätkien kanssa Vantaalle. En ole koskaan käynyt Tiedekeskus Heurekassa ja olin ikionnellinen, kun pääsin leikkimään sinne! Pojat tais viihtyä myös :)

Heurekan takapihalla Galilei tiedepuisto
Galilei tiedepuisto ja Heureka takaa



Mitäs kaikkea sieltä jäi käteen.. Tekemistä oli niin hurjasti, että tiiä mistä aloittaisi. Pojat tykkäs ainakin kännilaseista, joilla sai kokeilla, että miltä tuntuu semmoinen 1,5 promillen humala tehtäväradalla.  

Tuli selvitettyä, että kuka perheen miespuolisista ottaa eniten riskejä. Mies sai ruletissa kaikki sähköiskut. En osannut edelleenkään kävellä nuoralla vaikka yritys oli kova.

Samaisessa Otatko Riskin? -näyttelyssä katselin hyvin vetoavia valistusvideoita. Tekis melkein mieli laittaa jakoon niitä vaikuttavimpia joissa kerrottiin autoilun ja tekstailun yhdistämisen vaaroista. Markkinoinnilla saadaan kyllä vedottua tunteisiin melko hätkähdyttävillä tavoilla!

Opin, että kellopelit eivät ole juttuni, mutta poju tykkäsi kovasti soitella.. Onneksi pihalta löytyi myös muuta puuhaa ja vedellä läträämistä.

Heurekan takapihalla


Tuli taas kerran todettua, että on hyvä, että meillä on paljon lapsia, pääsee tämmöisiin paikkoihin niiden varjolla!

Meinasin päästä kädestäni, kun mies sutaisi pääsyrannekkeen ranteeni ympärille hieman turhan tiukkaan. Käsi lähti turpoamaan ja jouduin pyytämään, että henkilökunta ystävällisesti, mutta ripeästi leikkaisi rannekkeen pois. Saksien ujuttelu rannekkeen ja nahkan väliin ei meinannut onnistua, kun ranne oli sen verran turvonnut. Reissussa aina sattuu ja tapahtuu.


Rotat pelas koripalloa ja minä hihkuin kuin ääliö sitä ihmetellen. Tälläkertaa en ollut lasten mielestä ihan yhtä nolo kuin yleensä. 



Rottakoripalloa Heurekassa


Suksi kuuseen eikun Suksi Heurekaan! -näyttelyssä otettiin pikku kisa miehen kanssa. Ampumahiihto on todellakin enemmän miehen kuin minun juttu. En osannut edes tähdätä. Sitä asianlaitaa täytynee vähän korjata jossain vaiheessa. 


Heurekan klassikkonäyttelyssä fysiikan ihmeitä





Tutkittiin kaikenlaisia fysiikan ihmeitä klassikkonäyttelyssä. Siinä olis vierähtänyt kyllä pidemmänkin aikaa ahaa- elämysten parissa.

Sitten siellä oli semmoinen Suojaan! -näyttely, jossa vertailtiin eläinten ja ihmisten suojautumiskeinoja ja sitä millaista tekniikkaa ja teknologiaa puolustusvoimat käyttävät. Olin melko hyvä suojautumaan vihulaisilta ja pojat tykkäs laivanupotuksesta.


Suolistossa suhisee
Tuli syötyä huonosti ja nyt närästää!


Suolistossa suhisi, kakka hörötytti (luen jatkuvasti, että höyrysi) kouluikäisiä ja entsyymit pommittivat makroravintoaineet palasiksi. Hoitajana nämä vatsantoimitusasiat olivat melko hyvin hallussa jo ennestään eikä kakkakaan enempiä enää hihitytä. Tosipuhheessa närästys tuli vasta Heurekan jälkeen, kun kävimme ahtamassa pitsaa Classic Pizzeriassa Jumbossa ennen kuin syöksyimme malttamattoman poikalauman kanssa Flamingoon uimaan. 



Sisäänkäynti Flamingoon





Siinä jo kiireisin tihrusti kiukkuitkua, kun ei meinannut millään päästä reissun odotetuimpaan osuuteen. Lopulta siellä sitten lilluttiin sietokyvyn rajoissa monta tuntia. Flamingossa pakotin poikani vesiliukumäkeen, muttä hän kiitti jälkikäteen. Sain takamukseni ruvelle lukuisista laskuista, mutta tykkäsin valtavasti. Pientä selluliittihoitoa kenties? 

Nolasin itseni WipeOut- tyylisellä radalla tekemällä komean mahalaskun tai enemminkin elopainoa oli sen verran rutkasti, että koko kelluva härpäke jalkojeni alla niiasi komeasti kohti altaan pohjaa minä siinä mukana.

Oli hieman pehmeää poikaa takapenkillä kotiin päin körötellessä :D


- Aino


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Soittolistalla


Hepskukkuu muruset ja mussukat! Kirjoittaminen puhdistaa ja vie syvemmälle matkalla omaan itseen. Tälle matkalle minulla on varattuna paljon hyvää musiikkia :)

Musiikki kulkee elämässäni isolla volyymilla mukana kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Milloin se on sitä, että laulan lapsilleni tai potilailleni, milloin treenimusaa ja milloin keskittymiseen, hiljentymiseen, meditointiin, joogaan tai muuhun harjoitukseen liittyvää, milloin tunnelman luoja, inspiraation lähde, lohduttaja, ilahduttaja, tarkoitettu räytymiseen mustissa fiiliksissä tai apuna niistä irrottautumisessa. Milloin mitäkin. 

Musiikin kuuntelu kirjoittelun rinnalla lisää yhden aistielementin mukaan älylliseen, aivoja kutkuttavan kirjoitteluun (tässä kohden semmoinen naurunpärskähdys, tiedäthän, että kyse on itseironiasta..), sanojen asettelun ja kuvien yhdistelyn lisäksi. 

Itseasiassa kirjoitan paljon kuulemani inspiroimana, kirjoittelen muiden lausumaa tai ympäristön ääniä, mutta eniten kirjoitan musiikin siivittämänä. Monesti musiikki vahvistaa sitä sielunmaisemaa missä milloinkin liikun tai antaa tekstille aivan uusia näkökulmia, siksi sillä on myös blogissani vahva rooli.





Toivon, että joskus kokeilet blogitekstieni lukemista samalla, kun kuuntelet suosittelemaani biisiä, se linkittyy aina jollain tapaa tekstiini. Yhteys voi olla jotain ihan omaa ajatushöttöäni, nyansseja, mutta musiikki toimii ikäänkuin täydentäjänä tässä minun kirjallisessa luomuksessani. 

Usein täydennän luomuksiani myös mauilla. Kahvin maku taitaa olla yleisin, mutta juon myös teetä ja vettä usein kirjoittaessani. Reseptejäni voi toki myös kokeilla ja kenties saada elämyksiä siitä, miten musiikki iskostuu makumaailmoihin ja tunnelmiin ruokaa laittaessa. 

Vinkaamassani musiikissa isoa osaa näyttelee useahkosti lyriikat, mutta kiinnitän paljon huomiota myös biisin rytmiin ja tempoon unohtamatta instrumentteja. Erilaiset soittimet soivat eri tavoin ja saattelevat äänillään mielessäni viipyileviin tunnelmiin, kulttuureihin ja historiaan. Joskus kappaleissa on käytetty taustoina luonnon ääniä tai jänniä äänityspaikkoja, jotka tuovat uudenlaisia kuuntelukokemuksia. Laulajan ääni on myös instrumentti samoin kuin vokaalit ja konsonantit, siksi ääntämys ja eri kielien taipuminen osaksi soitinten luomaa äänimaailmaa kiehtoo.

Tekstit ovat yleisemmin se mikä saa jäämään jumiin johonkin biisiin. On aina yhtä riemastuttavaa löytää laulun sanoista lainauksia, viitteitä ja vihjailuja. Siitäkin huolimatta vaikka ne olisivat täysin tahattomia tai yheyttä ei löydä itseni lisäksi kukaan muu :)

Tekstini on yleensä kirjoitettu musiikin rytmissä, musiikki mukailee ajatusteni ja fiilisteni tunnelmaa rauhallisuudellaan tai energisyydellään. Monesti ihan huumorillaan, koska lopultakin.. tämä ei ole niin vakavaa.

Elän tunnelmista ja hetkistä ja niitä haluan jakaa. Toivon, että jakamani tuottaa hyvinvointia ja hyvää mieltä.



Martikainen pistäköön sanoiksi sen miltä tällä hetkellä tuntuu - Pidän tästä paikasta :)




- Aino

lauantai 28. toukokuuta 2016

Oikomishoidossa aikuisena osa 3.

Hampaista lähti rojua! Voi hurja miltä tuntui, kun yhtäkkiä Milla, ihastuttava oikojani, veti jollain hehtaari tongilla alahampaiden sisäkaaren veks pois "ja tätä me ei tarvita enää".

Kielellä kestää tottua uuteen suoraan alariviin sekä rautalangan puutteeseen. Poskiraukkanikin pääsevät vihdoin eroon viereensä parkkeeranneista rautakoukuista, jotka pureutuivat kivasti limakalvoon.

Kattoin, että häkkyrähän oli ihan mun uudenvuoden tinan näköinen XD (ei vaineskaan, tina näytti kikkeliltä). Kiikutin tuon vehkeen metallinkeräykseen kunhan olin kuvaillut sitä pojan ällistykseksi. Ei meinannut millään mennä jakeluun, että miksi ihmeessä haluan ottaa jostain mun suussa olleesta metallihäkkyrästä kuvia. Arvatkaas se ilme, kun kerroin, että " joo mää paan nää nettiin"



Tämä kaikki tarkoittaa nyt sitä, että loppu häämöttää kyllä, mutta vielä on hommia. Oikomishoidossani siirrytään ensi viikolla ns aktiivivaiheesta retentiovaiheeseen. Tätä kestää ainakin semmoiset puolivuotta ja on todella tärkeä vaihe oikomisessa. 

Aktiivivaiheessa tai varsinaisessa oikomisessa hammasta ympäröivät kudokset ja luu muuttuvat, mutta niiden rakenne ei palaudu kuin vasta retentiovaiheessa, kun hammas on vapaassa purennassa ja hampaisiin ja purentaan kohdistuu oikea purentavoima. Ikenen kollageenisäikeet uusiutuvat 3-6 kuukaudessa ja elastisten säikeiden kanssa voi mennä jopa yli vuoden. Hiljaa hyvä tulee. Tällain näin kovan työn tulosten pitäisi kans asettua jäädäkseen.

Taas otettiin muottia. Suun täydeltä sitä ihanaa tahnaa, joka tuntuu irroittavan hampaat braketteineen. Mitään sen enempiä ei oikeasti lähtenyt.

Muottien avulla tehdään valokset ja niiden avulla sitten jonkinlaisia retentiolevyjä ja purentakisko yöksi. Noista retentiohommista kirjoittelen, kun tiedän, että mitä ne tarkoittaa kohdallani. En kehannut kysyä ja toisaalta siinä tuolissa pötkötellessä harvemmin pystyy muodostamaan ymmärrettävää puhetta.

Oikojani heitti herjalla, että semmoinen yökisko pitäisi melkein olla lakisääteinen, sen verran hyötyä siitä on, jos on narskutteluvinkeitä ja muuta vaivaa yöllisen leukailun kanssa. Ei siitä mitään haittaakaan ole. 

Itselläni narskuttelu kuuluu ehdottomasti stressiin. Pitää purra hammasta, kun ei muuten asiat kulje oman mielen mukaan ;)

Yöllisistä huveistani on koko joukko harmia. Ensinnäkin se rasittaa leukaniveliä ja posket on usein kipeät. Ikenien vetäytymisestä kerroinkin jo aiemmin. Huomaan semmoisen jäykkyyden ja jomotuksen aamuisin niskassa asti, jos olen unissani jauhanut merkkareita. Samoin se kirskuttelu pistää hampaat vihlomaan kummallisista paikoista ja ihan yllättäen. Mieskin tuossa huomauttelee, että on hänkin sitä joskus kuullut sitä narskuntaa. Kuulemma kainaloon nukahtaessakin saatan narskutella.

Yökiskon avulla hampaiden pitäisi myös pysyä suorassa eli se on osa tuota retentioylläpitoa. Se tulee jäädäkseen koko loppuelämäksi. (ellei nyt sitten keksitä jotain tajunnan mullistavaa vaihtoehtoa) Hyvästi nirskutus ja narskutus, bye bye!

Hulluinta kuitenkin on, että jo ensi viikolla nää lähtee! Nyt alkaa kesäkuu, ei joulukuu. Jollei aikoja olis tuossa lapulla jo varattuna niin epäilisin, että nyt on tapahtunut jokin kauhea erhe.

Edelleen tuli kehuja siitä miten puhtaana hampaat on pysyneet, jes. Ei siis mitään huomautettavaa hammastahnasta.


- Aino

perjantai 27. toukokuuta 2016

Minimalistin vanhat vaatteet



Aiemmin olen ostanut vaatteeni uusina tai saanut jonkun toisen kaapista. Minimal Waste tai Zero Waste ideologiaan kuitenkin kuuluu, että käytännössä mitään uutta ei noin vain osteta eli vaatteetkin hankittaisiin mieluiten käytettyinä.

Kaapissani ei kovin montaa vaatekappaletta ole, siltikin vähintäänkin riittävästi. Iso kasa epäsopivia, ei niin mieluisia ja ei niin tarpeellisia vaatteita on lähtenyt eteenpäin lahjoituksina. Karsimisprosessini aikana en ole myynyt mitään, olen sellaisessa surkea. Käyn kirpputorilla ehkä kerran vuodessa ja sekin on usein vahinko jolloin olen tarttunut jonkun kirppisintoisen matkaan.


parsimisen työkalut



No ihan alkuun sanoudun tästä irti ainakin juoksukenkien kanssa. Ei tule kuuloonkaan, että länkyttelisin huonoilla nilkoillani jonkun puhkikulutetuissa tossuissa. Ei se juokseminen nyt niin kivaa ole, että menisi millä tahansa. :P Avojaloin juoksu voisi olla mielenkiintoista, mutta kun en ole hobitti niin syyskylmät eivät tunnu nekään innostavilta. Palelee varpaita muutenkin.

Vaatetta on ollut tähän mennessä ihan riittämiin joten en ole vielä päässyt kokeilemaan, että osaisinko tehdä löytöjä kirppiksiltä tai second hand puodeista. Yhden paidan löysin UFF:lta kerran, mutta sekin on ollut käytössä vähän pettymys.

Ne vaatteet jotka nyt omistan ovat mukavia ja kivoja ja mikä tärkeintä, menevät keskenään yhteen lähes poikkeuksetta kaikenlaisina yhdistelminä. Se on ehdottomasti tärkeimpiä seikkoja vaatehankintoja tehdessä. Kun ei ole muutamaa enempää niin niillä on oltava mahdollisimman paljon käyttötarkoituksia.


parsimisen jälkeä


Opettelen hissukseen korjailemaan vaatteitani ja muokkaamaan niitä ja jollei muuta niin pidän sorminäppäryyttä yllä varsinaisia töitäni varten :)

Tänäänkin istuksin parvekkeella aurinkoa otellen ja parsin toppiini tulleita reikiä umpeen. Harmittaa, että pellavainen Filippa K toppini olikin melko heikkoa tekoa. Siihen tulee reikiä pelkästä ajatuksestakin, mutta katsotaan nyt mitä saan siitä aikaiseksi. Pellava on ylimukava aluspaitana, kesäpaitana ja yöpaitana.

Vaatehuoltoa on tullut opeteltua hieman tiiviimmin ja olen tutkaillut tekstiilikemiaa erityisesti raaka-aineiden ja väriaineiden osalta.


kestävää kuluttajuutta


Rakkaita vaatteita haluaa pitää hyvin, kun uutta yhtä hyvää ei aina niin vain löydä. Vaatimustaso on kasvanut tämän karsimisen myötä. Samat vaatekappaleet kun kiertävät päivästä toiseen käytössä niin minimikriteerit on ehdottomasti löytyneet ja kiteytyneet. 

Värivalikoima on supistunut paitsi urheiluvaatteiden osalta. Treenivaatteet haluan kirkkaan värisinä ja rohkeissa kuoseissa, kun muutoin minun pukeutuminen on ehkä tylsän perusvalkoista-harmaata-tummansinistä-mustaa. Farkut, toppi, tennarit yhdistelmällä hiihdetään melkeinpä kesät talvet.


- Aino

soittolistalla herkän kesäinen Yona - Pilvet liikkuu, minä en.



pee ja äs: muistakaas tykkäillä Facebook- sivusta ja kommentoikaa rohkeasti! Olisi mukavaa nähdä ja kuulla, että keitä te kaikki lukijat olette :)
 

torstai 26. toukokuuta 2016

Stressistä ja stressihormoni kortisolista

Kärsin vuosia uniongelmista ja sitä kautta jaksamisen ongelmista, keskittymiskyvyn puutteesta, stressistä ja painon nousustakin ajoittain. Mikä hiipi elämään ensiksi ja missä vaiheessa on hieman sekavaa, mutta nukkumisongelmat pakottivat tekemään asioille jotain.

Selkeä hälytysmerkki, että kaikki ei ole hyvin.

Tieto siitä, että jotain tulisi tehdä ennen kuin kroppa antaa totaaliseseti periksi aiheutti vain lisää päänvaivaa ja huolta. Stressiä oli aivan liikaa. Sitä kasaantui raskauksien, opiskelun, työn ja perheen yhteensovittamisesta. Arjen kiireistä ja vaatimuksista, kurjalla tolalla olevista ihmissuhteista.

Stressi ajoi lopulta kropan loppuun. Vajaan vuoden sisällä sairastin keuhkokuumeen ja sepsiksen. Niistä toipuminen vei kauan!

Syypään huonolle puolustuskyvylleni ja jaksamisen ongelmilleni tiesin kyllä tarkkaan; en osannut pitää itse itsestäni huolta.

Miten oppia yhtäkkiä pitämään kunnolla huolta itsestään, kun on aina pitänyt enemmän huolta kaikista muista ja kaikesta muusta?

Olisi kaiken kiireen keskellä pitänyt osata pysähtyä tekemään asioita joista nauttii ja jotka antavat lisää voimia, mutta suurinta osa asioista, joita tein myös rakastin intohimoisesti ja sain niistä voimaa. Meni kauan ymmärtää, että mikä jaksamistani söi niin pahoin.

Minulle oli, ja on edelleen tärkeää, olla hyvä äiti, haluan satsata parisuhteeseeni ja perheeseeni, kotiini, ekologisuuteen ja lähimmäisiini sekä olla työssäni hyvä ja vaikka mitä muuta.

Tutustuminen stressihormoni kortisoliin, sen vaikutuksiin ja tärkeyteen elimistömme tasapainon säilyttämisessä toi hitusen järkeä touhuuni. Pääsin oivallusten äärelle. Ymmärsin, että voin antaa myös toisen pitää itsestäni huolta, kun en itse sitä älyä ja kun ajoin itseni tilanteeseen, jossa jaksaminen asioiden tilaan kertakaikkiaan loppui.

Ihmissuhteiden tervehtyminen antoi voimaa ja uutta suuntaa aloittaa tutustuminen oman jaksamisen rajoihin ja niistä kiinni pitämiseen.

Tällä oppimisen tiellä ollaan edelleen ja näistä syistä kirjoitan terveydestä kokonaisvaltaisella eli holistisella otteella.

Kortisoli on tarpeellinen hormoni elimistömme tasapainotilan ylläpitäjänä, mutta liikatuotanto, kertyminen elimistöön sekä pitkään jatkuneet korkeat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia. Korkeat kortisolitasot kiipivät huippuunsa stressaantuessamme ja aiheuttavat eri mekanismien kautta, sekä suoraan, että välillisesti
  • oppimisen ja muistin ongelmia
  • ongelmia keskittymiskyvyssä
  • uniongelmia
  • itsekurin herpaantumista tai totaalisen kyvyttömyyden hetkittäiseen itsekuriin
  • alttiutta impulsseille sekä mielen ja mielialan heilahteluita
  • puolustuskyvyn heikkenemisen
  • kuukautiskierrossa ja ovulaatiossa ongelmia
  • negatiivisia vaikutuksia raskauteen ja synnytykseen sekä sikiön kehittyvälle hermostolle
  • luuston tiheyden laskua
  • nesteen kerääntymistä elimistöön ja painon nousua
  • verenpaineen nousua
  • kolesteroliarvojen huonontumista
  • sydänterveyden heikkenemistä

Keinoja joilla kortisolitasoja ja stressiä saa laskettua:

  • Kunnon yöunet. Unen määrään ja laatuun on hyvä kiinnittää huomiota ja jättää unesta tinkiminen. Tästä ei voi liikaa muistutella.
  • Terveellinen ruoka ravitsee. Epäterveellinen aiheuttaa keholle vain enemmän työtä ja stressiä. Uudistumiseen tarvittavat rakennusaineet saadaan puhtaasta ja ravintorikkaasta ruuasta.
  • Musiikki. Itselleni ihan supertärkeä ja tehokas keino rentoutua sekä purkaa tunnelatauksia.
  • Hyvät ihmissuhteet ja ihmisten parissa oleilu, yhdessä tekeminen, asioiden jakaminen.
  • Nauru vähentää kortisolin tuotantoa ja vapauttaa endorfiinejä eli hyvänmielen hormoneja.
  • Liikunta auttaa suoraan, mutta myös välillisesti antaessaan paremmat yöunet ja kiihdyttäessään aineenvaihduntaa jolloin keho puhdistuu nopeammin haitallisista aineista.
  • Hiljentyminen, mietiskely, syvähengitys tai vain hengitykseen keskittyminen, meditaatio, mindfulness, mikä vain saakin rauhoittumaan. Joillekin se on jooga ja toisille vaellus metsässä tai istahtaminen veden äärelle. Itse koen elävän tulen toimivan todella hienosti. Oli se sitten kynttilän liekki tai kiukaan pesässä humisten palava tuli.

Jungle - Jungle levyltä Lucky I Got What I Want biisissä tulen soundeja taustalla

- Aino

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Naapurin kanssa karaokessa


Meidän omenapuun pöntössä asuu kirjosieppopariskunta. 

Olen nyt pongannut uroksen muutaman kerran parvekkeella istuessani. Ei ne kyllä mitään kovin ujoja tyyppejä ole, kun tuossa uskaltavat oleilla muutaman metrin päässä. 


Kirjosiepon laulu on hirmuisen mukavan kuuloista. Erityisesti aamuisin siinä hiukkasen vajaa viisi.

Voit kokeilla, että miten kirjosieppo eli Ficedula hypoleuca onnistuu sinulta Suomen Luonnon lintukaraokessa :)

"Lauluvinkki:

Kirjosiepon imitointi vaatii jo jonkin verran treeniä. Ei pidä lannistua, vaikkei heti onnistuisi. Laulun tulee olla kantavaa ja rytmistä. Fraaseissa on yleensä toistoja ja yhtäkkisiä sävelkorkeuden ja rytmin muutoksia."

Teksti: Mirva Uotila; Lähde: Lintuopas -- Euroopan ja Välimeren alueen linnut



Lintukaraokessa myös Lehtokurppa feat. Kärpänen on yksi suosikeistani.

Kirjosieppo on kolopesijä ja tykkää pöntöistä. Kirjosiepolla on vakoiluvinkeitä niimpä sitä on tituleerattu lintumaailman vakoilijaksi. Tää tyyppi käy ensin tsekkailemassa, että minne tiaiset ja muut on ruvenneet pesimään ja laskee niiden munat. Munien määrästä saa selville miten hyvin tiaisten muninta on onnistunut ja kirjosieppo päättelee siitä päässään miten alueella ruokaa riittää. 

Tämmöisestä urkinnasta suivaantuneena tiaiset peittelevät muniaan höyhenillä ettei utelias kirjosieppo saa vakoiltua ja päätä asettua naapurustoon samoja hyönteisapajia rokottamaan. Tämmöistä tietoa kirjosieppojen ja tiaisten informaatiosodasta on saatu aikaan kolmen suomalaisyliopiston tutkimuksessa, jossa asiaa testattiin koeasetelmassa vertailuryhmineen.

Linnunpöntöistä lukaisin, että ne kannattaisi putsia viimeistään maaliskuussa, kun on vielä pakkasia niin ei tarvitse huolehtia, että kirput ja muut hyppisivät näpeille. Suurin osa pöntöissä pesivistä lajeista tykkää puhtaasta pöntöstä jonne saa rakentaa omanlaistaan pesää. 

Kuulostaa järkeen käyvältä, kukapa ei tykkäisi tuunata omakseen.

jatketaas lintuaiheisissa tunnelmissa, Badly Drawn Boy - Something To Talk About, aina yhtä hyvä niin bändi, biisi, video kuin se leffakin :)

- Aino

tiistai 24. toukokuuta 2016

Second breakfast @Kaffila


Taas oli asiaa isoon kaupunkiin ja pakollisten meininkien jälkeen nälkäinen hobittikaksikko hortoili etsimään toista aamupalaansa Keskustorin liepeiltä. Sieltä Tampereen sydämestä Aleksis Kiven katu 11:sta löysimme Kaffilan ja kaivattua jatkoa aamupalallemme.



Kaffilasta saa erilaisia luomuisia aamupalacomboja klo 8-11 välisenä aikana. Taas kerran tyylilleni uskollisena luomu houkutti sisään ja sisällä ruokavaliohöpötyksieni mukaiset vaihtoehdot koukuttivat lopullisesti. 

Kaffilasta löytyy kesää ajatellen mukavasti pöytiä ulkoa aamuauringon ulottuvilta Aleksis Kiven kadun puolelta, joka on kävelykatu. Siitä plussaa! Keskustorin löytää tottumattomampikin Tampereen tallaaja ja siitä, kun pudottelee alamäkeä Pyhäjärven rantaa kohden niin päätyy Laukontorille. Matkalla on paljon sisustus- ja keittiötavaraliikkeitä sekä Luontokauppa.





Tunnelmaltaan Kaffila on upean valoisa korkeine huoneineen. Rakennus on kuuluisa Palanderin talo ja edustaa 1900-luvun alkupuolen jugend tyyliä, sen on suunnitellut arkkitehti Birger Federley

Toisesta maailmasodasta ei juuri hyötyä ollut, mutta tämän talon purkusuunnitelmat se tyssäytti, kiitos siitä. Talossa on pitänyt ateljeetaan niin Hugo Simberg kuin Kimmo Kaivantokin. 

Ja sitten eväisiin eli gluteenitonta oliivifetapiirakkaa salaatin kanssa, luomukahvia ja Oatlyn kauramaitoa, sitä iKaffe baristalaatua harmaasta purkista, se on toiminut todella hyvin kahvissa. Aisapari otti luomujugurttia pähkinöiden ja hunajan kera. Oli kuulemma todella hyvää ja sen uskon. Kersoille uppoaa kaikki makea ja pähkinäinen. Ruokavalio on näiltä ajoilta vaihtunut tyystin vegaaniseksi, vaan Kaffila ottaa myös vegaanit avosylin vastaan.

Ei tarvinnut täälläkään sen koommin, kuin Kaihossakaan, kysellä, selitellä tai luimistella vaatimustensa kanssa. Näillä eväillä ja tunnelmoinneilla jaksoi kierrellä muutamassa liikkeessä ja käydä istutustäydennyksiä. Laukontorilta mukaan lähti pari muratin tainta. 





Kukkien hinnat olivat torilla kohtuullisempia kuin Plantagen reissullamme. Kaupan päälle tuli myös mukavaa palvelua parin vinkin kera :) 

Kylläpä Viikinsaaren laiva taas veti puoleensa.. saas nähdä lähdetäänkö joku aurinkoinen kesäpäivä pesueen kanssa sinne paistamaan makkaraa ja pulikoimaan.
 

- Aino

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kesäkukkia ja pihahommia.



Tulipa puuhailtua viikonloppu puutarhassa auringosta nauttien. Tällä erää viherpeukalointia harjoitettiin jokseenkin paremmalla onnella kuin viimeksi kivikkopuutarhan kanssa. 

Vuorossa oli parvekkeen siivousta ja laittoa, vähän ikkunanpesua, kalusteiden öljyämistä ja istutuksia. Sensellaista puuhastelua.

Lapset saivat aikaiseksi puulinnaansa uuden huoneen prinsessalle. Ennen tätä viikonloppua Ratkaisulinnaksi nimetty puumaja koostui valtaistuinsalista, vankilasta ja tähystystornista. Vallihaudalle on anottu rakennuslupaa useaan otteeseen, mutta sitä ei taida näillä näkymin herua.

Viime keväänä istutimme parvekkeelle laventelia ja se valloitti sekä minun, että mieheni sydämet. Oli itsestäänselvyys, että ihanan hempeän väristä ja tuoksuvaa laventelia laitellaan tänäkin vuonna.

Laventeli tuoksuu erityisesti helteessä. Parvekkeella istuessa laventelipuskaa voi varovasti hieroa käsien välissä, se saa tuoksun irtoamaan.

Laventelilla on verenpainetta alentava vaikutus, se rentouttaa ja ulkoisesti hoitaa hyönteisen puremia, palovammoja, pieniä haavaumia ja tappaa bakteereita. Kotilot eivät lukemieni kokemusten mukaan pidä laventelista ja pitää kasvi muitakin hyönteisiä loitolla lukuunottamatta pölyttäjiä. Mehiläiset ja kimalaiset pitävät kukista valtavasti, mutta niitä pörrää parvekkeella omenapuun vuoksi muutenkin.

Värimaailmaan sopii moni kasvi ja nyt kokeilemme vaaleanpunaista markettaa laventelin seurana. Kuten arvata saattaa niin erityisesti mies tykkää näistä hempeistä ja aistikkaista tunnelmista ;P

Laventelista keräilen kukintoja ja lehtiä talveksi niin koristeeksi kuin tuoksumaan sisällä mm vessassa. Kuinka romanttista..

Olisi mukavaa saada nuo puskat talvehtimaan, mutta tokkopa se parvekelaatikossa onnistuu. Laventeli on monivuotinen. Ehkäpä kaivan puskat myöhemmin multaan jonnekin kukkapenkin reunaan ihan kokeilumielessä.


Nämä meidän muutamat istutettavat kesäkukat kävimme hakemassa Plantagenistä. Sitä pohdittiin matkalla, että kyllä noi isot liikkeet on tainneet syrjäyttää melkolailla kaikki paikalliset pienpuutarhat. Ihmettelimme kaikenlaista sisustusromppeesta tekokukkiin ja yrtintaimien hintoihin.

Niillä hinnoilla saa ihan vaikka vihannesosastolta kimpun luomuyrttejä, mutta onkohan niissä jotain eroja? Joskus ne kaupan yritit ei lähde millään uuteen kasvuun toisinaan taas onnistuvat mielettömän hyvin. Siemenestä kasvattaminenkin on vähän niin ja näin. Viime vuonna ruohosipuli ja tilli ei lähtenyt millensäkään. Jospa se kokemus karttuu tässä pikkuhiljaa.

Omenapuu oli perjantaina vasta nupuillaan, mutta sunnuntaina kukki jo. Meidän omenapuussa on pönttö ja pöntössä asukas <3 Asukkaista kun pääsisi kuvia nappaamaan.

- Aino

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Angry Birds pesueen kanssa.

Meidän koko pesue käväisi katsomassa Angry Birds leffan. Tätä reissua oli keretty jo hieman odotella... Pelit ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen, kaikkiin :)

Ennakkoon olimme nähneet joitakin pätkiä elokuvasta sekä mainoksia muiden leffojen alussa. Sen verran hienolta näytti, että odotukset olivat kyllä kovat. Leffa on kerännyt keskivertopalautetta maailmanlaajuisesti.



Seuraava ei sisällä juonipaljastuksia.

Ja olihan se jälki visuaalisesti superhienoa! Animaatiotyyleillä ja sarjakuvamaisella tekniikalla oli fiilistelty hienosti. Tulipa jostain takaraivosta mieleen jotain Ren and Stimpymäistäkin. Itseäni lämmitti viittaukset Angry Birds peleihin ja pelimusiikin katkelmat.

Peleistä tuttua musiikkia olisi saanut olla enemmänkin. Suomalaiset ääninäyttelijät tekivät hyvän suorituksen ja repliikit letkautuksineen olivat muutamassa kohdin ilahduttavan suomalaiseen suuhun sopivia. Kielellinen leikittely jotenkin aina myhäilyttää onnistuessaan. 

"Possut oli parhaita ja tyhmiä". 

Arvosanoja tuon kriittisemmän yleisön suusta tuli nelosen ja neljä puolen välillä. Se on melko hyvä se, kun vitonen on paras. Me tylsimykset jäimme ehkä kaipaamaan hieman tiiviimmäksi sidottua tarinaa yksittäisten, joskin paikoin osuvien vitsien taustalle sekä syvempiä henkilöhahmoja.

Mitään huippuälykästä sanailua leffa ei kyllä tarjoa. Vitseiltään semmoista perus hörötyskauraa ja alapääviritteistä huumoria keskivertoa enemmän. Musiikki laahasi visuaalisen ilmeen perässä melko pahasti. Uudelleen lämmitetyt hitit vuosikymmenten takaa eivät oikein iskeneet.

Animaatioiden taso on huimaa tänä päivänä.  Big Hero6 tai Zootropolis ovat hämmästyttäneet käsikirjoitusten taidokkuudella ja oivaltavuudella. Käsikirjoitukset ovat linjassaan parantuneet ja saaneet syvyyttä, henkilöhahmot ovat paremmin mietittyjä ja tunteiden monimuotoisuus näkyy animaatioelokuvissa vaikka toki ennenkin osattiin kertoa isoja tarinoita kuten aina yhtä ihana Pocahontas.

Suomalaisena menestystarinana vihaiset linnut ovat jo vieneet sydämen ja elokuva oli nautittava tästä sympatiasta johtuen.

Isolla poppoolla liikkuminen vaikkapa näin elokuvissa on välistä hieman stressaavaa, mutta me ollaan harjaannuttu melko hyviksi. Ennakkosuunnittelu kannattaa. Meillä on sellainen oma "ohjeisto" näihin julkisissa paikoissa liikkumistilanteisiin. Ihan ettei kukaan jää matkasta, mutta myös mieliharmin vähentämiseksi.

Me aikuiset selitämme mahdollisimman hyvin ennakkoon, että minne mennään, milloin mennään ja millä porukalla. Lasten tehtävä on päättää ensin, että miten istuvat autossa, ketkä takatakapenkillä ja ketkä takapenkillä. Autossa lapset sitten päättävät sovussa, että miten istutaan elokuvateatterissa. Turhaa kinaa ei synny, kun on pakko selvitellä istumajärjestykset sovussa. Näitä on nyt hiottu jonkin verran ja oikein hyvin sujui tälläkin kertaa.

Lasten kanssa leffassa parasta on ne spontaanit huudahdukset ja eläminen tarinassa. Salillinen lapsia ei petä koskaan! Ei niin leffalla väliä, mutta on se vaan hienoa, kun tulee musiikkikohtaus, joka saa kersat jammailemaan tai pomppimaan penkissään ja kommentoimaan vitsejä. Ihanaa on sekin, kun jännässä paikassa koululainenkin vielä hakeutuu omalta paikaltaan äitin syliin <3 


Leffaherkkujen kanssa teimme taktiset ja käväisimme ensiksi ihan Citymarketin karkkikujalla täyttämässä paperipusseja ajatuksena välttää sinne tänne sinkoilevat karkinhimoiset ipanaiset ahtaissa tiloissa. Juomiset pakkasin kotona lasipulloihin. 

Kaikki mitä meni leffateatterin ovesta sisään tuli myös takaisin ja uudelleen käyttöön. Leffaliputkin hoituvat netissä ja mobiilina joten niistäkään ei syntynyt minkäänlaista jätettä.



- Aino


perjantai 20. toukokuuta 2016

Kahvila Kaiho


Kotoisa Pohjois-Karjalanmurre otti minut vastaan tennarien kuljetettua nälkäistä vatsaa pitkin Tampereen katuja. Sinne minä pössähdin "luomukahvia" kyltin houkuttelemana Kahvila Kaihon vitriiniä kuolaamaan. Mikä paikka! 



Karjalanpiirakoitakin <3

Lounaaksi lautaselle ilmestyi tofupiirakkaa paprikalla ja sipulilla pähkinäisen salaatin kera sekä jälkkäriksi gluteenitonta ja maidotonta minttusuklaabrownieta. Kahvin kanssa tarjolla oli luomumaidon lisäksi soijamaitoa. Ilman erityistä pyyntöä.


Kaihossa erityisruokavaliot on otettu kattavasti huomioon ja kuuluvat olennaisena osana kahvilan konseptiin. Melko hulppeaa, kun ei tarvitse mennä hieman nolona kyselemään, että mitäköhän kaikkea herkut sisältävät ja kokea ajoittain olevansa hankala asiakas kysymyksineen. Kaihossa ei tarvinnut kursailla kysymysten kanssa.



Kahvilan pitäjä Anni kertoi, että Kaiholla on kohta 7kk synttärit, Kaiho on lokakuun lupauksia kuten valtaosa omista ipanoistani.  Sen verran ajatuksella, lämmöllä ja tunnelmalla Kaihoa on rakennettu, että uskallan tehdä lapsivertauksia. Joistakin paikoista vain näkee ja tuntee omistajansa persoonan. Sellaiset paikat ovat parhaita. 






Luomuraaka-aineiden lisäksi omia linjojani mukailee kaikenlaisen kierrätetyn tavaran käyttö niin sisustuksessa kuin tarjoiluastioissakin. Oman kupinkin kanssa saa kahvia mennä hakemaan. Omiin astioihin, kuppeihin, purkkeihin ja purnukoihin myymisellä saa aina minun sydämen puolelleen :)

Löytyipä sieltä vaihtohylly kirjoillekin. Miten hyvä idea kahvilassa jollei satu oma kirja olemaan mukana tai se päättyy kesken kahvittelun.




Eikä todellakaan vähiten lämmittänyt ihka oikealta vinyyliltä soiva Bob Dylan. Olisin voinut jäädä sohvalle fiilistelemään päiväksi kahvin ja kirjan kanssa. Rehellisen retroromanttista tunnelmaa, aitoja, puhtaita makuja ja kursailemattomuutta.  Maistui, tuoksui, kuulosti ja näytti hyvältä.

Tekis vaan mieli kiikuttaa Annille kasa luumuja ja omppuja meidän puutarhasta, kun ne kypsyvät ja pyytää kauniisti taikomaan niistä gluteenittomia ja maidottomia herkkuja, kun tää näin ei itse osaa.

Kahvila Kaiho sijaitsee siis Tampereella osoitteessa Aleksanterinkatu 30. Suosittelen kurkkausta myös seinän taakse Forget Me Not- liikkeeseen erityisesti, jos suomalainen kierrätys- ja ekodesign kiinnostaa.




Jätetääs Kaiholle ensinnäkin ehdottomasti ruusuja, mutta myös hautumaan jonnekin mielenperukoille ajatus jätteettömästä kahvilasta. Maailmalla sellaisia Zero Waste kahviloita on, mutta kuinkahan sellainen onnistuisi Suomessa? 

Hei, ja tulisin viivana piirakkatalkoisiin, jos semmosia järkätään!



- Aino

torstai 19. toukokuuta 2016

MitäTuliVäsättyä: hammastahna


Semmoinen asia tässä kaiken roskan vähentämisessä on ihan fakta homma, että aina vain lisää kuluttamalla ei roskaongelmaa saada kuriin. Ei löydy yhtäkään liikettä, puotia tai kauppaa, josta saisi ostamalla itselleen minimaalisesti roskaa tuottavan elämäntavan. Joskus erinäisiä blogeja ja YouTube-kanavia seuraamalla tulee semmoisiakin vaikutelmia, että toisille muoviton elämä on alkuun kaiken ei muovisen astian, kipon ja kupin hamstraamista. 

Semmoisenkin tietysti ymmärtää, jos lähtökohta on, että syödään päivittäin kertakäyttölautasilta ja kertakäyttöaterimin. En tiedä miten yleistä se on maailmanlaajuisesti, mutta sellaiseenkin lähtökohtaan törmää usein. Siispä kädentaitoja verryttämään ja oman tuotannon pariin! Tänään väsätään uusi satsi hammastahnaa lähes kokonaan ilman muovia.



Resepti johon olemme päätyneet muutaman vähemmän hyvän kokeilun kautta on hyvin simppeli.
      • Kookosöljyä 
      • Soodaa
      • Piparminttuöljyä




Löysin reseptin Trash is for Tossers sivustolta. Mittasuhteita muokkailen käyttämäni astian mukaan. Pehmitän kookosöljyä vesihauteessa, että saan seoksesta tasaista. Frantsilan luomulaatuisia eteerisiä öljyjä löytyy muitakin "makuja" mitä kokeilla, mutta jotenkin hammastahna ei ole tahna ilman mintun makua. Piparminttu raikastaa suun ja kookosöljy hoitaa ikeniä sekä pitää hampaita soodan kanssa valkoisina.



Olimme alkuun hieman skeptisiä koko homman suhteen, mutta lähdimme mieheni kanssa reippaina kokeilemaan. Kummallakin kuitenkin oikomishoito meneillään eli kuukausittain hammaslääkärikäyntejä joten ajattelimme, että jos tämä sörsseli pilaisi hampaat tai aiheuttaisi suussa jotain muutoksia niin saisimme heti tietää. 

Nyt on mennyt useampi kuukausi, ei edes muisteta montako! Kummankaan hammaslääkärit eivät ole sanoneet yhtään mitään. Oma oikojani Milla on vain kehunut kuinka hyvin olen pitänyt hampaat puhtaana. Tosin mistä minä tiedän, että onko se joku vakiotsemppi kaikille oikomisessa kituville ;P

Käytössä huomasimme yhden jännän jutun. Henki ei haise aamuisin niin pahalle kuin ennen, ei kummankaan nenään ja suu ei ole yhtä kuiva ja tunkkainen aamulla. Reissussa käytimme muutaman kerran tavallista hammastahnaa ja ihmettelimme molemmat aamulla, että miten suu tuntuu niin pahalta ja henki haisee.


Minä järkeilin, että kenties ns normitahnat ovat hieman liian tehokkaita suun limakalvoille ja pesevät koko baktreerikannan sieltä mennessään, myös sen hyvän normaaliflooran ja silloin yön aikana vallan ottavat ne nopeimmin leviävät bakteerit, jotka eivät ole niitä hyviä kavereita. Kookosöljypohjainen tahna on limakalvoystävällisempi ja hellempi jolloin normaalifloora pysyy terveempänä.

Ihan täysin muoviton tämä ei ole siitä syystä, että öljypurkin korkkissa ja suulla on muovia ja hammasharjan harjakset nylonia. Hammastahnatuubit ovat kuitenkin historiaa. Kookosöljystä jäävät purkit ovat menneet toistaiseksi kaikki uusiokäyttöön. Purkki, johon tällä kertaa tahnan väsäsin on ihan sillipurkki jolle etsin kaveriksi neutraalin kannen. Minun mielestä kivemman näköinen vessan kaapissa kuin ne muovituubit.


- Aino

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

MitäTänäänSyötäisiin: pinaattitofuhässäkkää

Kävin salilla ja tuli nälkä. Niin siinä kuuluu käydä :)

Tänään räpelsin kotikeittiössäni munaa pinaatin kera ja pannulle laitoin tofua. Helppoa, nopeaa ja hyvää! Tekstin ja kuvien väsäämiseen sekä "jälkityöhön" meni enemmän aikaa XD

Sinne vaan pannulle kookosöljyä, kuutioitua tofua nälän mukaan ja päälle pinaatit. Mausteina hieman chilijauhetta ja suolaa. Unohtui muhimaan pienelle lämmölle hetkeksi ja oli valmista. Tammikuussa 2017 blogini muuttui vegaaniseksi ja siksi munan räpeltäminen on kovasti vähentynyt.






Lautaselle lisäilin vielä MCT- öljyä lorauksen, suolaa, mustapippuria, basilikaa ja seesaminsiemeniä.

Tällä jaksoi porskuttaa uskomattoman pitkään. 

Pinaatista löytyy K-vitamiinia ja rautaa sekä niiden ohella karotenoideja, jotka toimivat antioksidantteina.

Karotenoidit, tai ehkä tunnetummin karoteenit, pitävät huolta silmistä, mutta antavat myös iholle tervettä hehkua. Kasvisten karotenoidit kuten porkkanan karoteeni, antavat iholle päivettyneen ja terveen hohdon yhdessä auringon kanssa. Tomaatin lykopeeni puolestaan suojaa auringolta.

Pinaatti on varsinainen terveyspommi ja käsittääkseni helppo kasvattaa myös itse. Pitäisköhän kokeilla tuonne meidän kasvilootaan?

Pinaatissa on myös enemmän proteiinia kuin hiilihydraatteja. Fineli on oikein hyvä ja näppärä lähde näiden tutkailuun.

"Jälkityö" tarkoittaa tässä tapauksessa pinaatin irrottamista hammasraudoista. Pinaatti kaikessa ihanuudessaan osaa kietoutua jokaiseen pikkukoloon ja brakettiin.

No, onpahan evästä mukana vähän pidemmäksikin aikaa.. Hyi ;P



- Aino

tiistai 17. toukokuuta 2016

Mitä tämmöinen Zero Waste tai Minimal Waste oikein on?


Törmäsin semmoiseen ideologiaan tai voisi sanoa, että elämäntapaan kuin Zero Waste aikoinani, kun lueskelin paljon minimalismista. Zero waste tarkoittaa sananmukaisesti, että yhtään kaatopaikalle menevää jätettä ei tuoteta kotitaloudessa. Melkoinen tavoite, eikö?

Melko hurjaltahan se kuulosti ja näytti, kun ajatuksen mukaan elävät ihmiset esittelivät lasitölkkejä joissa oli koko perheen monen vuoden roskat. Vaan juttuun kun perehtyi niin siitäpä jäikin käteen joukko käyttökelpoisia ideoita.


lasitölkeistä on moneen käyttöön
Eväät purkissa.


Meillä on päästy ehkä minimal waste ajattelun alkuportaalle. Tuotamme koko ajan vähemmän ja vähemmän jätettä. Jätteellä tarkoitan nyt kaikkea mikä menee joko sekaroskiin tai mikä kierrätetään. Yritämme vähentää aktiivisesti myös kierrätettävän jätteen määrää eli toisinpäin käännettynä materiaalien ja resurssien haaskaamista.

Marssijärjestys kotitaloudessamme on kutakuinkin seuraava:
  • Kaikki minkä voi kompostoida, kompostoidaan.
  • Kaikki mitä ei voi kompostoida yleensä poltetaan.
  • Muovit kierrätykseen.
  • Lasit ja metallit kierrätykseen.
  • Pahvipakkaukset, jos niitä tulee polttamisesta huolimatta, kierrätykseen.
  • Paperit keräykseen, jos semmoisia tulee. Mainoksista olemme kieltäytyneet ja peruneet lehdet muutamaa ammattilehteä lukuunottamatta. Jäsenkortteja ja muita jäsenyyksiä karsiessa myös osoitteellinen mainosposti jää pois. Teemme niin vähän muita ostoksia kuin ruoka- ja päivittäistavara, että jäsenkortit ovat oikeasti aivan turhia. Aiheesta aiemmin kirjoitettua.


Suunnitelmallisuudella pääsee pitkälle



Tämä vaatii hieman suunnittelua seitsenhenkisessä perheessä. Eniten valintoja ja työtä joutuu itseasiassa tekemään kaupassa. Melko helposti vihannekset ja kasvikset muuttivat muovipussista paperiseen ja niin paljon kuin mahdollista ostamme kasviksia ilman mitään kääreitä tai pusseja. Erityisesti kesällä se on helppoa, kun tarjontaa on paljon. Banaanit, yksittäiset hedelmät jne eivät kaipaa mitään kuljetuksen ajaksi. 

Leipää löytyy paperipussissa kiitettävästi. Sitten on irtomyyntipaikat kuten Punnitse&Säästä. Sieltä saa irtona saippuaa, suolaa, ryynejä, papuja, pastaa ja vaikka mitä paperipussiin. Omia purkkeja tai pestäviä kangaspusseja en ole vielä kokeillut. Useammin ja useammin ostan jotain käytettyyn paperipussiin. Niitä kulkee aina laukussa. Ovat osoittautuneet käteviksi.

Ylpeänä voin kertoa, että olemme saaneet harvennettua roskapöntön tyhjennysvälin sen maksimiin eli kuuteen viikkoon, kun pönttö ei ennen vetänyt hyvä, että sitä kahta viikkoa ja harakat levitteli monesti tursuavasta pöntöstä roskat pihamaalle. Todella mieltä ylentävää noukkia roskia pitkin pihoja ja pientareita.

Nyt meillä käy roska-auto 6 viikon välein, mutta pöntössä on yleensä vain yksi pussillinen silloinkin. Tuossa se pönttö seisoo portin pielessä oikeastaan ihan turhana, mutta semmoinen on pakko olla ja siitä on pakko maksaa. Jännää. Ajoittain sinne on joku ohikulkija laittanut roskansa. Se on kyllä jotenkin kivaa :)


puutarhan kukkia


Olemme koko perhe ylpeitä meidän saavutuksesta. Lapset ikähaarukalla tarhalainen ja nelosluokkalainen oppivat lajittelun helposti. Tosin moneen asiaan on kasvettu jo syntymästä asti. En usko, että valintamme näkyvät ulospäin mitenkään silmiinpistävästi eikä meillä ajatella näitä juttuja päivittäin. Muutakin elämää on 😅 Tietysti hieman lisää päänvaivaa tästä koituu, mutta myös onnistumisen iloa, kun jokin juttu tehdään taas hieman paremmin kuin eilen. Pittäähän sitä ihimisellä harrastuksia olla 😏


- Aino

maanantai 16. toukokuuta 2016

Ei luonto, karma, jumala tai mikään muukaan tahdo sinulle pahaa


Tiedätkö, kun loukkaantuneilla, trauman kokeneilla, sairastuneilla tai muutoin elämän päähän potkimilla on monella tapana ajatella, että jumala tai jokin korkeampi voima koettelee? Joskus jopa joku vihamielinen ihminen saattaa tulla sanomaan, että "karma kostaa" tai jumala tai jokin luonnon ja hämärän rajamailla oleva voima antaa sulle takaisin? Mitä näitä nyt onkaan, mitkä kostavat ja antavat takaisin missäkin mytologiassa, opissa, aatteessa tai uskonnossa. 


Olen tullut siihen päätelmään, että ei mikään anna sinulle tai minulle takaisin yhtään millään, ei luonto, karma, jumalat tai mikään muukaan yliluonnollinen halua pahaa tai rangaista ketään.

Joku ihminen kyllä saattaa haluta omassa pienuudessaan, mutta se on hänen inhimillinen ongelmansa ja aiheuttaa kärsimystä enemmän hänelle itselleen kuin sinulle. Sama pätee toisinpäin, jos sinä ajaudut koston kierteeseen elämässäsi, tulee se tuhoamaan sinua itseäsi.


Minä uskon, että luonto ja kaikki hengelliset aspektit elämässämme ovat itseasiassa neutraaleja. Ne vain ovat. Ne eivät osaa arvottaa, että mikä on pahaa tai mikä on hyvää. Niin vain on. 

Luonto elää omalla painollaan ja luonnon tehtävä on jatkaa elämää


Eläinkunnassa pedot syövät pienempiä, toisina vuosina syövät paremmin ja toisina huonommin. Toisina vuosina poikivat paremmin ja toisina huonommin johtuen asioista, jotka vain ovat. Ei kettu mieti sitä vuotta, kun oli kuivaa eikä riittävästi myyriä ja siltä jäi poikue saamatta, ei se katkeroidu ja ryhdy tuhoamaan kaikkea ympäriltään tai käperry jonnekin koloonsa murjottamaan. Se menee ja elää eteenpäin sillä mikä on. Ehkä ensi kesänä onkin ennätyspoikue. Vaikka tuskinpa se kettu miettii seuraavaa kesääkään.


Luonto löytää keinonsa uudistua



Elämän kulku on neutraalia. Se vain on. Toisena vuotena se antaa enemmän ja toisena vähemmän. Ei se arvota onko se hyvää vai pahaa. Niin vain on. Elämä kulkee omalla painollaan. 

Toisena vuotena tulee enemmän raskailta tuntuvia asioita ja toisena vuotena vähemmän. Jonain vuonna syödään paremmin ja toisena huonommin johtuen asioista, jotka monesti vain ovat. Miksi miettimään sitä vuotta jolloin elämä potki päähän toista enemmän ja mitä kaikkea jäi saamatta. Sekin vuosi kuluu loppuun ja elämä menee eteenpäin sillä mikä on. Ehkä ensivuonna, ehkä jo huomenna tuleekin tieto uudesta työpaikasta, uudesta alusta, jostain muutoksesta. Täytyy vain olla valmiina näkemään uusi mahdollisuus, kun sitä tarjoillaan elettäväksi.

Pirullista melkein... 

Meillä ihmisillä taitaa olla eläimiin verrattuna ensinnäkin pidempi elämä, mutta myös pidempi muisti ja tarve arvottaa asioita hyviin ja pahoihin. Jäämme helpommin vanhan vangiksi ja vaadimme oikeutusta elämältä, tilejä tasan jumalien tai muiden kanssa. Kuitenkin niin kauan kuin etsimme ja vaadimme hyvitystä asioille emme saa rauhaa. 

Me jumimme huonoihin hetkiin, antaen niille entistä enemmän voimaa ja kuvitellen, että se mikä on, tahtoo meille varmasti pahaa, kun se noin meitä kohtelee. Siinäpä sitten potkimme itse itseämme päähän yrittämällä vaatia tasoitusta taholta, joka ei meidän kipuilusta välitä, sillä se ei sitä ymmärrä. 

Luonnossa kaikki pyrkii tasapainoon


Me ihmiset vain olemme hätäisiä ja jumitamme katkeruuteemme ja mustavalkoisuuteemme. Mitä pikemmin nöyrrymme kaiken edessä, mitä aikaisemmin huomaamme ikävän asian kohdatessa, että näin vain on, niin sitä nopeammin suuntaamme katseemme kohti kaikkea muuta mikä myös on sillä hetkellä läsnä. Koska kaikki mitä ikinä tarvitset on jo olemassa sinua varten, sinun täytyy se vain huomata ja lakata ammentamasta sieltä mistä mitään ei ole löydettävissä; katkeruudesta ja menneestä. 

Jätä taakse omasi ja muiden sinuun projisoima viha, katkeruus ja kauna. Ei mikään mahti maailmassa tahdo sinulle pahaa. Et ole sairastunut syöpään pahojen tekojesi tähden, ei jumala tahdo rangaista sinua puolisosi sairastumisella, ei karma tule ja kosta yhtään mitään, ei työpaikan menettäminen tai saamatta jääminen tarkoita, että metsän henget vihoittelisivat sinulle eikä sadekuuro yllätä juuri sinua koska sinulla on muutenkin kurja olo.

Elämä vain on. Ole sinäkin.

soittolistalla Choir Of Young Believers - Rhine Gold, kannattaa kokeilla Sedated- biisiä jos ajatukseni saavat veren kuohumaan :)



- Aino

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pehmeitä arvoja

Itseään pitää hemmotella. Minäkin olin jo tehnyt lupauksen, että en enää osta yksittäispakattua teetä kunnes sitten...

Kaupan hyllyltä omaan hyllyyni siirtyi ihanan söpö, imelä ja ihan hippi Hari Tea. Ayrvedinen chakratee jonka lakritsi, minttu ja laventeli kombinaation pitäisi iskeä viidenteen eli kurkkuchakraan. Tämä siis auttaa kommunikaatiossa. 

Täältä Indigon sivuilta löysin, että "Kurkkuchakran toimiessa vajaasti sen heikot energiat heijastuvat muun muassa arvostelun pelkona, mielipiteiden mustavalkoisuutena, ujoutena ja naamion taakse piiloutumisena." Just tämmöistähän minä en halua! 

Toimiskohan tämä kotibileissä paremmin kuin kori Kossua?

Meillä ei kyllä ole ollut koskaan kotibileitä eikä Kossua, mutta noin niin kuin ajatuksena.. 

Miehen huomautus "on Kossua". Miksi se piilottelee Kossua? Missä meillä on Kossua? "Miksi meillä on Kossua?" Vedonlyönnistä kuulemma voitettu joulupukkia odottelemaan..

Kiva, että me on juotu tätä teetä.





Lähinnä tämä kaikki tapahtui lakritsin himoissa. Näiden teelipuissa on myös ihania mietelauseita. Parempia kuin Princess- teessä jonka lappusia tuli jopa kerättyä joskus lapsuudessa :D 

"Miracles are not contrary to nature, but to our preconceptions"




Ihmeiden aika ei ole ohi!


- Aino

lauantai 14. toukokuuta 2016

Kohti muovitonta ja myös roskatonta arkea 3.

Yksi juttu millä saimme vähennettyä kaikenlaista roskaa ja työtä oli "Ei mainoksia"- lapun liimaaminen postilaatikkoon. No, se ei ihan vielä yksistään riitä. 

Lompakossa pullotteli melkoinen kasa kaikenlaista muovikorttia ties mihin liikkeisiin ja niiden mukana tietysti kanta-asiakkuus kyseisiin puljuihin. 


Niillä asiakkuuksilla ei ollut juurikaan virkaa aiemmin, niin miksi olisi enää nykyään, kun ei tule kaupoissa juurikaan pörrättyä. Ruohonjuureen ja Punnitse & Säästä- liikkeisiin on pahvinen leimakortti kuten myös Puolenkuun peleihin. Niitä leimoja perheemme kerää ja jos ei kerää niin noista pääsee eroon polttamalla, paperinkeräyksessä tai kompostissa. 

Niin ja Elinluovutuskorttikin on pahvinen ja nykyään sen voi ladata myös mobiiliin!

Kaikkien kanta- asiakkuuksien lopettaminen ei ole ollut aivan yksinkertaista. Pelkkä kortin leikkaaminen ei auttanutkaan. Laittelin useammille tahoille sähköpostia asiakaspalveluun ja pyysin poistamaan tietoni heidän rekistereistään, postituslistoilta sekä osoitteellisen mainonnan listoilta.

Osoitteellinen mainos tulee laatikkoon kieltotarrasta huolimatta ja melko usein mainoslehtinen on kääritty muoviin! Juu ei, ei enää meille!

Tämä on ollut hieno päätös ja vaivannäkö on kyllä palkittu, kun keräyspaperia ei tarvitse kantaa minnekään, paperipinoja ei tarvitse katsella missään eikä paperille tarvitse miettiä säilytystilaa kotona tai pahimmassa tapauksessa katsella jotain pinkkaa pöydän tai huoneen nurkassa. 

Keräyspaperia vähensi myös lehtitilausten lopettaminen. Olemme karsineet ja miettineet jokaisen lehden tarvetta. Aku Ankka, Historia sekä muutama ammattilehti kolahtelee postilaatikkoon edelleen. Niitäkään ei kaikkia ehditä aina lukemaan. 

Joskus joku näytelehti eksyy joukkoon, mutta se on helppoa kantaa vaikkapa kirjastomme "tuo tullessasi, vie mennessäsi"- hyllyyn. Sinne on kannettu melkoinen lasti kirjoja, dvd:tä ja cd:tä muutoinkin.

Tavara tykkää, että sitä käytetään. Joten kiertoon vain!

Lompakkoni on Ted Bakerin ja se on ostettu viisi vuotta sitten kesätyörahoilla alanvaihdokseni jälkeen. Koska omistan vain joitain tavaroita niin haluan satsata niihin rahaa ja hoivaa. Lompakkoni toimii usein myös clutch- ja iltalaukkuna, sillä siihen sopii puhelin ja huulirasva sisään.

- Aino