Angry Birds pesueen kanssa.

Meidän koko pesue käväisi katsomassa Angry Birds leffan. Tätä reissua oli keretty jo hieman odotella... Pelit ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen, kaikkiin :)

Ennakkoon olimme nähneet joitakin pätkiä elokuvasta sekä mainoksia muiden leffojen alussa. Sen verran hienolta näytti, että odotukset olivat kyllä kovat. Leffa on kerännyt keskivertopalautetta maailmanlaajuisesti.

Seuraava ei sisällä juonipaljastuksia.

Ja olihan se jälki visuaalisesti superhienoa! Animaatiotyyleillä ja sarjakuvamaisella tekniikalla oli fiilistelty hienosti. Tulipa jostain takaraivosta mieleen jotain Ren and Stimpymäistäkin. Itseäni lämmitti viittaukset Angry Birds peleihin ja pelimusiikin katkelmat.

Peleistä tuttua musiikkia olisi saanut olla enemmänkin. Suomalaiset ääninäyttelijät tekivät hyvän suorituksen ja repliikit letkautuksineen olivat muutamassa kohdin ilahduttavan suomalaiseen suuhun sopivia. Kielellinen leikittely jotenkin aina myhäilyttää onnistuessaan. 

"Possut oli parhaita ja tyhmiä". 

Arvosanoja tuon kriittisemmän yleisön suusta tuli nelosen ja neljä puolen välillä. Se on melko hyvä se, kun vitonen on paras. Me tylsimykset jäimme ehkä kaipaamaan hieman tiiviimmäksi sidottua tarinaa yksittäisten, joskin paikoin osuvien vitsien taustalle sekä syvempiä henkilöhahmoja.

Mitään huippuälykästä sanailua leffa ei kyllä tarjoa. Vitseiltään semmoista perus hörötyskauraa ja alapääviritteistä huumoria keskivertoa enemmän. Musiikki laahasi visuaalisen ilmeen perässä melko pahasti. Uudelleen lämmitetyt hitit vuosikymmenten takaa eivät oikein iskeneet.

Animaatioiden taso on huimaa tänä päivänä.  Big Hero6 tai Zootropolis ovat hämmästyttäneet käsikirjoitusten taidokkuudella ja oivaltavuudella. Käsikirjoitukset ovat linjassaan parantuneet ja saaneet syvyyttä, henkilöhahmot ovat paremmin mietittyjä ja tunteiden monimuotoisuus näkyy animaatioelokuvissa vaikka toki ennenkin osattiin kertoa isoja tarinoita kuten aina yhtä ihana Pocahontas.

Suomalaisena menestystarinana vihaiset linnut ovat jo vieneet sydämen ja elokuva oli nautittava tästä sympatiasta johtuen.

Isolla poppoolla liikkuminen vaikkapa näin elokuvissa on välistä hieman stressaavaa, mutta me ollaan harjaannuttu melko hyviksi. Ennakkosuunnittelu kannattaa. Meillä on sellainen oma "ohjeisto" näihin julkisissa paikoissa liikkumistilanteisiin. Ihan ettei kukaan jää matkasta, mutta myös mieliharmin vähentämiseksi.

Me aikuiset selitämme mahdollisimman hyvin ennakkoon, että minne mennään, milloin mennään ja millä porukalla. Lasten tehtävä on päättää ensin, että miten istuvat autossa, ketkä takatakapenkillä ja ketkä takapenkillä. Autossa lapset sitten päättävät sovussa, että miten istutaan elokuvateatterissa. Turhaa kinaa ei synny, kun on pakko selvitellä istumajärjestykset sovussa. Näitä on nyt hiottu jonkin verran ja oikein hyvin sujui tälläkin kertaa.

Lasten kanssa leffassa parasta on ne spontaanit huudahdukset ja eläminen tarinassa. Salillinen lapsia ei petä koskaan! Ei niin leffalla väliä, mutta on se vaan hienoa, kun tulee musiikkikohtaus, joka saa kersat jammailemaan tai pomppimaan penkissään ja kommentoimaan vitsejä. Ihanaa on sekin, kun jännässä paikassa koululainenkin vielä hakeutuu omalta paikaltaan äitin syliin <3 

Leffaherkkujen kanssa teimme taktiset ja käväisimme ensiksi ihan Citymarketin karkkikujalla täyttämässä paperipusseja ajatuksena välttää sinne tänne sinkoilevat karkinhimoiset ipanaiset ahtaissa tiloissa. Juomiset pakkasin kotona lasipulloihin. 

Kaikki mitä meni leffateatterin ovesta sisään tuli myös takaisin ja uudelleen käyttöön. Leffaliputkin hoituvat netissä ja mobiilina joten niistäkään ei syntynyt minkäänlaista jätettä.



- Aino