lauantai 7. toukokuuta 2016

Kivikkopuutarha

Kävinpä mieheni kivikkopuutarhan kimppuun. 

Se näytti melko heikkohappiselta näin talven jäljiltä. Oikeasti minä vain parkkeerasin peräni saavin kanssa siihen viereen ja aattelin sutasta vähäsen joutessani.

 
Mikäs siinä istuskellessa ja tyttöjen juttuja kuunnellessa. Lapsilta pääsee ulkoilun kirviottamana hassuja juttuja.

Vanhempi kertoi tehneensä keittoa ja se meni ehkä pilalle, kun hän leipoi sinne pommin. 

Joko hyvä mielikuvitus tai sitten onnistuminen kasvatustyössä.


Niin sen vihreämmän kasvuston kimppuun..

Mietin siinä kitkiessä sitä miehen "satasten arvoista" "kivikkopuutarhaa", että aikuiset on ajoittain ihan yhtä kuupoja kuin lapsetkin tai ainakin minä olen. 

Ei tee tiukkaa tunnustaa, että välistä yllättää sellainen olotila, jossa kaikki kotona näyttää, tuntuu ja haisee sietämättömän kamalalta. 

 


On pölyä, sotkuja, joku itsesuojelun puutteesta kärsivä aasi on näpelöinyt ikkunaakin ja ketsuppi on roiskunut pitkin seiniä. Sehän se sitten pistää haastamaan riitaa ja motkottamaan.

Ihan sama se on ipanoillakin. Ne alkaa ajoittain haastamaan riitaa vähän kaikesta, millon puhutaan liian kovaa, joku haisee tai toisen naama muuten vaan ärsyttää. 


 





Syy on kuitenkin sekä lapsilla, että aikuisilla, tai siis minulla, ihan just se sama, nimittäin järjellisen tekemisen puute.

Kaikenlaisesta jonninjoutavasta kotihommasta päreen poltto alkaa vain, kun ei ole mitään muutakaan tekemistä tai se justiinsa siihen kohtaan oikea tekeminen ei löydä luokse. 

Haastamalla riitaa tämän perheen äiti-lajin edustaja ilmeisesti yrittää saada irti vastakkaisen sukupuolen lajikumppanistaan rakentavaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Jälkeläiset sitten imitoivat tätä käyttäytymismallia ainakin vertaisryhmässään.

Valitettavasti oma lajikumppanini ei aina lähde mukaan tähän hänelle asetettuun älylliseen haasteeseen vaan fiksuna ihmisenä vetäytyy tilanteesta.


Mietin myös muutamaa muutakin juttua siinä kitkiessä...

En nimittäin osannut arvata, että täällä etelässä kivikkopuutarhamme asukkaat, juolavehnä ja voikukka, voivat maksaa "satasia" enkä myöskään sitä, että "kivikkopuutarhamme" näemmä levittäytyy koko tontin alalle.

Saatuani ihan mielettömän hyvän gripin juolavehnämaton juureen, ja huomattuani siinä hetkeä myöhemmin, että vetäisinpä sitten katekankankaan mukana koko tämän edellä mainitun "puutarhan" ruvelle, tajusin jotain. 

On oikeasti kohtuutonta tai suorastaan törkeää naiselta pakottaa oma henkilökohtainen lajikumppani, eli se mies, lukemaan näitä blogikirjoituksia. 

Jos minun mielipidettä kysytään niin se "kivikkopuutarha" olikin ihan turha ja on tällä hetkellä kirjaimellisesesti lähempänä sitä "kivikkoa".



Eikä minulla muuten enää napisuta yhtään.



- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3