MitäTuliVäsättyä: Onnittelukortti

Nyt on menty niin asiapitoisella linjalla jokunen päivä, että laitanpa välissä tämmöisen ihan turhan löpinän tänne joukkoon.

Askartelin paskartelin lasten pienoisella avustuksella tuossa päivänä eräänä onnittelukortin ihanaisille lemmenkyyhkyläisille, jotka päräyttivät naimisiin.

Ei se aina niin justiinsa noiden väkerrysten kanssa. Ajatus ja sanoma tärkein ;) 

Joskus sitä saa perspiroitua itsestään jonkinlaisia tuotoksia, joskus ei, mutta kivaa on kuitenkin yrittää.

Koska itte olen niitä äitejä joita kaikenmaailman rupuiset väkerrykset hivelee niin aattelen, että on muitakin :)

Rakastan jokaista minulle tehtyä piirrustusta ja askartelua. Ne on ihania, niitä on ihana saada! Auliisti pistelen sinitarralla taidetta seinille ja sitten hups keikkaa, kun ne jotenkin häviää saunan uuniin tai jonnekin.

Joskus osa, erityisesti tyttärien runsaasta, tuotannosta päätyy koristeeksi korttiin tai muuhun askarteluun. Tässäkin nuorimman vääntämiä hellyyttäviä (siis mun subjektiivinen mielipide) sydämiä on liitetty osaksi kummitädin korttia.

Noin linjanvetona minulla on yksi ainoa laatikko johon laitan muistoja.

Yhden laatikon pitää riittää, jos se pursuu yli niin sitten karsitaan. Joskus olen ottanut valokuvan joistain tuotoksista ja jokunen väkerrys on käytössä. Kehystettykin on seinille muutama hienompi työ. 

Tarvitseeko näitä kaikenmaailman kortteja, kuitteja, lippuja ja lappuja tai valokuviakaan itseasiassa oikeasti säästää? Mitä tarkoitusta varten? Roudaanko ne sitten johonkin varastoon, kun olen myynyt kaiken ja lähden reppureissaamaan maailman ympäri? Noin niin kuin esimerkiksi..

Muistoesineillä ei juurikaan ole minimalistisessa ympäristössäni virkaa. Muistamisen kannalta on ollut mukavempaa hankkia vaikkapa matkoilta jokin käyttövaate tai -esine, joka muistuttaa matkasta päivittäin ja on rakas.

Kun ajoittain käyn sitä laatikkoani lävitse niin en aina edes muista lyhyenkään ajan kuluttua, että miksi juuri se tietty rupellus oli niin hieno tai liittyikö tuohonkin haalistuneeseen teatterilippuun muka joku tunnelataus jossain vaiheessa.

Tämä muistoesineistä ja muusta roinasta luopuminen ei ole helppoa, siitä voi jopa tulla vierotusoireita, mutta se helpottaa, kun sitä harjoittaa säännöllisesti.

Muistoja tulee lisää koko ajan. Niitä voi vaikka kirjoitella ylös. Tällain näin :D

Tavaraan kiintyminen on turhaa, harvemmin kiintymys kestää edes sen vertaa kuin se tavara. imho.


laitetaas pitkästä aikaa jotain hyvää musiikkia. vaikka rauhoittamaan hermoja :) Agnes Obel - Aventine, The Curse biisin jouset, huh! Philharmonics levyltä suosikki on Riverside.


- Aino