maanantai 2. toukokuuta 2016

Pirkon kontti herättää kateutta


Se mitä sinulla on ei ole minulta pois. Myöskään se mitä minulla on ei ole sinulta pois.


Ajatuksia kateudesta.

legotyyppi



En ole kateellinen tai mustasukkainen ihminen, en vain ole. En tiedä miksi. Olen varmasti joskus ollut sillä luulen tietäväni, että miltä kateus tuntuu. Mustasukkaisuuden tiedän varmasti.

En osaa sanoa milloin kateellisuus jäi matkasta. Oliko se kenties minimalismin ansiota vai ei. Luulen, että sillä on lonkeronsa pelissä. En oikeastaan tarvitse tai haaveile kovin kipeästi mistään. Luopuminen on helpompaa. Ainakin tavarasta ja pullasta. Saan ehkä myöhemmin, jos vielä haluan, en tarvitse nyt.

Tämä tunne on melkoisen hieno. Suosittelun arvoinen ehdottomasti. Luulen, että kaikki kiteytyy tuohon ylläolevaan toteamukseen. Mikään ei lopultakaan ole joltain toiselta pois. Valitettavan monesti se on meiltä kaikilta pois, jos mietitään vaikkapa poliittista päätöksentekoa, mutta enpä mene siihen.

Kateus on turhaa ja synnyttää pahoinvointia jollei sitä käännä sisäiseksi voimaksi, joka puskee kohti tavoitteita mutta onko se silloin enää kateutta vaiko inspiraatiota tai vaikkapa motivaattori.

Jos käviskin niin, että naapurin Pirkolla on timmimpi kroppa ja se saa sinut kateelliseksi ja pistää puhumaan Pirkosta pahaa Pirkon selän takana niin siinä on ongelma.

Vaan jos Pirkolla on edelleen timmimpi kroppa ja kunnon kyykkykontti ja se saa sinut kateellisena kysymään Pirkolta, että "mites oot tuon saanut aikaan" johon Pirkko, että "salilla" ja sinä olet ihan, että "OMG olisko mahollista vähän näyttää minullekin niitä juttuja?" johon Pirkko, että "Tottakai! Olenkin aina halunnut kaverin ja meidän salilla saa ilmaisen tutustumisen" jne.. Niin sitten... Niin mitä sitten? 


Keltä se on pois?



Pirkon, Ainon ja naapurin lempparimusiikkia salilla Röyksopp - Monument.




- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3