Vegemessut 2018 - ihan mieletön messuväki ja upea kasvisruuan vallankumous!

Lukiessani tämän vuoden Vegemessuista blogeista ja uutisista en voi muuta sanoa, kuin, että ihan mieletön menestys! Yli 8000, siis kahdeksan tuhatta kävijää, innokasta ihmistä tutustumassa uusiin kasvipohjaisiin tuotteisiin. Maistelemassa ja haistelemassa, kuuntelemassa luentoja ja ottamassa selvää asioista niin ympäristön, terveyden kuin eläintenkin paras mielessään. 

Miusta se oli kuulkaas aika huippua, että ihmiset jonottivat sovussa ja hyvillä mielin mukavan kirpsakassa pakkasessa. Tässä luodaan uudenlaista, hyväntuulen toimintakulttuuria! Ihmisjoukot ovat minulle yleensä hieman vaikea paikka, mutta eettisyys, vastuullisuus, välittäminen, välittömyys, kehitys, oppiminen, avoimuus, sydämellä ja intohimolla tekeminen sekä parempi huominen olivat kaikki käsin kosketeltavissa Kaapelitehtaalla. Aito innostus ja ilo ihmisten kasvoilla sekä puheissa. Siinä hengessä oli tavallista helpompaa etsiytyä mielenkiintoisten tuotteiden ääreen ja ihmisten juttusille.

Näin Zero Waste vegaanille erityistä nannaa oli kuulla Vegemin ja Jospakin yhteistyöstä. Vegaanisten valmistuotteiden käyttöäni vähentää muovisten pakkausmateriaalien todellisuus. Käytän harvoin ja silloinkin vähän pitkin hampain vaikka tuotteissa ei suuressa osassa mitään vikaa olekaan. Nyt löytyi samasta paketista aivan mielettömän hyvän makuinen chorizo- makkara ja 85% prosenttia vähemmän muovia.

Se on huikea juttu ja askel sellaisen suuntaan mistä pidän, sillä asioita täytyy ryhtyä hahmottamaan kokonaisuuksina ja pyrkiä tuomaan arvot esiin toiminnan joka osassa. Ei se vaan oikein riitä, että tuote on vegaanisti ilmastoystävällinen, jos paketti ei sitä edes yritä olla.

Vegemessut tulivat tätä samaa ajatusta vastaan lajittelun ja biohajoavien tarjoilukippojen ja -kuppien osalta. On hienoa nähdä yrittämisen aitoa innokkuutta ja asiakkaiden arvostusta vastuullisuuden kautta. Tätähän se vastuullisuus on parhaimmillaan, se levittää ihanat lonkeronsa joka suuntaan.

Jospak on forssalainen yritys, jonka innovatiivinen rasia käy kartonkikeräykseen. Miten se on, että näitä innovaatioita syntyy siellä Forssassa jotenkin kummallisena keskittymänä vai onko minulla vain joku outo yhteys Forssan kanssa? Pakkausasioissa ja Forssasta on ollut aiemminkin juttua.

Vegemin makkarasta sen verran, että mausteet olivat todellakin kohdallaan. Tuote sai oikein erityismaininnan kulinaristiystävältänikin, joka lukeutuu sekaaneihin eli vanhanmaailman ihmisiin ;) Ei vain, kyllä ruuan täytyy olla hyvää myös maultaan vaikka mun mielestä maussa voi ihan hitusen tinkiä. Ainakin, kun itse kokkailee. Vegem ei tingi. Tampereella 2017 perustetusta Vegemistä ja kotimaisen seitan-kebabin myyntipaikoista lisää heidän kotisivuiltaan.

Vegaaniurheilussakin parasta on kehitys

Jatketaas kierrosta ja mitäs sitä löytyikään! Patric Baboumian, vegan strongman and plant based beast. Jonkun oli pakko päästä vähän viekkuun. Ei pelottava sinällään, mutta olihan se vähän jännittävää. Ei lähdetty vääntämään kättä. Patric on symppis ja äärettömän taitava esiintymään sekä poseeraamaan, minkä huomasi lukuisista kuvista joissa joku nimeltä mainitsematon bloggari onnistui tavoittamaan kaikki mahdolliset ilmeet koomisesta käsittämättömään ja mies tyynen rauhallisena onnistui joka ikisessä kuvassa.

Se on hämmästyttävä taito tuo kuvauksellisuus, erittäin paljon käsittämättömämpää kuin se, että vegaanisafkalla lihakset kasvaa ja kehittyy. Kehittyy kuulemma jopa paremmin kuin sekasyöjänä. Et repikää siittä mitä revitte ;) Siihen miten lihaksen kasvattamisen homma hoidetaan kasvisruualla saa apua Veganfitnessin kautta.

Jäin suustani kiinni myös Vegaanijuoksijoiden kohdalla. Siellä sitä suunniteltiin Karhunkierroksen valloittamista polkujuoksijoiden voimin. Kuusamosta ponnistaneena täytyy kyllä pipoa nostaa jokaiselle, joka sen etapin käy rimpsasemassa.

Koko ketjun on hengitettävä samaa ilmaa

Jotenkin mulla kai jäi Kuusamo ja Karhunkierros vähän päälle, koska parkkeerasin tiukasti kiinni Foodinin hyllyille tenttaamaan ummet ja lammet pakurista sekä reishistä eli lakkakäävästä. Siitä keskustelu siirtyi ihan omille raiteilleen.  Foodinin takaa löytyy eettinen liiketoiminta ja ihastuttava Lasse Jalkanen. Huolenpitoa ja takaisin antamista, kotimaisuusasteen kasvattamista. Tapa tehdä yhteistyötä ja pyörittää bisnestä voi näemmä tehdä lähtemättömän vaikutuksen.

On huippua ja jotenkin lohdullista noin tulevaisuuden kannalta nähdä yrittäjiä joita ajaa toisenlainen malli, vastuullisuus joka rakennetaan liiketoimintaan jo alussa. Lähdetään tekemään pikkuisen paremmin ja parannetaan jatkuvasti matkalla, mutta vahvalta arvopohjalta. Tämä ei ole näemmä mitenkään tavatonta näissä vegepiireissä. Olihan koko Vegemessut tapahtumanakin puhallettu henkiin juuri tuolla samalla voimalla ja se näkyi ynnä tuntui.

Kuluttajatietoisuus kasvaa ja kyllä yrityksetkin näihin uusiin vaatimuksiin vastaavat hissukseen, mutta muunkin on muututtava. On löydyttävä vastuullista sisällöntuottoa, eettisen yritystoiminnan malleja, verkostoja ja oppia. Olemme kaikki osa toistenlaista vantuullisemman ketjun mallia, lenkkejä ketjussa. Lassen kanssa keskustelimme siitä millainen paikka blogimaailmassa tulee olemaan vastuullisilla viestijöillä, jotka eivät mainosta ja myy ihan mitä vain. Nämä somen kanavatkin tarvitsevat tason nostoa viestinnässään vastatakseen eettisten yritysten tarpeisiin tiedostavien kuluttajien saavuttamiseksi.

Toivoisin kovasti näkeväni uusia tapoja toimia avoimemmin ja rehellisemmin, uudenlaiselta arvopohjalta, hyväksyen sen, että olemme matkalla oppimassa ja vasta luomassa uutta. Edelläkävijöiden kärkijoukkoa yhteisöllisyyden ja välittämisen kautta. Siihen joukkoon minä koen kuuluvani ja sitä joukkoa oli todellakin ylitsevuotavan paljon viime viikonloppuna siellä Kaapelitehtaalla niillä Vegemessuilla. 

Tiiäksä sä kun mä olen jotenkin ihan himputin ylpeä meistä, teistä, sinusta ja minusta <3 

- Aino

Perjantai-ilta kotosalla

Parturoin kullan tukan. Lähtee taas huomenna reissuun, tälläkertaa rapakon taa, reiluksi viikoksi. Tietyllä tapaa haikeutta, ihan pikkiriikkisen kateuttakin, mutta enimmäkseen iloa siitä, että kaikenlaista jännää on luvassa omalle rakkaalle.

Sitä elää omalla tavallaan kaikessa siinä mukana. Tämmöistä tapahtuu meidän perheelle, matkustellaan ja mennään. Melko siistiä.

Kuulen kaikki parhaat jutut kuitenkin. Tarinat on kivoja. Mies kertoo hyvin ja tietää mitä haluan kuulla ja mitä en niin erityisesti. Kaikkea ei edes tarvitse kertoa. Pitää olla ihan omiakin juttuja. Sitäpaitsi ketä kiinnostaa kohta keski-ikäisten miesten hoopoilut ;)

Laseihin valkoviiniä. Itävaltalaista biodynaamista herkkua, joka ihan haiseekin sille biodynamiikalle, joka lehmän paskana tunnetaan. Tykkään Molkosanista ja tässä fiinissä juomassa on jotain samankaltaista heramaista hapokkuutta.

Mutta antaa jokun hieman enemmän viineistä tietävän kertoa tästä enemmän ja näteimmin ilmaisuin. Omani eivät ehkä anna Meinklangille sen arvoista kohtelua. Sekaisin viinistä- blogia voin suositella lämpimästi. Veimme pullollisen tuliaisina Forssaan ja kyllä se upposi sielläkin. Tänään kävin Antin kanssa Alkossa ja sieltä hyppysiin eksyi Klangipullo hymyn kera. Forssan reissu herättää lämpimiä muistoja edelleen.

Päädyin viinihyllyille rasitettuani itseäni Helsingin keskustan ostosinfernossa. Harmitti kaikki ne auki olevat kaupat ja ihmiset. Olisin mieluummin katsellut rakennuksia, arkkitehtuuria ja valojen leikkiä rakennusten kyljillä. Tyhjää kaupunkia.

Epäonninen herääminen öllöttäviltä patjoilta pakotti kaupungin sykkeeseen. Pärjäsin omasta mielestäni kaikken kaikkiaan varsin ihmismäisesti vaikka takaisin päin bussilla körötellessä nukahdin ja kuolasin syliini pääni takoessa vasten bussin ikkunaa.

Sopiva futonpatja löytyi Mulperipuusta varsin vaivattomasti. Huomasin jutelleeni myyjän kanssa useamman tunnin patjoilla makoillen ja niitä hypistellen. Kyllä minä niin tykkään kunnon palvelusta ja myyntialan ammattilaisista, jotka tietävät myymänsä tuotteen läpikotaisin. Asiointi oli helppoa.

Kehtasin ihan avoimesti tunnustaa, että olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Sain ymmärrystä osakseni ja pääsimme yhdessä tilanteen yli tekemään oikeasti kauppoja.

Mulperipuusta löytyi muutakin jännää. Ihastelin Kiteen Huonekalutehtaan tekemää Mori-sänkyä. Japanilaistyylistä matalaa sänkyä, joka kasataan ilman heloja. Rungossa ei ole yhden yhtä metalliosaa vaan sänky kootaan pujottamalla laitakappaleet päätykappaleiden hahloihin. Näin syntyy kestävä liitos. Ei ruuvien löystymistä ja kulumista. Ei metalliosia, hukkuneita ruuveja tai epäsopivia paloja, jännittäviä kokoamisohjeita ja ärräpäitä, kun reikiä onkin kolmea eri kokoa ja tappeja kuutta eri pituutta. Niin simppeliä kuin olla voi. Ajatonta, minimalistista ja kaunista.

Ekomatin kookos-puuvillafuton sekä lampaanvillainen petari kotiutunevat ensikuun alkupuolella. Siihen saakka menemme hätäratkaisulla, jonka kyhäsimme kullan kanssa. Vieraspatjat kuormalavojen päällä, ettei käy toista kertaa tolloille tollosti.

perjantaifiilisten mukaisesti soittolistalla Tom Waits - Closing Time  erityisesti Martha- biisi soi repeatilla, aina yhtä ihana, pysäyttävä, kananlihalla joka kerta, Tom Waits <3 yksi parhaista

Closing time todellakin. Aamulla täytyy nousta ajoissa suharoimaan poikia lentokentälle.


- Aino

Tänään Hävikkihaasteen viimeinen päivä

Näin se on taas viikko vierähtänyt elämästä. Vielä viimeinen kirjoitus tälle viikolle Hävikkihaasteeni mukaisesti. 

Antaisin omalle suoritukselleni haasteen kanssa semmosen seiska puolosen. Tämä siitä syystä, että tekstit eivät ole aina tulleet ihan ajoillaan vaikka niitä on joka päivä kirjoitettu. 

Samoin joudun tunnustamaan kahvilakkoni osalta, että viime torstaina päädyin ottamaan pikkukupin kahvia töissä ihan siksi, että olisin ylipäänsä työkuntoinen. 

Silloin konkretisoitui kofeiinin vieroitusoireet megalomaanisella päänsäryllä, joka oli ajaa itkemään vessan nurkkaan. Kahvi ei voi tehdä hyvää ihmiselle! Ihan järkyttävää.

Sitä ennen join työporukan risteilyllä kahvikupillisen sillä ihana valkosuklaajuustokakku tuntui vaativan sitä ja olihan kahvi jo valmiiksi keitetty ja olisi mennyt hävikkiin. 

Kappas miten helppoa sitä on itselleen perustella lipsahduksia :D 

Sain paljon hyviä neuvoja esimerkiksi siirtyä kolajuomiin, mutta enpä usko. Se olisi menoa ojasta allikkoa sivuten suoraan lietekaivoon. Eiköhän se ole minun ja kahvin suhde nyt lopullisesti katkolla. Tosin tätä olen luvannut monesti aiemminkin. 

Vastakeitetty kahvi tuoksuu uskomattoman hyvältä vaikka maku ei nyt varsinaisesti niin hyvä olekaan. Teet voisin juoda kaapista pois ja luulen, että tarvitsen syksyyn ja talvipakkasille sen höyryävän kupin viereeni sekä käsieni lämmöksi. Se vain jotenkin kuuluu asiaan, mutta erilaisia yrttihaudukkeita saa vaikkapa ihan tuolta takapihalta. Kenties aktivoidun taas hortoilemaan teen tuskissani. 

Meillä ei päästy nollahävikkiin, mutta keskustelua tämä viikko aiheutti ja koska mieskin joutuu kauttani olemaan mukana näissä torikokouksissa ja kuuntelemaan vauhkoamistani niin kyllä sinnekin suuntaan aina jotain tarttuu. Mennään perheenä eteenpäin askel kerrallaan.

Yhden ihan loistavimmista ja yksinkertaisimmista jutuista kuulin Forssan paneelin jälkeen keskustellessani museossa minut tunnistaneen rouvan kanssa pienperheen hävikistä. Sekä siinä keskustelussa, että myös aiemmin leipä on noussut hankalaksi elintervikkeeksi. Se jos mikä tahtoo pilaantua. 

Yhden tai kahden hengen taloudelle leipäpussit ovat usein liian isoja ja onhan se tuore leipä jotain ihan toista kuin aina pakasteesta ottaa. Kerroin nähneeni joskus kaupan palvelutiskillä, että puolittivat leipää asiakkaalle ettei tarvinnut kokonaista ostaa. 

Samalla tavalla voisi puolittaa tuoreen leivän vaikka ystävän kanssa. Voisimme muutoinkin aktivoitua ruuan jakamisessa. Silloin voitaisiin ostaa isommissa pakkauksissa tai irtona säästäen hinnassa ja pakkausmateriaaleissa, mutta kotiin ei kasautuisi hirmuista varastoa pilaantumaan.  

Meilläkin on noita jouluajan ja synttärien leipomuksiin ja ruuanlaittoon käytettäviä mausteita monen vuoden takaa, kun ei ne vaan kulu. 

Ihan hyvin voisin ostaa kavereiden kanssa yhden pussin vaikkapa sitä käsittämätöntä pomeranssin kuorta ja jakaa siitä niitä muutaman teelusikan annoksia ettei se pussi jää tänne pyörimään vuosikausiksi. 

Hulluinta on se, että meidän kaikkien kaapeista löytyy niitä lojuvia pusseja, jotka parhaimpana päivänä tippuvat sieltä leviten pitkin keittiön mattoa. 

Tietysti voi aina kyseenalaistaa senkin, että tarvitseeko resepti ihan oikeasti juuri tämän harvinaisen ainesosan, jota mikään muu resepti ei tunnista omakseen.

Kavereiden kanssa jakaminen on enemmän kuin suotavaa. Sain ystävältäni aikoinaan myös loistovinkin ruskeiden banaanien pakastamisesta. 

Meillä oli vielä jossain piilossa minigrip- pussi ja sinne kuorin nuo melkoisen rusehtavaksi päässeet banaanit ja laitoin pakkaseen. Ne on mitä parhaimpia ja raikkaimpia smoothien pohjia.

Erityisesti vihersmoothiet on välillä hieman, no jännän makuisia, mutta jäinen banaani kylmentää juoman ja samalla esim selleri ei maistu niin läpitunkevalta.

Minigrip- pussin voi muuten pestä moneen kertaan. Hommaan käy myös vaikkapa tyhjä leviterasia tai muu pakkaus, leipä- tai hevipussi ja onhan sitä monella niitä ihan ostettuja pakasterasioitakin.

Itse kun en oikein tuota muovia arvosta niin korvat höröllä kuuntelin tuossa päivänä eräänä, että lasitölkkiinkin voi pakastaa. En ole vielä uskaltanut kokeilla sitä, mutta koluttuani lukuisia kuvia ja blogeja netissä täytynee uskoa, että kyllä se vaan käy päinsä sekin juttu.  

pitkästä aikaa laitetaan jotain hyvää soittolistalle, Reptile Youth - Above levyltä Rivers That Run For A Sea That Is Gone

- Aino

 

Mahdollisuuksien torilla

Hävikkiviikon toiseksi viimeisin aamu alkoi varsin aurinkoisena, mutta eikös se kehveli kerennyt piiloon ennen puolta päivää. Vajakkipesuetta kestittiin Forssassa lämmöllä, puuroakin sai ja marjoja. Minut on niin helppo tehdä onnelliseksi 😋 Vielä pienet jalkkismatsit ennen Forssan torille suuntaamista.

Pojat ovat tässä ihmetelleet pitkin matkaa, että "miksi ihmeessä sää meet sinne lavalle puhumaan?" Nii-in, sen kun tietäis. Entäpä jollei minulla olekaan mitään hyvää sanottavaa? Tähän minä aattelin, miehen jännityksen tarttuessa vähän itseenikin, että hetkonen, ei mulla tarvitse olla mitään sanottavaa, lopultakin täällä pallon päällä tallatessa on tärkeämpää kuunnella. Sillä motolla mennään tähänkin päivään.

Torilla oli ihmisiä joita yhdistää ehkä muukin kuin forssalaisuus. Kovin kummoista blogijulkisuutta ei vielä näillä minun kirjoitteluilla saa joten sain olla ihan rauhassa. Hyvä niin, minä oon melko ujo oikeasti.

Makulihan hodarikojulta bongasin kuitenkin Ali-Lekkalan isännän, joka tarjosi minulle kohteliaasti nakkia. Mikäs siinä. Enpä ole ennen syönyt huippukokin tuunaamaa hot dogia neljä tuntia haudutetun sipulihöystön ja itsetehdyn tomaattisalsan kanssa.

Harmi, että tämän nuoren kokkilupauksen nimi unohtui ihaillessa eväitä. Ruokataiturit olivat vääntäneet sämpylöitä koko edellisen päivän. Tämmöistä toriruuan tai oikeastaan kaiken ruuan pitäis olla, huolella tehtyä, täynnänsä aitoja raaka-aineita ja makuelämyksiä.

Paneelikeskustelu

Ali- Lekkalan Jussi oli yksi panelistikollegoistani ja edusti Makuliha Oy:n kautta tuottajan näkökulmaa. Muut rohkeat puhujat olivat tutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta, Virtasen Mikko K- Citymarket Forssan kauppias, Jaana Ketonen ateriapäällikkö Loimijoen Kuntapalveluista sekä ihastuttava Anita Kreivi Forssan Martoista.

Vois melkein aatella että vain viljelijä puuttui, mutta muutoinhan meitä oli puhujaa monelta kantilta. Eipä tuossakaan joukossa kovin eriäviä mielipiteitä saatu aikaan. Kaikki olivat yksimielisesti sitä mieltä, että tuhlaus on tuhlausta eikä se ole millään muotoa kannattavaa.

Olin todella otettu siitä miten Loimijoen Kuntapalveluissa elikkäs näin esimerkiksi kouluruokailussa voidaan suunnitella ruokatalous niin tehokkaasti, että hävikkiä ei oikeastaan synny kuin joissakin yllätystapauksissa, kun ei ole vaikkapa tiedetty koululaisten määrää syksyllä tai poissaolojen vuoksi. Tuommoiseen tehokkuuteen kun pääsisi kotonakin!

Tietysti minun näkökulmani tai ideologiani, jota edustan, eli yleisesti kulutuksen hillitseminen, ei ehkä ole ihan sitä millä Citymarket kauppias ja lihajalosteiden valmistaja elää, mutta pitäähän ihmisten syödä. Ei se työ lopu kauppiaalta tai valmistajalta, kuten ei lopu työt kätilöltäkään. Ollaan niin perusasioiden äärellä.

Hyvillä mielin kiitollisena

Oli kyllä kaikinpuolin hienosti toteutettu torijuhla ja asiapitoinen paneeli. Olen mahottoman kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Kiitollinen myös niistä jututtajista joiden kanssa pohdittiin hävikkiä vielä paneelin jälkeenkin.

Mukava, kun ihmiset rohkenivat tulla kyselemään. Oma ihannekuvani ekologisesta elämästä on niin ääripäätä ettei se ole semmoisenaan toteutettavissa tuosta noin vain kaikissa kodeissa, kun ei ole oikein edes meillä.

Keskustelut antavat aina jonkin pienen vinkin millä ottaa taas yksi askel eteenpäin kohti sitä omaa tavoitetta ja auttavat minua näissä kirjoituspuuhissa. Lopultakin parhaimmat ja toimivimmat ideat ovat usein niin yksinkertaisia, että niitä ei tahdo hoksata siitä nenänsä edestä.

Poika keräsi Pokémoneja kiitettävästi. Kiitokset lukuisista lureista, joilla vorssalainenkin nuoriso saatiin kartanolle. Semmoinen on aina reipashenkistä puuhaa :)


- Aino

Hävikkiviikon suuntana tänään Forssa

On tapahtumassa jänniä. Minut kutsuttiin Forssaan, kuten eilen jo hieman aihetta avasin. Kutsuttiin Torille. Mahdollisuuksien torille.

Ajatus on hirmuisen jännittävä, mutta niin on Forssakin.

Paikkakunta löytyy Hämeestä, siellä on asukkaita rapiat 17 000 henkeä ja siihen on liitetty Koijärvi kuntaliitoksen kautta.

Koijärvi on vihreän liikkeen syntyseutua. Siksipä on jotenkin luonnollista, että menen sinne torille juttelemaan vihreistä arvoista.

Koko homma yhdistyy Hävikkiviikon haasteeseeni sillä toripaneelin aiheena on ruokahävikin vähentäminen. Minä edustan kuluttajanäkökulmaa, mutta toki näkökulmaani on hankittu hieman muistakin suunnista.



Koen, että tämä hävikin vähentäminen on koko ruokaketjun asia ja löysien tiristämistä voisi harrastaa tuotteen koko elinkaaressa. Samaa ajattelen ruokapakkausten osalta.

Vaikka Hävikkiviikko keskittyy ruokahävikin synnyn ehkäisyyn niin mielestäni kaikenlainen hävikki, tuhlaus ja holtiton kulutus tulisi pistää kuriin. Sitähän se minimalismi, minimal waste ja zero waste ajatus on.

Suomessa Sitra on lähtenyt ajamaan näitä asioita Resurssiviisaus- teemalla, mutta oikeasti hei, ihan samaa juttuahan tämä on. Samalla asialla.

Käypä katsomassa muutkin juttuni Hävikkiviikkolta!
Maanantai.
Tiistai.
Keskiviikko.

Torstai.

Forssaa Googlettamalla löytyy joukko kaikenlaista mielenkiintoista. Noita seuraavia linkkejä kolusin tässä tänään sillain pikapuoleen. Oon melko innoissani tästä kaikesta.

Forssassa ollaan resurssiviisaita, tästä pääsee katsomaan, että mitä se pitää sisällään.

Lisää kiertotaloudesta ja resurssiviisaudesta. 

Joukkoon vielä jotain mitä Seinäjoella on puuhattu. Täytyyköhän minun lähteä sinnekin nuuskimaan :)

Jos on ihan liiaksi asiaa niin pilkon kaikkea oppimaani kyllä kirjoitusten muodossa hieman helpommin sulateltaviksi kokonaisuuksiksi.

Nyt jatkan kuitenkin iltaa keskustellen Forssasta ja kaikesta jännästä mitä täällä on meneillään. Juttua on luvassa ainakin tekstiilien kierrätyksen osalta. Texvex:n toiminta sytytteli mielenkiinnon oikein kunnolla :) 

Hieman harmittaa taas kerran se etten omista kunnon kameraa. Täällä on melko komeat maisemat! Hyviä kuviakin olisi kiva räpsiä.

- Aino

Hävikkiviikkoni tulee huipentumaan Forssassa!

Torstai- päivässä mennään pitkin Hävikkiviikkoa. Vielä vetäisen tässä pari työvuoroa ja huomenna auto starttaa kohti Forssaa. Siellä järjestetään Mahdollisuuksien Tori -tapahtuma johon olen saanut kutsun. Minut nähdään siellä lavalla osana hävikkiaiheista paneelikeskustelua. Luvassa siis Globaalia iloa ja positiivista energiaa! Kannattaa käydä kurkkimassa tuolta Facebook sivuilta, että mitä kaikkea on luvassa. Mahdollisuuksien Tori on osa Kepan toimintaa. Kepasta löytyy lisää tästä näin. 

Itseäni jännittää lähinnä kaikki uudet ihmiset ja hienot tuttavuudet joiden kanssa nousen lavalle. Enpä olisi uskonut vielä kuukausi sitten, että pääsen tämmöiseenkin hommaan blogini kautta. Ihan mahottoman kivaa tulee olemaan!

Forssaan tai oikestaan Tammelaan minua veti alkujaan Makuliha niminen yritys, jonka pakkauksia olin kaupassa ja kotona hypistellyt. Lihavalmisteet pakataan yleensä kovamuoviseen rasiaan, johon kuluu materiaalia melkoisesesti eikä muovi ole kaikilla paikkakunnilla kierrätettävissä. Makulihan pakkauksissa on puolet vähemmän muovia noihin perinteisiin verrattuna ja ne voi kierrättää nestekartonkikeräykseen. 

Hätyyttelin Makulihan toimitusjohtajaa kysymyksilläni ja kas vain, nyt olen samassa paneelissa kohta nokikkain itse yrittäjän kanssa. Saas nähdä, että mitä tästä kehkeytyy. Palaan pakkauksiin varmasti myöhemminkin kunhan olen nyhtänyt kaiken tarvitsemani tiedon.

Oikein hienolta tuntuu päästä ihan kasvotusten pulisemaan myös Luken tutkijan kanssa. Lukella, eli entisellä MTT:llä, on useampikin hanke menossa ruokahävikin kanssa. Kiertotalous on päivän sana ja polttelee kovasti meikäläisen näppäimiä. Siitäkin taatusti tulossa myöhemmin.

Nämä on tietysti niitä supertärkeitä juttuja Forssan reissulla, mutta kyllä Pokéluret ja -partyt menee siltikin edelle. Ainakin tuolla nuorisolla, jotka oli lopulta helposti puhuttavissa matkaan ;) 

- Aino