Perjantai-ilta kotosalla

Parturoin kullan tukan. Lähtee taas huomenna reissuun, tälläkertaa rapakon taa, reiluksi viikoksi. Tietyllä tapaa haikeutta, ihan pikkiriikkisen kateuttakin, mutta enimmäkseen iloa siitä, että kaikenlaista jännää on luvassa omalle rakkaalle.

Sitä elää omalla tavallaan kaikessa siinä mukana. Tämmöistä tapahtuu meidän perheelle, matkustellaan ja mennään. Melko siistiä.

Kuulen kaikki parhaat jutut kuitenkin. Tarinat on kivoja. Mies kertoo hyvin ja tietää mitä haluan kuulla ja mitä en niin erityisesti. Kaikkea ei edes tarvitse kertoa. Pitää olla ihan omiakin juttuja. Sitäpaitsi ketä kiinnostaa kohta keski-ikäisten miesten hoopoilut ;)

Laseihin valkoviiniä. Itävaltalaista biodynaamista herkkua, joka ihan haiseekin sille biodynamiikalle, joka lehmän paskana tunnetaan. Tykkään Molkosanista ja tässä fiinissä juomassa on jotain samankaltaista heramaista hapokkuutta.

Mutta antaa jokun hieman enemmän viineistä tietävän kertoa tästä enemmän ja näteimmin ilmaisuin. Omani eivät ehkä anna Meinklangille sen arvoista kohtelua. Sekaisin viinistä- blogia voin suositella lämpimästi. Veimme pullollisen tuliaisina Forssaan ja kyllä se upposi sielläkin. Tänään kävin Antin kanssa Alkossa ja sieltä hyppysiin eksyi Klangipullo hymyn kera. Forssan reissu herättää lämpimiä muistoja edelleen.

Päädyin viinihyllyille rasitettuani itseäni Helsingin keskustan ostosinfernossa. Harmitti kaikki ne auki olevat kaupat ja ihmiset. Olisin mieluummin katsellut rakennuksia, arkkitehtuuria ja valojen leikkiä rakennusten kyljillä. Tyhjää kaupunkia.

Epäonninen herääminen öllöttäviltä patjoilta pakotti kaupungin sykkeeseen. Pärjäsin omasta mielestäni kaikken kaikkiaan varsin ihmismäisesti vaikka takaisin päin bussilla körötellessä nukahdin ja kuolasin syliini pääni takoessa vasten bussin ikkunaa.

Sopiva futonpatja löytyi Mulperipuusta varsin vaivattomasti. Huomasin jutelleeni myyjän kanssa useamman tunnin patjoilla makoillen ja niitä hypistellen. Kyllä minä niin tykkään kunnon palvelusta ja myyntialan ammattilaisista, jotka tietävät myymänsä tuotteen läpikotaisin. Asiointi oli helppoa.

Kehtasin ihan avoimesti tunnustaa, että olen todella mukavuusalueeni ulkopuolella. Sain ymmärrystä osakseni ja pääsimme yhdessä tilanteen yli tekemään oikeasti kauppoja.

Mulperipuusta löytyi muutakin jännää. Ihastelin Kiteen Huonekalutehtaan tekemää Mori-sänkyä. Japanilaistyylistä matalaa sänkyä, joka kasataan ilman heloja. Rungossa ei ole yhden yhtä metalliosaa vaan sänky kootaan pujottamalla laitakappaleet päätykappaleiden hahloihin. Näin syntyy kestävä liitos. Ei ruuvien löystymistä ja kulumista. Ei metalliosia, hukkuneita ruuveja tai epäsopivia paloja, jännittäviä kokoamisohjeita ja ärräpäitä, kun reikiä onkin kolmea eri kokoa ja tappeja kuutta eri pituutta. Niin simppeliä kuin olla voi. Ajatonta, minimalistista ja kaunista.

Ekomatin kookos-puuvillafuton sekä lampaanvillainen petari kotiutunevat ensikuun alkupuolella. Siihen saakka menemme hätäratkaisulla, jonka kyhäsimme kullan kanssa. Vieraspatjat kuormalavojen päällä, ettei käy toista kertaa tolloille tollosti.

perjantaifiilisten mukaisesti soittolistalla Tom Waits - Closing Time  erityisesti Martha- biisi soi repeatilla, aina yhtä ihana, pysäyttävä, kananlihalla joka kerta, Tom Waits <3 yksi parhaista

Closing time todellakin. Aamulla täytyy nousta ajoissa suharoimaan poikia lentokentälle.


- Aino