Välillä lepo

Syksy tuo mukanaan flunssakierteitä ja sairaspoissaoloja ja se näkyy töissä, kodeissa sekä kouluissa. Painetaan 7-22 päivää ja koitetaan välttää sairastumista. Usein työt ja paineet kasautuvat loppuvuoteen alalla kuin alalla. Tämä on hieman kestämätön yhdistelmä vaanivien flunssapöpöjen kanssa. 

Töitä on, mutta tekijöitä paljon sairaana. Silloin ne, jotka eivät ole vielä kipeinä painavat entistä enemmän hommia oman jaksamisen rajoilla. Jollei se paine ajoitu syyspuolelle niin sitten se tahtoo tulla kevätpuolella.

Sillälailla sitä elämää eletään, aalloilla keikkuen. Paljon siitä tohinasta on semmoista kollektiivistä höpötystä ja vuoden ajan mukanaan tuomaa painetta kaikenlaisten juhlapyhien muodossa. Toisilla alkaa lähestyvä joulu painamaan päälle jo lokakuun lopussa. 

Meillä lokakuu on ollut synttärisumien aikaa. Tuntuu, että koko kuu juhlitaan. Näin syyskuussa jo hiljalleen suunnitellaan ja sovitaan kahta kotia reissaavien lasten juhlapäiviä.

Tänä vuonna meillä kesää ei voi juurikaan kutsua leppoisaksi loma-ajaksi vaan me tehtiin selkä kaarella hommia, muutettiin ja asuttiin kuka missäkin. Nyt yhden katon alle rauhoittumisen jälkeen muuttospurtti on vaatinut veronsa. Uutta kyllä suunnitellaan maalämpöasioissa ja keittiöremonttikin on paperilla melko hyvässä kuosissa, mutta fyysisesti ei ole oikein jaksanut mitään väsätä. 

Suunnittelemamme sänkyprojekti odottaa ulkona kasassa ja hieman huolestuneena heräsin tuossa eräänä aamuna siihen todellisuuteen, että se puu ei luultavasti pysy kauaa siellä kuivana ja käyttökelpoisena. 

Tänään tuli sitten todettua karu totuus lattialla nukkumisesta. Patjat ovat homehtuneet alta päin. 

Aivan idioottimaista. Jossain takaraivon perukoilla, siellä maalaisjärjen aivolohkon suunnassa on kyllä itänyt se tieto, että näin siinä tulee käymään jollei patjoja aina välillä, eli joka yön jälkeen, nosta pystyyn kuivumaan. 

Mutta kun ei ole vain jaksanut välittää. Ei ole ollut sitä intoa, tarmoa tai kipinää, että olisi vienyt projektin loppuun. Ei yksinkertaisesti enää jaksaminen riittänyt. Ärsyttää jo kaikki remontointi ja väsääminen sillä se työ ei ihan hetkeen omakotitalossa lopu.

Muutto- ja remonttiväsyn päälle alussa kuvaamani työn haasteet. Kiitos, olen nyt vähän loppu :D

Väsynyt voi olla monella tavalla. Tämän hetkinen väsymiseni on tietyllä tapaa fyysistä, tyytyväistä väsymystä. Semmoinen samansuuntainen tunne, kun kuntosalilta tullessa tai hikilenkin jälkeen on väsynyt. Tietää tehneensä ja nyt kaipaa vain lepoa. 

Sen kaltainen väsymys menee levolla ohi. Se menee ohi sillä, kun vaihtaa vaikka vähäksi aikaa maisemaa tai on ajattelematta tekemättömiä kotihommia tai antaa itselleen luvan hakea valmisruokaa pari päivää peräkkäin eikä pese vessoja tai kirjoittele blogia. 

Se menee ohi sillä, että käy lainaamassa hyvän kirjan ja käpertyy sohvalle. Petiin ei nyt käperrytä, koska sitä ei ole.

Välillä lepoa, mutta tänään täytyy mennä sänkyprojektissa eteenpäin ja käydä tilaamassa himoitsemamme futonpatja. Sillä välin pääsemme minimalistisuudessamme taas askeleen eteenpäin sillä nyt meillä ei ole enää edes patjoja lattialla.

- Aino