tiistai 6. syyskuuta 2016

Paluu enemmän arkeen

Tuntuipa hyvältä päästä taas pyörän satulaan. Antti olikin odotellut kiltisti kauheassa vesisateessa pientä lenkkiä.

Pyöräilyhöpötysteni kautta minä törmäsin tämmöiseen heppuun kuin Matti Rämö. Taisin löytää jonkinlaisen pyöräilyn hengenheimolaisen.

Ehkä lajin pariin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä, ken tietää, mutta Rämön tarinat tekivät vaikutuksen.

Ja tietysti minä ihastuin, kun Matti kehui Yle Puheen haastattelussa Kuusamon kesäistä vaaramaisemaa.

Matti pyöräilee koska on pakko. Itsestäni tuntuu ajoittain ihan samalta. Elämä pysyy kasassa pyörää polkiessa. 




”Pyöräilijänä on osa ympäristöä ja maailmaa, jossa matkustaa. Kuulee linnut ja kuulee rekat. Tuntee tuoksut, tuulen ja sateen. Onni on pitkää nousua seuraava pitkä lasku.” - Matti Rämö


Rämö on toimittaja ja on tehnyt useita kirjoja sekä huikean dokumentin pyöräreisuiltaan Intiassa. Hänen blogistaan löytyy Laatokan reissun kuvia sekä tunnelmia. Kannattaa katsastaa Yle Areenasta tai kuunnella edellä mainitsemani upea haastattelu Yle Puheen Iltapäivässä. 

Rämö aloitti pyöräilyhommansa yli 50-vuotiaana. Minulla on vielä Kokonainen Elämä Edessä pyöräilyn suhteen ja taluttaminenkin kuuluu asiaan.

Nyt on kyllä tarvinnut talutella hieman vähemmän, kun kesällä auki revityt kadunpätkät on pikku hiljaa paikkailtu. Matka sujuu huomattavasti jouhevammin eikä tien puolta tarvitse koko ajan vaihtaa vaan saa painella täysillä.

Kun enää ei tarvitse pelätä koko aikaa, että ketjut tippuvat kesken alamäen, olen uskaltanut huristella melko paljon kovempaa. Anttikin alkaa tuntua omalta ja polkemiseen on tullut huomattavasti varmuutta ja lennokkuuttta. Reiteille osuvat töyssyt ja kuopat juurtuvat selkärankaan ja reittivalinnat optimoituvat entisestään. Matka-ajasta on tullut tiputettua taas minuutteja. 

Ajaminen tuntuu kevyemmältä. Josko sitä olisi takapuoleen kertynyt vähän lisää lihasta tai sitten viileämmässä ilmassa on kevyempää polkea.

Jonninverran on tullut optimoitua myös syömisiä. Heitän ennen töistä lähtöä naamariin banaanin tai jotain pientä etten lähde ihan tyhjin glykogeenivarastoin fillaroimaan. Siitä syntyy vain kiukkua kun suksi, tai tässä tapauksessa pyöräily, ei luista. Tänäänkin 13 tunnin päivä työn tohinassa veti fyysiset energiat melko tyhjiin.

Vaan fiilikset olivat pyöräilystä ihan huipussaan!

- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3