Digipaastoilun yllättävä loppu

Vilpittömän aikomukseni mukainen, vähintään viikon mittainen, digipaastoiluni sai yllättävän lopun. Alkujaankin koko viikko meni jokseenkin toisin kuin olimme ajatelleet. Kesälomareissailu sukuloimisineen päättyi yllättäen lapsukaisen alkaessa keskiyön hujakoilla oksennusputkensa. Vietin leppoisasti reissun viimeisen yön kylpyhuoneen lattialla, patjan jalkopäässä nukkuen, pyyhe peittonani, kun kaikki muu oli jo lentävässä kaaressa kukitettu. 

Onneksi oli lattialämmitys! Se jaksoi pitää hermot ja kielen kurissa vaikka hieman ehkä ärsyttikin, kun mahanesteet eivät millään meinanneet osua löylykiuluun. Ainoa käden ulottuville sattunut hiukka isompi astia yökkimistä varten.

Seuraavana aamuna lähdettiin pakosta ajelemaan kotiin ja toivottiin sormet ristissä, että kukaan ei oksenna autossa. Kotona saimme huomata kodinkoneiden hive mindin tavoittaneen pyykinpesukoneen ja viime viikolla rikki mennen kiukaan jälkeen myös astianpesukoneen, joka teki tenät. Onneksi teki, sillä koneen alle oli jo muodostumassa lätäkkö. 

Hei, mut kaiken keskellä mulle viestitteli Helsingin Sanomien toimittaja ja teki haastattelun! Kuvaaja kävi ottamassa kuvia ja jossain kohdin Kokonainen tullaan mainitsemaan Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Minua jututettiin muovista ja muovittomuudesta, ylläri. Muoviroskasta ilmestyikin juttu Hesarissa jo tässä loppuviikosta ja lisää on siis tulossa jossain vaiheessa. Melekosta. 

Kuva Plastic Free July

Kannatti eksyä väsyneenä, nuhjuisena ja vanhasta tottumuksesta sähköpostin pariin vaikkei niin olis saanu tehdä, noin paastoilumielessä.

- Aino

Digipaaston avulla kiinnittymistä olennaiseen

Kyykistelin tuolla lähimetsässä toissapäivänä ja keräilin kesän ensimmäiset mustikat. Siellä sitä taas mettässä kirkastui ajatus, kun harmittelin, ettei tullut puhelin mukaan, että olisin ottanut teille vähän kuvia mustikoita notkuvista varvuista. Miten älytöntä. Meette ite mettään ja katsotte. Vitamiinit ja muu hyvä ei imeydy rupuista kuvaani katsoen vaikka se saattaa jollain tavalla mieltä lämmittääkin.

Miusta yksi maailman ihanimpia asioita on, kun olemme koko perheenä koossa ja teemme jutuja lasten ehdoilla. Siihen ehdollisuuteen kuuluu hyvin ehdottomana digipaasto ja vempeleettömyyden terveellinen vaikutus yhteiseloomme, vuorovaikutukseen ja latautumiseen perheenä. Tämäpä tarkoittaa käytännössä sitä, että sometteluni taukoaa noin viikoksi ja yritän pitää itseni poissa kaikista kanavista. 

Kokonaisesta löytyy yllin kyllin kaikenlaista luettavaa viikon ajaksi. Tässä kesän aikana olen ehtinyt päivittelemään joitain vanhojakin tekstejäni ja laitellut hieman uusia kuvia vanhoihin kirjoituksiin ja sen semmoista. Äärettömän hersyvästä ja koukuttavasta 😜 Kokonaisen sisällöstä huolimatta toivon, että lähtisit paastolle kanssani. Erityisesti, jos huomaat miun tavoin kurkottavas ensimmäisenä aamulla älypuhelinta sängyn viereltä tai tarkastelevasi jatkuvasti eri sosiaalisen median sovellusten limputuksia ja kilinöitä. 

Rooman matkan ajaksi latasin Facebookin puhelimeeni, että saisin tehtyä ajastamieni kirjoitusten jakoja eri kanaviin, mutta nyt poistan Facebookin kännykästä uudelleen. Puhelimeen jää vain Spotify ja Podcastien kuunteluun käyttämäni sovellus. Aion keskittyä keskusteluihin ja nuhjuamiseen lasteni, mieheni ja lähimmäisteni kanssa. Toivon mukaan saamme Taru Sormusten Herraa luettua joitain satoja sivuja eteenpäin ja syötyä järjettömät määrät herneitä ynnä mansikoita.

Jollei sinulla ole tämmöistä ongelmallisuutta näiden blogien, twiittereiden, instojen ja lärvystimien kanssa niin suosittelen näitä:

Minimal Waste pakkaushommia

Kemikaalit ympäristössämme

Vesipaasto juttua

Kasoittain hyvää katsottavaa

Konetiskiaineen korvikekokeilut

Mus mus, pus pus. Palataan taas! 😘

- Aino

Plant- Based Diet jysähti päin naamaa

Hetken hiljaisuutta ja aikaa. Pysähtyneisyyttä. Luulen, että sitä tarvittiin. Tunsin, että jotain oli muhimassa mielen perukoilla, mutta ihan tälläiseen en ollut varautunut. 

Kirjoittelin paastoistani, ensin digipaastoa ja sitten vesipaastoa, mikä muuten onnistui todella helposti ja hyvin. Olen tyytyväinen ja pysyin tavoitteessaani, vain 24h paasto. Joku voi tulla päsmäröimään, että ei se mikään kunnon paasto ole ja vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä kuona-aineet lähtevät liikkeelle jne. Minä tiedän kyllä. Kulutin vuorokauden aikana vain glukoosivarastoni loppuun ja siinä se, mutta olin sen näin ajatellut ja kokeilu on kokeilu. Digipaastokaan ei ollut täysin "puhdas", voisi sanoa, että se oli enemmänkin hiljentyminen kuin paasto. 

Olen tytyyväinen. Nyt tiedän, että pystyn ja että mitä on odotettavissa. Tunnustelin, että onko vesipaasto minun juttuni. Luulen, että oli. Kuvittelen usein, että olen melko laiska ja aikaansaamaton, mutta aivoni ovat jatkuvassa työssä, luen ja kirjoitan, opettelen ja opiskelen. Paaston aikana sain sitä jotenkin hiljennettyä. Valitsin syötäväkseni paaston jälkeen puhtaasti kasviperäisiä ruokia jollain intuitiolla. Eläinperäinen ei tuntunut tarpeeksi "puhtaalta" kehon puhdistettua itseään.

Melko kasvisvoittoinen ja maidotonhan tämä ruokavalioni on ollut tähänkin asti, mutta en ole ollut asian suhteen kovin tarkka. Puuroa menee paljon :)

Lihattoman lokakuun innoittamana tein itselleni kasviaterioita muun perheen syödessä lihaa. Tein sen lähinnä ilmastosyistä, oma korteni ilmastotalkoisiin, mutta en ollut senkään kanssa niin kovin tarkka tai fanaattinen. Sehän se, kun en ole mitenkään fanaattinen juuri minkään suhteen. Asiat kun harvemmin ovat ihan niin mustavalkoisia ja helppoja. 

Ajattelen, että me kaikki tarvomme omaa polkuamme niin kuin parhaammaksi näemme ja niillä taidoilla tai eväillä mitä meillä on. Joskus törmää johonkuhun ja polku jatkuu hetken aikaa yhteisenä tai vieretysten, toisinaan joku saa risteyksessä muuttamaan suuntaa tai ottamaan reppuunsa mukaan uusia eväitä, suuntaamaan ryteikön sijaan tunturin huipulle, välillä yhdessä muiden kanssa välillä yksin hiljaisuudessa tarpoen ja reppua kevennellen. Itse olemme omasta suunnastamme vastuussa vaikka joku koittaisi väkisin raahata omalle polulleen tai tukkia tietä. Joskus on mentävä kiertotietä, joskus huomaa kiertäneensä ympyrää. Matkantekoa kaikki ja se elämässä on parasta, olla matkalla oppien koko ajan lisää.

Tärkein matkakumppanimme, minä itse, on ehkä kiehtovinta ikinä. Minussa on mahdollisuus ja voima olla ihan mitä vain haluan. Minäitse voi määrätä askeltensa suunnan. Vaikeinta on usein huomata se mikä on sitä itseä ja mikä on se suunta minne se johdattaa.

Jotain kummallista tapahtuu

Tiiäkkö se sanonta "niin paljon meteliä ettei kuule omia ajatuksiaan"? Siksi digipaasto, siksi vesipaasto. Alkoi taas kuulua se sisäinen ääni. Se ohjasi eteenpäin polulla ja kertoi hämmästyttäviä asioita itsestäni.

Vietin yhden illan lukien ja katsoen dokumentteja. Kolusin kasviperäisestä ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista kaikkea mitä käsiini sain. Katsoi, luin ja opiskelin. Seuraavan yön valvoin, itkin ja voin pahoin. Kirjaimellisesti vollotin ja yökin.

Siis ihan todella.. kohta 36- vuotias vereen ja suolenpätkiin tottunut, maatilalla kasvanut muikki, tuherran itkua katsottuani tehomaataloudesta kertovia dokumentteja. Eikä sillä ettenkö olisi niitä ennenkin nähnyt, mutta ei ne ihan näin vaikuttaneet silloin. Etovia ovat, jolleivat ole niin sinussa on jotain vikaa. Tämä oli toisenlaista tuskaa ja vastenmielisyyttä. Surua. Havahtumista.

Ajattelin ensimmäisenä, että onko tää nyt jokin hormoonihomma, että enhän minä voi olla raskaana!? (en voi, en ole :) Ehkäpä se oli univajetta tai nälän aikaansaamaa tunnekuohua? En tiedä mitä tapahtui. Miksi just nyt eikä jo aiemmin?

Olenhan tiennyt lihantuotannon ja yleensäkin maatalouden osuuden kasvihuonekaasujen ja sitä kautta ilmastonlämpenemisen ketjussa ja siksi eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla on ollut meillä ihan tietoinen juttu. Liha, kala ja kana on vähentynyt taloudessamme samasta syystä, mutta eipä mitenkään ratkaisevasti. Lähinnä se pakkausmateriaalien muovivoittoisuus on ollut karsinnan syynä, luulisin. Semmosta pientä haparointia oikeaan suuntaan, mutta ei niin, että olisin ollut tyytyväinen tai ettenkö olisi ajoittain ahdistunut siitä mitä syön ja mitä ostan. Kaupassakäynti on minulle todella haastavaa. Inhoan sitä monestakin syystä, mutta suurin syy on se, että kun siitä jää aina huono mieli. Joka kerta joutuu ostamaan jotain mikä ei mene sen oman eettisen seulan lävitse.

Semmoisia kasvisyönti ja vege-kausia mahtuu tarpomiseni varrelle joitakin, mutta aina se on menettänyt merkityksensä jossain vaiheessa. On vaan ollut niin paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Mennä muiden mukana. Karsia sieltä mistä se on helpointa.

Olenko muuttunut? En usko. Suhtautumiseni asioihin on luultavasti muuttunut pysyvästi. En halua katsoa ruokaan, joka katsoo minua takaisin ja ainakin tällä hetkellä ne mielikuvat kärsivistä eläimistä ovat niin vahvana mielessäni, että pakatulla lihallakin on silmät. 

En ymmärtänyt aiemmin, että mitä näillä "tie the bond" tai "making the connection" ilmaisuilla tarkoitetaan eläimistä puhuttaessa. Tokihan minäkin pidän eläimistä enkä todellakaan katsoisi vierestä, jos joku pahoinpitelisi koiraansa tai kissaansa. Niin, koiraa tai kissaa, mutta mikä ero on kanalla, possulla tai lehmällä? Niilläkin on hermosto, kaikki tuntevat pelkoa, mielihyvää ja stressiä.

Lopullinen oivallus tuli eläinten kokeman stressin kautta. Mietitääns hetki sitä. Jos vaikkapa possu syntyy sikalan porsasaitaukseen missä sillä on noin kymmenen sisarusta, jotka kilpailevat pieneen tilaan sidotun emänsä nisistä niin eikö ne ole stressaantuneita? Eikö se emakko ole stressaantunut ja eritä stressihormoneja maitoon näinen porsaiden imettäväksi? Kun tämä porsas on tarpeeksi iso niin se viedään emonsä viereltä, eikö se aiheuta stressiä? Kun sitä syötetään ahtaassa tilassa mahdollisimman nopeasti isoksi ja vielä ravinnolla mikä ei kuulu sian luontaiseen ravitsemukseen niin eikö se aiheuta stressiä? 

Lopulta, kun aika koittaa niin siat tungetaan rekkaan vielä pienempään tilaan ja hytkytetään pitkin maanteitä kohti teurastamoa, eikö se ole melko stressaavaa ja viimeistään siellä määränpäässä, kun kaikialla haisee pelko ja veri? Korviin kantautuu muiden stressaantuneiden ja kuolevien eläinten ääntely? Sialla on hermosto, sillä on näkö, kuulo, tunto ja varsin hyvä hajuaisti, kun tonkii niitä tryffeleitäkin. Miksi sika ei muka tuntisi sitä mitä sen ympärillä on meneillään? Miten sika tai mikään muukaan eläin ei reagoisi siihen kehollaan ja tuottaisi stressihormoneja, jotka lopulta päätyvät lihaan, muniin ja maitoon.

Ei tunnu hyvältä. Ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta. Miten hyvin itse voisin niissä oloissa missä eläimiä kasvatetaan, pidetään ja tapetaan? Ei tunnu oikealta. 

En tiedä mitä tämä tuo tullessaan, kestääkö kauan, onko vain joku hormonioikku vai mikä ihme, mutta jotain nytkähti eteenpäin. Lautasellani on tällä erää vain kasviperäistä ruokaa. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu minun polultani.

- Aino

Miksi ja Miten ohjeita Zenhabits-sivuston kautta. Leo Babautan kirjoituksiin törmäsin alkujaan minimalismin kautta. Myöhemmin on tullut esille yhä enemmän yhteistä :) 

Jaan mielelläni netin ihmeellisestä maailmasta muiden tuotoksia ja tietyllä tapaa kunnian- tai arvostuksen osoituksena linkitän niitä, että upeat kirjoittelijat saisivat enemmän lukijoita. Sama toimii toisin päin, tykkään saada hyviä linkkejä blogeihin, dokumentteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin eli vapaasti vain kommentiboksiin linkkivinkkejä!

Uusi lähestymistapa sairauteen ja sen hoitoon

"Entä, jos kulutus ei olisikaan talouden kulmakivi? Entä, jos vähällä pärjäämistä ei pidettäisikään häviölle joutumisena?"

 

Paastolla jatketaan. Paaston terveysvaikutuksista kuulin luultavasti ensimmäisen kerran Ylellä esitetyn ranskalaisdokumentin kautta joitain vuosia sitten. Voi olla jo viisikin vuotta aikaa. Kyseinen ohjelma ei ole enää YLE Areenassa katsottavissa, mutta netin ihmeellisestä maailmasta näemmä löytyy. Tämä herätteli mielenkiinnon ja niimpä aihe jäi pyörimään jonnekin mielen perukoille.

Olen sen jälkeen törmännyt jatkuvasti paastoaiheisiin tutkimuksiin ja ihmisten kokemuksiin. Ravinto-, terveys- ja treenijuttuja plärätessäni kalorit ja niiden rajoittaminen sekä makroravintoaineiden eli sokerin, rasvan ja proteiinin, kanssa puntarointi on melko tyypillistä. Tuntui kuitenkin, että sieltä ei löydy se perimmäinen viisaus terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Jotain puuttuu. Mitäpä on odotettavissa, jos asiaa lähestyy visuaalisen kehokuvan kautta. Ulkonäön johtaessa etsintää jää homma liian pintapuoliseksi.

Terveyden kokonaisvaltaisuutta on mielestäni tuotu dokumentissa hyvin esille. Paastokokeiden alkujuuret ovat psykiatriassa ja se puoli kiinnostaa itseäni enemmän. Venäjä ja entinen Neuvostoliitto on uskomaton tiedepankki, jonka tutkimuksia on alihyödynnetty länsimaisessa tieteessä. Tiedemaailmakin on polarisoitunut, se tulisi akateemikkojen aina muistaa ja koluta myös muissa kielissä ja kulttuureissa tehtyä tutkimusta ennakkoluulottomammin.

Kaikilla kaikkialla ei tavoite ole olla laiha ja länsimaisella markkinointikoneiston tuottamalla mittarilla hyvän näköinen vaan terve ja hyvinvoiva niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Siksi dokumentti luultavasti porautui mieleen. Kantaaottavuus on plussaa.

Dokumentissa esitelty hiirikoe ja sen vaatimat eläinkuolemat oksettavat tai ainakin tutkijan asennoituminen eläimen kuolemaan. Pahoittelen sitä. Muutoin dokumentti on hyvin mielenkiintoinen ja oivaltava monelta osin.

Se mitä dokumentin lopussa sanotaan kulutuksesta on nannaa idalistihöperölle.. "Entä, jos kulutus ei olisikaan talouden kulmakivi? Entä, jos vähällä pärjäämistä ei pidettäisikään häviölle joutumisena?"

Mitäpä, jos vähemmän olisikin enemmän?

- Aino

Paasto

Ensin oli digipaasto. Se oli helppoa.

Sähköpostia katsoin ja muutaman kerran Instagramin- tilini sekä Googletin pari juttua tien päällä, mutta eipä ole kokonaista näkynyt koneella roikkumassa reiluun viikkoon. 

Aika meni syyslomaa viettäessä niin nopeaa, että ei sitä kerennyt edes huomaamaan kuinka monta päivää paastotessa meni. Se tapahtui hieman kuin itsestään. Oli paljon kivempaa haravoida lehtiä, raivata lisää pusikoita, puuhata lasten kanssa Käytiin Huimalassa riekkumassa, katsottiin Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu ja lilluttiin yksi päivä Flamingossa. Ikeaankin eksyttiin, mutta ei ostettu mitään. Käytiin syömässä ja ahdistumassa :)

Sitten tuli vesipaasto. En tiedä, että onko tämä niin helppoa enää.

Paasto on kiehtova juttu. Pyörittelin tätä mielessäni kauan ja nyt tuntui, että oli aika kokeilla ja nimenomaan vesipaastoa. Kyse ei ole nyt mistään viikkojen tai edes päivien paastosta vaan 24h vesipaasto. 

Säännöllinen paastopäivä on jotain minkä ajattelin lisääväni rutiineihini. Asiaan perehdyttyäni olen vakuuttunut siitä, että sillä on terveysvaikutuksia monella tasolla. Ennen kaikkea se toimii henkisenä maadoittumisen ja hiljentymisen aikana ihan jo siksi, että päiviin järjestyy lisää aikaa ruokailun suunnittelun ja toteuttamisen jäädessä pois. Paasto pakottaa karsimaan aktiivisuutta ainakin näin alkuun sillä keho ei ole tottunut eikä jaksa.

Olen varautunut, että alkuun puhdistautuminen aiheuttaa luultavasti vatsavaivoja ja päänsärkyä. Hyvästä yrityksestä huolimatta kahvi palasi hävikkiviikon haasteeni jälkeen listalle ja jo sen vuoksi on päänsärkyä odotettavissa. Kumma kyllä ei vielä ole iskenyt vaikka tässä on jo tullut lutrattua vedellä ja vihreällä teellä yli 12 tuntia. Ehkä se on tuo tee.

Kalorien rajoittaminen pidentää elinikää. Sillä on hyvin yksinkertaistettuna DNA synteesiä hidastavia vaikutuksia. Oikea mekanismi ei ole ihan tarkkaan tiedossa, mutta homma menee jotensakin niin, että dna ketjun kopioituessa solun jakautumisessa siitä ketjusta tippuu aina pieni pala pois sieltä ketjun "päistä". Näitä paloja voi tippua vain tietty määrä eli jakautumisia tapahtuu vain tietty määrä eliniän aikana ja kalorien rajoittaminen eli paasto säästää tätä päätä. 

Lyhyt paasto ei vaikuta lihasten surkastumiseen eli lihasatrofiaa ei tapahdu niin nopeasti kuin yleensä pelätään. Se säästöliekille meneminen ja jojoilu laihdutuksessa tapahtuu pidemmällä aikavälillä eikä 24h paastolla ole vaikutusta lihaskasvuun ainakaan heikentävästi. Itseasiassa on esitetty, että paaston aikaansaadessa ketoaineita ne toimivat neljäntenä makroravinteena ja muuttavat lopulta kehon toimintaa ja koostumusta. Tästäkin alkaa olla tutkimusta jo jonkin verran ja lisää tehdään jatkuvasti. 

Suolisto kaipaa välillä hengähdystaukoa. Paaston on väitetty puhdistavan suolta mikrobitasolla. Normaalifloora suolessa saa aikaa uusiutua ja tietyt vähemmän hyödylliset bakteerit kuolevat, kun ravinnon tai käytännössä paremminkin hiilihydraattien eli sokerin saanti lakkaa vuorokauden ajaksi. 

Syitä alkaa olla jo minun mielestäni niin paljon ja vakuuttavaa tutkimustietoa kaiken pohjalla, että päätin tehdä itselläni ihmiskokeen. Tasapaino terveellisen syömisen ja treenin suhteen ei ole vielä löytynyt. Paljon on hyvää tapahtunut tässä muutaman vuoden aikana, mutta en ole vielä siellä mihin tähtään ja nyt on aika ottaa uusia juttuja kokeiluun. 

Siitä olen täysin vakuuttunut, että mitään haittaa tästä paastoamisesta ei ainakaan ole sillä olen täysin terve, normaalipainoinen, aikuinen, synnyttänyt nainen. Ei tarvitse huolehtia pituuskasvusta, hormoneista, lisääntymisterveydestä tai oikeastaan mistään muustakaan. Vesipaasto- termistä huolimatta en aio kitata järkyttäviä määriä vettä rasittaen munuaisiani, se on hulluutta. Nimi vain kertoo sen, että juon vain vettä kohtuudella, ei mehuja, liemiä tai puhdistavia yhdisteitä. Tosin itse sallin itselleni vihreän teen veden kylkeen sillä tarvitsen jotain lämmintä ja pelkkä lämmin vesi ei nyt oikein houkuta. 

Ihmiskeho on luotu ravinnon suhteen enemmän niukkuuteen kuin tähän länsimaiseen yltäkylläisyyteen. Paasto ajaa kroppaa korjaavien mekanismien pariin antamalla elimistölle pientä haastetta. Kirjoittelen aiheesta mielelläni lisää, joten heittäkää kysymyksiä! 

Täytyneehän miun avata noita väitteitäni ja lähteitänikin, mutta nyt nautin paastosta :) Totuus on, että keskittymiskyky ei ole ihan priimaa joten lähdelinkittely ja tekstin muokkaaminen ei oikein nyt luonnistu. Luulen, että olen enemmänkin jännittynyt ja liian innoissani tämän kokeiluni kanssa kuin, että kalorivaje saisi aivot toimimaan hitaasti.

Muistuttelen vielä, että huiluni etsii omistajaa ja edelleen saa jakaa huilukirjoitustani eteenpäin! Uusia varteenottavia huilisteja on jo ilmaantunut kiitettävästi, mutta edelleen saa ottaa yhteyttä. Laitan viestiä perjantaina, että kenelle huiluni lähtee. 

Olen saanut ihania tarinoita ja hyviä ideoita <3

- Aino