lauantai 10. joulukuuta 2016

Dreaming of a White Christmas


Eilen kaivettiin toisen maailmasodan aikainen lentopommi meidän pihasta! 😜


Sillä oli mittaa huikeat 5 metriä se veti sisäänsä 5500 litraa öljyä jolla talomme lämpeni. Ihan järkkyä. Siihen laitetaan kasvimaa ensi keväänä... Tai no ei ihan. Siihen porataan semmoset 220m maalämpökaivoa ensi viikolla. 

Kaivuutilannetta oli tarkastelemassa ympäristövalvonnan mies vihreän pikkulapionsa kanssa ja toimittaja teki meidän esimerkillisestä ympäristötoiminnasta lehtijuttua. Oli vähän pettynyt, kun ei saanut kohu-uutista, jossa säiliö olisi vähän jo näyttänyt korroosion merkkejä ja poistettu viime tipassa. Ei, ei mitään sensaatiojuttua täältä näin. Säiliö oli ihan sika hyvässä kunnossa ja vieläpä asennettu fiskusti hiekkaan, jolloin sen ulos kaivaminen oli melko simppeliä. Ei ollut öljyvuotoa eikä mitään muutakaan dramatiikkaa. 

Niben pumppu meille muutti jo viime viikolla ja samalla hyvästeltiin öljykattila.


Patteriverkosto putsattiin paineen avulla. Putkimies käänsi nupit siis kaakkoon ja jätti homman "muhimaan" yön yli. Tää aiheutti melko jännän tilanteen, kun patterit lähtivät ulisemaan ja naksahtelemaan puolen yön aikaan. Ihan kuin olis suihkumoottori kiihdyttänyt punkan vieressä. Mies nauroi katketakseen, kun hypin pitkin kämppää vauhkona ja huusin (äänettömästi etten herättäisi lapsia), että "kohta räjähtää!!" Minun stressioireiden kanssa eläminen on välillä varmasti hieman huvittavaa 😒

No, mutta piha on ruvella. Puitakin on joutunut karsimaan. Onneksi sisätilat noudattelee samaa linjaa. Olkkari on työmaa. Katon olisi tarkoitus vaihtaa väriä jouluksi. Ehkäpä saamme valkoisen joulun tänä vuonna!

Lupaavalta ainakin näyttää. Puolet käsittelemättömästä paneelikatosta on jo saatu olohuoneen osalta maalattua ja siitä tulee niin hieno. Paljon on vielä hommaa, mutta hiljaa hyvä tulee.




Välillä on nimittäin tärkeämpääkin hommaa. Kuten leipoa pipareita lasten kanssa! Tää alkaa jo näin kolmantena yhteisenä jouluna sujua meiltä ihan mukavasti. Ei tullut kuin vähän sotkua ja yksikään pipari tai hermo ei palanut.  Kaikki viisi ipanaa pääsi leipomaan ja syömään taikinaa. Kuorrutettakin oli ja itsetehty, punajuurella värjätty "pikeeri" oli ihan loistava. 

Eihän noista mitään ollut enää seuraavan päivän jälkeen jäljellä.. Päästään leipomaan toistekin. Jeeeii! 😩



- Aino




torstai 8. joulukuuta 2016

MitäTänäänSyötäisiin: Aurinko lautasella

Helppoa kuin heinän teko. Valitsemallani tiellä pysyminen nimittäin. Niin helppoa, ettei meinaa todeksi uskoa. 

Edelleen tulee koluttua läpi artikkeleita ja tieteellistä tutkimusta kasvipohjaisen ruokavalion mahdollisista haitoista ja hyödyistä. Mitään sellaista ei ole mittavista kaivannoista huolimatta löytynyt, että vaihtaisin takaisin. Eikä se olisi mahdollistakaan sillä en edelleenkään pysty. Verkkokalvoille on palanut liian eläviä kuvia elävistä eläimistä ja niiden karuista kohtaloista. Jopa siinä määrin, että harmittaa miksi menin moisia katsomaan. 

Onneksi löytyy nätimpääkin kuvasatoa. Tällä hetkellä olen hurahtanut reseptien ihanaan maailmaan ja kolunnut kaikenlaisia kuvia ruuista ja tää on hauskaa. Ihan hulvattoman vapauttavaa.

Pistetääns joitain omiakin kuvia aamupalasta tai brunssista. Näyttää niin hyvältä ettei tarvitse edes muokata :)

Jep, nuo kaikki yhteen annokseen. Meni vielä jotain muutakin. Raskasta mättöä. Lautanen painoi varmaan kaksi kiloa. Nimenomaan siitä tulee tämän elämänmuutoksen tuoma vapaus tai vapautunut olotila. Kerrankin saa tunkea naaman kautta pötsiin ihan hitokseen paljon ruokaa eikä se näy missään. 

Tai itseasiassa näkyy se. Puoliso on alkanut kuittailemaan ja kauhistelemaan. En suosittele kenellekään joka ei kestä katsella peilistä sutjakoituvaa vartaloa. 

Tuli hieman yllätyksenä miten kroppa on muuttunut. En oikein tiedä mitä on tapahtunut. Jonkinlainen pöhötys on hävinnyt ja iho on parempi. Kutistumisesta huolimatta iho seuraa kimmoisena perässä. 

Näyttää melko hyvältä vaikka painonpudotus ei ole ollut missään vaiheessa tavoitteeni. Niin ja ei se paino työpaikan vaa´alla käväisyjen perusteella ole näyttänyt pudonneenkaan.







Pelkäsin muutama viikko sitten, että lihakset on hävinneet, mutta ei. Nekin on tallella. Kokeilin asiaa vetämällä leukoja ja riuhtaisin samalla leuanvetotangon alas laskeutuen sutjakkaasti lattialle kuin kissa. 

En ole tosin nähnyt koskaan kissojen itkevän lattialla retkottaen putoamisensa jälkeen. Noup, ei onnannut jaloilleen laskeutuminen ihan nappiin. Lattiasta iskeytyi palanen ja osa sielusta meni polvien ja käden mukana ruhjeiksi. En tiedä mitä teen näiden hurjien lihasvoimieni kanssa. 

Ehkäpä ruuvaan tangon takaisin, kun käsi on taas kunnossa. Töissä jouduin jonkin aikaa tekemään hommia vasemmalla kädellä ja kuten kollegat tietävät niin sehän on pahimmanlaatuinen rikkomus hierarkiassa.

Onneksi antioksidanttipitoinen ravinto on saanut kehoni parantumaan lähes ylimaallisella nopeudella ja olen melkein kuin elävien kirjoissa näin muutaman viikon jälkeen.



Kirjoitustaukoni ei missään nimessä johdu voimainkoetuksestani vaan siitä, että syöminen on vaan niin kivaa.  Aina, kun löytää uuden hienon kuvan lautasellisesta kasvisruokaa tekee mieli painua keittiöön hieman kokeilemaan ja taas syömään. Yöllä näen unta uusista resepteistä ja aamulla pomppaan innoissani sängystä sillä taas pääsee syömään 😜

 No joo, ei piä ottaa kaikkea ihan tosissaan..

- Aino

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kosmetiikkaa mahdollisimman vähällä


Vaihdoin kaikki kosteusvoiteet ja rasvat yli vuosi sitten pelkkään kookosöljyyn. Viimeisetkin purkkien jämät on kulutettu pois Estelle & Thildin BB voidetta lukuunottamatta. Se ei vain kulu! Sävy on kaikenlisäksi liian vaalea kesäksi. Voisin lahjoittaa sen eteenpäin. 

Yksi aurinkovoide vielä löytyy, mutta jokin aika sitten törmäsin Lushissa ilman purkkia myytävään aurinkosuojaan. Voi hyvin olla, että tuo purkki oli viimeinen ikinä ostamani aurinkosuoja. Siinäpä ne. 

Bebanthenia löytyy lääkekaapin varustuksesta koko perheelle, joten en laske sitä kosmetiikaksi. Itse en kyseistä tuotetta käytä, mutta mainitaan sekin nyt silti. Tuubi on viimeinen mikä tähän taloon ostetaan. Kookos- tai oliiviöljy toimii riittävän hyvin niihin juttuihin mihin olemme Bebanthenia käyttäneet.






Kookosöljy on teettänyt yhden muutoksen ihon hoitorutiineihini. Käytän öljyä vain iltaisin tai pesun jälkeen, kun en aio laittaa enää meikkiä. Kookosöljy on öljyistä ja aamulla en tarvitse sitä. Kärsin pitkään todella kuivasta ihosta, mutta nykyään sitä ongelmaa on todella harvoin vaikka käytän kasvojeni pesuun pelkkää saippuaa.

Milloin mitäkin saippuaa. Kasvosaippuankin omistin, mutta sen loputtua en ole hankkinut uutta. En usko, että hankin enää erillistä kasvosaippuaa vaan menen sekalaisella saippualla päästä jalkoihin.

Tosin hiuksiin en enää käytä saippua- tai shampoopaloja. Yritin sitkeästi päästä ylitse shampoopalojen liimatukka vaiheesta, mutta ei se vain onnistunut. Lopulta jätin kaiken pois ja kas kummaa miten hyvät hiuksista tuli. Talin eritys rauhoittui ja hiukset ovat helpommin hallittavissa. Pelkkä vesi ja hyvä hieronta suihkussa riittää. (Yksi paheistani liittyy kyllä tähän, siitä hieman jäljempänä)

Tuntuu ihan idiootilta miten kauan kokeilin kaikenlaisia sooda- omenaviinietikka värkkäyksiä ja shampoopaloja. Ratkaisu olikin mitä simppelein ja ekologisin :)

On hirmuisen jännää kuinka olemme kasvaneet kuvittelemaan, että tarvitsemme jokaiseen ruumiinosaan jonkin eri tuotteen tai että iho ei pysy hyvänä tai hiukset menevät huonoksi jollei niihin lataa kasaa kemikaaleja. Todellisuus on aivan toista. Ihoni ja hiukseni ovat paremmat kuin koskaan. Kampaajalla käydessä tiedustelin hiusteni kuntoa ja kehut tuli.

En tarvitse juurikaan meikkiä tasoittamaan ihoni sävyä. Näppyjä on vain satunnaisesti ja ainoa mikä vaivaa on pakkasen aiheuttama kuivuus, joskus.

Pistelen sitä Pirkan kaakaojauhetta, kun haluan vähän vitivalkoiseen nassuun väriä ja se on siinä.

Kaakaojauhe/aurinkopuuteri kokeilu on toiminut! Sitä on testattu sateessa ja auringossa, matkoilla ja urheillessa.

Ihon sävy ja kunto on enemmän kiinni siitä mitä nautit sisäisesti ja miten paljon liikut ja ulkoilet kuin siitä, että miten paljon euroja kulutat ihonhoitotuotteisiin.

Epäpuhtaudet tulevat sisältä päin eivät niinkään ulkoa. Ilmansaasteet ja muu pöly lähtee ihan saippuallakin ja iho kiittää ravitsevasta kookosöljystä.

On sitä paitsi mukava tietää käyttävänsä aineita joita voisi vaikka syödä. Ei tarvitse pelätä, jos sattuu sohimaan silmään tai suuhun. Ei tarvitse kieltää lapsilta. Kookoksen tuoksuiset lapset ovat ihania. Joskus tosin menee hieman överiksi tyttösten öljyilyt, mutta kookosöljy toimii aivan hyvin hiusnaamionakin :)

Laitan silloin tällöin itsekin kookosöljyä hiusten latvoihin ja letitän tukan. Sillä setillä on hyvä mennä vaikka salille ja salin jälkeen saunaan. Toimii kuivakan hamppuisiin latvoihin ja sähköisyyteen  oikein hyvin.

Kuten mainitsin niin yksi pahe minulla kuitenkin on, Lushin Daddy-O, violetti ns. hopeashampoo. Tämä on puhtaasti pahe, sillä mitään todellista syytä Daddy-O:n omistamiseen ei ole. Ostin taas muutama kuukausi sitten pienen purkin ihan vain siksi koska haluan, että hiukseni olisivat kylmemmän sävyiset.

Jostain annoin itseni ymmärtää, että keratiinin vuoksi kaikkien hiukset kääntyvät lopulta lämpimän sävyisiksi. Hopeashampoo taittaa punaisen ja keltaisen sävyjä. Se hyvä tässä sentään on, että Lushin purkit voi viedä takaisin liikkeeseen ja he kierrättävät ne. Vanhoista purkeista tulee mm uusia purkkeja sekä kauppakasseja. Ilokseni myös huomasin, että käyttämämme Lushin tuotteet olivat kaikki vegaanisia :)

Kookosöljyni valitsen luomulaatuisena mahdollisimman isossa purkissa. Yleisesti ottaen CocoVin pönttö on ollut edullisin ja riittoisin. Lasitölkit ovat hyvän kokoisia jatkokäyttöön ja kansi on neutraalin valkoinen eikä siinä lue mitään. Se on aina plussaa, kun tietää, että purkille on tulossa jatkokäyttöä.

Kookosöljyn Suomeen raijauksen kestävyys sekä se, että liittyykö kookosöljyn tuotantoon palmuöljyn kaltaisia epäkohtia on vielä selvittämättä. Toistaiseksi olen tyytynyt tähän askelmaan, jossa yksi puhdas, muoviton tuote on parempi vaihtoehto kuin kasa muovipurkkeja mikromuovirakeineen.

Isosta purkista jaan öljyä pienempiin purkkeihin ihon hoitoa varten ja alkuperäinen pönttö on käytössä ruuanlaitossa sekä itse tehtyjen tuotteiden kuten hammastahnan raaka-aineena. Vaikka kookosöljy onkin luonnostaan antimikrobinen niin samasta pönikästä ei kannata ottaa käsillä montaa kertaa sillä käsien mukana kulkeutuu öljyyn aina bakteereja. Siksi pienet jakoerät ovat fiksuja. Samoin hammastahnaa minun ei kannata tehdä kerralla isoa satsia sillä sitä otamme purkista hammasharjalla. Kookosöljyn lauriinihappo hillitsee bakteerikasvua niin itse öljyssä kuin suussakin.

Eli saippua ja kookosöljy. Siinäpä se kivijalka. Käytännössä kaapit näyttävät vielä hyvin paljon täydemmiltä, sillä aiemmin hankitut tuotteet eivät kulu tai ole löytäneet uutta omistajaa. Deodorantti kokeiluni ja muutaman muun jutun esittelen toiste :)

- Aino

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Minimalismi keittiössä vaikkapa säästää ruokakuluissa

Keittiön kuiva-ainekaapit ovat monessa kodissa melkoinen aarreaitta. Välistä sieltä pussien ja pakettien seasta löytyy aarteita, jotka vipeltävät hirmuista vauhtia pakoon päivän valon osuessa. Jauhotkin vanhenevat ja saavat usein kavereita kylkeensä. Hävikkiin mennyt tuote on kuin rahaa viskoisi roskiin. 

Yleensä hävikin ja tuotteiden vanhentumisen takana on suunnittelemattomuus tai sitten on tehty suunnitelmia jotka eivät toteudukaan. Ajatellaan, että viikonloppuna haluan leipoa lasten kanssa ja varataan siihen tarvikkeita, mutta sitten tuleekin perjantaina kaivettua lapsen repusta muutama ryvettynyt kutsu kaverisynttäreille ja siinä meni leivontahaaveet. Jotain semmoista. 

Samanlaista "muka suunnittelua" sattuu jääkaapinkin puolella, mutta pysytään tällä kertaa kuiva-ainekaapissa. 


Ideat ovat ihania. Suunnitelmat ja muut myös ja mikä sen hienompaa kuin katsella netistä herkullisten ruoka-annosten kuvia ja suunnitella tekevänsä niitä koko perheelle. Tässä jossain idean ja toteutuksen välissä iskee sitten se arki. 

Arkiruoka ja arkikaappi on eri juttu kuin silloin tällöin tehdyt hienot kokkaukset. Toivoisin, että saisin koostettua meille sellaisen arkikaapin kuiva-aineineen, että mitään ylimääräistä sinne ei tulisi, tai jos jokin aines ei näytä sieltä liikkuvan, niin sitten se ihan ajatuksella sieltä liikuteltaisiin johonkin suuntaan.

Montaa lajia sokeria ja suolaa.
Meillä on esim raesokeria, siirappia, tomusokeria, sokeria, ruokosokeria, palasokeria ja vielä hunajaa. Ai niin ja steviamakeutusainetta. Sitäkään ei ole saatu kulumaan vaikka aina sitä hammastahna satsiini laittelen muutaman tipan taittamaan soodan kitkeryyttä.

Mihin sitä juuri nimenomaisesti raesokeria oikeasti tarvitaan? Sokeria voitaisiin vähentää edelleen ja raesokerin funktio on lähinnä toimia koristeena pullan päällä. Pullaa ei meillä näemmä kukaan leivo, joten raesokeri saa mennä. Käytän sen pois muussa ruuanlaitossa tai jos joku haluaa niin täältä saa :)

Raesokeria ei edes myydä irtotavarana. Ehkä voin rinkua sitä joltain kaverilta pienen määrän, jos tulevaisuudessa tulen semmoista tarvitsemaan. Siirappikin on turha. Hunaja siivotaan kaapeista aivan kuin muukin eläinperäinen. Palasokeri on vuosia ehkä vuosikymmeniä vanhaa (sori anoppi, mutta olet ainoa, joka sitä käyttää). Tomusokeri? Ehkä tänä jouluna sekin kuluu torttujen ja pipareiden koristeluun, mutta eipä sitä muutoin ole juuri tarvinnut.
Ennen meiltä löytyi sormisuolaa, suolaa myllyssä, merisuolaa, ruokasuolaa, ruususuolaa ja yrittisuolaa.

Ollaan päästy tilanteeseen jossa suolaa löytyy enää kahta karkeutta, molemmat ruususuolaa sillä sitä saa irtotavarana. Niin joo sitten on vielä pahvipaketissa halvinta mahdollista ruokasuolaa siivouskäyttöön. Se asuu keittiön siivouskaapissa, joten ei varsinaisesti kuulu kuiva-ainekaapin kokoonpanoon.  

Minun mielestä ideaalitilanne olisi yksi suolapurkki ja yksi sokeripurkki. Olen täysin varma, että se riittää.

Lihaliemikuutiot on jätetty. Turhaa roskaa. Joitain liemijauheitakin on olemassa, mutta ei me olla oikeastaan enää tarvittu missään liemikuutioita- tai jauhetta. Ollaan joko opittu maustamaan innovatiivisemmin tai sitten meidän ruoka uppoaa mauttomampanakin ;) Kuutioissa ja jauheissa on ongelmana kaikenlisäksi varsin korkea suolapitoisuus ja usein melkoiset lisäaineyhdistelmät roskan lisäksi. Liemiä voi keitellä kaikesta jämästä ja pakastaa lasitölkissä. Toimii!

Uudet innovaatiot ja nätit purkit, vaikkapa nyt suolan ja sokerin suhteen, ovat houkuttelevia, mutta myös hintavia. Karsimispäätös selkeyttää asioita, kaapin sisältöä ja pitää ruokakulut kurissa.

Jos tuntuu tylsältä ja ankealta elämältä niin voihan sitä miettiä vaikka silleenkin, että onko oikeasti niin, että elämän suola on saada taas uusi suola? 😆😆😆

- Aino


perjantai 11. marraskuuta 2016

Minimalismi, ZeroWaste, Plant-Based Diet; miten kaikki toimii yksyhteen?


Olen tehnyt paljon jänniä huomioita vaihdettuani ruokavalioni kasvispohjaiseen eli Plant-Based ruokavalioon. Vegaaniksikin voisin itseäni kutsua, mutta on helpompi puhua kasvipohjaisesta ravitsemuksesta kuin veganismista. Töissä tosin olen sanonut, että olen vegaani. Ei tarvitse selitellä, kaikki tietävät, että mitä se tarkoittaa. 

Suunta on silti kohti vegaania, mutta en koe olevani siellä vielä vaatteiden, kenkien, kosmetiikan tai muiden tuotteiden suhteen. Vain ruokavalioni on puhtaasti kasviperäinen. Tämä jaottelu on luultavasti merkityksellinen vain itselleni. Haluan toimia näin ehkä siksi, että pysyisin itse perässä tässä muutoksessa.


vegaanin aamupala



Eläinperäisten tuotteiden riisuminen ruokavaliosta on käynyt ällistyttävän helposti, mutta toisaalta suunta on ollut tämä jo vuosia. Maitotuotteet olin muutoinkin lähes kokonaisuudessaan vaihtanut kasvipohjaisiin eikä liha ole ollut ykkösriippuvuuteni koskaan. Eettisten seikkojen kirkastuminen mielessäni on tehnyt eläinperäisten tuotteiden käytöstä käytännössä mahdotonta. Ei tee mieli, ei tulisi mieleenkään.


Kasvoivatko aivot kohisten, yhdessä yössä?


Tätä, kirjaimellisesti yhdessä yössä tapahtunutta heräämistä, ihmettelen ja ällistelen edelleen. En tiedä itsekään aivan perin juurin, että kuinka tässä näin kävi, mutta näin kävi ja ehkäpä niin oli tarkoitettu. 

Olen jopa miettinyt, että josko etuaivolohkoni, eli se aivojen osa missä empatiakyky asuu, kypsyi vasta nyt siinä määrin, että kykenin virittäytymään eläinten kokemalle kärsimykselle ja julmuudelle. Kenties olen ensimmäistä kertaa elämässäni riittävän tasaisessa, turvallisessa ja hyvässä arjessa kiinni, että voin omien henkilökohtaisten ongelmieni sijaan keskittyä syvemmin yhteiskunnallisiin ja ekologisiin ongelmiin tuntemalla eikä vain järkeilemällä.

Järkiperusteisesti ja tutkimuksia lukemalla me kaikki tiedämme, että meidän tulisi kierrättää ja säästää luonnonvaroja, tehdä parempia valintoja, hillitä kuluttamista, syödä terveellisemmin, liikkua enemmän ja vähentää eläinrasvojen käyttöä. Järkiperusteet eivät vain yksistään näemmä riitä, kun tunneperäiseen käyttäytymiseen pitäisi saada muutoksia. 

On niin helppoa perustella kinkun syömistä jouluna sillä, että kun se kuuluu jouluun (no ei kuulu isossa osassa maailmaa), kun ei joulu tunnu samalta, jos ei ole kinkkua (on ollut kalkkunaakin ja ihan joululta tuntui, joskus on ollut kinkku ja siltikään ei tuntunut yhtään joululta) kun se on perinne (joo ihan mikä tahansa voi olla perinne, kun siitä tekee perinteen). Tuntuu siltä ja tuntuu tältä. Tutkimukset osoittavat, että kinkku ei ole sinulle eikä maapallolle hyväksi. Siihen ei tunteita tarvita.

Siltikään yksikään tutkimus ei saanut minua toimimaan toisin vaikkapa sen kinkun suhteen. Sen sijaan tunteet muuttivat kaiken. Nyt ei tulisi mieleenkään tai jos tulee, niin vastenmielisyys koko ajatusta kohtaan katkaisee ajatuskuvion täysin. Naps. Asia käsitelty. Niin yksinkertaista. 


Minimalismi, roskattomuus ja kasvisruokavalio linjassa keskenään



Kaikki mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut elämässäni on linjassa kaiken sen kanssa mitä kohti olen vuosia matkannut minimalismin ja roskaamisen vähentämisen kanssa. Turhan tavaran karsiminen on tuonut elämääni selkeyttä ja pistänyt miettimään kulutustottumuksiani. Sama jatkuu edelleen. Minimalismi on jännällä tavalla levinnyt materian karsimisesta myös rutiinien minimalismiin ja ajankäytön hallintaan. 

Roskan vähentäminen, eli ZeroWaste tai MinimalWaste ajatus, elää tässä rinnalla. Olemme tehneet taloutena todella paljon muutoksia kierrätyksen ja materiaalien kulutuksen suhteen. Siitä kaikesta aikaansaadusta hyvästä ei luovuta, mutta tottakai muutos kasvipohjaiseen ruokavalioon toi tähänkin uuden juonteen. Vaikkakin koko perheemme ruokavalio ei ole eläinperäisistä tuotteista puhdas, vain omani on täysin, niin muutoksia on tapahtunut myös koko taloutena. 

Ruokakaupassa käynti on ollut minulle helpompaa. En koe niin huonoa omaatuntoa ja pahaa mieltä mennessäni kassalle vaikka mukana onkin muovia sillä tiedän, että vaikka muovi pahasta onkin niin silti lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömisen lopettaminen saa aikaan suuremman positiivisen vaikutuksen ympäristöömme kuin roskaamisen totaalinen loppuminen. 

Suurin osa pakkausjätteestä, erityisesti muovista on itseasiassa tullut lihan, kalan ja maitotuotteiden pakkauksista. Riisit, linssit, pavut, pastat ja hiutaleet ovat yleensä pahvissa tai paperipussissa tai ostettavissa irottavarana omiin pusseihin ja purkkeihin. Kasvikset, juurekset ja hedelmät voi valita sen mukaan, että ostaa mahdollisimman paljon muoviin pakkaamattomia irtotuotteita ja ottaa omat pussit kauppaan. Leivän saa irtotavarana tai paperipussissa. 



kasviperäisiä vaihtoehtoja löytyy helposti
Testissä Violife täysin kasviperäinen juusto

Enää ei tarvitse miettiä, että mistä saan jotain ilman muovia, kun ruokavalioni perusta koostuu niistä muovittomista tuotteista. Nestekartonkipakkauksia tulee luomumaidosta, kauramaidosta, -kermasta sekä -jogurtista. Satunnaisesti saatamme ostaa vaikkapa tomaattimurskaa, kookosmaitoa tai papuvalmisteita kartonkipakkauksessa. Mehuja ei paljoa tule ostettua, mutta niitäkin saa pantillisessa lasipullossa tai lasipullossa, jolle voi olla käyttöä myöhemmin. Säilyketölkkejä meillä tulee hyvin vähän sillä niistäkin olemme yrittäneet luopua säilyketölkin sisältämän muovipinnoitteen vuoksi ja sillain eteenpäin, joitain esimerkkejä heitelläkseni.

Meidän koko talous pystyisi hyvin helposti siirtymään kasviperäiseen ja lähes roskattomaan ruokavalioon käytännön tasolla. Se mikä jarruttaa on juurikin se vahva tunneside tiettyihin ruokiin ja vuosia kestäneeseen virheelliseen opetukseen ravitsemuksesta. Samalla riittävän vahva tunneside eläimiin puuttuu, että vanhat tottumukset ja vanhentunut tieto korvaantuisi paremmalla.

Minun kohdalla näin, jonkun toisen kohdalla toisinpäin. 



- Aino





torstai 10. marraskuuta 2016

Kun minusta tulee iso..


"Sitten, kun minä olen aikuinen niin haluan olla kuten mun äitipuoli, enkä syödä eläimiä"


Seisauttavaa kuunneltavaa ruokapöydässä. Ei, että ei söisi lihaa vaan ei syödä eläimiä. Ei ollut pöydässä kana, sika, lohi tai lehmä. Ruokana taisi muulle perheelle itseäni lukuun ottamatta olla lihapullia tai nakkeja. Sitä perinteistä mitä meillä on syöty ja paljon.

Miten selittäisin lapselleni, että miksi meillä syödään eläimiä? Mikä olisi sellainen selitys millä perustelisin, että miksi se on välttämätöntä? Enää ei löydy yhtäkään sellaista selitystä. Kaiken lukemiseni ja opiskeluni jälkeen yhtään syytä, joka olisi ns pitänyt vettä ei ole.



Linssejä, riisiä, parsakaalia,valkosipulia,tomaattia,basilikaa,chiliä,currymaustetta.

Lapsen suusta kuultu lausahdus tuntui pahalta. Miksi pitäisi odottaa kasvamista aikuiseksi, että saisi päättää siitä mitä haluaa ja mitä ei halua syödä? Päättää siitä, että millainen ihminen haluaa olla? Erityisesti, jos syöminen tuntuu pahalta siksi, että siihen liittyy väistämättäkin eläimen kuolema? 

Hävettää kaikki ne kerrat, kun olen tuputtanut vaikkapa lihaa, jogurttia tai maitoa. Paasannut miten tarvitaan eläinproteiinia ymmärtämättä asiasta hölkäsen pöläystä. Aivopessut lapsiani syömään lautasensa tyhjäksi ja olemaan välittämättä siitä mistä ruoka oikeasti on peräisin. Samalla tietäen millaisia ilmastovaikutuksia lihantuotannolla ja karjamaataloudella ympäristöömme on. Samalla, kun olen kaikessa muussa toiminnassani yrittänyt päästä mahdollisimman kestäviin ratkaisuihin.

Eettinen herääminen on karua. Erityisesti, kun kaikki heräämiseen tarvittava tieto oli jo päässäni. Mikään mikä nyt herätteli, ei ollut uutta tai ennenkuulumatonta. Kaikki oli tiedossa jo, mutta ei näkynyt toiminnan tasolla. On raastavaa herätä siihen miten tekopyhyyden huippu on itse ollut omassa agendassaan vaikka tarkoitus onkin ollut hyvä.

Ei ole aina helppoa elää entisen minänsä kanssa, mutta ei ole myöskään helppoa tehdä valintoja eteenpäinmenon suhteen. Koko ruokakuntaa ei voi yhtäkkiä vaatia kääntymään vegaaneiksi. He eivät ole siellä vielä. Enkä ole yksin vastuussa tai voi yksin tehdä päätöksiä. 

Näiden asioiden kanssa painii varmasti hyvin moni kasvipohjaiseen ruokavalioon vaihtanut äiti ja isä. Onneksi on mahtava äitipuoli. Hänen esimerkkinsä tasoittaa tietä, ainakin yhden lapsen kohdalla. Silloin, kun valinta tulee lapsesta itsestään lähtöisin, on sitä helppoa kannatella ja auttaa matkalla. Vastarannan kiisket ovatkin jo hankalampi juttu. 

Arjessa vaihtoehtojen kartoitus ja ruokavalion siivoaminen etenee hissukseen eteenpäin. Yksi askel kerrallaan. Toivon, että oma esimerkkini ja yhden lapsen avaama keskustelu johtaa seuraavaan keskusteluun ja siitä taas seuraavaan valintaan ja taas yhteen parempaan vaihtoon kohti koko perheen kasviperäistä ruokavaliota.

Nähtäväksi jää, että meneekö tässä vuosi, vuosia, kymmeniä vuosia. Lopulta linnut lentävät pesästään ja toivonmukaan siinä vaiheessa talouteni viimeistään on vegaaninen.

Onneksi emme näe elämässä kovin kauas eteenpäin ja voimme itse päättää, kuinka paljon katselemme taaksepäin. Oleminen matkalla, juuri tässä kohden, on juuri nyt parhain mihin pystyn.



- Aino

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Kynttiläkausi kohtaa muutoksen

Lumen pyryttäessä valtoimenaan täällä eteläisimmässä Suomessa alkavat mielikuvat joulusta, jouluvaloista ja kynttilöistä hiipiä tajuntaan.

Mieheni toi just ihanan valkoisen upean kynttilän tuliaisiksi reissultaan. Raaka-aineena 100% steariini. Melkeinpä hävettää myöntää, että vaikka jotain hajua ehkä olikin, että mitä se steariini on niin oikeasti en tiennyt. Googlettamalla selvisi helposti, että eläinperäistä rasvaahan se.

Elikkäs eipä mennä niin vain kynttiläostoksille enään.  Vihreä  Lanka- lehti listaili ekokynttilöitä artikkelissaan ja sen avulla pääsin alkuun. Ei käy mehiläisvahakynttilät. Parafiini ei petrokemian tuotteena miellytä ja se steariini vaikkakin olisi sitten kasviperäistä on palmuöljyä joten noup noup. 

Sitten löytyi tämä! Kalevantuli. Suomalainen soijapohjainen kynttilä. Käytetty soijavaha on saatu Yhdysvalloissa kasvatetusta GMO vapaasta soijasta. Testeissä kynttilä on saanut todella hyvät arvostelut. Kynttilän ominaisuuksiin kuuluu, että se käryttää hyvin vähän ja siksi sopii myös allergikoille ja herkemmille.

Elämä menee hieman uusiksi, mutta tie on oikea. Nyt harmittaa lähinnä se, että opeteltavaa ja opiskeltavaa olisi niin paljon ettei meinaa aika riittää. Tälläkin erää töissä 7-22 vuorossa.  Onneksi ihanista ihanin esikoinen soitti ja kertoi kolanneensa pihan, että pääsen iltayöstä kotipihaan autollani <3 Lunta kun on melkoisesti.

Näissä lutuisissa fiiliksissä tekee mieli jakaa illaksi hieman katsottavaa.

Making The Connection- dokumentti. Hienosti toteutettu ja vetoava.



Rakastakaa toisianne!

- Aino

maanantai 7. marraskuuta 2016

Barcelona Plant-Based restaurants 1.

Olimme varanneet matkan jo jokin aika sitten. Aikana ennen kummallista "heräämistäni". Kirjoittelin itsekin täysin ihmetyksen vallassa tästä käännytyksen kohdasta, kun dokumentteja katseltuani heräsin rauhattoman yön jälkeen hyvin erilaiseen aamuun. Eläinperäinen sai väistyä ruokavaliostani. Ainakin toistaiseksi.

Mielenkiintoista tietty, että olimme juuri lähdössä matkalle ja mies oli tehnyt varauksia fine dining paikkoihin ja sen semmoisiin. Ilmoitin sit yks kaks, että "kuules kulta, kun se on semmoinen juttu, että ajatuskin lihasta lautasella tai mistään millä on hermosto, ahdistaa".


Onneksi tästä ei tarvinnyt vääntää kovin paljoa kättä. Eettiset herännäiskauteni ovat tuttuja tässä talossa ja jos jokin tuntuu minusta väärältä niin se todellakin tuntuu fyysisesti ja psyykkisesti. Mies on oppinut kunnioittamaan näitä tunteita ja antamaan niille niiden vaatiman ajan muhia. 

Viestittelin miehelleni ja pyysin, että voisiko hän laittaa samantien illallispaikkoihin kyselyä, että onnistuuko vegaaninen vaihtoehto. Sain vastauksen, että "En kyllä laita! Ne ihmettelisivät". Hetken aikaa tuijotin luultavasti tyrmistyneenä kännykkääni kunnes seuraava viesti ilmestyi ruudulle..

"Oon jo laittanu! Tietysti <3"

Alkuun suunnittelemissamme paikoissa vastaukset olivat "ei, se on todella vaikeaa, eikä onnistu" ja "se on todella vaikeaa, muutaman ruokalajin kanssa ehkä voisi onnistua". Jaahas, ravintolat uusiksi sitten :) Siitä tulikin mielenkiintoinen seikkailu. Mies laitteli sähköpostia ja selasi nettiä, lueskeli blogeja ja soitteli ympäriinsä. 

Varauduin ottamalla lentokoneeseen ja ensimmäiseksi aamuksi vegaanisia patukoita ja pähkinöitä mukaani. Lentokoneessa Finnairilla oli näemmä tarjota vegaaninenkin vaihtoehto ihan listalta, mutta sellaisen voisi myös tilata lennolleen. Ensimmäiset askeleet ruokaseikkailussamme alkoivat Chocochilin suosituksia lukemalla.  Blogit on kyllä ihan mahtavuutta siinä miten monta asiaa sieltä voi oppia muiden kokemusten kautta. Ettei tarvitse aina kantapään kautta kaikkea koluta itse.

Meidän hotelli ei sijainnut keskellä vegaanisia ravintoloita chocochillin Elinan tapaan, mutta Barcelonan yliopistolle ja sen ympärillä sijaitseviin ravintoloihin ei ollut pitkä matka. Tulimme myöhään illalla perille kaupunkiin ja ensimmäisen illallisen söimme ihan normi sushipaikassa, jonka annoksia yhdistelemällä sain koostettua itselleni vegaanisen sushilautasen. Sushipaikkoja kaupungista löytyy todella paljon.

Espanjaksi vegaaninen on vegano. Jos haluaa vielä varmistaa että on tullut ymmärretyksi voi lisätä, että sin huevo, sin leche tai sin làcteos, sin carne, sin pescado.  Kahvin maidonkorvikkeella saa vaikkapa tilaamalla café con leche de avena tai de soya tai de almendra. Tähän espanjankielen taitoni lähes rajoittuukin :) 


Ensimmäisenä aamunamme tiesimme, että suuntaamme Flax & Kale terveysravintolaan aamiaiselle tai brunssin puolelle se taisi venähtää. Teimme hieman suunniteltua pidemmän kävelylenkin :) Ravintola kuuluu isompaan ketjuun, jolla on monta paikkaa Barcelonassa sekä Lledassa, yhdessä Katalonian vanhimmista kaupungeista Barcelonan länsipuolella.

Nälkä oli melkoinen ja tilasimme Market Fruit salaatin, Innovative Iogurt- annokset, Chiasiemen bagelin sekä kahvia. Mies kokeili vielä paikan mehustamon tuoremehua.

Hommassa kävi lopulta niin, että bagelin pyysimme pakkaamaan mukaan. Annokset olivat todella hyvän kokoisia ja täyttä tavaraa. 4,95€ hintainen hedelmäsalaatti olisi yksistään riittänyt, yhden jogurttiannoksen kanssa meille molemmille. Kahvin hinnasta en oikein osaa sanoa mitään, sillä se vaihteli miten sattuu.

Lauantaiaamuna paikassa oli ihan mieletön ruuhka. Ovella nimet otettiin jonotuslistalle ja kun lopulta saimme pöydän meitä pyydettiin suoriutumaan ulos noin tunnissa. Se olisi ehkä onnistunut, jättimäisestä Raw Bowlista huolimatta, jollei ruokien kanssa olisi ollut sähläystä.


Tilauksesta puuttui osa ja lasku meni kolmesti uusiksi eikä se lopulta ollut oikein vielä sittenkään, mutta emme jaksaneet enää pyytää uutta vaan maksoimme omamme ja hieman muidenkin aamiaisia, että pääsimme lähtemään.

Ruoka oli todella hyvää, vaihtoehtoja paljon ja annokset isoja, mutta ehkä kannattaa välttää ruuhkaisimpia ajankohtia, sillä silloin paikan systeemi leviää käsiin. Ehkä take away olisi toiminut, ken tietää. Hieman kannattaa katsoa, että mitä aamiaiseksi tilaa. Salaatti oli ainakin todella öljyinen eikä siksi paras aloitus päivälle.


Flax & Kale Tellers 74


-Aino

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Hola! Terveiset Barcelonasta.

Olipas reissu!

Melkolailla varautumatta tuli sitten katsastettua Barcelonan ravintola-anti noin vegaanin näkökulmasta. Tilanne ei ollut siellä ollenkaan huono. 

Nälkäiseksi ei taatusti jää eikä vegaanisen tai kasvisruuan etsiminen ole kovinkaan hankalaa. Sanasto on melko hyvin hallussa ja löysimme useampiakin ihan tavallisia kahviloita joista sai soija- ja kauramaitoa.






 


Moni kohtaamamme barcelonalainen imoitti olevansa vegaani, mutta toisaalta mehän pyörimme vain niissä piireissä reissun ajan... Kaikenkaikkiaan terveellisyys ja eettisyys vaikuttaisi olevan nouseva trendi vaikka jututtamamme ihmiset olivat sitä mieltä, että Barcelonassa on huonosti puhtaasti vegaanipaikkoja.  


Se pitänee kutinsa, mutta kasvisperäisiä vaihtoehtoja löytyy useammankin ravintolan listalta edullisesta hieman hintavampaan. Budjetilla matkaavalle kasvisruuan ystävälle löytyy hedelmäkojuja ja marketteja sekä järkyttävän isolla annoskoolla ladattuja wok- ja sushiravintoloita, joista voi ostaa mukaan useamman aterian satsin.



Kolusimme useammankin kasviperäiseen, luomuun, vegaaniseen ja lähiruokaan erikoistuneen paikan lävitse. Kaikilla oli hieman omanlaisiaan ideologioita. Upeita tyylejä, persoonallisia paikkoja.

Menimme ravitolasta toiseen lähinnä suositteluiden perusteella ja saimme todella hyvää sekä avuliasta palvelua tehdessämme uusiksi illallisvarauksia ja hätyytellessämme ravintoloita uteluillamme.






Jalat huutavat hoosiannaa, kantapäät rakoilla ja pää pyörällä vielä kaikesta nähdystä ja koetusta. Eikä pienimpänä yllärinä se, että taivaalta oli iskenyt ihan mukavan lumikerroksen tänne kotoSuomeen meidän lomaillessa. 

Talvirenkaat pitäisi vielä vaihtaa, että pääsee aamulla töihin. Antti saa nyt levätä. Täytynee kokeilla ensin hieman lyhyemmillä matkoilla tuota talvipyöräilyä ja katsoa varusteet kuntoon. 









Kaikesta ruokareissailusta kokoan toivonmukaan kattavaa sepostusta, kunhan kymmenet kuvat on käyty lävitse ja ravintoloiden taustoja kartoitettu. Siinä sitä onkin hommaa vähäksi aikaa, mutta toivottavasti Barcelonan Plant-Based restaurant koosteestani on iloa reissaajille jatkossakin. 


Varoitan etukäteen, että olen melko surkea ruokabloggari sillä usein annos oli jo syöty ennen kuin muistin, että kuviakin olisi pitänyt ottaa. Onneksi mies oli mukana muistuttamassa :D

Joitain makupaloja laittelin jo Instagramiin!




- Aino


perjantai 28. lokakuuta 2016

Lahjoitettu huilu hyvään kotiin :)


Päätin luopua käyttämättömästä huilustani johon liittyi myös paljon tunteikkaita muistoja. Minimalismi-ideologiani mukaisesti luovun jostain vanhasta saadakseni tilaa uudelle tai hankkiessani jotain uutta.

poikkihuilu Jarmo Pakusjärven huoltamana  ja valmiina postitettavaksi uudelle omistajalle


Omistaja löytyi! 

8-vuotias tyttö, jonka perheellä on ollut tiukka budjetti, mutta musiikki mitä ilmeisimmin verissä :) Lopulta uuden kodin valinta oli melko helppo. Seurasin vain sydäntäni :)

Harrastukset ovat usein kalliita, jos perheessä on monta lasta joutuu harrastusten kokonaiskustannuksia miettimään hyvin tarkkaan. Sisarusten kesken tulisi myös toteutua tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus harrastamisen suhteen. Silti toisen laji tai soitin voi olla kalliimpi kuin toisen. Hienointa tietysti olisi, jos samaa lajia harrastaisi usea, että kamppeita voisi kierrättää isommalta pienemmälle, mutta harvoin näin käy. Meillä kukaan lapsista ei harrasta mitään samaa..

On todella hienoa antaa huilu semmoiseen perheeseen jossa harrastuksia tuetaan ja niiden merkitys on niin suuri, että koko perhe säästää kuopuksen toiveen vuoksi. Sydämeni sanoo, että oikeaan osoitteeseen menee. Kunnioitan perheen toivetta enkä kirjoittele heistä sen enempää.

Uskon, että hyvä pääsee taas kiertämään ja vaikka joskus innostus huiluun instrumenttina lakkaisikin niin huilu ei jää, oman möhlimiseni tavoin, kaapin perukoille vaan menee vaikkapa musiikkikouluun lainahuiluksi. Lainasoittimille on musiikkiopistoissa näemmä kova kysyntä saamieni viestien perusteella.

Huilun huolsi ystävällisesti Puhallinsoitinkorjaamo Jarmo Pakusjärvi  Tampereella veloituksetta osallistuen näin huilun lahjoitukseen! Valtavan isot kiitokset Jarmolle <3 Korjaamoon voi pistää soittimensa huoltoon matkahuollon välityksellä ihan mistä päin Suomea tahansa. Yhteystiedot löydät tästä. Hyvät teot aikaansaavat lisää hyviä tekoja!

- Aino



 soittolistalla Vesa-Matti Loiri - Pyhät Tekstit - Korinttolaiskirje <3<3<3

torstai 27. lokakuuta 2016

Plant- Based Diet jysähti päin naamaa


Hetken hiljaisuutta ja aikaa. Pysähtyneisyyttä. Luulen, että sitä tarvittiin. Tunsin, että jotain oli muhimassa mielen perukoilla, mutta ihan tälläiseen en ollut varautunut. 

Kirjoittelin paastoistani, ensin digipaastoa ja sitten vesipaastoa, mikä muuten onnistui todella helposti ja hyvin. Olen tyytyväinen ja pysyin tavoitteessaani, vain 24h paasto. Joku voi tulla päsmäröimään, että ei se mikään kunnon paasto ole ja vasta kolmantena tai neljäntenä päivänä kuona-aineet lähtevät liikkeelle jne. Minä tiedän kyllä. Kulutin vuorokauden aikana vain glukoosivarastoni loppuun ja siinä se, mutta olin sen näin ajatellut ja kokeilu on kokeilu. Digipaastokaan ei ollut täysin "puhdas", voisi sanoa, että se oli enemmänkin hiljentyminen kuin paasto. 

Olen tytyyväinen. Nyt tiedän, että pystyn ja että mitä on odotettavissa. Tunnustelin, että onko vesipaasto minun juttuni. Luulen, että oli. Kuvittelen usein, että olen melko laiska ja aikaansaamaton, mutta aivoni ovat jatkuvassa työssä, luen ja kirjoitan, opettelen ja opiskelen. Paaston aikana sain sitä jotenkin hiljennettyä. Valitsin syötäväkseni paaston jälkeen puhtaasti kasviperäisiä ruokia jollain intuitiolla. Eläinperäinen ei tuntunut tarpeeksi "puhtaalta" kehon puhdistettua itseään.

Melko kasvisvoittoinen ja maidotonhan tämä ruokavalioni on ollut tähänkin asti, mutta en ole ollut asian suhteen kovin tarkka. Puuroa menee paljon :)


Puurolautasellinen



Lihattoman lokakuun innoittamana tein itselleni kasviaterioita muun perheen syödessä lihaa. Tein sen lähinnä ilmastosyistä, oma korteni ilmastotalkoisiin, mutta en ollut senkään kanssa niin kovin tarkka tai fanaattinen. Sehän se, kun en ole mitenkään fanaattinen juuri minkään suhteen. Asiat kun harvemmin ovat ihan niin mustavalkoisia ja helppoja. 

Ajattelen, että me kaikki tarvomme omaa polkuamme niin kuin parhaammaksi näemme ja niillä taidoilla tai eväillä mitä meillä on. Joskus törmää johonkuhun ja polku jatkuu hetken aikaa yhteisenä tai vieretysten, toisinaan joku saa risteyksessä muuttamaan suuntaa tai ottamaan reppuunsa mukaan uusia eväitä, suuntaamaan ryteikön sijaan tunturin huipulle, välillä yhdessä muiden kanssa välillä yksin hiljaisuudessa tarpoen ja reppua kevennellen. Itse olemme omasta suunnastamme vastuussa vaikka joku koittaisi väkisin raahata omalle polulleen tai tukkia tietä. Joskus on mentävä kiertotietä, joskus huomaa kiertäneensä ympyrää. Matkantekoa kaikki ja se elämässä on parasta, olla matkalla oppien koko ajan lisää.

Tärkein matkakumppanimme, minä itse, on ehkä kiehtovinta ikinä. Minussa on mahdollisuus ja voima olla ihan mitä vain haluan. Minäitse voi määrätä askeltensa suunnan. Vaikeinta on usein huomata se mikä on sitä itseä ja mikä on se suunta minne se johdattaa.


Jotain kummallista tapahtuu


Tiiäkkö se sanonta "niin paljon meteliä ettei kuule omia ajatuksiaan"? Siksi digipaasto, siksi vesipaasto. Alkoi taas kuulua se sisäinen ääni. Se ohjasi eteenpäin polulla ja kertoi hämmästyttäviä asioita itsestäni.

Vietin yhden illan lukien ja katsoen dokumentteja. Kolusin kasviperäisestä ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista kaikkea mitä käsiini sain. Katsoi, luin ja opiskelin. Seuraavan yön valvoin, itkin ja voin pahoin. Kirjaimellisesti vollotin ja yökin.

Siis ihan todella.. kohta 36- vuotias vereen ja suolenpätkiin tottunut, maatilalla kasvanut muikki, tuherran itkua katsottuani tehomaataloudesta kertovia dokumentteja. Eikä sillä ettenkö olisi niitä ennenkin nähnyt, mutta ei ne ihan näin vaikuttaneet silloin. Etovia ovat, jolleivat ole niin sinussa on jotain vikaa. Tämä oli toisenlaista tuskaa ja vastenmielisyyttä. Surua. Havahtumista.

Ajattelin ensimmäisenä, että onko tää nyt jokin hormoonihomma, että enhän minä voi olla raskaana!? (en voi, en ole :) Ehkäpä se oli univajetta tai nälän aikaansaamaa tunnekuohua? En tiedä mitä tapahtui. Miksi just nyt eikä jo aiemmin?

Olenhan tiennyt lihantuotannon ja yleensäkin maatalouden osuuden kasvihuonekaasujen ja sitä kautta ilmastonlämpenemisen ketjussa ja siksi eläinperäisten tuotteiden korvaaminen kasviperäisillä vaihtoehdoilla on ollut meillä ihan tietoinen juttu. Liha, kala ja kana on vähentynyt taloudessamme samasta syystä, mutta eipä mitenkään ratkaisevasti. Lähinnä se pakkausmateriaalien muovivoittoisuus on ollut karsinnan syynä, luulisin. Semmosta pientä haparointia oikeaan suuntaan, mutta ei niin, että olisin ollut tyytyväinen tai ettenkö olisi ajoittain ahdistunut siitä mitä syön ja mitä ostan. Kaupassakäynti on minulle todella haastavaa. Inhoan sitä monestakin syystä, mutta suurin syy on se, että kun siitä jää aina huono mieli. Joka kerta joutuu ostamaan jotain mikä ei mene sen oman eettisen seulan lävitse.

Semmoisia kasvisyönti ja vege-kausia mahtuu tarpomiseni varrelle joitakin, mutta aina se on menettänyt merkityksensä jossain vaiheessa. On vaan ollut niin paljon helpompaa olla ajattelematta koko asiaa. Mennä muiden mukana. Karsia sieltä mistä se on helpointa.

Olenko muuttunut? En usko. Suhtautumiseni asioihin on luultavasti muuttunut pysyvästi. En halua katsoa ruokaan, joka katsoo minua takaisin ja ainakin tällä hetkellä ne mielikuvat kärsivistä eläimistä ovat niin vahvana mielessäni, että pakatulla lihallakin on silmät. 

En ymmärtänyt aiemmin, että mitä näillä "tie the bond" tai "making the connection" ilmaisuilla tarkoitetaan eläimistä puhuttaessa. Tokihan minäkin pidän eläimistä enkä todellakaan katsoisi vierestä, jos joku pahoinpitelisi koiraansa tai kissaansa. Niin, koiraa tai kissaa, mutta mikä ero on kanalla, possulla tai lehmällä? Niilläkin on hermosto, kaikki tuntevat pelkoa, mielihyvää ja stressiä.

Lopullinen oivallus tuli eläinten kokeman stressin kautta. Mietitääns hetki sitä. Jos vaikkapa possu syntyy sikalan porsasaitaukseen missä sillä on noin kymmenen sisarusta, jotka kilpailevat pieneen tilaan sidotun emänsä nisistä niin eikö ne ole stressaantuneita? Eikö se emakko ole stressaantunut ja eritä stressihormoneja maitoon näinen porsaiden imettäväksi? Kun tämä porsas on tarpeeksi iso niin se viedään emonsä viereltä, eikö se aiheuta stressiä? Kun sitä syötetään ahtaassa tilassa mahdollisimman nopeasti isoksi ja vielä ravinnolla mikä ei kuulu sian luontaiseen ravitsemukseen niin eikö se aiheuta stressiä? 

Lopulta, kun aika koittaa niin siat tungetaan rekkaan vielä pienempään tilaan ja hytkytetään pitkin maanteitä kohti teurastamoa, eikö se ole melko stressaavaa ja viimeistään siellä määränpäässä, kun kaikialla haisee pelko ja veri? Korviin kantautuu muiden stressaantuneiden ja kuolevien eläinten ääntely? Sialla on hermosto, sillä on näkö, kuulo, tunto ja varsin hyvä hajuaisti, kun tonkii niitä tryffeleitäkin. Miksi sika ei muka tuntisi sitä mitä sen ympärillä on meneillään? Miten sika tai mikään muukaan eläin ei reagoisi siihen kehollaan ja tuottaisi stressihormoneja, jotka lopulta päätyvät lihaan, muniin ja maitoon.

Ei tunnu hyvältä. Ei tunnu yhtään hyvältä ajatukselta. Miten hyvin itse voisin niissä oloissa missä eläimiä kasvatetaan, pidetään ja tapetaan? Ei tunnu oikealta. 

En tiedä mitä tämä tuo tullessaan, kestääkö kauan, onko vain joku hormonioikku vai mikä ihme, mutta jotain nytkähti eteenpäin. Lautasellani on tällä erää vain kasviperäistä ruokaa. Se tuntuu oikealta. Se tuntuu minun polultani.


- Aino



Miksi ja Miten ohjeita Zenhabits-sivuston kautta. Leo Babautan kirjoituksiin törmäsin alkujaan minimalismin kautta. Myöhemmin on tullut esille yhä enemmän yhteistä :) 

Jaan mielelläni netin ihmeellisestä maailmasta muiden tuotoksia ja tietyllä tapaa kunnian- tai arvostuksen osoituksena linkitän niitä, että upeat kirjoittelijat saisivat enemmän lukijoita. Sama toimii toisin päin, tykkään saada hyviä linkkejä blogeihin, dokumentteihin, artikkeleihin ja tutkimuksiin eli vapaasti vain kommentiboksiin linkkivinkkejä!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Uusi lähestymistapa sairauteen ja sen hoitoon


"Entä, jos kulutus ei olisikaan talouden kulmakivi? Entä, jos vähällä pärjäämistä ei pidettäisikään häviölle joutumisena?"



vesipaasto puhdistaa
 



Paastolla jatketaan. Paaston terveysvaikutuksista kuulin luultavasti ensimmäisen kerran Ylellä esitetyn ranskalaisdokumentin kautta joitain vuosia sitten. Voi olla jo viisikin vuotta aikaa. Kyseinen ohjelma ei ole enää YLE Areenassa katsottavissa, mutta netin ihmeellisestä maailmasta näemmä löytyy. Tämä herätteli mielenkiinnon ja niimpä aihe jäi pyörimään jonnekin mielen perukoille.





Olen sen jälkeen törmännyt jatkuvasti paastoaiheisiin tutkimuksiin ja ihmisten kokemuksiin. Ravinto-, terveys- ja treenijuttuja plärätessäni kalorit ja niiden rajoittaminen sekä makroravintoaineiden eli sokerin, rasvan ja proteiinin, kanssa puntarointi on melko tyypillistä. Tuntui kuitenkin, että sieltä ei löydy se perimmäinen viisaus terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Jotain puuttuu. Mitäpä on odotettavissa, jos asiaa lähestyy visuaalisen kehokuvan kautta. Ulkonäön johtaessa etsintää jää homma liian pintapuoliseksi.

Terveyden kokonaisvaltaisuutta on mielestäni tuotu dokumentissa hyvin esille. Paastokokeiden alkujuuret ovat psykiatriassa ja se puoli kiinnostaa itseäni enemmän. Venäjä ja entinen Neuvostoliitto on uskomaton tiedepankki, jonka tutkimuksia on alihyödynnetty länsimaisessa tieteessä. Tiedemaailmakin on polarisoitunut, se tulisi akateemikkojen aina muistaa ja koluta myös muissa kielissä ja kulttuureissa tehtyä tutkimusta ennakkoluulottomammin.

Kaikilla kaikkialla ei tavoite ole olla laiha ja länsimaisella markkinointikoneiston tuottamalla mittarilla hyvän näköinen vaan terve ja hyvinvoiva niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Siksi dokumentti luultavasti porautui mieleen. Kantaaottavuus on plussaa.

Dokumentissa esitelty hiirikoe ja sen vaatimat eläinkuolemat oksettavat tai ainakin tutkijan asennoituminen eläimen kuolemaan. Pahoittelen sitä. Muutoin dokumentti on hyvin mielenkiintoinen ja oivaltava monelta osin.

Se mitä dokumentin lopussa sanotaan kulutuksesta on nannaa idalistihöperölle.. "Entä, jos kulutus ei olisikaan talouden kulmakivi? Entä, jos vähällä pärjäämistä ei pidettäisikään häviölle joutumisena?"

Mitäpä, jos vähemmän olisikin enemmän?



- Aino

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paasto

Ensin oli digipaasto. Se oli helppoa.

Sähköpostia katsoin ja muutaman kerran Instagramin- tilini sekä Googletin pari juttua tien päällä, mutta eipä ole kokonaista näkynyt koneella roikkumassa reiluun viikkoon. 

Aika meni syyslomaa viettäessä niin nopeaa, että ei sitä kerennyt edes huomaamaan kuinka monta päivää paastotessa meni. Se tapahtui hieman kuin itsestään. Oli paljon kivempaa haravoida lehtiä, raivata lisää pusikoita, puuhata lasten kanssa Käytiin Huimalassa riekkumassa, katsottiin Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu ja lilluttiin yksi päivä Flamingossa. Ikeaankin eksyttiin, mutta ei ostettu mitään. Käytiin syömässä ja ahdistumassa :)

Sitten tuli vesipaasto. En tiedä, että onko tämä niin helppoa enää.

Paasto on kiehtova juttu. Pyörittelin tätä mielessäni kauan ja nyt tuntui, että oli aika kokeilla ja nimenomaan vesipaastoa. Kyse ei ole nyt mistään viikkojen tai edes päivien paastosta vaan 24h vesipaasto. 

Säännöllinen paastopäivä on jotain minkä ajattelin lisääväni rutiineihini. Asiaan perehdyttyäni olen vakuuttunut siitä, että sillä on terveysvaikutuksia monella tasolla. Ennen kaikkea se toimii henkisenä maadoittumisen ja hiljentymisen aikana ihan jo siksi, että päiviin järjestyy lisää aikaa ruokailun suunnittelun ja toteuttamisen jäädessä pois. Paasto pakottaa karsimaan aktiivisuutta ainakin näin alkuun sillä keho ei ole tottunut eikä jaksa.

Olen varautunut, että alkuun puhdistautuminen aiheuttaa luultavasti vatsavaivoja ja päänsärkyä. Hyvästä yrityksestä huolimatta kahvi palasi hävikkiviikon haasteeni jälkeen listalle ja jo sen vuoksi on päänsärkyä odotettavissa. Kumma kyllä ei vielä ole iskenyt vaikka tässä on jo tullut lutrattua vedellä ja vihreällä teellä yli 12 tuntia. Ehkä se on tuo tee.

Kalorien rajoittaminen pidentää elinikää. Sillä on hyvin yksinkertaistettuna DNA synteesiä hidastavia vaikutuksia. Oikea mekanismi ei ole ihan tarkkaan tiedossa, mutta homma menee jotensakin niin, että dna ketjun kopioituessa solun jakautumisessa siitä ketjusta tippuu aina pieni pala pois sieltä ketjun "päistä". Näitä paloja voi tippua vain tietty määrä eli jakautumisia tapahtuu vain tietty määrä eliniän aikana ja kalorien rajoittaminen eli paasto säästää tätä päätä. 

Lyhyt paasto ei vaikuta lihasten surkastumiseen eli lihasatrofiaa ei tapahdu niin nopeasti kuin yleensä pelätään. Se säästöliekille meneminen ja jojoilu laihdutuksessa tapahtuu pidemmällä aikavälillä eikä 24h paastolla ole vaikutusta lihaskasvuun ainakaan heikentävästi. Itseasiassa on esitetty, että paaston aikaansaadessa ketoaineita ne toimivat neljäntenä makroravinteena ja muuttavat lopulta kehon toimintaa ja koostumusta. Tästäkin alkaa olla tutkimusta jo jonkin verran ja lisää tehdään jatkuvasti. 

Suolisto kaipaa välillä hengähdystaukoa. Paaston on väitetty puhdistavan suolta mikrobitasolla. Normaalifloora suolessa saa aikaa uusiutua ja tietyt vähemmän hyödylliset bakteerit kuolevat, kun ravinnon tai käytännössä paremminkin hiilihydraattien eli sokerin saanti lakkaa vuorokauden ajaksi. 

Syitä alkaa olla jo minun mielestäni niin paljon ja vakuuttavaa tutkimustietoa kaiken pohjalla, että päätin tehdä itselläni ihmiskokeen. Tasapaino terveellisen syömisen ja treenin suhteen ei ole vielä löytynyt. Paljon on hyvää tapahtunut tässä muutaman vuoden aikana, mutta en ole vielä siellä mihin tähtään ja nyt on aika ottaa uusia juttuja kokeiluun. 

Siitä olen täysin vakuuttunut, että mitään haittaa tästä paastoamisesta ei ainakaan ole sillä olen täysin terve, normaalipainoinen, aikuinen, synnyttänyt nainen. Ei tarvitse huolehtia pituuskasvusta, hormoneista, lisääntymisterveydestä tai oikeastaan mistään muustakaan. Vesipaasto- termistä huolimatta en aio kitata järkyttäviä määriä vettä rasittaen munuaisiani, se on hulluutta. Nimi vain kertoo sen, että juon vain vettä kohtuudella, ei mehuja, liemiä tai puhdistavia yhdisteitä. Tosin itse sallin itselleni vihreän teen veden kylkeen sillä tarvitsen jotain lämmintä ja pelkkä lämmin vesi ei nyt oikein houkuta. 

Ihmiskeho on luotu ravinnon suhteen enemmän niukkuuteen kuin tähän länsimaiseen yltäkylläisyyteen. Paasto ajaa kroppaa korjaavien mekanismien pariin antamalla elimistölle pientä haastetta. Kirjoittelen aiheesta mielelläni lisää, joten heittäkää kysymyksiä! 

Täytyneehän miun avata noita väitteitäni ja lähteitänikin, mutta nyt nautin paastosta :) Totuus on, että keskittymiskyky ei ole ihan priimaa joten lähdelinkittely ja tekstin muokkaaminen ei oikein nyt luonnistu. Luulen, että olen enemmänkin jännittynyt ja liian innoissani tämän kokeiluni kanssa kuin, että kalorivaje saisi aivot toimimaan hitaasti.

Muistuttelen vielä, että huiluni etsii omistajaa ja edelleen saa jakaa huilukirjoitustani eteenpäin! Uusia varteenottavia huilisteja on jo ilmaantunut kiitettävästi, mutta edelleen saa ottaa yhteyttä. Laitan viestiä perjantaina, että kenelle huiluni lähtee. 

Olen saanut ihania tarinoita ja hyviä ideoita <3

- Aino

torstai 13. lokakuuta 2016

Kaikki on yhteydessä toisiinsa


Kirjoituksen otsikko on jotensakin positiivissävytteinen ja sitten minä ajattelin laittaa tänne tämän..

Sydämestä riipaisee. Noita pieniä on lentänyt ikkunoihin tänään jo kolme. Tuntuu kamalalta ja vielä kamalammalta, kun tajusin hetken pähkittyäni, että minun täytyy olla syypää tähän. Eivät linnut aiemmin ole noin meidän ikkunoihin törmäilleet. 

Menin raivaamaan ne puskat. Into pinkeällä raportoin siitäkin täällä näin. Tätä en osannut ottaa mitenkään huomioon vaikka nyt, raivauksen jälkeisiä kuvia ja niissä kiiltäviä ikkunoita katsoessani, juttu on päivänselvä. 

Minun on todella vaikeaa elää itseni kanssa juuri nyt. Olen liian herkkä. Tunnen olevani syypää luonnon tasapainon järkkymiseen tässä pienessä kotipihamme eliöpiirissä. Mietin kyllä puskat raivatessani sitä tasapainoa, sillä pohjimmainen tavoitteeni oli saada Suomen luontoon kuulumaton kasvi poistettua ja korvattua jollain perinteisemmällä lajilla. Menee kauan ennen kuin hedelmäpuu, sireeni tai tyrni kasvaa noin isoksi, että se peittää ikkunoiden peilit ja antaa suojaa linnuille ja hyönteisille.

Tämänpäiväinen toimii hyvänä muistutuksena siitä miten tässä elämän kudelmassa kaikki langat ovat liitoksissa toisiinsa ja yhtä vetämällä tai katkomalla kudos muuttuu. Onneksi löytyy myös neulaa ja lankaa paikkaamaan kudelmaan tulleita reikiä. On eri väristä lankaa, on paksua ja ohutta, on toivon mukaan useampi parsinneula hyvissä käsissä ja ratkoja viisaan näpeissä.

Tämä on muistutus siitä miten keskittyessämme omiin päämääriimme ja tavoittesiimme suljemme usein silmämme kokonaisuudelta. On kiire toteuttamaan asioita. Sillä voi olla odottamattomia seurauksia. Toisaalta monesti juuri tässä pelossa emme toimi, kun olisi aika toimia rohkeammin. Pelkäämme, että jotain on jäänyt huomaamatta, jokin olennainen asia tutkimatta.

Kaikki on yhteydessä toisiinsa. Ehkä jokin minua suurempi ja viisaampi päätti, että tänään minun on aika saada muistutus tästä.

- Aino

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Tyttöjen päivä


Kokonainen uskaltautui tyttöjen päivänä Forumiin kuuntelemaan Plan Suomen järjestämää keskustelutilaisuutta tyttöjen asioista. Sanni luonnollisesti veti paikalle niitä innostuneita tyttöjä. Tässä ajassa elävät tytöt ovat ihania, valloittavia ja raikkaita. Suomessa he harrastavat, käyvät edelleen tunnollisesti koulua ja somettavat sormet sauhuten. Murehtivat ulkonäköasioita ja kaverihommia. Juuri kuten pitääkin.

Valtaosa elää tässä todellisuudessa, heillä on kelvollinen koti ja kelvolliset vanhemmat. Asiat ovat riittävän hyvin ja mahdollisuudet auki elämään oman näköistä elämää. 

Elämäntilanteen ja elämän mahdollisuuksien ero noin kahteen miljoonaan alle 15-vuotiaana äidiksi tulleeseen tyttöön on puistattavan hurja. Suomessa ensisynnyttäjän keski-ikä on 28,8 vuotta. Moni siirtää lasten hankintaa jopa 40-vuoden ikään. Me voimme valita. Suomi on maailman paras maa olla äiti. 

Me saamme valita kumppanimme, valita toisenkin tai kolmannenkin kerran jolleivat asiat suju. Voimme opiskella ja hankkia työn. Äitinä pärjäämme lasten kanssa ilman puolisoakin, usein niukin naukin, mutta sekin vaihtoehto meillä on. Meillä on esimerkkinä liuta vahvoja naisia, jotka ovat pärjänneet ja opiskelleet, menestyneet elämässään ja kasvattaneet upeita lapsia. Meidän tytöillä ja naisilla on arvo ja siitä olemme valmiita pitämään kiinni.


Panelistit keskustelemassa


Silti maailmalla on paljon alueita ja kulttuureja joissa tyttö on vähempi arvoinen, jopa riesa, josta halutaan eroon. Kuten lääkäri ja Plan Suomi säätiön puheenjohtajana toiminut Helena Ranta kertoi keskustelussa riipaisevan esimerkin, voi eriarvoisuus näkyä arjessa siten, että tyttölapsi saa syödäkseen vasta, kun perheen mies, poikalapset ja muut aikuiset ovat syöneet. Lapsiäitiyden pohjimmaisia syitä ovat köyhyys ja tyttöjen heikko asema.

Vain pojat pääsevät kouluun, jos aina hekään. Tytöt ovat kotiorjan asemassa odottamassa, että joku korjaa pois. Tyttö on rasite, josta saa parhaan hyödyn järjestämällä avioliittoon aivan liian nuorena. Valtaosa lapsiäideistä on naimisissa äidiksi tullessaan. He pääsevät tuskin koskaan takaisin koulun penkille äidiksi tultuaan, heidän kasvatuksensa ja oppinsa jää siihen. 

Lapsiäiti on vaarassa kuolla synnytyksen aikana liian ahtaan lantion vuoksi. Alle 15-vuotiaan lapsen vartalo ei ole vielä valmis raskautta ja synnytystä varten. Synnytyksiä hoitavan kätilön suurimpia pelkoja on, että lapsi ei mahdu syntymään vaan jää kiinni. Meillä tämä on äärimmäisen harvinaista ja liittyy useimmiten muihin tilanteisiin kuin ahtaaseen lantioon. Voimme auttaa ja ennakoida.

Lapsiäiti on vaarassa vammautua tai kuolla synnytyksen aikaisiin ja jälkeisiin komplikaatioihin. Fotojournalisti Meeri Koutaniemi puhui ympärileikkauksista ja ympärileikkausarven repeämiseen liittyvästä vuotoriskistä synnytyksen yhteydessä.


Meeri Koutaniemi


Tyttöjen heikko, alisteinen asema kertaantuu monella tavoin sukupuolittuneen väkivallan kautta. Sitä naisten ja lasten sukuelinten silpominen on, kulttuurissa elävää sukupuolittunutta väkivaltaa.

Lapsen mieli, kehon lailla, ei ole valmis äitiyteen. Usea alle 15-vuotias tulee raskaaksi hyväksikäytön ja väkivallan seurauksena.  Koko taival hedelmöittymisestä syntymään ja sen jälkeen on traumaattinen niin syntyvälle vauvalle kuin hänen äidilleenkin. Onneksi toivoa on aina, mutta työtä riittää.

Tasa-arvoinen, väkivallasta vapaa tulevaisuus vaatii meiltä kaikilta ponnistelua, mutta kaiken minkä teemme paremman tulevaisuuden ja hyvän eteen saamme monin kerroin takaisin. Auttaminen antaa.

Keskustelussa mieli jäi kiinni idealistipuuhari Saku Tuomisen positiivisen kautta haettuihin käytännön vinkkeihin, joita me kaikki voimme ottaa arkeemme ja elämäämme. Voimme kannustaa niitä, joilla on visio, antaa tukemme idealisteille ja niille, jotka haluavat parempaa. Se joka ensimmäisenä kannustaa vaikkapa koulussa sitä, joka tekee asioita hieman toisin, on ihan yhtä sankari kuin se, joka tekee. Se joka puuttuu asioihin saa toivottavasti mukaansa rinnalleen jonkun, joka kannustaa puuttumaan, kehuu ja tsemppaa.


Aihe vetää vakavaksi


Maailmanparannus lähtee asenteista ja arvoista. Asennetta ja esimerkkiä antamaan löytyy paljon hommaansa sydämellä tekeviä, innostavia tyyppejä, joista keskustelussa mukana tyttöjä paikalle kerännyt artisti Sanni.

Mikä sen tärkeämpää kuin, että saa olla just oma itsensä ja tehdä sitä mihin tuntee vetoa eniten. Itsensä kanssa sinuiksi tulleella ihmisellä on annettavaa.

Sanni


Antaa voi lahjoittamalla tai lähtemällä Planin kautta kummiksi. Suosittelen lämpimästi. Oma kummityttömme Allison lähetti meille siskonsa avustuksella ensimmäisen kirjeensä :) 

Auttaminen antaa uskomattoman paljon voimia ja hyvää jokaiseen päivään. Se on takuu varma keino parantaa omaa hyvinvointia ja jaksamista. Jos minulla olisi lääkkeenmääräämisoikeus kirjoittaisin miljoona Hyvä kiertämään-reseptiä. 

Mahdollisuuksia on tuhottomasti ja keinoja loputtomiin, pienetkin jutut lasketaan. Voit vaikkaa aloittaa soittamalla mummollesi, äidillesi, kummitytöllesi, kysymällä kaverilta, että mitä kuuluu tai onnittelemalla mun 18-vuotta täyttänyttä pikkusiskoa!!

Voi viedä pullaa töihin tai lähteä viimeinkin siihen kaverin järjestötoimintaan mukaan. Voit pistää sen ei mainoksia lapun postilaatikkoon, kerätä roskan kadulta, jakaa tämän tekstin, puuttua kiusaamiseen koulussa, viedä sinulle turhia vaatteita keräykseen, lajitella jätteesi, lähteä lenkille, kirjoittaa kansanedustajalle, äänestää, lahjoittaa tupakkarahat keräykseen..

Sanoa ääneen, että lapsuus on arvokasta ja tarvitsee vanhemmuuden suojelusta.


Sannia löyhän letkeästi lainatakseni bullshitti vekeen ja oikeasti jotain toimintaa eikä pelkkää profiilikuvien vaihtoa facessa!



- Aino



laitetaas vielä tyttöbiisi soittolistallekin, PMMP -Tytöt