Aika pestä ikkunat!

Aurinko tuikahtelee mukavasti vastapäisten talojen välistä. Kiivetessään korkeammalle säteet tuikkivat ikävästi silmään tehden päätteellä työskentelyn mahdottomaksi. Mitenkä se nyt noin paistelee? Ihan kumma. 

Siirrän verhoja syrjään ja huomaan, että hitto miten ovat likaiset nää ikkunat. Ei auta kuin ottaa vähän valohoitoa, kylmää kyytiä parvekkeella ja sutaista noi pienen kaksion muutama hassu ikkunaa puhtaaksi :) Jonkun tutkimuksen mukaan likaiset ikkunat blokkaavat jopa 60% auringonvalosta. Kasvit ja ihmiset voivat huonosti ilman valoa, joten ikkunoiden pesu tammikuussa on aivan perusteltua. Kohtahan niitä siemeniäkin piilotellaan multaan, eikös?

Pidin aikoinaan ikkunapesua järjetöntä tarkkuutta vaativana ja monimutkaisena toimenpiteenä. Jossain vaiheessa aikuiselämääni käytin jotain tököttiä, joka piti huuhdella ja pesusääkin valita sillain ettei tiskiaine, tai mikä lie olikaan, palanut ikkunaan. Törkeän monimutkaista ja ihan turhaa!

Nykyään varaan toimitukseen vadin tai jonkun vettä sisällään pitävän astian, etikkaa, vanhoja vaippakäytöstä poistettuja harsoja 2 kpl sekä lastan. Yhdellä kostealla harsolla luutuan ikkunat märäksi etikkaveden kanssa ja jynssin isommat. Vetelen ikkunan perään lastalla ja viimeistelen kuivalla harsolla. That´s it! Etikkavedellä voi vielä pestä vessanpöntön tai sit ikkunalaudat ja karmit ulkoa tai jotain muuta veden likaisuudesta riippuen.

Nillittämisen ja pilkunviilauksen sijaan olen ottanut ohjenuoraksi, että "jälki on hyvää, kunhan asiantila on kohentunut siitä mitä se ennen sähläämistä oli". Suosittelen :)

- Aino

Hiukset

On kulunut useita kuukausia, kun viimeisetkin shampoopalat loppuivat. Älä Hanki Mitään- haasteeni mukaisesti mitään ei ole tullut tilalle. Ei tämä mikään yllättävä tilanne ollut. Tiesin, että näin käy ja tietoisesti olin menossa kemikaalittomaan suuntaan hiusteni suhteen. 

Eli tilanne on tämä; en käytä hiuksiini mitään tuotetta, en yhtikäs mitään. Vesipesu, pyyheliina ja hiusten harjaus ovat hiustenhoitorutiinini. Silloin tällöin leikkaan tukkaani harvennussaksilla ja ajelen toiselta puolelta hiukset sängelle. Liotan tukkaani kloorivedessä melko usein, mutta vastapainoksi on tullut pestyä tukkaa jokivedelläkin.

SideShave- tyyli on mahtava, se oli hyvä ratkaisu vaikkakin tuntui alkuun hurjalta. Oli ennakkoluuloja, että mitenköhän töissä asiakkaat suhtautuisivat puolittaiseen kaljuun ja toinen mitä mietin oli, että kuinka kasvatan kaljuni pois, jos en tykkääkään. Hiuksistollani on mittaa jonnekin tuonne alaselkään eli siinä on melkoisen paljon kasvattamista. Ei mitään todellisia ongelmia siis ja siksi tyttäreni sai kikatellen ajella päänpuolikkaani. Tosipuheessa se ei ole puolet, ehkä 1/5 osa.

Hiuksia yritän harjailla mahdollisimman paljon sillä se tekee niille hyvää, mutta olen tässäkin asiassa melko suurpiirteinen. Letittelen tukkani huonompina päivinä ja kokeilen erilaisia nutturoita silloin tällöin. Minulla on muutama hiuslenkki, jotka olen löytänyt maasta, pessyt pyykinpesukoneessa tai liottanut etikassa. Jossain vaiheessa käytin sukkahousuista leikattua hiuslenkkiä, mutta se hajosi tiuhan käytön jälkeen käsiin.

Tyttären kanssa askarreltiin sellaisesta kasvin tukikepistä ja muutamasta puuhelmestä hiustikku. En tiedä miksi sitä kutsuisin, mutta se on ollut hirmuisen kätevä löysien nutturoiden ja lettikampausten kanssa ja antaa vähän uutta ilmettä tähän samoissa ryysyissä hiihtämiseen. Kyllä, vaihtelu on kivaa!

No-poo metodista, palatavaraan

Matka shampoo, hoitoaine, hiusnaamio, hiuskiinne, kuivashampoo, suolasuihke liipa laapa- arsenaalista tähän on ollut vuosia kestävä. Muistaakseni 2011 kokeilin ensimmäistä kertaa sooda- etikka systeemiä eli sitä no-poo metodia. Se oli melko työläs. Palasin shampooseen sotkettuani lähmäisen tukkani lattian hiontapölyllä. En saanut enää kuontaloani puhtaaksi ja tuntui kamalalta tehdä töitä sairaalassa niin siivottoman tukan kanssa. Menetelmä ei selvästikään sopinut raskaasti käsitellylle hiukselleni. Samoihin aikoihin kasvatin nimittäin mustaa kestoväriä ulos. Pitkä musta tukka minulla oli yhteensä noin kymmenen vuotta.

Raskaudet ja vauva-aika saivat ymmärtämään miten itseni lisäksi kuormitan pienokaisiani. Se ajoi keventämään kemikaalikuormaa monessa muussakin asiassa. Palasin kuitenkin takaisin shampoo pesuun. Yritin palashampoita todella sinnikkäästi, mutta vain yksi Lushin pala oikeasti toimi hiuksissani, mutta sepä ei mikään kovin ekotuote ollutkaan. Sitten kyllästyin moneen palaan ja kokeilin monen muun zero waste minimalistin tavoin pestä itseäni yhdellä saippupalalla päästä jalkoihin. Se oli ihan jees, mutta pikkuhiljaa saippua kasaantui hukseen, joka oli tässä kohden todella hamppua värinpoiston ja raitojen vuoksi. 

Sinnikkäästi siis kasvattelin vuosina 2010-2012 mustaa väriä pois, mutta jossain kohdin hairahduin värinpoistoon, joka meni totaalisen pieleen ja ajauduin korjaamaan sitä jälkeä. Tästä kenties saa käsityksen, että olen lutrannut tukkani kanssa paljonkin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kampaajalla viisi kertaa, jos oikein muistan. Neljällä kertaa on väriä yritetty korjata ja viimeisellä käynnillä kävin Ison Omenan Ompun torpassa levähoidossa. Ruskean merilevän tarkoitus oli vetää hiuksesta jäämiä ja myrkkyjä sekä kirkastaa väriä. Siitäkin on jo vuosi aikaa.

Koska no-poot ja palat eivät vain suostuneet toimimaan niin pikkasen suivaantuneena päätin, että antaa olla. Ihmiset on kertoneet blogeissa ja muissa kuinka pesevät pelkällä vedellä ja tuskin sitä on lutrattu näiden litkujen kanssa kovin montaa vuosikymmentä. Lasten kanssa kotiin jäädessäni ulkomuotoseikoilla oli entistä vähemmän merkitystä ja tässä sitä ollaan. En voisi tyytyväisempi olla. 

Siinäpä tarinani hiuksista suurpiirteisesti. Matkalla olen tehnyt monta huomiota ja oppinut yrityksen ja erheen kautta paljon. Vain kokeilemalla sinnikkäästi löytyy se oma ratkaisu ja itsellenikin lopullinen ratkaisu oli melko yllätys. En myöskään olisi voinut mitenkään arvata, että ratkaisun avain olikin harvennussakset ja tukan keventäminen semmoiseksi, että pelkkä vesipesu pystyy siihen. Harventaminenkin tapahtui vähän vahingossa ja enemmän noista latvojen värikäsittelyiden rippeisiin kyllästymisestä. Joskus aikoinani ottamiin raitoihin kerääntyi uima-altaan kloori ja se taittoi tukan vihertäväksi. Etsin ratkaisua vihreyteen, mutta vahingossa löysinkin kokonaisvaltaisemman ratkaisun. Niin nämä menee.

Tämä on halpaa, ei kuormita luontoa, helppoa tämmöiselle laiskiaisellekin ja huoletonta kuin hengittäminen. Minulla on parempaakin tekemistä kuin harrastaa tyytymättömyyttä tukkaani kohtaan. Nyt oon itseasiassa hiuksistani tosi ylpeä ja pidän ihanampana kuin ikinä. Aidosti ovat itsensä.

- Aino

Neljä tuoksua on liikaa minimalistin hermoille

Olen jokseenkin kyllästynyt siihen miten paljon turhaa tavaraa omistan edelleen. Minulla on esimerkiksi jokunen tuoksu, joihin lukeutuu sellaisia matkustelua varten hankittuja minikokoisia pulloja.  Kaikki ovat ihan hyvän tuoksuisia edelleen ja sinällään mieleisiä kauniine pulloineen, mutta tuoksut tässä määrin ovat yliedustettuina muutoin minimiin karsitussa kosmetiikkapaljoudessani.

Yksi riittäisi. Sekin kestäisi onnettoman vähäisessä käytössäni niin kauan että ehtisi mennä pilalle.  Ja kyllä, tuoksut pilaantuvat. Ne härskiintyvät hiljalleen ja erityisen nopeasti, jos säilytät niitä kylppärissä tahikka muussa lämpimässä, kosteassa tai auringolle alttiissa paikassa.

Säännöllisin väliajoin yritän tyrkyttää näitäkin ystävilleni. Aiemmin kokoelmaan kuului muutama tuoksu enemmän, olen siis hyvinkin saanut tuputettua osan näistäkin tutuilleni ja sinällään tämä tilanne on jo parannusta, mutta tuoksujen määrä ja pullojen pyöriminen tavaralaatikossani ärsyttää minua jatkuvasti. Viime viikon reissulla itseasiassa noista kaksi jäi siskoni matkaan, että nyt on enää yksi iso ja yksi pieni puteli hajusteita!

Kierrätä kosmetiikkapurkit oikein

Minnekään Kierrätyskeskukseen näitä ei voi lahjoittaa sillä eivät ota vastaan kosmetiikkaa. Älkää siis laittako yhteenkään järjestölle menevään lahjoituskassiin purkkien jämiä tai edes avaamattomia tuotteita ennen kuin kysytte, että ottaako lahjoituksia vastaanottava taho myös kosmetiikkaa. Käsitykseni mukaan mikään taho ei ota ja lahjoituskosmetiikka menee roskiin.

Jos olet hienolla tiellä kanssani karsimassa turhaa ja kosmetiikkapuoli on vielä koskematta, voit lukaista kosmetiikan oikeaoppisen kierrätyksen Teknokemian Yhdistyksen sivuilta tästä näin. Purkkien kuluttua loppuun on myös aiheellista miettiä, että mitäs sille putelille pitäisi tehdä. Samasta linkistä löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista ja asiallista.

Jatkossa ihan tosissani olen miettinyt, että en enää näiden jälkeen ostaisi yhtään tämmöistä merkkituoksua sillä ne eivät ole kovin ekologisia, terveellisiä eivätkä eettisiä. Olen ajatellut, että voisin tulla tuoksun himoissani toimeen ihan eteerisillä öljyillä, joita voi sekoittaa itsetehtyyn kosmetiikkaan, kodin puhdistusaineisiin tai käyttää vaikkapa pyykin huuhteluvaiheessa tuomaan vaatteille raikasta tuoksua.

Eteerisiä tuoksuöljyjä olen hankkinut ainoastaan kahta, Frantsilan piparminttua ja laventelia, puhdistusaineisiin, poppaskonsteihin ja DIY kosmetiikkaan, kuten nyt siihen kuuluisaan hammastahnaani 😉 Kenties voisin kehitellä tee-se-itse-ideaa pidemmällekin. Taas saisin minimoitua hankintojen määrän, kaappien putelit ja purnukat ja yksinkertaistettua elämääni näidenkin osalta.

- Aino

Roomaa kaikin aistein

Rooma on aivan käsittämätön kaupunki. Kirjaimellisesti jokaisen kadun kulman takana jotain katsottavaa; suihkulähde siellä, obeliski täällä, kirkko, patsas, palatsi, taidokas kaiverrus tai rouhean kaunis ovi. Paljon on myös hellettä ja ihmisiä, tuoksuja, ääniä, elämää, vilinää, eläimiä, kasveja, kielien sekamelskaa, siritystä, sihinää, solinaa ja värejä.

Noin kolmen miljoonan asukkaan Roomassa vierailee vuosittain turisteja tuplasti asukasluvun verran ja melkolailla poikkeuksetta kaikki käyvät katsomassa Colosseumin sekä Vatikaanin. Yllätys, että kyseiset nähtävyydet löytyvät myös minun ja reissuseuralaiseni listalta.

Mahdollisimman pieneen roskamäärään tähtäävän vegaanimatkalaisen on kuitenkin otettava selvää muutamasta muustakin jutusta kuin vain säätilasta ja tilastoluvuista. Harjoittelun myötä kohteessa on alkanut toistumaan tietty kaava, jonka avulla luotaan lähialueiden ruokapaikat, kierrätyspisteet ja siivoan hotellihuoneen sinne päästyäni.

Matkaan lähtö ja tulopäivä kohteessa

Lentoa edeltävä yö tuli nukuttua hieman rauhattomasti. Jännitti niin kovasti reissuun lähtö, sillain hyvällä tavalla. Aamulla pakkailin vielä viimeisiä juttuja. Tällä kertaa lähdimme molemmat, minä ja mieheni, reissuun reppujen voimin. Molemmilla omansa. Se tuntui todella kevyeltä ja hyvältä. Kokeilin reppureissulaisen tyyliä jo Wienin matkalla aiemmin ja kyllä se aivan selkeästi on mun juttu.

Pakkailuihin kuuluu tärkeänä vesipullon mukaan ottamisesta huolehtiminen sekä eväiden valmistaminen minulle. Lentokoneissa kaikki tulee melko raskaasti roskakuorman kera ja haluan välttää sen. En myöskään aina jaksa selvittää vegaanisia vaihtoehtoja ja tivata mitä annokset sisältävät. On helpompi mennä omilla ilman turhaa huomion herättämistä.

Tällä kertaa täytyy antaa lentoyhtiölle plussaa siitä, että viini oli lasipullossa. Mies sai kuitenkin nauttia sen ihan itsekseen sillä en päässyt varmuuteen oliko viini vegaanista. Puolisoni yritti, että reissun teemana olisi "kaikki viini on vegaanista kunnes toisin todistetaan" vaan ei se oikein mennyt lävitse.

Oma vesipullo matkoilla

Helsinki-Vantaan lentokentällä oman vesipullon täyttö hoituu helposti wc:ssä erikseen juomapullon täyttöön varatusta hanasta. Selkeimmin täyttövessa löytyy siitä shampanjabaarin yläkerrasta. Lentokoneeseen ei siis missään nimessä tarvitse ostaa muovista pulloa. Täyttöpisteitä löytyy monelta lentokentältä ympäri maailmaa ja aina kannattaa selvittää onko paikallinen kraanavesi juotavaa.

Roomassa hanavesi on juomakelpoista. Kaiken lisäksi lähteistä pulppuavaa ihanuutta saa sieltä täältä kadun kulmissa ympäri kaupunkia, joten ei mitään syytä ostaa yhtä ainuttakaan kertakäyttöistä muovipulloa koko matkan aikana.

 

 

 

Hotellien yksittäispakattu kosmetiikka

Hotellihuoneessa siivoan kaiken kertakäyttöisen pois näkyviltä. Kaikki esitteet, liput ja lipareet, suihkutarvikkeet ja muut. En käytä yksittäispakattuja tuotteita muutamasta syystä. Ensinnäkin ne usein ovat huonolaatuista kosmetiikkaa, sisältävät järkyttävät määrät tuoksuaineita ja kemikaaleja, jotka eivät tee kenellekään hyvää ja tuoksujen valtava kirjo rasittaa hermostoani. Tuotteet hyvin harvoin ovat vegaanisia, eettisiä tai ekologisia ylipäänsä, enkä jaksaisi ottaa sellaisista selvää lomamatkalla. Pienet demopakkaukset tuottavat valtavan määrän turhaa roskaa ja useimmiten se kaikki on muovia. Siksi kaappiin vain piiloon ja harras toive hotellille päin etteivät toimita mitään lisää.

Rauhan tyyssija

Siivoan myös muunlaista turhaa pois silmistä. Silkkiteipillä laittelen tarvittaessa tv:n roikkuvia johtoja taulutelkun taakse siistimmin piiloon ja joskus tarvittaessa peitän tv:n standbyvalon vaikka laastarilla, jollen löydä virtajohtoa minkä vetäistä seinästä. Opettelen käyttämään ilmastoinnin säätöjä sekä luotaan valaistuksen mahdollisuuksia, että saan tarvittaessa säädettyä kaiken nopeasti mieleisekseni, kun alkaa tuntumaan siltä, että "nyt tulee liikaa kaikkea kaikista tuuteista".

Tyhjennän repun, asettelen vaatteet henkareille, oion ja järjestelen. Keräilen koristetyynyt ja muun irtaimen ylimääräisen ja tungen kaappiin, sängyn alle tai verhon taakse piiloon. Tarvitsen oman lepopaikkani, jossa saan levähtää ihmisvilinältä ja missä mikään ylimääräinen ei kaiherra mieltäni.

Esitän siivoajille tai respaan toiveen, ettei huonesiivous käy huoneessamme lainkaan. En tarvitse jokapäiväistä petausta tai pyyhkeiden vaihtoa. Siivoamisesta pidättäytyminen säästää luontoa, mutta eniten pidän siitä ettei kukaan astu lepoalueelleni vaan saan pitää sen aivan omassa järjestyksessä ja roikotella pesemiäni vaatteita kylpyhuoneessa ilman, että kukaan siirtelee niitä.

Minulle vihjaistaan toistuvasti, että olenko ajatellut, että olisin kenties erityisherkkä ihminen. Kovastihan tuo minun toiminta siihen viittaa. Ottaessani huomioon omat tuntemukseni ja hermostoni ylikuormittumisen vaatimat lepoajat, niin hyvin kuin osaan, jaksan kahlata lävitse Colosseumit, Vatikaanit, Pantheonit ja muut ruuhkaiset nähtävyydet muutamassa helteisessä päivässä ja vielä keskittyä tekemään hyviä valintoja ruokapaikkojen suhteen, maistelemaan, tunnustelemaan ja tutkailemaan. Siinä sivussa kirjoitan, valokuvaan ja prosessoin kaikin aistein. Onko siis ihme, että rauhan tyyssijaa tarvitaan?


- Aino

Miten meillä minimalismi ja Zero Waste levisivät kylpyhuoneeseen

Ei tässä nyt kovin montaa vuotta ole kulunut siitä, kun myös minulla oli kylpyhuoneessa shampoopullo, hoitoainepullo, kuivashampoo, vartalonpesuun jokin nestesaippua, kuorintavoidetta, naamioita, kasvojen putsaria ja kasvovetta purkilliset, muutama voidepurkki, silmänympäryksille voide, jossain kohdin jopa yövoidekin erillisenä ja tehotippoja. Oli meikkivoide, puuteri, poskipunia, luomivärejä, kajaalia ja eyelineria. Kynsilakkoja ja kynsilakan poistoainetta. Ihokarvojen postoon oma arsenaalinsa ja vaikka mitä muuta. On siitä sen verran jo kuitenkin aikaa ettei varmasti kaikki edes muistu mieleen.

Muovittoman heinäkuun teemoissa jaan teille tarinaani siitä miten muovittomuus alkoi meillä vallata kotia alkaen kylpyhuoneesta. Vaikka käyttämäni kosmetiikkamerkit vaihtuivatkin luonnonkosmetiikkaan ja tuli kiinnitettyä entistä enemmän huomiota kosmetiikan sisältämiin säilöntä- ja lisäaineisiin ynnä muihin toksisiin kemikaaleihin ei muoviputelin määrä siitä juurikaan vähentynyt alkuun. Shampootonta elämää testasin kemikaalikuorman vähentämisen vuoksi jotakuinkin viisi vuotta sitten, mutta muovittomuus ei ajanut alunperin siihenkään kokeiluun. Kylppärin kaapit ja hyllyt pursuivat melko täysinäisinä.

Minimalismin kautta muovin haitallisuuden jäljille

Otettuani oman pohjakosketukseni elämässäni jouduin karsimaan paljon ihan jo siitä syystä ettei olisi ollut varaa hankkia kosmetiikkaa. Tuli huomattua, että sitähän tulee melko vähäisillä toimeen ja oikeastaan sellainen tuntuupi hyvältä. Ehkäpä omasta ulkonäöstä stressaaminen ja siihen huomion kiinnittäminen ylipäänsä, vähentyi myös, kun oli hitusen tärkeämpääkin puuhaa ja huolta.

Lopullinen niitti muovipurkkiarsenaalille oli merien muovilautoista kertovat dokumenttielokuvat ja tutkimukset. Halusin muovista eroon ja kylpyhuone tuntui hyvältä paikalta aloittaa. Siellä lilluvat purnukat olivat käytännössä vain omiani, joten siitä syystä täysin omien harkittujen päätösteni alaisia. Hoitoaineen loputtua en enää ostanut uutta. Shampoon loputtua vaihdoin shampoon palaan, suihkusaippuat samoin. Kasvojen putsari oli helppo löytää palamuotoisena ilman muovia. Tykkäsin uudesta näkymästä kylpyhuoneessa.

Tykästyin saippuakuppien ja eriväristen tuoksuvien palojen maailmaan. Tosin lopulta kyllästyin useampaan kippoon ja karsin vielä hieman, säästäen vain yhden saippuapalan, jota nykyisin käytän. Aikani yritin pestä sillä myös hiuksiani, mutta jotenkin se ei lähtenyt toimimaan ideaalilla tavalla. Jätin hiukseni rauhaan enkä laita niihin enää mitään tuotteita. Harjailen ahkeraan luonnonharjaksisella harjalla ja pesen suihkussa vedellä läpikotaisin hangaten. Voisin kuvitella, että sitruunanmehua tai etikkaa voisin käyttää, jos haluaisin jotenkin lutrata.

Sanoisin, että suihkusaippuan ja nestemäisten saippuoiden vaihtaminen kartonki- tai paperipakkauksessa, tai jopa irtomyynnistä, ostettavaan saippuaan on vaivattomin keino aloittaa muovittomampi, roskattomampi ja ekologisempi elämä pesuhuoneen puolella. Siinä säästää luonnon lisäksi rahaa ja kemikaalialtistustaan, kun valitsee hyvin tehdyn, luonnollisen saippuapalan. Jokainen löytää varmasti suosikkinsa valtavasta tarjonnasta. Saippuapala on mukava lahjaideakin. Palasaippuasta aiempi kattava kirjoitus löytyy tästä.


- Aino

Uuden auton kemikaalit syynä elämäni krapulaan?

Kävin ajamassa Espoo- Tampere - Espoo mutkan taas kerran yhteen putkeen, mutta tällä kertaa puolisoni ihka uudella autolla, jossa on melkoisen vahva uuden auton tuoksu. Se aiheutti jo ajomatkalla pienoista päänsärkyä mutten kiinnittänyt siihen liiemmin huomiota. Kauheus alkoi seuraavana päivänä. 

Minulla ei ole migreeniä. Ei ole koskaan ollut, enkä kärsi sellaisesta, joten en voi täysin tietää minkälainen paha migreeni on, mutta luulen, että koin sellaisen, sillä luulin kuolevani päänsärkyyn. Krapulan minä valitettavasti tiedän, joten siihen vertaaminen onnistuu jo hieman vahvemmalla pohjalla ja väitän, että kävin lävitse elämäni pahimman krapulan ilman tippaakaan alkoholia. Mutta mikä on krapula ilman juominkeja? 

Paha se ainakin oli, oksentelua ja sellainen hedari, että luulin aivoverisuonen katkeavan. En millään ymmärtänyt mikä minua yhtäkkiä herätessäni vaivasi, mistä ihmeestä sain järkyttävän päänsäryn ja miksi aloin hetken perästä oksentelemaan. Mitään kunnon syytä ei tuntunut löytyvän kunnes vaihtoehdot rajautuivat ja jäljelle jäi uusi auto.

Mun autossa tuoksuu vain villasukka ja sateella navetta

Tietyllä tapaa tuntuu aivan järkeen käyvältä, että uudet tekstiilit ja varsinkin autojen valmistuksessa käytettävät liimat ja verhoilun palotorjunta ym kemikaalit höyrystyvät ja leijuvat tuoksuna autossa sen käyttöönoton jälkeen. Vaan kai niitä jotenkin säädellään eikä vaarallisia aineita ole lupaa käyttää? Toisaalta mietin, että joskohan ylireagoin ja kyseessä onkin jokin vatsaperäinen, mutta kun ei siihen oikein löytynyt mitään lisätodisteita. On siis lähdettävä penkomaan netin ihmeellistä maailmaa aiheesta. 

Mitä kaikkea autojen kemikaaleista löytyikään!

Lyhyen taustatutkimukseni perusteella merkittävimmäksi huolenaiheeksi nousi palonestoaineilla käsitellyt verhoilutekstiilit. BFR, brominated flame retardants, kemikaali hajoaa Deka-BDE yhdisteiksi, jotka hajoavat auringon valon vaikutuksesta monenlaisiin partikkeleihin ja näillä kaikilla on todettu merkittäviä terveysvaikutuksia. Yhdisteiden arvojen seuraamista suositellaan autoteollisuudessa ja toksisten päästöjen vähentämistä kaikin tavoin. Riippumattomissa tutkimuksissa näitä yhdisteitä kuitenkin löytyy aika ajoin uusista autoista yli sallittujen rajojen. Hajotessaan nämä yhdisteet muodostavat uusia komponentteja, joiden vaikutuksista terveyteen ei ole tutkittua tietoa, itseasiassa kaikkia muodostuneita tai mahdollisia yhdisteitä ei edes tunneta. Huh!

Näitä tekstiilien palonestoaineina käytettyjä ihmisen tekemiä yhdisteitä on löytynyt ruotsalaistutkimuksissa mm äidinmaidosta. Suomessa THL seuraa äidinmaidosta löytyviä yhdistejäämiä. Ihmisessä kemikaalien puoliintumisaika vaihtelee muutamasta viikosta pariin päivään, joten ne kiertelevät elimistössämme suhteellisen kauan. Sen verran kauan, että voivat vaikuttaa kehitteillä olevaan sikiöön ja sukusoluihin ja ovat myös munuais- ja maksatoksisia sekä syöpää aiheuttavia. Toinen huh, mutta jo hieman masentuneemmin.

Lukemani tekstit, tutkimukset ja artikkelit ovat melkoisen hankalaa termistöä eivätkä ne oikein ota selkeästi kantaa mihinkään. Varmaa on, että elinympäristössämme liikkuvia ihmisen tekaisemia yhdisteitä ja niiden muodostamia uusia yhdisteitä ei ole tutkittu riittävästi ja iso osa tätä tämän hetkistä kemikaalitutkimusta on mallinnoksia eli sellaista tieteellistä päättelyä kemiallisilla kaavoilla ei havainnointitutkimusta fysiologisista vaikutuksista elimistössä. Epätoivoinen äääh.

Mitenpä sitä osattaisiin tutkiakaan, kun kukaan ei kerro eteenpäin, että sai muuten elämänsä hedarit uudessa autossa tai epäilee sen johtuvan siitä. Kukaan ei oikein tiedä, että millaisia oireita pitäisi tarkkailla tai voiko epäilemästään oireilusta ilmoittaa jonnekin? Kuka tästä tiedosta olisi kiinnostunut ja nolaanko vain itseni, jos otan asian puheeksi? V***u!

Taustojen selvittely ja tonkiminen itsenäisesti on haastavaa ja vie aikaa. Itsekin olen tässä ihan kieli- ja aivot solmussa noiden kaikkien yhdisteiden kanssa. Tämä on taas tätä hiton kuluttajan vastuuta, jota meiltä penätään, että pitäisi kysyä ja vaatia tuotteiden valmistajilta vastauksia ja olla aktiivinen, mutta miten aktiiviseksi tässä itse kukin voi ryhtyä? Kun ei ymmärrä noista termeistä ja jutuista hölkäsen pöläystä niin mitä se hyövää pidemmän päälle kysellä valmistajalta yhtään mitään, ne on vastauksensa ja raporttinsa vääntäneet ammattilaisten toimesta, jottei heidän juttujaan tongittaisi ja saadaan keskustelut tyssäämään siihen, kun ei yks tavallinen tallero pysty kyseenalaistamaan. Tää on ihan järkyttävä suo!!!

Johtopäätöksiä

Olipa oireeni sitten peräisin autosta tai ei niin kyllä nämä löytämäni artikkelit ja kirjoitukset siihen viittaavat, että se voisi olla täysin mahdollista. Nähtäväksi jää toistuuko kauhea autokrapulani. Nyt jo pelottaa seuraava ajomatka. 

Ainakin se on varmaa, että tuuletamme uutta autoa hyvin tarkkaan ja varsinkin aurinkoisten päivien jälkeen, sillä lämmetessään autossa mahdollisesti olevat haitalliset kemikaalit reagoivat ja hajoavat entistä kiivaammin. Vielä voisi ottaa varman päälle ja yrittää välttää pitkiä matkoja uudella autolla seuraavan 6kk ajan sillä se vaikuttaisi lähteiden mukaan olevan aika jolloin villein pöliseminen tapahtuu. Eniten huolestuttaa kuitenkin puolisoni, hänelle tulee järjettömän paljon altistusta elämänsä aikana. Se ei tunnu reilulta.

Hyvin maalaisella tai arkisella järjellä päädyn tähän simppeliin lopputulemaan; ostan mieluummin käytettyä, sillä kaiken lukemani perusteella suurimmat pitoisuudet mitä tahansa irtoavaa kemikaalia, liittyy aina uusiin tavaroihin, kalusteisiin, kodinkoneisiin, autoihin ja tekstiileihin. Se periaatepäätös ei voi mennä missään kohdin pieleen noin ekologisesti ajateltuna. Kunhan ei osta kaikkea maistelevalle taaperolle kirpparilta lyijymaalilla siveltyjä 50-70 luvun leluja tai muovisia leluja ylipäänsä tai mikromuovia sisältäviä vaatteita tai... Ollankohan me ihan tuhoon tuomittuja jo?

- Aino

Kirjoitusta varten koluttuja lähteitä:

 

Presence and Photo-chemical Breakdown of BFRs in Vehicle

IS: Ympäristöjärjestö varoittaa uuden auton hajusta

THL: Bromatut palonestoaineet 

Kemikaalikimara: Uuden auton tuoksu ja kemikaalit

HS: Uuden auton tuoksu voi vaarantaa terveyden
SYKE: Kemikalisoitunut arki- videoita 
Flame Retardant Pollutants and Child Development- video
The truth about flame retardants- video