Kaikki koossa

Taustalla lastenohjelmien hillittyä höpötystä, liikehdintää ympäri taloa, satunnaisia hyvän huomenen toivotuksia, kahvin tuoksua, hiostavaa kuumuutta ja laiskaa linnun laulua. Viikonloppuaamu. Kaikki koossa.

Oli ihanaa tulla kotiin rakkaiden luokse viikon työrupeaman jälkeen. Uuden työn aloitus on aina jännittävää, mutta nyt kaikesta tekee entistä jännittävämpää se, että ei ole tuttuja ihmisiä, ei maisemia, katuja ja liikennettä, eikä juuri mikään laite tai it-ohjelma ole ennestään tuttu. Täytyy aloittaa ihan alusta.

Sanovat, että maiseman vaihdos, uuteen kulttuuriin sopeutuminen tai vaikka uuden kielen opiskelu suojaa alzheimerin taudilta ja muistiongelmilta. Jos näin on niin hyvä, nyt on minun aivot saaneet aimoannoksen vastalääkettä rappeutumiseen. Muutoinkin säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, aktiivinen sosiaalinen elämä, laadukas uni, älylliset haasteet sekä stressin hallinta auttavat pitämään huolta aivoterveydestä. Aiheesta löytyy paljon siitä kiinnostuneelle.

Kaikesta ikävöinnistä ja jälleennäkemisen onnesta huolimatta seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Yleensä pitkän eron ja ikävöinnin jälkeen lapset oireilevat kiukuttelemalla, mutta nyt vuorossa olin minä. Täytyy myöntää, että hämmästyin itsekin! Mitä tämmöinen nyt oli olevinaan?

Toki tiedän, että myös positiiviset asiat ja muutokset aiheuttavat stressiä ja olen huomannut sen olemassaolon siitä, kun ei meinaa uni enää maistua. On niin paljon kaikkea uutta ja jännää ettei nukkua malttaisi. Toki lapsiltakin tuli se tyypilinen kiukkunsa ja rakkauden varmistelunsa siihen oman kasaantuneen ikäväni päälle. Lapsiin en pura, mutta mies sai melkoisesti naputusta siitä, kun kaikki oli hujan hajan eikä asiat tuntuneet edistyneen kotona muuton suhteen ihan siihen tahtiin kuin siinä kohdin olisin minä halunnut. 

Inhimillistä, mutta turhaa. Aivan kuin naputtamalla saisin miehen naputtamaan vasarallaan jotenkin nopeammin :) Onneksi kiukunkin keskellä sitä ymmärtää, että nyt tuulee jostain muualta ja että se stressi-Aino puhuu nyt sen verran tyhmiä, että ehkä olisi syytä olla hiljaa sen aikaa kunnes löytyy taas jotain rakentavaa sanottavaa.

Niimpä virittelimme tyttösen kanssa pihalle viltin ja posliiniastiat ja taas sai kahvikutsuleikit alkaa! 

Leikkiin hain mukaan vanhat tuoksupotpurrit joiden päätin tulleen tiensä päähän. Ne eivät seuraisi enää uuteen kotiin vaan päätyvät leikin kautta jonnekin puskan juurelle kuivikkeeksi tai kompostiin.

Siitä kehkeytyi varsin hieno leikki. Sain maistaa nuudelia, kaurapuuroa ja monenlaatuista punateetä. Ruokalajeja syntyi kekseliään kahvittelijan hyppysissä vaikka millä mitalla. Kutsujen emäntä toivoi vain, että saisi kukan hiuksiinsa. Pioneja onneksi vielä riittää vaikka kaunein kukinta onkin jo ohitse.

Vaikka sisällä ja osin pihallakin hallitsee juuri nyt kaaos ja tuntuu, että omaa sisäistä kaaosta on myös turhan paljon, on uskomatonta kuinka sitä siltikin voi keskittyä vain pieneen hetkeen kerrallaan ja kääntää katseensa kaikelta muulta hetkeksi.

En ole varma, että osasinko joskus aiemmin.

- Aino

soittolistalta ei löydy mitään sillä unohdin Boomin Helsinkiin :( plaah.

Stressistä ja stressihormoni kortisolista

Kärsin vuosia uniongelmista ja sitä kautta jaksamisen ongelmista, keskittymiskyvyn puutteesta, stressistä ja painon nousustakin ajoittain. Mikä hiipi elämään ensiksi ja missä vaiheessa on hieman sekavaa, mutta nukkumisongelmat pakottivat tekemään asioille jotain.

Selkeä hälytysmerkki, että kaikki ei ole hyvin.

Tieto siitä, että jotain tulisi tehdä ennen kuin kroppa antaa totaaliseseti periksi aiheutti vain lisää päänvaivaa ja huolta. Stressiä oli aivan liikaa. Sitä kasaantui raskauksien, opiskelun, työn ja perheen yhteensovittamisesta. Arjen kiireistä ja vaatimuksista, kurjalla tolalla olevista ihmissuhteista.

Stressi ajoi lopulta kropan loppuun. Vajaan vuoden sisällä sairastin keuhkokuumeen ja sepsiksen. Niistä toipuminen vei kauan!

Syypään huonolle puolustuskyvylleni ja jaksamisen ongelmilleni tiesin kyllä tarkkaan; en osannut pitää itse itsestäni huolta.

Miten oppia yhtäkkiä pitämään kunnolla huolta itsestään, kun on aina pitänyt enemmän huolta kaikista muista ja kaikesta muusta?

Olisi kaiken kiireen keskellä pitänyt osata pysähtyä tekemään asioita joista nauttii ja jotka antavat lisää voimia, mutta suurinta osa asioista, joita tein myös rakastin intohimoisesti ja sain niistä voimaa. Meni kauan ymmärtää, että mikä jaksamistani söi niin pahoin.

Minulle oli, ja on edelleen tärkeää, olla hyvä äiti, haluan satsata parisuhteeseeni ja perheeseeni, kotiini, ekologisuuteen ja lähimmäisiini sekä olla työssäni hyvä ja vaikka mitä muuta.

Tutustuminen stressihormoni kortisoliin, sen vaikutuksiin ja tärkeyteen elimistömme tasapainon säilyttämisessä toi hitusen järkeä touhuuni. Pääsin oivallusten äärelle. Ymmärsin, että voin antaa myös toisen pitää itsestäni huolta, kun en itse sitä älyä ja kun ajoin itseni tilanteeseen, jossa jaksaminen asioiden tilaan kertakaikkiaan loppui.

Ihmissuhteiden tervehtyminen antoi voimaa ja uutta suuntaa aloittaa tutustuminen oman jaksamisen rajoihin ja niistä kiinni pitämiseen.

Tällä oppimisen tiellä ollaan edelleen ja näistä syistä kirjoitan terveydestä kokonaisvaltaisella eli holistisella otteella.

Kortisoli on tarpeellinen hormoni elimistömme tasapainotilan ylläpitäjänä, mutta liikatuotanto, kertyminen elimistöön sekä pitkään jatkuneet korkeat kortisolitasot aiheuttavat ongelmia. Korkeat kortisolitasot kiipivät huippuunsa stressaantuessamme ja aiheuttavat eri mekanismien kautta, sekä suoraan, että välillisesti

• oppimisen ja muistin ongelmia
• ongelmia keskittymiskyvyssä
• uniongelmia
• itsekurin herpaantumista tai totaalisen kyvyttömyyden hetkittäiseen itsekuriin
• alttiutta impulsseille sekä mielen ja mielialan heilahteluita
• puolustuskyvyn heikkenemisen
• kuukautiskierrossa ja ovulaatiossa ongelmia
• negatiivisia vaikutuksia raskauteen ja synnytykseen sekä sikiön kehittyvälle hermostolle
• luuston tiheyden laskua
• nesteen kerääntymistä elimistöön ja painon nousua
• verenpaineen nousua
• kolesteroliarvojen huonontumista
• sydänterveyden heikkenemistä

Keinoja joilla kortisolitasoja ja stressiä saa laskettua:

• Kunnon yöunet. Unen määrään ja laatuun on hyvä kiinnittää huomiota ja jättää unesta tinkiminen. Tästä ei voi liikaa muistutella.
• Terveellinen ruoka ravitsee. Epäterveellinen aiheuttaa keholle vain enemmän työtä ja stressiä. Uudistumiseen tarvittavat rakennusaineet saadaan puhtaasta ja ravintorikkaasta ruuasta.
• Musiikki. Itselleni ihan supertärkeä ja tehokas keino rentoutua sekä purkaa tunnelatauksia.
• Hyvät ihmissuhteet ja ihmisten parissa oleilu, yhdessä tekeminen, asioiden jakaminen.
• Nauru vähentää kortisolin tuotantoa ja vapauttaa endorfiinejä eli hyvänmielen hormoneja.
• Liikunta auttaa suoraan, mutta myös välillisesti antaessaan paremmat yöunet ja kiihdyttäessään aineenvaihduntaa jolloin keho puhdistuu nopeammin haitallisista aineista.
• Hiljentyminen, mietiskely, syvähengitys tai vain hengitykseen keskittyminen, meditaatio, mindfulness, mikä vain saakin rauhoittumaan. Joillekin se on jooga ja toisille vaellus metsässä tai istahtaminen veden äärelle. Itse koen elävän tulen toimivan todella hienosti. Oli se sitten kynttilän liekki tai kiukaan pesässä humisten palava tuli.

Jungle - Jungle levyltä Lucky I Got What I Want biisissä tulen soundeja taustalla

- Aino