Kaikki koossa

Taustalla lastenohjelmien hillittyä höpötystä, liikehdintää ympäri taloa, satunnaisia hyvän huomenen toivotuksia, kahvin tuoksua, hiostavaa kuumuutta ja laiskaa linnun laulua. Viikonloppuaamu. Kaikki koossa.

Oli ihanaa tulla kotiin rakkaiden luokse viikon työrupeaman jälkeen. Uuden työn aloitus on aina jännittävää, mutta nyt kaikesta tekee entistä jännittävämpää se, että ei ole tuttuja ihmisiä, ei maisemia, katuja ja liikennettä, eikä juuri mikään laite tai it-ohjelma ole ennestään tuttu. Täytyy aloittaa ihan alusta.

Sanovat, että maiseman vaihdos, uuteen kulttuuriin sopeutuminen tai vaikka uuden kielen opiskelu suojaa alzheimerin taudilta ja muistiongelmilta. Jos näin on niin hyvä, nyt on minun aivot saaneet aimoannoksen vastalääkettä rappeutumiseen. Muutoinkin säännöllinen liikunta, terveellinen ruokavalio, aktiivinen sosiaalinen elämä, laadukas uni, älylliset haasteet sekä stressin hallinta auttavat pitämään huolta aivoterveydestä. Aiheesta löytyy paljon siitä kiinnostuneelle.

Kaikesta ikävöinnistä ja jälleennäkemisen onnesta huolimatta seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Yleensä pitkän eron ja ikävöinnin jälkeen lapset oireilevat kiukuttelemalla, mutta nyt vuorossa olin minä. Täytyy myöntää, että hämmästyin itsekin! Mitä tämmöinen nyt oli olevinaan?

Toki tiedän, että myös positiiviset asiat ja muutokset aiheuttavat stressiä ja olen huomannut sen olemassaolon siitä, kun ei meinaa uni enää maistua. On niin paljon kaikkea uutta ja jännää ettei nukkua malttaisi. Toki lapsiltakin tuli se tyypilinen kiukkunsa ja rakkauden varmistelunsa siihen oman kasaantuneen ikäväni päälle. Lapsiin en pura, mutta mies sai melkoisesti naputusta siitä, kun kaikki oli hujan hajan eikä asiat tuntuneet edistyneen kotona muuton suhteen ihan siihen tahtiin kuin siinä kohdin olisin minä halunnut. 

Inhimillistä, mutta turhaa. Aivan kuin naputtamalla saisin miehen naputtamaan vasarallaan jotenkin nopeammin :) Onneksi kiukunkin keskellä sitä ymmärtää, että nyt tuulee jostain muualta ja että se stressi-Aino puhuu nyt sen verran tyhmiä, että ehkä olisi syytä olla hiljaa sen aikaa kunnes löytyy taas jotain rakentavaa sanottavaa.

Niimpä virittelimme tyttösen kanssa pihalle viltin ja posliiniastiat ja taas sai kahvikutsuleikit alkaa! 

Leikkiin hain mukaan vanhat tuoksupotpurrit joiden päätin tulleen tiensä päähän. Ne eivät seuraisi enää uuteen kotiin vaan päätyvät leikin kautta jonnekin puskan juurelle kuivikkeeksi tai kompostiin.

Siitä kehkeytyi varsin hieno leikki. Sain maistaa nuudelia, kaurapuuroa ja monenlaatuista punateetä. Ruokalajeja syntyi kekseliään kahvittelijan hyppysissä vaikka millä mitalla. Kutsujen emäntä toivoi vain, että saisi kukan hiuksiinsa. Pioneja onneksi vielä riittää vaikka kaunein kukinta onkin jo ohitse.

Vaikka sisällä ja osin pihallakin hallitsee juuri nyt kaaos ja tuntuu, että omaa sisäistä kaaosta on myös turhan paljon, on uskomatonta kuinka sitä siltikin voi keskittyä vain pieneen hetkeen kerrallaan ja kääntää katseensa kaikelta muulta hetkeksi.

En ole varma, että osasinko joskus aiemmin.

- Aino

soittolistalta ei löydy mitään sillä unohdin Boomin Helsinkiin :( plaah.