sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Muutto Biolanin kompostoriin



Muuttohommat sen kuin kiihtyvät. Eilen perusteellisen pesun sai oma aarteeni, Biolanin kompostori, joka pakattiin peräkärryyn ja kohti uutta kotia. Poikia lähti matkaan, mutta ei niistä kantoavuksi ollut. Sen sijaan kaksikko kävi etsimässä lähiympäristön Pokéstopit. Minullekin kerättiin muutama pointsi. 


Kokonainen kompostin kimpussa


Biolanin pikakompostorin sain valmistujaislahjana mieheltäni. Se oli harras toiveeni. Kompostorin avulla kierrätyshommamme spurttasivat huimasti eteenpäin. Mietin kyllä muutamaan kertaan, että lähdenkö tyhjentämään, pesemään ja kuljettamaan pönttöä monen sadan kilometrin päähän. Tähän esineeseen minulla on kuitenkin melko vahva tunneside.


 Minimalistin niukka omaisuus


Omistan siis muutaman laukullisen verran tavaraa ja kompostorin :D Kaikki vaatteeni ja muu henkilökohtainen härpäke mahtuisi jotakuinkin tuonne kompostiin. Voisin itsekin mennä sinne piiloon, jos elämä tuntuisi potkivan turhan paljon. On oikein tyynnyttävää omistaa komposti.

Kompostin pesua Kompostia tyhjentäessä tuli huomattua, että meillä syödään melko paljon kananmunia (minä en syö, koska olen vegaani) ja avokadoa. Kaikki muu oli hiuksia lukuunottamatta maatunut tunnistamattomaksi, mutta noissa kestää jonkin aikaa. Kaiken ihanan kompostiyhteiselon muisteloinnin keskellä Totuudentorvi tuli viereeni tarkentamaan, että itseasiassa onhan minulla myös auto ja omakotitalon puolikas, jotka eivät mahdu kompostiin. Ilonpilaaja.

Idealistina on paljon kivempaa olla kuin tuommoisena realistina, joka muistaa kaikki semmoiset, ei niin proosalliset yksityiskohdat. 

Voisin ryömiä pääkipuineni juurikin nyt turvallisen aarteeni sisään, ellei tuo harmaa purkki olisi jo siellä uuden kodin pihalla, kaukana luotani.

Järkyttävä päänsärky ja selkäkipu, jonka ansiosta en pääse taipumaan 15 asteen kulmaa enempää lantiosta taas johtuu juurikin sen helkutin autoni talvirenkaiden roudaamisesta eiliseen muuttokuormaan. Piti mennä kokeilemaan, että saako tämä muikki kannettua kaksi maasturin talvirengasta yhtäaikaa ja heitettyä lavalle. Saahan se joku räppärikin niitä renkaita viskeltyä ja se näyttää melko hienolta. 


No tänään sit rapakuntoinen äiti-ihminen makaa sängyssä ja valittaa, mutta eilen olin hetken supernainen.



- Aino







putipuhtaana odottaa omistajaansa
Odottaa valmiina ottamaan syleilyynsä


fiiliksiä sunnuntaihin Astronauts - Hollow Ponds levyltä Slow Days




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3