Se oli siinä. Avasin silmäni. Kohta avautui läppäri. Sormet hakeutuivat näppäimistölle ja käsi kahvikupille. Nenä taisi sujahtaa sinne jo omia aikojaan.
Nämä minä täältä muistan. Muistan sen odottavan hetken, kun tässä näpyttelen ja kuulostelen, että joko siellä jo joku rapistelisi.
Kiipeäisi kohta rappuja pitkin hitaasti vetelehtien norkoilemaan oven pieleen ja huikkaisi väsyneen huomenen haukotuksen lomasta.
Viereisistä tyttöjen huoneista saattaisi kuulua matalaääninen juttelu, ehkä jotain barbiaiheista tai tabletilta katsellun meikkausvideon kommentointia. Joku tulisi kysymään, että "onko jääkaapissa ees yhtään juustoa" tai "siis minne oot vieny kaikki mun kalsarit".
Tässä minä vain olen kahvikuppini kanssa näpyttelemässä. Muutaman menneen aamun ajan patjoilla loikoen sitä ennen oli ihan sänkykin.
Tiskikoneen hurina kuuluu kölliessä. Rakas on sen jo napsannut päälle ennen kuin lähti pihalle touhuamaan tallinsa kimppuun. Se on kohta valmis. Sille sanotaan heippa.
Kuuntelen ja tunnustelen näitä ääniä täällä. Vielä on hiljaista. Ei jälkipolvi jaksa lomalla näin aikaisin vääntäytyä hereille. Idän puoleinen ikkuna se vain yksikseen naksuu auringon paahtaessa siihen alkavan hellepäivän voimalla.
Pesen hampaani. Aamupesujen jälkeen kerään vessan peilikaapista saippuakuppini ja harjani. Illalla ne löytävät paikkansa uuden kodin hyllyltä.
- Aino
<3
VastaaPoista