Betonihommia viikonlopun ratoksi

Meilläpä on melkoinen suunnitteluinto täällä päällänsä. Kaikenlaista tulee tuumailtua uuteen kotiin vaikka entistä tässä nyt koitetaan kovaa vauhtia tyhjentää ja viilailla kuntoon.

Tänään valettiin autotalliin rappuja. Mylly pyöri pihalla ja siitä se ajatus sitten lähti.. Tai no itseasiassa ajatus betonitasoista keittiössä tai kylppärissä on tässä itänyt jo jonkin aikaa Pinterestin maailmassa.

Betoni luultavasti tulee hyvinkin ajankohtaiseksi mielen perukoilla itävän keittiöremontin yhteydessä. Opiskelimme viikonlopun aikana keittiön työtasojen betonivalua muottien avulla.

Jännittävää, mutta en vielä tiedä, että miten suhtaudun muovisiin, kertakäyttöisiin muotteihin.

Itse betoni on raaka-aineena melkoisen harmittoman oloinen niin käyttöikänsä alku kuin loppupäässäkin. Pientä päänvaivaa aiheuttaa ainoastaan pinnoitekemikaalit, jotka tahtovat olla akrylaattiperustaisia. No tämä idea jää hautumaan.

Rappuvalun lisäksi hiekkalaatikon muovimuoteissa syntyi betonikakkuja. Ikikakkuja :) Hieman kivisen makuisia kenties.. 

Ehkäpä me osataan semmoinen työtasokin valaa, kun on näin hienosti harjoiteltu.

Autotallin, tai oikeastaan miehen, kovasta kohtalosta kirjoitinkin jo aiemmin. Hymyssä suin tallia on tästäkin huolimatta pakerrettu uutta omistajaa varten.

Puutarhassa on kaikenlaista kivaa ihan sillä ja hilkulla, että saisi keräillä talteen. 

Hyvinkin jo ensi viikonloppuna valkoherukat ja kenties ensimmäiset vadelmat löytävät tiensä puuron päälle.

Luumuja on tulossa ihan mahottomasti. Niiden kanssa täytyy olla hieman vahdissa, kun ne lopulta kypsyvät ja putoavat todella salakavalasti. Näitä kaikkia minä haluaisin sinne uuteenkin puutarhaan.

Ostajia ripsahteli hakemassa tavaroita. Kaupanteko kiireettömästi omassa kotona on melko jännää. Siinä kerkesi jutella kaikenlaista ja yllättävän paljon ostajat kertoivat omasta suhtautumisestaan tavaraan ja toivat esille periaatteitaan.

Kiiteltiin kovasti sitä, että nykyään on näitä nettikirppiksiä, toria ja huutonettiä, joiden kautta vanha tavara löytää uuden omistajan eikä tarvitse ostaa uutta. Kalusteet saa valmiiksi koottuna, suoraan käyttöön, esineen näkee oikeassa mittakoossa ja saa kysellä historiasta ja käyttökokemuksista. Mukavimmat myyjät suostuvat kuljettamaan jopa ovelle asti, kun ei kaikilla ole autoa tai kantoapua. Jotenkin enemmän sisältöä kaupantekoon.

Paljon ihmiset ostavat netin kautta jotain sellaista mitä ovat aina halunneet tai keräilleet, mutta sitä ei enää kaupasta saa valmistuksen loputtua. Iso osa kalusteista kuitenkin lähtee koteihin, joihin jostain syystä vanhat kalusteet eivät ole sopivia eli samalla, kun muutetaan pistetään vanhoja myyntiin ja sitten ostetaan uuteen kotiin paremmin mitoiltaan ja käyttötarkoitukseltaan sopivaa kalustetta.

Näinhän se meilläkin. Uudessa kodissa huoneet ovat erimallisia, on erilaisia tarpeita ja on tarpeita joita ei enää tule olemaan. Suhtautuminen tavaraan on jännä juttu. Suhtautuminen omistajuuteen on vielä jännempi. Toisille ei tulis mieleenkään ostaa tai ottaa joitain tavaroita toisen vanhana.

Minulle ei tulisi mieleen myydä esim lasten alusvaatteita kenellekään saati sitten omiani, mutta voin niitä kierrättää omilla lapsilla isommalta pienemmälle, jos niistä nyt jotain on enää jäljellä. Joissain tapauksissa on tuttuja perheitä joiden lapsille ilkeän tarjota myös käytettyjä pikkareita tai sukkia. Tämä ei päde toiseen suuntaa. Meillä on otettu vastaan lahjoituksena niin sukkia, alkkareita kuin sukkahousujakin. Ei tarvitse olla uusia.

Jännää tuokin.

Muorin kutomat sukat keijumekon kaverina

Semmoista tuumattiin tänään ihaillessa auringonlaskua miehen ahertaessa myllynsä kanssa.

Hymyssä suin :)

- Aino