Anteeksianto

 

 

 

"Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se joka polttaa itsensä."

- Buddha

 

 

 

 

Anteeksi antaminen ei ole helppoa, mutta miksi se ei ole sitä? Mitä anteeksi antaminen ja saaminen oikeasti tarkoittaa? 

Olen läpikäynyt elämässäni joukon tapahtumasarjoja, joiden kautta olen joutunut miettimään, harjoittelemaan ja harjoittamaan anteeksiantoa. Vuosia tuntui, että on asioita joita ei voi antaa anteeksi. Tuntui, että asiat joita olin kokenut eivät mitenkään olisi anteeksi annettavissa eikä enää ollut sitä ihmistäkään kenelle antaa anteeksi. 

Olin väärässä.

Oivallus tapahtui siinä kohdin, kun ymmärsin, että kaiken anteeksiantamisen pohjalla on lopultakin anteeksiantaminen itselle. Anteeksianto ei kaipaa sitä toista osapuolta, joka useissa tapauksissa ei edes tiedä saaneensa anteeksi tai anteeksiantoa kaipaa. Toinen osapuoli, oli hän sitten tahallisesti tai tahattomasti satuttanut ei aina ymmärrä tekojensa seurauksia, mutta niinhän se menee. Se kaikki on hänen kypsymättömyyttä ja heikoutta.

Avain onkin siinä, että luopuu siitä itsepintaisesta ajatuksesta, että joku tai jokin olisi saatava vastuuseen teoistaan. Anteeksianto on sisäinen luopumisen prosessi, vihasta, kaunasta ja katkeruudesta luopumista. 

Sopii minimalistille :) 

Luopuminen niin sanotusta "oikeuden toteutumisesta" on vaikeaa. Kyllähän toinen pitäisi saada ymmärtämään, että mitä kauheuksia hän on tehnyt ja miten se on toisen elämään vaikuttanut tai miten monen muunkin elämään hän on teoillaan mennyt vaikuttamaan. Se vain on turhaa. Täysin hyödytöntä, energian haaskaamista. 

Toista et voi muuttaa ja harvoin saada kasvamaan jollei siellä vastapuolella ole siihen rahkeita. 

On keskityttävä omaan kasvuun ja hyvinvointiin.

Anteeksianto on hyvinvointia. Luopuminen itsepintaisista ajatuksista, kohdistuen väärintekijän saattamiseen vastuuseen teoistaan ja sanoistaan, on vapauttavaa. Vastuuseen saattamiseen jumiminen on kuin päätään seinään iskisi tai kuten yllä olevassa sitaatissa; poltaisi omia näppejään. Se vaatimuksen tunne kalvaa vain omaa sisintäsi.

Anteeksianto on prosessi. 

Vaikka se onkin sisäinen prosessi niin siinä tarvitaan toista ihmistä. Ei sitä väärintekijää, hän tuskin ymmärtää tekoaan. Joskus ymmärtää, toisinaan on mukana sopimassa, mutta oikeastaan kirjoitukseni ei koske niitä tasavertaisia epäoikeudenmukaisuuksia tai riitoja, joita sovitaan keskustelemalla ja kohoamalla tilanteen yläpuolelle vastavuoroisesti, oppien molemmat enemmän ihmisyydestä ja anteeksiannosta. 

Kirjoitan siitä anteeksiantamisen vaikeudesta mikä syntyy, kun vastuunottoa molemmin puolin ei ole.

Se toinen ihminen tai joukko toisia ihmisiä, joita tarvitaan on "kuuntelija". Kuuntelija kuulee sinua, kuuntelee tarinasi, kuulee kuinka sinua on loukattu ja mihin se sattui. Kuuntelijan rooli on todeta, että sinulle on tehty väärin, kuuntelijan tehtävä on uskoa kertomuksesi ja tunteesi. Kuuntelija on äärimmäisen tärkeä. Minulla on ollut mitä parhaimpia kuuntelijoita. Valitse kuitenkin kuuntelijasi tarkkaan sillä yrittäessäsi kertoa tarinaasi jollekin, joka ei usko tai vähättelee sinua, satutat itseäsi vain enemmän. Kaikki eivät osaa kuunnella empaattisesti. Se ei ole sinun syysi. 

Etsi hyvä kuuntelija.

Tultuasi oikeasti kuulluksi tiedät sen tapahtuneen. Siihen asti kunnes olet saanut kaiken kerrottua vaivaa itsepintainen kertomisen pakko sinua. Se purskahtelee ulos omituisemmissa paikoissa, huomaat kertoneesi elämästäsi ihmisille, joille et olsi halunnut kertoa niin paljoa, huomaat vellovasi inhottavassa tunteessa, että puhut vain itsestäsi, etkä kysy lähimmäisiltäsi, että "mitä sinulle kuuluu".

Sisintään kannattaa kuunnella ja mennä sen mukaan. Kerro uudelleen, kerro lisää, kokeile auttaisiko ryhmä kuuntelijoita, ryhmä sellaisia, jotka ovat kokeneet saman kuin sinä. Kokeile ammattikuuntelijaa, kokeile ryhmää ystäviä. Kerro niin kauan, että tunnet, että nyt olet kaiken kertonut ja sinua on kuultu. 

Jätä syrjään syyllisyys siitä, että vaivaat muita tarinallasi. Nyt sinun täytyy kertoa, sinun täytyy puhua itsestäsi ja tapahtuneesta. Anna sen olla niin, sillä toisella kertaa sinä voit olla kuuntelija. Opettelet samalla sitä taitoa ja se on hieno taito!

Suuntaa ajatuksesi tulevaan. 

Lakkaa odottamasta väärintekijältä tai keltä tahansa asioita joita he eivät ole tekemässä. Kaikista ei vain ole katsomaan peiliin. Anna sen toisen olla. Mitä pienempi väärintekijän merkitys elämässäsi on, sitä parempi. Olet oikealla polulla, kun huomaat, että et ole ajatellut asiaa päivään, viikkoon, kuukauteen, vuoteen... Siirry pitämään huolta itsestäsi. Muista, että se mitä sinulle on tapahtunut ei määrittele sinua vaan se, mitä olet niiden tapahtumien johdosta. 

Anna anteeksi itsellesi, ettet osannut siinä tilanteessa ennakoida riittävän hvyin, ettet osannut nähdä tulevaa, ettet tiennyt mitä seurauksia tapahtuneella olisi. Luovu, anna mennä. Et olisi osannut ennustaa tulevaisuutta. Katso eteenpäin sillä nyt tiedät, että vastaavassa tilanteessa toimit paremmin. Osaat ottaa itsesi huomioon paremmin monessa muussakin tulevassa tilanteessa tapahtuneen johdosta.

Sinä olet kasvanut. Olet antanut anteeksi.

Paras palkkio tekemästäsi työstä anteeksiannon kanssa on sinun hyvinvointisi ja eteenpäin suuntaava meno elämässäsi.

Kasvusi ihmisenä on paras kostosi!

Niin kliseistä ehkä? Jos tuntuu, että ei aukene, että eihän kaikkea voi antaa anteeksi niin palaa etsimään parempaa kuulijaa. Tähän voi mennä vuosia. Minulla on mennyt. Menee luultavasti edelleenkin joiltain osin, mutta kun on kerran kokenut anteeksiantamisen vapautuksen niin sitä etsii uudelleen. Voit aloittaa jostain pienemmästä mieltäsi kalvaneesta loukkauksesta ensin. Kukaan ei käske yrittämään sillä elämääsi pahiten mullistaneella vääryydellä. Kokeile jollain toisella. Tee huomioita matkan varrella omasta tunnetilastasi. Kuuntele itseäsi ja kehoasi.

Pidä rakkaus itseäsi ja elämääsi kohtaan läsnä tässä prosessissa. 

Ole armollinen.

- Aino

Lisää aiheesta ytimekkäästi esimerkiksi täällä.

P:S Mielläni kuulisin kokemuksiasi anteeksiannosta ja vaikeista elämäntilanteista sekä ajatuksista, joita kirjoittamani herätti sinussa.