Aamulenkistä kiitollisena

Sarasvuolla oli taas kerran älyttömän mielenkiintoinen #aamulenkki. Jarin tepastelu ja pölinä on ollut parasta mitä olen maanantai, keskiviikko ja perjantaiaamujen rutiineihini lisännyt. Myönnetään, että olen jotakuinkin mukavasti aamulenkillä vuoteessani, kun lapset vielä nukkuvat ja saatan kuunnella parhaita kohtia uudelleen toimittaessani koulukyydin tointa. 

Liikunta toki tekisi hyvää, mutta nyt mennään näin ja tosipuheessa mä oon niin kummallisen juurtunut omiin tapoihini, että en pystyisi kuuntelemaan näitä aamulenkkejä kävellessä. Minun pitäisi päästä tekemään muistiinpanoja.  En tee muistiinpanoja kaikkien pölinöistä, aamulenkeistä teen. Se ei ole mikään pikkuinen juttu se.

Tämän aamuinen pyrähdys raikkaassa pakkassäässä käsitteli valtaa ja sitä miten saamme valtaa. Sarasvuo siteerasi Dacher Keltnerin Power Paradox kirjan antia. Ennen päivän aamulenkkiä Sarasvuo muistaa aina sähköpostilla, jossa johdattelee päivän aiheeseen. Ennen valtapuheita Jari kirjoitti näin:

"Kaikenlaisen hyvinvoinnin kulmakivi on tunne hallinnasta. Joskus ihminen kokee, ettei hän kykene vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja olosuhteisiin, vaan elämä tapahtuu tylysti hänelle. Ihmiselle on välttämätöntä kokemus siitä, että oman elämänsä piirissä valta on hänellä."

Keltnerin mukaan valta saadaan ja pidetään tässä ajassa, 2000 luvulla siis Empatian, Anteliaisuuden, Kiitollisuuden ja Yhdistävien Tarinoiden avulla. Tämä oli hirmuisen inspiroivaa ja resonoi syvästi ydinminäni kanssa, joka pyrkii väkivallattomuuteen ja on hiukkasen pulassa valta- käsitteen edessä, sillä väistämättömästi valta kytkeytyy aivoissani paljolti epäeettisyyteen ja kärsimykseen, juonitteluun, kaksinaamaisuuteen ja jonkun polkemiseen. Kyllä te tiedätte, siihen machiavellismiin.

Tuo edellä mainittu Keltnerin nelikko on jotenkin hirmuisen toiveikas ja vapauttava. Tähän vapautuneisuuteen päästään sen ajatuksen kautta, että minulla on melkoinen tarina kerrottavana, mutta sen sijaan, että pitäisin sitä edelleen, siis tarinaani, muista eristävänä ja yksinäisyyteen pakottavana, voisinkin kohdella omaa tarinaani eli kaikkea kokemaani, maailmaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin yhdistävänä tekijänä. En varmasti ole ainoa, jolla on ollut vaikeuksia ja ikäviä elämänkokemuksia. Ihmisen pyrkimys sekä tarve yhteyteen on elämämme perusta. Me olemme yhtä ja yhteydessä toisiimme, siksi kokiessamme erillisyyttä, voimme huonosti. Perustarpeemme jää tyydyttymättä ja siitä seuraa aina kärsimystä.

Antamalla kokemalleni eli tarinalleni uuden merkityksen saan vallan suhteessa omaan tarinaani ja sehän laukaisee traumat, häivyttää häpeän ja voimaannuttaa. Tarina eli menneisyys ei enää olekaan mörkö, joka pitää meitä erossa toisistamme. Tämän ajatuksen kautta voimme tuntea empatiaa itseämme kohtaan ja olla kiitollisia omasta tarinastamme, oli se sitten mitä tahansa, sillä se yhdistää meidät toisiimme. Antieliasuutta voimme harjoittaa kertomalla tarinaamme ja pyrkimällä siihen, että muutkin voimaantuisivat ja palauttasivat valtansa suhteessa omiin tarinoihinsa saman ymmärryksen kautta.

Luulen myös, tai tunnen vahvasti, että tämä vallan nelikko; Empatia, Anteliaisuus, Kiitollisuus ja Yhdistävät Tarinat, ovat avain vanhemman valtaan suhteessa lapseen. Antamalla nelikon mukaista huomiota vanhempi muuttaa väistämättömästikin lapsi-vanhempi suhteen kulttuuria. Tärkeimpänä kaikista, valta suhteessa lapseemme perustuu terveeseen vallankäyttöön ja yhteistoimintaan haitallisen autoritaarisuuden ja käskyttämisen sijaan. Voimme vanhempina olla tässä yhtälössä myös tyytyväisempiä itseemme ja tuntea toimivamme oikein.

Löysin Keltnerin kirjan Helmetistä ja pistin varaukseen. You Tubesta löytyi lisää mielenkiintoista katseltavaa ja Sarasvuon Aamulenkkiä suosittelen todella lämpimästi. On huisia herätä tämmöisiin pohdintoihin jo heti aamusta.

- Aino

Lapset ja raha- blogin Nina Nordlund neuvoo sijoittamisen alkuun

Lapset ja raha- blogin Nina Nordlund kirjoittaa, puhuu, sparraa ja opastaa raha-asioissa. Ninan kirjallinen aarteisto käsittää monenmoista vinkkiä talouskasvatukseen. Mutta eikö raha ja kuluttaminen ole juuri se kaiken pahan alku ja juuri? Vai saako tiedostava ekohippi olla myös vauras ja toimeentuleva? Entäs jos ajattelee, että enemmän pelimerkkejä on enemmän näkyvyyttä, ääntä ja keinoja muuttaa maailmaa vaikka kulutuskäyttäytyminen olisi harkittua, huolella rakennettua ja minimalistista?

Huolehdi ensin itsestäsi niin hyvin kuin mahdollista, niin voit huolehtia muista entistä paremmin. Tuttu lausahdus.. Totta, mutta totta miten? Millä tavoin minun tulisi huolehtia itsestäni, että minulla olisi antaa enemmän? Nämä kysymykset ovat johdattaneet minut rahan äärelle pohtimaan omia tavoitteitani taloudellisen vakauden ja unelmieni suhteen.

Kokemuksen kautta olen tullut johtopäätökseen, että kireä tilanne millä tahansa elämän osa-alueella pistää väistämättäkin suuntaamaan katseen kohti omaa napaa. Tämä on täysin luonnollista. Tilanteen muuttuessa ahdistavaksi ja yöunia häiriköiväksi, kapenee katseemme sekä toimintakykymme. Emme jaksa huoliltamme ja murheiltamme enää miettiä niin paljon maailman epäoikeudenmukaisuutta sillä välittömässä läheisyydessämme on ongelma, joka vaatii toimia.

Riittävä toimeentulo, vapaus hengittää, väljyys ja helppous arjessa takaa sen, että meillä on enemmän annettavaa. Tasapainotila itsemme ja ympäröivän arjen kanssa on mukava olotila. Siitä olotilasta käsin tehdään hyviä päätöksiä ja kasvatetaan johdonmukaisemmin. Kirjallisuudessa puhutaan koherenssista ja koherenssin tunteesta. Jos termi on aivan tuntematon niin pistä Googleen ja katso mitä löytyy.

Kasvatushommissa

Ninalta on juuri ilmestynyt ensimmäinen kirja, joka käsittelee juurikin talouskasvatusta eli sitä miten me vanhemmat voimme opettaa lapsillemme järkevää taloudenhoitoa. Ensin on kuitenkin otettava joitain asioita itse haltuun voidakseen siirtää sitä oppia jälkipolville. Tästä kokonaisuudesta Nina on tehnyt itselleen elämäntehtävän.

Itse löysin Ninan sattumalta Nordnetin podcastin kautta. Ninan haastattelussa kiinnitin huomioni siihen miten yrittäjä, sijoittaja, nainen ja äiti kokee velvollisuudekseen opettaa lapsille fiksua rahan käyttöä sekä säästää lasten tulevaisuutta silmällä pitäen. Arvopohjassamme on paljon yhteneväistä ja odotinkin sovittua tapaamista innolla.

Vastuullisen vanhemmuuden lisäksi Nina kertoi tekevänsä sijoitusliikkeitä arvojensa mukaisesti eikä sijoita aseisiin, tupakkaan, alkoholiin tai pikavippifirmoihin. Eettinen sijoittaminen on Ninalle tärkeää. Oman vaurastumisen lisäksi Nina uskoo, että meidän kaikkien tulisi myös antaa omastamme hyväntekeväisyyteen ja avustuskohteisiin. Tätä periaatetta hän opettaa lapsilleen siten, että lasten saamasta viikkorahasta osan saa käyttää mielensä mukaan, osa laitetaan aina säästöön ja kolmasosa varataan lahjoituskohteisiin.

Säästämisen ja sijoittamisen ensiaskelia

Luultavasti se helpoin ja kannattavin tapa lähteä sijoittamaan ovat erilaiset rahastot.  Rahastot ovat käytännössä kuin säästäisi pankkitilille, mutta sen sijaan, että säästämäsi summa vain makaa tilillä ja tulee inflaation syömäksi, rahastossa säästö kasvaa korkoa, opastaa Nina. Välillä vähän enemmän ja välillä hieman vähemmän. Pitkällä aikavälillä saadaan sijoittamisessa kuitenkin se todellinen hyöty korkoa korolle mekanismin kautta. Tämä motivoi laittamaan työllä ansaitun rahan tekemään itsekseen työtä sijoitettuna.

Eettisesti valitut rahastot ovat tutkimusten mukaan pitkällä aikajuoksulla vakaampia ja tuottavat paremmin kertoo Nina. Rahastojen eettisyyttä ja eettisten rahastojen menestystä suhteessa toisiinsa voi arvioida Morningstar Sustainability Rating- työkalua käyttäen. Rahastojen kulut muodostuvat työstä, joka rahaston hoidosta syntyy. Prosenttiosuuksia otetaan myös aina, kun ostaa tai myy rahasto-osuuksia. Indeksejä arvioivat työkalut vähentävät kulujen osuuden saadakseen vertailukelpoista dataa eri toimijoista.

Tuntuuko, että tässä pudotetaan rattailta jo heti kättelyssä? No, siltä se alkuun tuntui itsestänikin. Onneksi tämän sijoituskielen opiskeluun on olemassa oma-apua vaikkapa  Ninan & Tellun Rahamania vlogipodi You Tubessa tai ihan henkilökohtaista valmennusapua Ninan kaltaisilta sijoittamiseen ja taloudenhoitoon hurahtaneilta.  Vastuullisesta sijoittamisesta löytyy Morningstarin linkin kautta paljon tietoa, jolla päästä alkuun. Ninan näkemys on, että ehdottomasti kannattaa lähteä rohkeasti mukaan eikä miettiä asiaa liian pitkään. Tekemällä ja opiskelemalla oppii.

Säästäminen kannattaa automatisoida. Samalla hillitset kulutustasi, kun palkkapäivänä pienennät käteesi jäävän summan määrää. Vaikka sijoittaminen ei vielä tuntuisi ajankohtaiselta niin kannattaa opetella hyvä tapa. Säästöön laitettu euro kuussa on parempi kuin ei mitään. Tärkeintä on opettaa itselleen alkuun uusi tapa.

Pelkkää itsekuria?

Meillä kaikilla on vain rajallinen määrä itsekuria käytössä. Pysyäkseen hyvässä tavassa, ilman mainittavaa itsekurin harjoitusta, on itselle helpointa pistää raha sellaisen portin taakse, ettei sitä saa heikkona hetkenä noin vain käyttöön. Siksi suoraveloitukset, säätötilit ilman nosto-oikeutta tai verkkotunnuksia sekä rahoitustilit ovat kaikki apunamme tässä hyvän tavan opettelussa. Tämä kaikki vaikuttaa suoraan myös kulutuskäyttäytymiseemme.

Keskustelimme siitä miten talouden kuntoon pistämisessä Nina lähtee asiakkaidensa kanssa usein liikkeelle kulupäiväkirjalla. Tutkimusten mukaan painon pudotuksessa oikeastaan ainoita todella toimivia keinoja on ruokapäiväkirja. Kulupäiväkirja tipsahtaa samalla tavalla erittäin tehokkaiden harjoitteiden joukkoon.

Onhan se tylsää ja raivostuttavaa, mutta monesti päiväkirjoja täytellessä käy niin, ettei tee mieli ostaa vaikkapa sitä suklaapatukkaa, koska sen joutuisi kirjaamaan ylös. Sitä ei halua laittaa sinne talouskirjanpidon ruudukkoon eikä ruokapäiväkirjaansa. Tietoiseksi tuleminen omasta toiminnastaan on ensimmäinen muutoksen askel.

Tätä harjoittelin itse kokonaisen vuoden olemalla tyystin ostostelematta itselleni. Kulukirjamaisena apurina minulla toimi tämä Kokonaisen blogi ja haasteeni muodostama vastuu lukijoilleni. Olisi ärsyttänyt kirjoitella joistain pienistä hairahduksista ja selitellä, että miten sellaisiin päädyin kuulostamatta ihan idiootilta. Muun muassa tämän vuoksi minun oli helppo pitäytyä ostamisesta.

Sain Ninalta muutaman tunnin keskustelumme aikana uskomattoman paljon tietoa ja näkemystä näihin asioihin. Kaikkea ei yhdessä kirjoituksessa saa läpikäytyä, joten jatkamme aiheesta. Jos sinäkin haluat lähteä opettelemaan säästämistä, sijoittamista ja taloudenhoitoa niin ota rohkeasti yhteyttä Ninaan ja sovi vaikka verkkovalmennus. Onneksi tänä päivänä opiskelu ei ole paikkaan tai aikaan sidonnaista vaan kaikkea pystyy harjoittamaan myös netin kautta. Enemmän ja vähemmän kotiin sidottuna omaishoitajana minä olisin muutoin aivan pulassa!



Kokeillaas sitten Kokonaisen historiassa jotain ihan uutta eli tarjouskoodeja :D Nina Nordlundin Lapset ja raha: Talouskasvatuksen aakkoset vanhemmille- kirjan saat koodilla JULKKARIT 20% edullisemmin eli hintaan 36€ (ovh 45€). Vastalahjana pyysin Ninalta itselleni oman kopion kirjasta. Sen haluan pistää arvontaan täällä Kokonaisessa, kunhan olen saanut luettua, että olkaas kuulolla!



- Aino

Uhmakas mylly

Kotitöiden parissa jatketaan. Oli viimeinkin aika hankkia meille pyykinpesukone. Johan sitä on tässä lokakuusta asti säästetty, harkittu ja pyöritelty. Selailin netissä kodinkoneliikkeiden tarjontaa ja päivittelin pesukoneiden hintoja. Kauniita koneita ja pitkiä takuita, mutta jotenkin tuntuisi hirvittävältä maksaa sellaista summaa uudesta koneesta, kaikesta lupaillusta varmuudesta huolimatta. 

Päätin katsoa, mitä Tori.fi toisi mukanaan ja olin yllättynyt miten monenlaisia, hintaisia ja ikäisiä pyykkäreitä siellä oli tarjolla. En ole häpeäkseni käyttänyt itsekseni aiemmin Tori.fi palvelua. Käytyäni heidän kutsumana aamupalalla kuulemassa Second Hand Effectistä on kokeiluhalu kuitenkin uumoillut jossain mielen perukoilla. Kokonaisen ideologiaan sopii hirmuisen hyvin second hand kauppa sekä resurssien säästö siellä missä mahdollista.

Uhmakas voimanainen astuu kehiin

Kaikkea tätä vastahakoisena puuhatessani satuin kuuntelemaan Tara Langen Tajunnan virtaa podcastia Kieku.comin kautta ja  jotenkin kaikesta siitä naisenergiasta uhmakkaana minä päätin, että nyt hoidan tään hankinnan kunnialla kotiin. Minä perkule jopa tinkaan vaikka mulla olis ehkä kaivaa se pyydetty summa, mutta jos irtoaa halvemmalla niin irtoaa halvemmalla. Eikait se ole mun ongelma, että suostutaanko pyyntööni vai ei? Kaikki säästö on meillä kotiinpäin. 

Olen lapsesta asti inhonnut ja hävennyt tinkaamista, sillä olen sellaista jokusen kerran todistanut, mutta ne jotka ovat tinganneet, ovat onnistuneet ja niillä on useimmilla tänä päivänä raha-asiat paremmin kuin minulla, joten on aika heittää vanhat höpinät menemään ja keksiä uusia tapoja toimia. Uhmakas voimaantuminen auttoi myös etsimään järkevän ilmoituksen ja suuntaamaan silmät juuri oikeisiin asioihin.

Mieltä lämmittävässä ilmoituksessa kiinnitin huomiota ytimekkyyteen. Siihen, että koneen koko kerrottiin sekä mainittiin kuljetustuet ja, että ne on ruuvattu takaisin paikoilleen. Se antoi kuvan, että konetta on pidetty huolella ja on luettu ainakin jossain kohdin käyttöohjeet. Puhelimessa reippaan oloinen nuori mies totesi, että suostuu ehdottamaani hintaan ja vastasi lisäkysymyksiini asiallisesti. Hän kertoi, että kone on toiminut kuusi vuotta moitteettomasti ja ilmoituksesta poimimani aavistus huolellisesta omistajuudesta sai vahvistuksensa.

Ostajana arvostin napakan ja informatiivisen ilmoituksen lisäksi sitä, että kauppatavara oli valmisteltu ostajaa silmällä pitäen, letkut pussitettu, vedet valuteltu, sisustan annettu kuivaa ja ulkopinnat putsattu viimeisen päälle. Avoimuus ja reiluus takaa molempia tyydyttävät kaupat. Asioiminen kävi kaikinpuolin vaivattomasti ja rennosti. Second Hand kaupustelu on taitolaji, joka on helppo ottaa haltuun tämmöisillä vinkeillä tai opiskelemalla vaikka Torin sivuilta.

Heittämällä syrjään häpeän ja epäonnistumisen pelon, tai minkälie marttyyrimaisen surkuttelun, huomaankin, että minusta löytyy täysin moitteettomasti toimivia osia, jotka muotoilevat sujuvan viestin myyjälle tinkauksineen, vastaa puhelimeen reippaana ja kysyy asialliset yksityiskohdat sekä sopii noudosta. Sama tyyppi huolehtii, että on apukäsiä ja työvälineita ja miettii lähes koko prosessin hienosti valmiiksi. 

No liittimet ja sellaiset pikkuseikat jäivät selvittämättä, mutta nekin apurini ehti noutamaan läheisestä rautakaupasta ennen sulkemisaikaa samalla, kun itse laitoin lapset nukkumaan. Minä tein tämän ihan itse vaikken tuollaisten asioiden hoitamisesta yhtään tykkää. Aamulla kone tervehti minua iloisella melodialla kytkettyäni siihen virrat. Puhuukin vielä söpöliini!

Yritettiin tyttöjen kanssa miettiä tulokkaalle nimeä hammaspesun lomassa ja kenties meille muutti eilen R2-D2. Uhmakas ja sitkeä pikkumylly. Toivon, että tästä kaverista löytyy sitä sitkeyttä kestää matkassa mukana mahdollisimman monta vuotta. Nyt ei raaskisi heti luopua, kun on eletty jo näin mahtava tarina yhdessä.

- Aino

Mitä lapsille kuuluu opettaa?

Elämäntyylin, -totuuksien ja -tavoitteiden kiepautettua kerran, jos toisenkin päälaelleen tässä ihmiselon matkalla, on ajoittain vaikeaa tarkentaa, että mitä tästä kaikesta tulisi opettaa lapsille. Omille tai muiden, lopulta se on melko yhdentekevää kenen lapset ovat. Kasvatusvastuu on meillä kaikilla aikuisilla samoin kuin vastuu omasta kasvustamme. Omaa kasvuani on ohjaillut viime aikoina Rob Bellin The RobCast. Tekstin edetessä käyttämäni vuoret ja joet saavat selityksensä täältä.

Tiedostaessaan olevansa itsekin vasta matkalla ja herätessään huomaamaan, ettei joki ole enää joki eikä vuori ole vuori, on todella vaikeaa päättää tai tietää, mitä opetuksia tulisi jakaa eteenpäin. Omat opetukset siitä, että joki on joki olivatkin virheellisiä nykyisen tiedon ja opin pohjalta, eikä vuorikaan ollut vuori, vaikka niin minut kasvatettiin. Oman näkemyksen ja opin löytäminen, niihin kasvaminen, vaikuttaa tyystin lapsuuden kasvatuksesta riippumattomalta prosessilta, jossa suurin osa kasvusta on itseasiassa ollut kaiken opitun kyseenalaistamista ja uloskasvua. Turhan karsimista, yksi kerrallaan.

Oman kasvatuksen ja kasvutarinan tarkastelu pistää väistämättömästikin tarkastelemaan kasvatustarinaa, joka on meneillään ympärillä olevien lasten kanssa. Kysymys kuuluukin, mitä uskallan opettaa lapselle ilman, että johdan suuntaan, joka ei ole oikea tai aito? Minkälaiset opit ovat tärkeitä oppia juuri nyt ja missä järjestyksessä? 

Onko tärkeää oppia lukemaan, jollei osaa kyseenalaistaa lukemaansa? Onko väliä, että osaako valmistaa ruokaa, jollei osaa valmistaa myös muille ja jakaa? Onko merkitystä sillä, että oppii lajittelemaan jollei tiedosta kiihtyvän kulutuksen järjettömyyttä? Mikä on sellaista mikä on turvallista, hyödyllistä ja aiheellista siirtää eteenpäin? Mikä on varmasti totta universaalisti kaikkialla ja joka ei koskaan johda harhaan? Onko semmoisia totuuksia olemassakaan?

Tulisiko meidän vanhempina, viisaampina, kasvattajina, keskittyä johonkin tiettyyn ydinoppiin ja unohtaa kaikki muu, sillä niin moni totuutena pitämämme muuttuu ja muokkautuu? Kenties kasvun polku tarvitsee vaiheet, joissa jokainen on hetken aikaa materian vanki, itsekkyyden valtaama, kokeilee vallan ja rahan polkua tai välinpitämättömyyttä, löytääkseen jälleen aitojen ja yksinkertaisten asioiden äärelle, omassa tahdissaan.

Mitä minun siis tulisi opettaa lapselle? Yksinkertaisuudessaanko sitä, että olemme jokainen omalla polullamme, teemme inhimillisiä virheitä ja kohdatessamme rohkeasti virheemme, toivon mukaan opimme niistä ja kasvamme. Siksi meidän tulee olla armollisia ja kunnioittaa itse kunkin polkua, sillä sama totuus pätee kaikkien kohdalla. Kohdatessamme itsemme ja muut armollisesti, myös meidät kohdataan siten. Siinäkö olisi sitä ydintä?

Ehkei pitäisi kutsua sitäkään totuudeksi. Kertoa lapselle kenties, että monen viisaan ajattelijan avulla olen muodostanut oman käsitykseni ja on ehkä parasta ottaa omasta totuudesta selvää itse, sillä voi olla ettemme voi opettaa yhtään mitään, vain ohjata näkemään asioiden eri puolia, jos toinen on valmis näkemään.

Jos kaikki edellä kirjoittamani on kuin onkin totta ja voin keskittyä vain tuohon yhteen ydinoppiin, armollisuuteen ja kunnioitukseen, niin  vanhempana voin lakata huolehtimasta ja itkeä helpotuksesta sillä tuohon minä pystyn ankkuroitumaan ja vaikkei se aina helppoa olekaan niin tuon opin mukaan voin itse elämääni yrittää elää ja näyttää mallia. Voin vapautuneesti jättää pohtimasta sitä miten siirtäisin huoleni ympäristön tilasta tai eläinten kohtelusta lapsilleni tai tartuttaisin heihin ekohippeilyni.

Jos se, että yritän parhaimpani mukaan elää itse kuten uskon, on riittävää hyvään vanhemmuuteen, niin minä olen vapaa, oloni on kevyt ja luottavainen. Sillä minä en osaa opettaa tienaamaan rahaa, valikoimaan puolisoa, laskeskelemaan ihmissuhteissa, kiertelemään kaupoilla, haluamaan lisää, ottamaan velkaa, valitsemaan ammattia tai sanelemaan kenellekään yhtään mitään mitä heidän tulisi elämässään tehdä tai tavoitella, sillä joki ei ole enää joki eikä vuori ole vuori. En minä osaa hitto soikoon kasvattaa kenestäkään vegaania tai minimalistia. Enkä minä edes usko, että minulla olisi mitään oikeutta puuttua kenenkään elämään sillä tavoin. Pelkäänpä, että keskittyessämme päättämään muiden puolesta sitä mikä olisi omasta mielestämme parasta kullekin, unohdamme armollisuuden ja ainoastaan karkoitamme rakkaimpamme luotamme.

Mutta, jos uskomuksessani ydinopista on jotain perää ja matkaan omaa polkuani armollisuus matkassani, voi olla, että elämäni kanssamatkaajat oppivat armollisiksi ja tietävät minun tehneen parhaani vaikka minun jokeni ei ole heistä joki eikä vuoreni vuori heille.

- Aino

Future Learn Online kursseja sekä avointa yliopistoa tiedonjanoisille

Elinikäinen oppiminen, opiskelu ja kyltymätön tiedonjano jahtaa minua. Olen päättänyt opetella jokikinen päivä jonkin uuden asian Nykyään se tulee niin itsestään ettei siihen tarvitse käyttää sen enempää ajatusta. Toisinaan miun opiskelu tai oppiminen tarkoittaa tieteellisen artikkelin silmäilyä, toisinaan You Tube videon avulla opiskelua, joskus uuden reseptin tai raaka-aineen käytön opettelua tai podcastien kuuntelua. Ajattelen, että kaikki tilanteet joissa käytän vierasta kieltä, etsin tietoa minua kiinnostavasta uudesta asiasta tai vaikkapa työstän tekstiä tänne blogiini lähteitä vertaillen, on opiskelua. Tänään opiskelen opiskelua.

Edellä mainitut ovat hyviä ja halpoja keinoja edetä oppimisen tiellä rennosti kotona viruen, mutta aina se ei riitä. Kaikissa asioissa itseohjautuvuus ei ole tehokkain tapa ja siksi on melkoisen hulppeaa, että netistä löytyy virtuaaliyliopistoja kurssitarjontoineen. Minä, ihan ite ilmoittauduin opiskelemaan vaateteollisuutta ja eettistä muotia Essexin yliopistoon Future Learn Online palvelun kautta. Kurssi on ilmainen ja sinne voi osallistua kuka tahansa kirjautumalla sisään palveluun. Tenttiminen ja todistus toki maksavat, mutta ne ovat täysin vapaaehtoisia.

Future Learnin kurssitarjonnassa on paljon kaikenlaisia oppiaineita ympäri maailmaa. Liiketalouden ja bisnesspuolen kurssit ovat hintavimpia, mutta vaikkapa hoitotieteiden, ravitsemuksen ja psykologian kursseilta voi tenttiä itselleen suorituksia suhteellisen edullisesti. Jännityksellä odotan mitä erityisesti sosiaaliseen oppimiseen suunniteltu alusta tuo tullessaan. Toivottavasti se ei vaadi nettikameran käyttöä ja sitä kautta pukeutumista asiallisesti.

Helsingin sekä Tampereen Yliopiston avoimessa verkkoyliopistossa opiskelu maksaa 15 euroa / opintopiste. Itseasiassa opiskelu avoimissa saa maksaa enintään tuon 15e/op valtioneuvoston asetuksen mukaiseseti. Tampereella yhden yliopistokurssin laajuus on yleisemmin 5 opintopistettä ja sama näemmä on Helsingissä. Avoimen kursseille ei ole pohjakoulutusvaatimuksia tai ikärajoja eli sinne vain kokonaisuuksia suorittamaan. Tarjoaa se Turkukin avoimia verkko-opintoja, samoin Itä-Suomen, Oulun, Jyväskylän jne.. käytännössä kaikki Suomen yliopistot. Verkko-opintojen kattavuudet ja opintotarjonta vaihtelee, joten siittä noinikkaasti kiinnostuksen ja tarpeen mukaan koluamaan yliopistojen antia lävitse.

"Aikuisopiskelijat voivat opiskella avoimia yliopisto-opintoja myös tutkintotavoitteisesti itselleen sopivassa tahdissa. Lisäksi opiskelijat voivat kartuttaa sivistyksellistä ja sosiaalista pääomaansa ja kehittää itseään omaehtoisesti avointen yliopisto-opintojen avulla." - hiton hieno lause, en muista mistä kopioin

Sosiaalinen pääoma terminä saa ihokarvat kihelmöivästi pystyyn, ehdoton suosikkini. Mietin, että missä tilanteissa tämmöinen verkko-opiskelu tai opiskelu avoimissa ylipäätänsä olisi hyvä vaihtoehto ja ensimmäisenä mieleen tulee tietysti tilanne, jossa valintakokeissa ei käynyt toivotulla tavalla ja edessä on välivuosi. Kuitenkin, jos suunta on selvä ja tarkoitus hakea seuraavana vuotena yliopistoon niin siitä vain tekemään opintoja jo valmiiksi vaikkapa työn ohella. Jos suunta on vielä hieman epäselvä niin avoimessa voi testata suuntansa sopivuutta omalle iholle. Avoimessa suoritetut opinnot hyväksiluetaan opintokokonaisuuteen sellaisinaan, ainakin, jos ovat saman yliopiston sisällä suoritettu. Niistä voi myös saada opintopisteitä valinnaisiin tutkintoa kootessa.

Tietysti tilanteessa, jossa uran vaihto tuntuu ajankohtaiselta tai pakolliselta. Työmarkkinoilla kilpaillessa näpsäkästi kootusta avoimen paketista voisi olla hyötyä. Samoin siinä kohden, kun vielä empii, että jaksaisiko, osaisiko, pystyisikö lähtemään jatko-opiskelemaan ja mahdollisesti työn ohessa, voi sitäkin skenaariota testata avoimen tarjonnalla. Sitten tietysti kotona lasten kanssa ollessa, kun kaipaa jotain aikuismaista tekemistä, joka tuntuu merkitykselliseltä ja samalla pitää kiinni oman alan liepeessä ennen töihin paluuta. Työttömän kannattaa selvittää mitä voi opiskella avoimessa ilman, että menettää työttömyysturvaa. Asia selvitetään TE-keskuksessa, mutta sellainenkin on mahdollista. Lisäksi voisin kuvitella, että eläkkeellä opiskelisin ihan vain piruuttani. Syitä löytyy varmasti monia. Rohkaisen ja suosittelen, jos yhtään on pyörinyt mielessä.

Kertokaas mitä muita opiskelualustoja, verkko-opintoja tai -kursseja olette löytäneet netistä? Millaisia kokemuksia teillä on avoimessa opiskelusta tai mietteitä liittyen aikuisena opiskeluun? :)


- Aino

Milloin kaikesta tuli normaalia?

Pohdin usein, että mikä kaikki ympärillämme on asettunut normiksi tai normaaliksi vain siksi koska teemme niin tai toimimme näin. Avaan ajatusta muutaman esimerkin kautta. 

Milloin siitä tuli normaalia, että ajoittain iskee tarve "saada jotain pientä kivaa" tarkoittaen harkitsematonta ostelua nostamaan sen hetkistä tunnetilaa? Milloin nomaaliksi muuttui se, että omistat kenkäkokoelman, cd-kokoelman, kirjaston, pelikokoelman, sarjakuvakokoelman, astiakokoelman, käsilaukkukokoelman, meikkikokoelman, hajuvesikokoelman tai vaikkapa viinikokoelman. 

Keräilyharvinaisuuksista tuskin tässä kokoelmien tuottamisessa on kyse, sillä kaikilta muiltakin löytyy ihan just samat kokoelmat vähän sitä sun tätä. Milloin siitä tuli normaalia, että roska- auto, joka ei ole nykyään roska- auto vaan raaka-aineen keräysauto, jota kuljettaa raaka-aineen kerääjä, käy nurkilla kolistelemassa viikoittain ja vie järkyttävän kuorman roskaa jatkokäyttöön tai ihan kaatopaikalle?

Milloin ostaminen, kerääminen ja hylkääminen yhä vain nopeutuvassa syklissä, muuttui normiksi? Milloin siitä tuli normaalia, että ystävämme Luotto, Velka ja Laina mahdollistavat tämän kaiken kuluttamisen? Ajattelemme usein, että tämä ei koske minua, enhän minä kuluta hillittömästi tai minulla ole kuin pieni luottokorttivelka, mutta siinä vaiheessa, kun maksaa ruokaostoksia luottokortilla tai opintolainalla, voisi miettiä, että kuuluukohan tämän mennä näin? Onko tämä sittenkään ihan normaalia?

Loppu yli varojen elämiselle

 

Elämme yli varojemme. Elämme yli maapallon varojen. Kiihtyvää kulutuskierrettä ei kukaan tai mikään jaksa loputtomiin. Kierteestä sivuun astuminen vaatii tahtoa. Tahto nähdä asioita uudesta näkökulmasta voimistuu, kun sitä käyttää. Uusien katsantokulmien kautta löytyy näkemyksiä ja ajatuksia, jotka lopulta vaativat päästä käytäntöön. Lopulta itsensä oravanpyörästä riuhtaiseminen johtaa tilanteeseen, mistä et voi enää palata entiseen. Silloin jää vain ihmettelemään vieressä töllistellen, että miten kaikesta tuosta tuli normaalia? 

Miksi muovitetun pakkauksen sisällä on muoviin kääritty tuote? Miksi et voi ostaa hammasharjoja kerralla pahvilaatikollista? Miksi kukaan ei toimita wc-paperia paperipussissa suoraan kotiin ja vaikka lavallista kerralla? Miksi hevi-osastoilla ylipäänsä on muovipusseja? Miksi kaikki pitää pakata? Miksi jokaikinen ei ole tammikuun vegaanihaasteessa mukana?

Kokonainen mukana vegaanihaasteessa

Otan osaa haasteeseen ruopimalla blogiani siten ettei vanhoista teksteistä enää löydy eläinperäisiä raaka-aineita sisältäviä reseptejä. Eipähän tarvitse miettiä sitä enää sen enempä. Eikä ainakaan ole kovin normaalia 😏

Muutaman ihan loistavan vinkin haluaisin heittää heille, jotka ovat jo kyseenalaistamisen polulla menossa kohti hillitympää kuluttamista. Viime aikoina olen kuunnellut muutamaa aivan loistavaa podcastia joista on ollut valtavasti iloa ja hyötyä. 

The Minimalists Podcast sekä The Mind Palace Podcast olkaas hyvät!

- Aino