Hoidetaan vähän Ainoa ja Anttia

Hienoisten vihjausten jälkeen menin kyselemään, että josko olis kampaajalla aikoja. Ompun Torpasta löytyi yllätyksekseni aika samantien.  Onneksi näin sillä olisin muutoin varmaan jänistänyt miehen rohkaisuista huolimatta.

Mie vihaan käydä kampaajalla. Tai en siis vihaa, mutta olen hyvin varautunut asian suhteen. Käyn ehkä kerran vuodessa. Pidempiäkin taukoja on ollut. Tälle vuodelle on jo toinen kerta ja itseasiassa huomenna tulee kolmas.

Kävi nimittäin niin, että unelmat blondista saan haudata jonnekin unelma-aivolohkon perukoille. Tätä tukkaa ei enää värjätä. Tänään tehtiin mineraalipuhdistusta ja leikattiin semmoinen rapsakka 20 cm pituutta. Huomenna kokeillaan, että millä pikkuisen vihertymään päässeen harjani saisi elvytettyä.

Koska mie olin niin rohkea niin palkitsin itseni Hanko Sushin lounaalla. Eletään Lihatonta Lokakuuta joten valitsin kasvislautasen. Enpä ole tuosta perheelleni hiiskunut, mutta yritetään, tai minä yritän, nyt entisestään hillitä lihan syöntiä.

Koko annos mahdollistui vegaanisena misokeittoa myöden. Käytännössä keitosta jätetään vain dashi pois. Sain jotain söpöjä paahdettuja siemeniä tilalle, mutta unohdin jo, että mitä nää oli.







Sit huolettiin Anttia (kato kuka Antti). Hää oli kuulemma hyvässä kunnossa. Hieman epävarmana kyllä odottelin, että tuleeko sanomista. Tänä syksynä on ollu sikahienot pyöräilykelit. Melkolailla kuivaa ja tuolla, kun lähinnä poljeskelen päällystettyjä reittejä ei pyörä pääse edes pahemmin likaantumaan. 

Antin jarruista löytyi jonkinlaista säätövaraa, mutta muutoin kaikki kunnossa. Olin mie kyllä pistänyt tosipuheessa merkille sen ulinan. Vaihteet hyvässä kuosissa alun runksutteluista huolimatta. Hippusen sain edelleen oikaisua vaihteiden käytön suhteen. Kaikenkaikkiaan olen kehittynyt ja elänyt Antin kanssa silleen ihmisiksi. Teknistä muotokieltä en osaa, vielä, mutta kohan selvän saa, että mistä kirjoittelen.

Toivoin, että ajoasennolle keksittäisiin jotain sillä ranteeni taipuvat ajaessa hankalaan lukkoasentoon. Siitä aiheutuu pitkillä matkoilla sekä päivittäin pyöräillessä kipua ranteisiin. Olen huomannut monesti, että koko käden puristusvoima on heikko. Voi johtua hieman muustakin, ranneongelmat eivät ole uusi juttu. Nyt pyöräily on pahentanut tilannetta. Töissä käsien täytyy toimia ja tarvittaessa hyvinkin ripeästi. Kädet eivät saa täristä eikä ote livetä.

Satulaa säädettiin taaksepäin ja mietittiin, että pitäisikö etuhaarukkaa vaihtaa, mutta se ei luultavasti toisi kaivattua muutosta. Kimmo (kato kuka Kimmo) keksi madaltaa sarvia muuttamalla tangon pakat ylös. Ei iso tuunaus, mutta kyllä sen huomasi kotiin polkiessa. 

Sit sieltä irtosi semmonen pikku vinkki, että eihän sen käsien ajoasennon tarvitse olla koko ajan sama vaan sarvista voi ottaa kiinni myös päistä jolloin ranne ottaa vastaan töyssyjä sisäsivulla. On kuulemma ihan semmoset ne kahvatkin, että niillä se onnistuu.

Melkein lipsahti päälle "en sitten itte hokannu"- olotila, mutta peitin sen tosi hyvin. Uudet kahvatkin vois olla vaihtoehto, mutta semmosia nauhallisia ei taida Intersportissa olla.

Simpura esikoinen pänttää Trivialin kyssäreitä. Menen häiriköimään. Minuahan ei natiaiset rökitä.

- Aino