torstai 11. toukokuuta 2017

Ennen oli hevosia



Arto Tuunelan kihelmöivän ihanan äänen soljunnassa kerrotaan kuinka ennen oli sitä ja tätä ja "nyt kaikki on vittu muovii". Toinen mahtava filosofi Friedrich Nietzsche kirjoittaa Iloinen tiede teoksessaan

"Muuttunut maku. -Yleisen maun muuttuminen on tärkeämpi kuin mielipiteiden vaihtuminen: mielipiteet kaikkine todistuksineen, kumoamisineen ja kaikkine älyllisine naamiointeineen ovat vain muuttuneen maun oireita eivätkä suinkaan sitä, miksi niitä usein sanotaan, sen syitä. Miten yleinen maku muuttuu? Siten, että yksityiset mahtavat vaikutusvaltaiset häpeämättä lausuvat ja tyrannimaisesti saattavat voimaan oman käsityksensä hoc est ridiculum, hoc est absurdum, siis makunsa ja inhonsa saneleman arvostelman: - he alistavat siten monet pakkoon, josta vähitellen muodostuu vielä useampien tottumus ja viimein kakkien tarve. Mutta se, että nämä yksityiset aistivat ja "maistavat" toisin, johtuu tavalliseti jostakin heidän elämäntapansa, ravintojärjestyksensä, ruoansulatuksensa eriskummalisuudesta, kenties siitä, että heillä on suurempi tai pienempi määrä epäorgaanisia suoloja veressään ja aivoissaan, sanalla sanoen ruumiissaan: mutta he uskaltavat tunnustaa ruumiinsa ja noudattaa sen vaatimusten hienoimpiakin ääniä: heidän esteettiset ja moraaliset arvostelmansa ovat sellaisia ruumiin "hienoimpia ääniä".








Syön samaa ruokaa ties monettako päivää. Ei kelvannut muille ja minun tehtäväkseni jäi taas kerran kaiken tuhoaminen. Minusta punakaalipaistokseni on onnistunut yritys ja oikein hyvää, muut ovat ennakkoluuloisia. Jos äiti ottaa niin se tarkoittaa, että ruoka on varmasti vegaanista ja vegaaninen on yhtä kuin todennäköisesti ei ok, pahaa tai todella pahaa. Mies kertoo työpaikkansa jäätelölaarista, että sinne jäävät viimeiseksi ne vegaaniset versiot sillä ihmiset mieltävät vegaanisen ruuan huonon makuiseksi tai jotenkin vääränlaiseksi.

Epäilyt ja ennakkoluulot ovat valtavia. Minusta se kertoo hioutumattomasta mausta ja se, jos mikä kaipaisi ravistelua. Vaan alkaapa se olla muodikasta pyytää kahviinsa kasvimaitoa ja lehmänmaidolla kahvinsa ryystävät edustavat jo vähän huonoa makua. Vielä hienompaa on juoda artesaanikahvinsa mustana, mutta siihen en edes minä pysty. Makuaan voi harjaannuttaa eikä se käytännössä vie kuin muutaman viikon aikaa. Locken hengessä tätä voidaan pitää tietona sillä se perustuu omakohtaisiin kokemuksiin.
 
"Jäätelöntekijän" tyttärenä ja ihan vain muutamaa lehmänmaitomakua maistaneena (meillä oli penskana aina jäätelöä) voin väittää, että parasta jäätelöä ikinä on, tietysti vegaaninen, Choice Caramel Toffee soijajäätelö. Pahinta on ollut varmasti suurella vaivalla kehitelty ja kaikella rakkaudella työstetty kyytönmaitopunakaalijäätelö Tampereen parhainta fine diningia edustavassa  ravintola C:ssä. Kaikki muu onnistui menussa hyvin, tarjoilu oli yli odotusten ja kokemus ainutlaatuinen, mutta jäätelö.. noup.





Kaikenlaista on tullut aikoinaan koettua ja kokeiltua. Rehellisesti minä pelkäsin, että tehdessäni ruokavaliooni liittyviä isoja rajauksia jäisin jostain paitsi tai jäisin ikävöimään tiettyjä makuja. Muistelin miten opin Sveitsissä grillaamaan maailman parhaimmat hevospihvit, juomaan viiniä ja valikoimaan juuri oikein kypsyneen Gruyèren juustopuodista järistyttävän hyvää fondueta varten. Kirschiä en oppinut juomaan. Jäisinkö ikävöimään homejuustoja ja gorgonzolaan upotettuja etanoita tai miten tulen toimeen ilman voita vasta paistetulla leivällä?

Maku tekee tepposet ja aika kultaa muistot. Osa makumatkoistakin on ollut pettymyksiä vaikka toki ne uskomattomat elämykset jäävät mieleen. Saisi jo unohtua sellaiset päähänpinttymät kuin "on pakko olla hyvää koska se on Michelin tähdin silattua". Le Chantecler´n putkipasta juuston ja chorizon kanssa ei maistunut yhtään sen kummemmalta kuin kotonakaan. Suorastaan pastaa siihen hintaan. 

Eikä makua parantanut alentava piikittely ranskaksi. Kannattaisi asiakaspalvelutyössä muistaa, että vaikka joku ei puhu kieltäsi niin se ei välttämättä tarkoita etteikö ymmärtäisi tai olisi herkkä nonverbaaliselle ilmeiden, eleiden ja asenteiden merkitysjoukolle.

Pömpöösi miljöö, pönöttely, ylipitkä odotuttaminen ruokalajien välillä, yli 50€ shampanjalasillisesta mitäänsanomattoman ruuan kera rapisuttelivat hieman tämän periranskalaisen keittiön hohtoa. Luultavasti suurin osa paikan saamista erinomaisista arvosteluista on sitä, kun kukaan ei uskalla kyseenalaistaa makua.

Itseäni ovat viehättäneet enemmän ne ravintolat joilla ei vielä ole vakiintunutta mainetta tai Michelin tähteä, mutta ovat siinä hilkulla. Yritetään tosissaan. Se näkyy vilpittömyytenä sekä nöyryytenä niin asiakkaita kuin ruokaakin kohtaan. Samaa vilpittömyyttä, kokeilun- ja yrittämisen halua on ollut useimmissa vegeravintoloissa. Se on enemmän minun makuuni kuin itseriittoinen ylimielisyys ja kovan kiiltävä pinta, josta rehellinen mielipide peilautuu arvostelijan huonona makuna. 
En tosin ihmettele, että tarjoilijoilla sapetti palvellessaan kännyköihinsä uppoutuneita aasialaispariskuntia, sandaaleissaan paikalle ilmiintyviä reppureissaajia ja ronskeja brittileidejä, jotka viettivät ystävänsä syntymäpäivää neniä ja hampaita kaivellen. Ylpeys ja ennakkoluulo kenties jäänyt leideiltä lukaisematta, mutta hyviin naimakauppoihin päässeet. Hyvän maun ja käytöstapojen puute madame Jeanne Augierin isänmaallisen maun mukaan sisustetussa Hôtel Négrescossa oli hämmentävää.

Illan sekalaiset makukokemukset kruunautuivat viiletellessä Promenade des Anglais´ta cyclon eli pedicabin kyydissä "mä oon öissä töissä, en missään myymälöissä.." raikuessa kajareista hieman liian huomiotaherättävästi sekoittuen öisen kaunpungin ääniin ja valoihin. Juhlatuulella liikenteessä olevat ihmiset vislailivat ja vilkuttelivat menollemme. Huonoa makua kenties, mutta järisyttävän hauskaa ja ainutlaatuista.

Monte Carlon Casinon terassilta katselimme toisenlaista mauttomuutta, miljoonien eurojen jahteja. Koko lahden huviveneiden ja niiden tankkeihin ladatun polttoaineen hinnalla rakentaisi kevyesti Suomeen sairaalan tai kaksi, ostaisi arv-lääkityksen kaikille uusille hiv-tartunnan saajille Ugandassa, perustaisi Hondurasiin koulun sekä Nepaliin neuvolan. Jossain kohdin yhdistyi miten se niistä huvijahdeista ynnä muista meressä kelluvista luomuksista lähtevä karsta kerääntyy pohjaeliöihin, joita Monacon auringossa lautaseltani nautiskelin. Maku voidaan yhdistää sekä esteettisiin, että moraalisiin arvioihin. 

Johtuneeko epäorgaanisista suoloista vai mistä ruumiini eroavaisuudesta, mutta uskallan tunnustaa avoimesti, että makuuni ei sovi eläimelle aiheutettu kärsimys eikä kuolema. Se on sellaista "ruumiin hienoimpien äänien" kuuntelua ja ne äänet puhuivat minulle yhtenä yönä sanoen, että tämä ei tee hyvää sinulle eikä ympäristöllesi. Maku muuttui niin paljon ettei entistä ole ollut ikävä. Minimalismin oppien valossa voisi sanoa, että karsimalla ja luopumalla tuli tilaa uudelle, sellaiselle mistä en osannut vanhan makuni mukaisessa elämässä unelmoida. Luovuin vähästä, sain huikeasti enemmän.

Toiselle huonoa makua on tasata tekstirivit molempiin päihin, häpeämättä saattaa voimaan oma käsitys tai nupista ylläritreffeistä Nizzassa. Makua voi harjaannuttaa ja huonosta mausta päästä eroon, jopa huonosta miesmausta. Makuasioissa eettiset aspektit korostuvat nykään enemmän kuin esteettiset, mutta eivät ne ole toisiansa poissulkevia. Eettinen näyttää esteettisesti kauniimmalta, sillä on kaunis sielu.


Kaunis sieluista soijabolognesea



Kevät osoittaa huonoa makuaan paiskimalla lunta niskaan. Mieheni väänsi minulle Game Of Thrones aiheisen "Winter is coming" vitsin. Onneksi miehelläni on hyvä maku eikä Pekka Poutakaan kestä näitä säitä repeilemättä, mutta on se heinäkuuhun ihan hitokseen pitkä aika.


- Aino


soittolistalla kuunnellaan Pariisin Kevättä, Suomen on niin surkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3