Siitä alkaa olla jokunen vuosi, kun törmäsin netissä Bea Johnsoniin ja Zero Waste elämäntapaan. Pitkälle on tultu sieltä alkuajoilta. Muutama vuosi sitten tuntui ettei kukaan ollut kuullutkaan Suomessa aiheesta ja nyt siitä kirjoitellaan lehdissä. Aiheen ympärille on syntynyt jopa yhteisöllistä toimintaa.
Meidän isoimmat askeleet tuli otettua alkutohinassa ja -innostuksessa. Nyt elämä on osaltaan uriutunut tietynlaiseen tasannevaiheeseen roskattomuuden kanssa ja joissain kohdin mennyt jopa takapakkia. Työstämiämme rutiineja ja käytänteitä sekoitti muutto uudelle paikkakunnalle ja uuteen taloon. Korvaavat vaihtoehdot eivät ole löytyneet niin helposti kuin kuvittelimme ja muuttuneessa elämäntilanteessa uusia haasteita Zero Waste elämälle tuli yhtäkkiä kasapäin.
Yllättävän paljon on vaikuttanut myös minun siirtymiseni täysin kasviperäiseen ruokavalioon. Olen halunnut kokeilla aivan kaikkea vegaanista ilman, että olisin miettinyt muoveja. Vakiintuneet Zero tai Minimal Waste reseptit eivät enää käykään vaan ovat menneet uusiksi. Samoin se, että teen ruokani erillään muiden syömästä tuottaa enemmän jätettä. Seikkoja, joita emme ole vielä pystyneet ratkaisemaan.
Vaan ei heitetä yleviä aatteita mihinkään :) Uutta intoa keräillessäni aloin muistelemaan kaikkea sitä mitä me on jo saatu aikaan ja miten tähän hetkeen päästiin.
Ensimmäisiä konkreettisia tekoja, postilaatikkoon liimatun "Ei mainoksia eikä ilmaisjakelua" lapun lisäksi, oli elmukelmun hävittäminen taloudesta. Me oikeasti lähdettiin 7 hengen uusperheenä liikkeelle käytännössä katsoen nollasta tai siltä se tuntui.
Kelmusta irroittautuminen kävi lopulta todella helposti ja viimeinen rulla taisi löytyä meiltä kaksi vuotta sitten. Tällä hetkellä on itsestään selvää, ettei kelmua hankita talouteemme eikä sitä yhtikäs missään ole kaivattukaan.
Vinkkejä ruuan säilyttämiseen
Ruuan säilytyksessä käytämme yksinkertaisia konsteja; teräskippo, kattilat, kulhot peitettynä lautasella. Alkuun muistan meidän käyttäneen hevipussejakin. Olen kokeillut myös uudelleen käyttää leivinpaperia ruuan kääreenä ja sekin toimii. Evääksi tarkoittamiani annoksia laittelen lasitölkkiin. Tölkeistä on tullut kavereita monella tapaa :D
Usein on niin ettei ruokaa tarvitse peittää tai kääriä mihinkään. Melonit ja moni muu halki leikattu hedelmä tai kasvis säilyy jääkaapissa lautasta vasten ilman kelmuja. Noinikkaasti, kuten kuvissani demostroin.
Ruoka tulee syötyä pois tarkemmin, kun se on paremmin näkyvillä. Minulla ei ole yhtään ikävä muovirasiaan homehtuneita kastikkeen jämiä tai kelmussa muhineita vetisiä kasviksi, joita muistan joskus siivonneeni jääkaapista biojätteeseen. Ruokahävikin vähentäminen kuuluu kanssa näihin hommeleihin.
Suurin työ roskattomuuteen siirtymisessä ja muovittomuudessa on totutusta tavasta pois oppiminen ja niiden turhien tottumusten tai ympäristölle haitallisten tapojen huomaaminen. Sitä voisi kai kutsua heräämiseksi. Opiskellessa noita asioita alkaa hahmottamaan kuluttamista ja roskaa aivan toisella tavalla eikä voi enää ummistaa silmiään kaikelta järjettömyydeltä. Samalla, kuten olen aiemminkin todennut näitä pohdiskellessa, muuttuu myös esteettiset mieltymykset. Muovi tai muoviin kääritty ei näytäkään enää niin hyvältä tai viehättävältä, kun muovikääre liittyy mielessä osaksi tämän materiaalin surullista tarinaa luontomme pilaajana.
Heräämisen jälkeen onkin sitten aika tarttua toimeen!
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3