torstai 25. toukokuuta 2017

Haaste 2017: Ekologisempi auto, velaton tulevaisuus.


Yhden todella ison poikkeuksen tein vuoden 2017 haasteeseeni. Poikkeusta ei voi sääntöni puitteissa jättää huomiotta, mutta toisaalta poikkeukseni ei ole täysin henkilökohtainen vaan koskettaa koko perhettä ja on isolti elämäntilanteestamme johtuva ratkaisu. Löydät haasteeseen liittyvät aiemmat kirjoitteluni tämän linkin takaa.


Myin autoni ja hankin tilalle ekologisemman ja halvemman.



Auton omistaminen on ollut minulle melkoista kipuilua ja arvomaailmani uudelleen kalibrointia. Olen pärjännyt vallan mainiosti ilman autoa vuosia hyödyntäen jalkapatikkaa, pyörää ja joukkoliikennettä, mutta fuusioituessani mieheni kanssa olimme yhtäkkiä iso organisaatio, jonka jäsenet matkasivat päivittäin kahden tai kolmen kaupungin väliä. Tarvitsimme myös poikkeuksellisen ison auton kahdeksalle hengelle ( 2 aikuista, 5 lasta ja lammaskoira).


Suurperheen autossa on oltava tilaa


Ympäristölle aiheutuvan haitan lisäksi autosta aiheutuu haittaa myös pankkitilille. Liikenneverojen ja vakuutusmaksujen ohella huollattaminen on hintavaa puuhaa. Ärsyttävääkin se on. Alkuun en uskaltanut ajaa uudella autollani. Maksut ja menot hirvittivät. Jouduin kerran kinkkiseen tilanteeseen parkkeerattuani auton renkaasta tiukasti kiinni pylvääseen. Minut käytiin ritarillisesti pelastamassa ihmetellen, kuinka olin tempun tehnyt. Naarmuakaan ei autoon tullut.

Lopulta mieheni sinnikkyyden avulla autosta tuli kuitenkin luottokaveri ja se helpotti perheemme menojen organisointia huomattavasti. Itseasiassa vapaus ja arjen helppous kasvoivat huimasti. Löysin itsestäni myös turhamaisia puolia, jotka nauttivat isosta nelivedosta, jolla ei helposti alle jää ja pystyi parkkeeraamaan vapaasti vaikkei olisi aurattu. Onhan se todella mukava ja hyvä olla olemassa, se auto. Futisjoukkueen minivaunulla on tehty ikimuistoisia reissuja lasten kanssa, se on varma ja turvallinen menopeli ja se pelastaa, kun ei puolikuntoisena hennoa hypätä pyörän selkään tai vettä tulee taivaalta kuin Esterin ahterista. Niin ja siinä kohdin, kun Suomen kevät näyttää todellisen karvansa on auto ihana.

Totesin lopulta, että Viruksesta (tietysti olen antanut myös autolleni nimen.. ) on enemmän hyötyä kuin haittaa vaikka alkumme oli nihkeä. Kuvittelin joskus salaa sen muuntautumassa autobotiksi pelastaen minut kiperästä paikasta. Se oli aiemmin ollut Decepticoni, mutta loikannut hyviksien puolelle, siitä nimi. Semmoiset ummikot, jotka ei tajua Transformerseista hölkäsen pöläystä, älköön vaivaantuko.
 
Auton omistaminen ja erityisesti huollattaminen on ollut hyvin harmaata aluetta tämmöiselle tavaravastuuta pakoilevalle ihmiselle. Mielelläni ottaisin semmoisen auton, joka maagisesti huollattaisi itse itsensä eikä sitä tarvitsisi tankata tai muutenkaan rassata, puhdistaa, pesettää tai imuroida, mutta autoni ei ole sellainen. Auton kunnossapito oli ja on ehkä edelleenkin minulle hieman vastenmielistä.

Muistan kuinka kyräillen ajelin vuosihuoltoon ja nyrpistelin nenääni pottuuntuneena, kun mies oli jättänyt homman minulle. Asenteeni koki melko päräyttävän muutoksen jo ensimmäisellä käynnillä Suomenojan Autohuollossa. Minua ohjattiin lempeällä kädellä kohti fiksumpaa autonomistajan arkea ja täytyy sanoa, että nyt asiakaspalvelu sulatti ennakkoluuloni täysin. Henkilölle, jolla ei ole edes sitä hovikampaajaa, tämä oli täysin käsitämätöntä. Nyt minulla on "luottomekaanikko" tai talli!

Juttelin liikkeen toimitusjohtajan, Jan Reijon, kanssa ennakkoluuloistani ja hän kertoi, että asennoituminen on yleistä. Ihmiset ajattelevat, että huoltoliike "kusettaa aina". Totesimme kuitenkin yhteisesti, että sellainen toiminta on lyhyt näköistä. Laadukkaan työn tarjoaminen kohtuuhinnoin auttaa muodostamaan hyvän ja pitkän asiakassuhteen, joka on molemminpuolisesti kannattavaa. Asiakassuhde säilyy, kun luottamus pelaa. Jäin pohtimaan myös sitä miten vaikeita nämä asiat monelle naiselle ovat ja onko niiden vaikeus kenties perittyä? Sain potkittua itseäni ahterille autoasioissa miettiessäni millaista naisen mallia annan omille tyttärilleni.

Sain apua Suomenojan Autohuollosta myös silloin, kun suunnittelin kaaran myyntiä. Mekaanikot laittoivat Viruksen kuntoon ja katsastivat sillä silmällä, että auto oli helppoa ja turvallista pistää vaihtoon. Kaikki toimet ja niiden tarpeellisuus on aina selvitetty juurta jaksaen. Jan sanoi, että tarvittaessa asiakkaan kanssa otetaan vaikka kynä ynnä paperi esille ja piirretään kuva siitä mitä tehdään. Totesin, että kirurgit käyttävät samaa keinoa ja asiakastyytyväisyys on hyvä. Lisää juttua oikeanlaisesta yrittäjyydestä täältä.

No, pihassa seisoo uudenlainen auto. Koslan nimeksi tuli Friikku. Se on sellainen turvallinen köröteltävä, mutta ei muistuta olemukseltaan niin tippaakaan Transformersia. Vähän sääli. Jokaisen tavaran kohdalla on ajoittain käytävä tervehenkinen keskustelu tavaran tarpeellisuudesta ja optimaalisuudesta tarkoitukseensa. Kävimme keskustelun Viruksen kanssa hyvässä hengessä ja erosimme ystävinä.

Tämä vuosi on tarkoitettu velkojen pois maksuun ja koska alkuvuodesta kävi niin, että jäin kotiin hoitamaan lastani ei tulopuoli ole aivan toivotun mukainen. Silti velkani ovat lyhentyneet odotettua enemmän ja olen aikataulustani edellä huomattavasti. Autonvaihto oli iso tekijä tässä ja olen päätökseeni erittäin tyytyväinen. Haasteen sääntöihin tämä ei ehkä tiukalla tavalla tulkittuna mene, mutta toisaalta se on osa karsintaa. Karsinnan kohteeksi joutuivat auton ylläpito- ja polttoainekustannukset.


- Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3