Siinäpä mahottoman hyvä kysymys! (vaikka itte sanonkin) Mitä porukka käytti ennen kuin?- on ohjannut minua useita kertoja jätteettömämmän ja ekomman elämän tiellä. Mitä ihmiset käyttivät ennen kuin...? Ennen kuin oli vaikkapa wc-pytyn raikastimia, raikastinsuihkeita, vaippapepun pyllyn pyyhintään kertakäyttöisiä liinoja, kertakäyttöisiä liivinsuojuksia, siteitä, muovisiahaarukoita, -veitsiä, -pillejä, muovikasseja, -pusseja, kertakäyttö sitä ja kertakäyttö tätä?
Ei tämä kysymys kaikissa tilanteissa toimi tai ole portti onneen ja auvoon. Joskus uudenlainen versio tai ratkaisu on parempi kuin mummon aikaiset, mutta missään tilanteessa kysymyksen esittäminen ei ole ollut turha. Pistää miettimään ja havahtumaan siihen kuinka kertakäyttöiseen kulutukseen olemme lipsahtaneet.
Olen kirjoituksissani, erityisesti näin muovittoman heinäkuun kunniaksi, herätellyt meitä kertakäyttökulttuurin tuomiin epäkohtiin. Silmien aukaiseminen ja ihmetteleminen on se ensimmäinen askel siitä ne aivot alkaa töihin, alintajunta raksuttamaan niin kuin sitä kutsun. Sitä työtä voi hieman nopeuttaa esittämällä haasteita ja kysymyksiä. Jotenkin ne aivot vain toimivat sillain, että kun niille pistää haastetta niin ne tuppaa ratkomaan näitä ihan itsekseen vaikkapa nukkuessa tai yhtäkkiä huomaatkin, että joku tuttu linkittää aiheesta Facebookiin tai lehdessä on kiinnostava juttu just sun pähkimästä kysymyksestä tai ahaa elämys tulee penkoessasi tavarakasoja ja esineet saavatkin uuden elämän ja tehtävän uusiokäytössä.
Mitä käytettiin ennen kuin keksittiin teepussi? Millä ihmiset pesi itsensä ennen kemikaalein ladattuja suihkusaippuoita ja muovipulloon suljettua kosmetiikkaa? Mitä juotiin, kun ei ollut pillimehuja? Millä lapsia hemmoteltiin ennen? Kuinka ikinä selvittiin ilman muovista kärpäsloukkua? Millä ruoho pidettiin lyhyenä ennen kamalia ruohonleikkureita? 😉
Mielestäni se aivan mahtavin vastaus, jonka aivoni ovat minulle monesti tuottaneet on; EI MITÄÄN, sillä tätä et oikeasti tarvitse yhtään missään! Se on aina sellainen nöyryyden hetki josta kumpuaa kysymyksiä, kuten "miksi kuvittelin tarvitsevani?" ja "kuka huomaa, jollei meiltä tämmöistä enää löydykään?"
No ok, totuuden nimissä olen joutunut selittämään tyttäreni ystävälle miksi meillä ei ole nestemäistä astianpesuainetta tai elintarvikekelmua ja miksi en anna rahaa kyseisten turhakkeiden ostamiseen liman (?) valmistusta varten. Sitä en sanonut, että "hei miettikääs, kun ennen vanhaan leikittiin käpylehmillä ja muotoiltiin savilöllöstä kaikkea jännää". Sain hillittyä itseni ja olen siitä erityisen ylpeä.
- Aino
Olen kirjoituksissani, erityisesti näin muovittoman heinäkuun kunniaksi, herätellyt meitä kertakäyttökulttuurin tuomiin epäkohtiin. Silmien aukaiseminen ja ihmetteleminen on se ensimmäinen askel siitä ne aivot alkaa töihin, alintajunta raksuttamaan niin kuin sitä kutsun. Sitä työtä voi hieman nopeuttaa esittämällä haasteita ja kysymyksiä. Jotenkin ne aivot vain toimivat sillain, että kun niille pistää haastetta niin ne tuppaa ratkomaan näitä ihan itsekseen vaikkapa nukkuessa tai yhtäkkiä huomaatkin, että joku tuttu linkittää aiheesta Facebookiin tai lehdessä on kiinnostava juttu just sun pähkimästä kysymyksestä tai ahaa elämys tulee penkoessasi tavarakasoja ja esineet saavatkin uuden elämän ja tehtävän uusiokäytössä.
Mitä käytettiin ennen kuin keksittiin teepussi? Millä ihmiset pesi itsensä ennen kemikaalein ladattuja suihkusaippuoita ja muovipulloon suljettua kosmetiikkaa? Mitä juotiin, kun ei ollut pillimehuja? Millä lapsia hemmoteltiin ennen? Kuinka ikinä selvittiin ilman muovista kärpäsloukkua? Millä ruoho pidettiin lyhyenä ennen kamalia ruohonleikkureita? 😉
Mielestäni se aivan mahtavin vastaus, jonka aivoni ovat minulle monesti tuottaneet on; EI MITÄÄN, sillä tätä et oikeasti tarvitse yhtään missään! Se on aina sellainen nöyryyden hetki josta kumpuaa kysymyksiä, kuten "miksi kuvittelin tarvitsevani?" ja "kuka huomaa, jollei meiltä tämmöistä enää löydykään?"
No ok, totuuden nimissä olen joutunut selittämään tyttäreni ystävälle miksi meillä ei ole nestemäistä astianpesuainetta tai elintarvikekelmua ja miksi en anna rahaa kyseisten turhakkeiden ostamiseen liman (?) valmistusta varten. Sitä en sanonut, että "hei miettikääs, kun ennen vanhaan leikittiin käpylehmillä ja muotoiltiin savilöllöstä kaikkea jännää". Sain hillittyä itseni ja olen siitä erityisen ylpeä.
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3