Joitain vuosia sitten, tarkkaan ajateltuna 2013, minussa kasvatteli itseään minimalistin sielu. Siellä se uumoili tulemistaan, vaan nimeä sillä ei vielä silloin ollut. Ylimääräiset, käyttämättömät, pölyä keräävät, epäkäytännölliset, epäesteettiset, väärän malliset ja kokoiset tavarat alkoivat käydä hermoille. Vähitellen turha tavara nytkähti liikkeelle, virtasi tasaiseen tahtiin ovesta uusille omistajille tai kierrätykseen.
Vuonna 2014 kaikki muuttui, tuli ero ja opin muuttuneen elämäntilanteen myötä, että tulen toimeen hyvin vähällä ja myös, että nautin siitä väljyydestä ja selkeydestä. Sitä kesti jonkin aikaa kunnes minulla oli taas yllättäen kaikkea enemmän kuin koskaan ennen. Siinä kohden ymmärsin, että haluan takaisin tottumaani tyhjempään tilaan ja yksinkertaisempaan ympäristöön, jossa minun ei tarvitse huolehtia niin paljosta määrästä tavaroita.
Löysin kaipaukselleni nimen: minimalismi. Löytyi hengenheimolaisia. Löytyi iso joukko hengenheimolaisia ympäri maailmaa! Ihania, mielenkiintoisia persoonia, matkaajia, esteetikkoja, taiteilijoita, perheenäitejä, perheitä. Kulkuani kohti minimalismia on johtanut ajatus tilasta; henkisestä ja fyysisestä väljyydestä. Tilassa missä voi vain olla ja keskittyä hetkeen. Tilasta missä yhtä ajatusta voi tarkastella vapaasti sen jokaiselta kantilta.
Aloita pienestä, etene askel kerrallaan
Isoin urakka on aloittaminen. Aloittaa kannattaa yhdellä hyvin yksinkertaisella ohjenuoralla; suuntaa virta ulospäin. Se tarkoittaa sitä, että on huolehdittava, ettei sisään virtaa lisää. Luultavasti sinulla on jo kaikki mitä tarvitset ja yli tarpeesikin jopa. Luovu siitä mikä on yli tarpeen, anna sen virrata ulos uusille omistajilleen tai kierrätykseen.
Minut vakuutti Joshua Beckerin tarina havahtumisesta siihen miten tavara ja tavaroista huolehtiminen syö aikaa asioilta, joita paljon mieluummin tekisi. Becker kertoo miten autotallia siivotessa lapset tulivat toistuvasti pyytämään leikkiin, mutta sen sijaan, että olisi mennyt vaimonsa kanssa lasten mukaan ja viettänyt aikaa perheenä, löysikin Becker itsensä vaimoineen autotallin tavarapaljouden äärestä. Arvokas aika kului lasten sijaan romujen parissa.
Millaisia ajatuksia minimalismi sinussa herättää? Oletko miettinyt tavaroiden karsimista ja vähemmällä toimeen tulemista?
- Aino
Seuraa Kokonaista Facbookissa ja Instagramissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3