Mitäs tänään karsitaan?

Minimalismipelillä jatketaan, kun ei mulla oikein ole muuta asiaa. Sitäpaitsi tää on melko työläs peli ja vaikeutuu vain. Karsittavien etsintä vie jonkin verran aikaa ja nyt on alkanut olla pientä fuskua ilmassa. Jaksaako näitä löpinöitä edes kukaan lukea. Loppukuusta taidan laittaa vain kuvia sillä tavaroiden määrä tulee kasvamaan tai sitten ei.. Kääk, miten tässä mennään vielä 20 päivää!!

Päivä 7. Tavaroita lähtee noin seitsemän. Kaksi taulunkehystä joiden väri ei miellytä sitten mistään katselukulmasta. Luultavasti näissä lilluroineet kortitkin laitetaan eteenpäin joku päivä. Sit lähtee muutama rasia nuppineuloja. En ole ikänäni tarvinnut noin paljoa. Ompelulaatikosta löytyi myös tuota varaneppariromua, joka siirtyy jollekin, joka osaa tehdäkin niillä jotain. Kylpytakkini saa myös lähteä. Se on kiva, muttei täydellinen. Enköhän opi olemaan ilmankin. 

Samoin lähti kylppäristä tuo roskis, joka nyt on ihan käsittämätön kapistus Zero Waste kodissa. Pidin sitä lähinnä värin vuoksi ja siksi, että jos meillä joskus vierailisi joku niin ei tuntuisi ehkä niin omituiselta. Lisäksi sen päälle on ollut kätevä sijoittaa UE Boom saunahetkiä varten. Viimoisena sit noi kengät, joiden suhteen olen elätellyt toiveita etteivät ne natisisi kävellessä, niihin ilmaantuisi yhtäkkiä pitoa pohjaan ja ne istuisivat hiertämättä jalkaan. Viitisen vuotta olen näiden ominaisuuksien ilmiintymistä odottanut kovasti käyttämällä, mutta ei.

 

Päivä 8. ja nää mun kahdeksan tavaraani ovat jotain ihan päätöntä sälää, kirjaimellisesti. Barbie menetti hyvän maun lisäksi päänsä, kun tytöt innostuivat virittelemään punk- henkistä lookia naikkoselle. Luovun myös muovisesta taskulipareesta vai mikä toi nyt on mitä hoitsut käyttää? Siellä sisällä oli joku epiduraalisen kivunlievityksen tarkkailuohjeistus, mutta menköön sekin. Kortin kotiosastolle tuskin palaan enää töihin, harmi.. TAYS:n neurokirralla on uskomattoman ihania tyyppejä <3 

Lisää sälää.. hiihtohousujen henkselit ahdistavat, joku ammus jostain lasten jousiaseesta, en tiedä missä ase on, talouden ainoa Aku Ankka, sekin näytenumero jostain, Legojen kokoamisohjeet luulin jo hävittäneeni kaikki, mutta kas vain löytyi vielä yksi, joka pääsee muiden joukkoon paperinkierrätykseen ja lapset leikkivät entistä mielikuvituksellisemmin. Mitäs vielä.. ai niin tuolla taustalla ihana pöllökortti, joka on parhaat päivänsä nähnyt seilattuaan melko monessa kodissa. Nyt sekin pääsee viimeiseen kotiinsa.

 

Päivä 9 ja yhdeksän tavaraani koostuu joskus vuosia sitten ompelemieni pellavaverhojen tusauksesta ylijääneistä paloista sutaisemistani kahdeksasta lautasliinasta ja siinä työssä kuluneesta lankarullasta, joka ei mene lahjaksi liinojen tapaan vaan päätyy muovinkeräykseen. Nyt on niin Zero Waste- lahja että!

Päivä 10. Kymmenen keräämääni tavaraa sisältävät jokseenkin sälää, jota olisin kantanut kierrätykseen muutoinkin, joten tämä alkaa olla jo hieman kyseenalaista. Ompelukone saa nyt luvan luopua repaleisen muovisesta suojastaan, tiskiharjan pää lähti kahden vuoden ahkeran käytön jälkeen kompostiin, Lushin pullot menevät takaisin Lushin liikkeeseen, syömäpuikoille olen odotellut uusiokäyttöä vuoden verran eikä sellaista ole näkynyt, ruusujuuriuutetta olen kitannut viimeiset 10 päivää ahkeraan, että saisin sen loppumaan viimeinkin ja sitten nuo naiselliset tarvikkeet tuossa lähtevät lopullisesti toiseen osoitteeseen, mutta jäävät ainakin toistaiseksi käyttööni.

- Aino

Critical battery, please charge

Minimalismipeliä on pelattu nyt kuusi päivää. Marraskuun kuudes ja kuusi tavaraa. Eihän tätä peliä tarvitse oikeasti kuukauden mukaan pelata, mutta kyllä se helpottaa, kun aina aamulla muistaa, että montako tavaraa on haalittava kasaan kunakin päivänä. Minulla ei nimittäin meinaa tuollaiset asiat pysyä päässä. Sekin on sellaista turhanpäistä sälää muistettavaksi.

Päivä 4. Neljä tavaraa. Muutama lasten satukirja, jotka voi ihan hyvin lainata kirjastostakin. Lisäksi tuo Astrid Lindgrenin kirjan teksti on jaettu kahteen kolumniin ja se on minun mielestä todella ärsyttävä layout lukea ääneen. Metallinen rasia on tullut makeisten mukana. Näitä on hieman liikaa muutoinkin. Sit lähtee Tehyn rintamerkki, jota en vain tule ripustamaan yhteenkään työpukuun tai muuhun asusteeseen vaikka ylpeä Tehyläinen olenkin.

5. Päivä, viisi tavaraa.  Kulmageeli loppui aikoja sitten ja otin putkilon uusiokäyttöön. Täytin sen kookosöljyllä, mutta putkilo on alkanu käytössä haisemaan todella pahalta enkä edes tiedä, että tarvitsenko sitä oikeasti mihinkään. Muovinkeräykseen vain. Etualalla näkyvät mustat kynsiviilat ovat yli 10 vuotta vanhoja. Hurjaa käyttöä! Toisesta leikkasin pienen palasen laukusssani kulkevaan pussukkaan, jos nyt joskus sattuisin tarvitsemaan. Epäilen. Stevia-tiivistettä taas olen käyttänyt vain hammastahnani tekoon, mutta se ei kulu ja onkin mennyt vanhaksi ja melko karsean näköiseksi. Hammastahna ja minä pärjäämme ilman. Vanhan pikakahvipurkin pyysi ystäväni omakseen.

6. päivä, kuusi tavaraa. Tästä lähtee kasa aivan hyviä ja käyttökelpoisia lastenvaatteita joita ei tappelullakaan laiteta päälle. Ovat väärää materiaalia, väärän värisiä ja väärää vaikka mitä. Aivan turhaan kuvittelen, että josko pää kääntyisi ja collareiden ylivertaisuus jotenkin päihittäisi farkkuleggarit. Kun ei, niin ei. Vaatteita on karsituista huolimatta näemmä riittävästi, koska ei ole tullut sitä päivää, että olisi tarvinnut turvautua yhteenkään näistä.

Erilaiset laturit

Mitään kummempaa tarvetta meillä ei olisi ollut tavaroiden karsimiseen tai minimalismipeliin lähteä, kaikki tavara sopii tänne asuntoomme kyllä. Kuitenkin koen tavaroiden läpikäymisen jotenkin akkuja lataavana. Omaisuuttaan arvioi kriittisellä silmällä ja luopuessaan jostain, luopuu myös tavaran käyttöön, aikomuksiin ja huoltoon liittyvistä velvotteista. Tyhjä kaappi on helpompi pitää siistinä kuin täyteen ahdettu. Mikä parhainta, tyhjään kaappiin ei tarvitse välttämättä edes kurkata paitsi, jos sinne on piiloutunut natiainen.

Kotoilu, hyggeily ja muu sellainen kotiseinien sisällä tapahtuva nysvääminen on akkuja lataavaa. Toimintojen ja tavaroiden järjestely itsekseen on rentouttavaa puuhaa. Pidän järjestelemisestä. Siivoamisesta en niinkään ja siksi en oikeastaan koskaan siivoa. Järjestelen ja siinä tulee pyyhkäistyä samalla hylly, jynssittyä sormenjäljet ja imuroitua pölyt.

Sekasotku, tavarapaljous, äänten kakofonia, liiallinen liike vievät minulta hengen.. energiaa. Tekemättömät projektit, laatikoissa lojuvat projektien osaset ovat minulle kuin tekemättömien töiden lista, jotka kummittelevat takaraivossa. Olen opetellut luopumaan niistäkin. Turhaan kuvittelen tekeväni vaatteista uusia vaatteita tai osaavani joku päivä maagisesti muokata entisiä. Korjaamisenkin kanssa olen ollut melko laiska ja tullut tulokseen, että kehtaan ihan hyvin kulkea muutaman reiän kanssa. Jollei projekti etene niin luovun.

Luopuminen on minulle helppoa sillä olen oppinut, että vain siten saan tyhjää tilaa, jota tarvitsen akkujeni lataamiseen. Eikä paristoni täyty tunkemalla jotain sisään vaan päästämällä lisää ulos tekstin muodossa tai liikkeen voimalla. Latautumisen dynamiikka olikin aivan toisenlainen kuin sen kuvittelin olevan. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tämän ymmärsin. Vaan eri laitteille on eri näköinen laturi, eipä se sen kummempaa. 

Voisi kyllä olla yksi samanlainen, yleissopiva laturi, kaikille laitteille ja mun elämä olis huomattavasti kummempaa :)

- Aino