Julkaisemattomien tekstien aarreaitta

Löysin viime vuoden alussa kirjoittamani tekstin. Siinä pohdin vuodelle 2017 tavoitteita ja elämän parannuksia. Sellaista mitä meistä jokainen tekee vuoden alussa sillä uusi vuosi on uusien alkujen aikaa ja silloin pitää ryhdistäytyä, eikö?

Mistäköhän semmoiset tarpeet kumpuavat? Miksi pitää aina olla uusien alkujen aikaa ja haasteita? Tälle vuodelle 2018 en osannut oikein luvata mitään. Huomaan, että viime vuodelle asettamani tavoitteet tuntuvat vierailta ja mitä luultavammin hetkeä vallitsevassa tunnetilassa kirjoitetuilta. Eivät mitenkään pitkälle pureskelluilta tavotteilta, joita olisin jaksanut noudattaa yhtä iltapäivää pidempään. Itsehäpeästä irrottautuneena pistetääs teksti semmoisenaan luettavaksi. Lopuksi kerron mitä ajattelin luvata itselleni täksi vuodeksi 2018 :)

"Tälle vuodelle (2017) minä suunnittelin itselleni projekteja ja tehtäviä, töitä ja remontteja. Kaikki kääntyi kuitenkin jollain lailla uusiksi heti vuoden vaihteen jälkeen. Pisimmistä pisimmän ja kivikkoisista kivikkoisimman polun ja vielä yhden mutkan jälkeen tyttäreni tulivat viimeinkin osaksi perheemme jokapäiväistä arkea muuttaessaan luoksemme asumaan. Siinä samalla minusta tuli kotiäiti. Kätilön kolmivuorotyö saa odottaa sillä minulla on käsissäni maailman tärkein hoidettava. 

Ihan ensimmäiseksi keskityn lapsiini, mutta muutaman muutoksen ajattelin sujauttaa rutiineihini. Nämä palvelevat toivon mukaan koko perhettä tuoden ryhtiä kotona vietettyihin päiviin. Lapsille omistautuessa äiti itse jää helposti tarpeineen jalkoihin ja siksi päätin tietoisesti kokeilla paria juttua.

Aamuherätys joka aamu samaan aikaan klo 6 ja nukkumaan viimeistään klo22. Tavoitteenani on saada parannettua unen laatua. Illalla koneet ja vehkeet pois klo 19 mennessä. Sama tavoite kuin nukkumaanmeno ajalla. Pyrin myös vähentämään sosiaalisen median käyttöä ja irroittamaan itseni turhasta roikkumisesta koneella. Samalla olen pakotettu suunnittelemaan koneella käyttämäni ajan ja asiat mitä koneella teen. Ei enää yöllisiä YouTube maratoneja tai artikkelien koluamista silmät ristissä.

Kirjoittamiselle häiriötön, yhtäjaksoinen aika joka päivä. Tavoitteeni on tunti näin alkuun. Tunti joko aamulla ennen kuin muut ovat heränneet tai sitten tunti, kun lapset ovat koulussa ja nuorinkin voi taas mennä esikouluun.

Teen yksinkertaisen noin 20 minuutin mittaisen kotitreenin päivittäin. Yritän saada lapsetkin mukaan punnertamaan, lankuttamaan ja tekemään vatsoja. Alas nykäisemäni leuanvetotanko voisi etsiytyä takaisin paikalleen. Ruokavaliossani teen muutaman parannuksen vähentämällä prosessoituja ruokia sekä herkkuja. Lisään tuoreiden kasvisten, hedelmien ja marjojen määrää entisestään.

Harjaannutan taitoani hallita mielentilaani muuttamalla fysiologiaani. Tässä on kyse niiden totuttujen toimintamallien romuttamisesta mitä meillä usein on esimerkiksi väsyneenä tai stressaantuneena. Haluan ravistella rutiinejani. Tunnistan itsessäni monta ei niin hyödyllistä tapaa joiden avulla yritän hallita vaikkapa väsymystä tai kylmän tunnetta. Monesti tuntiessani, että olen todella uupunut, enkä jaksa enää, keitän kahvit ja yritän piristää itseäni kofeiinin voimalla. Se ei oikein tahdo toimia. Voisin kokeilla kahvin sijaan juoda lasillisen vettä, tehdä kyykkyjä, laittaa energistä musiikkia soimaan, keskittyä hengitysharjoituksiin, venytellä, tehdä jooga asanan, lähteä ulos, huuhdella kasvot vedellä, seisoa käsilläni, vetää leukoja, kaivaa esiin Fingerpori stripin."

Jep, melkoisen tarmokasta. Tänä vuonna sen sijaan ajatettelin rakastaa itseäni enemmän. Ehkäpä se pitää sisällään joitain noista keinoista mitä luettelin viime vuoden tammikuussa.


- Aino

Vuoden 2017 Älä Hanki Mitään- haasteen päätös

Oikein hyvää uutta vuotta 2018 kaikki mussukat ja mussuset <3 Viime vuoden Kokonainen eli Älä Hanki Mitään- haastetta onnistuen ja epäonnistuen. Enimmäkseen oikein hyvin onnistuen. Tavoitteeni oli tulla vuoden verran toimeen sillä mitä minulla jo oli.

Melkolailla näin on asia hoitunutkin. Jokusen kerran olen reissun päällä lainaillut toisen omaa, syönyt jonkun eväät ja ottanut vastaan lahjan. Eron myötä on uuteen kotiin täytynyt hankkia perustarpeita kuten paistinpannu. Pannun ostin uutena, mutta muu tavara on pitkin syksyä saatua tai löydettyä eli dyykattua. Kaikesta olen jaksanut uskollisesti raportoida totuutta liikoja kauhistelematta.

 

Hampuusin vanhat vaatteet

Kuvituksestakin päätellen ovat vaatteni kamalassa kunnossa. Jouduin heittämään yhdet pikkuhousut menemään sillä ne kirjaimellisesti purkautuivat hiukkasiksi. Samoin karsiutui hiuki kuluneet ja kantapäistä puhki hioutuneet sukat. On vaatekappaleita, joita ei enää korjaamalla saa oikein mihinkään kuosiin sillä kangas paikan ympärillä ei enää kestä. Olen sinnitellyt ja madaltanut rimaa, opetellut parsimis- ja paikkaushommia ja lopulta vähän niinkuin lakannut välittämästä. Kaikki tämä on ollut melko luonnollinen prosessi haasteen edetessä. Kun ei ole vaihtoehtoja niin ei ole vaihtoehtoja. Mitä sitä itkemään.

Vanha ja kulunut on alkanut miellyttämään silmää. Esineet joissa on säröjä, patinaa ja elettyä elämää kiehtovat. Silmä hakee uusia käyttötarkoituksia ja mieli innostuu tuunaamisen mahdollisuuksista. Ehkä se on jotain mihin jää vähän koukkuun. Jonkinlainen luovuuden ilmentymä. Ihailen suuresti entisöityä ja uuteen henkeen puhallettua. Ulkoinen heijastelee kenties sisimpää, elämän ironialla höystettynä ;)

 

Haasteen taustamoottori

Matkan ajan olen pitänyt maalin mielessä, mutta huomannut sen hissukseen siirtyvän koko ajan pidemmälle horisonttiin. Tästä piti tulla velasta vapauttava vuosi. Aluksi ajattelin, että se koskee kaikkia muita velkojani ja jäljelle jäisi vain talon ostoa varten otettu laina. Koin, että sen olisin voinut hyväksyä.

Kuitenkin kävi niin ja näin eikä orjuuttavaa omistussuhdetta pankkiin nähden enää ole asuntolainan muodossa. Muuta velkaa sen sijaan jäi vielä 8 000 €. Vuosi sitten henkilökohtaista velkaani oli jossain 300 000 € hujakoilla. Tarkalla luvulla ei liene mitään merkitystä enkä sitä edes halua kenellekään oikeasti laskea. Ison siivun, muusta kuin asuntoon liittyvästä, velasta kuittasin vaihtamalla autoni halvempaan ja käytössä edullisempaan versioon. Oli miten oli, olen huimasti edellä sitä miten ajattelin tilanteen näyttäytyvän tässä kohden vuoden alkua.

Vai olenko sittenkin jäljessä, sillä minä kun kuvittelin vielä kesän loppuun saakka asuvani talossa, jonka pihaa  kuokin ja kaivan hamaan loppuun asti? Ajatus, joka tuntui tärkeältä vielä vuosi sitten ei ehkä ollutkaan niin tärkeä. Vapautunut olotila sen sijaan tuntuu juuri nyt erittäin konkreettisena ja tyydyttävänä. Kenties asiat menivät juuri niin kuin niiden oli tarkoitettu menevän. Vastaisuudessa mietin hyvin tarkkaan, että onko minusta asuntolainan kanssa eläjäksi ja millä ehdoilla. Ainakin haluan ottaa vaihtoehdoista selkoa ja miettiä miten toteuttaisin unelmani ilman velkaa.

Joko tässä kohden lähtee lapasesta?

No, mutta mitenkä sitten päätin juhlistaa päättynyttä hankitalakkoani? Hillittömästi shoppailemalla tietysti! Ostin itselleni Prisman ostosinfernosta Humble Brushin bambuhammasharjan, Nurmen saippuan sekä metallisen mittasetin kotiin. Oikeasti en voi millään sanoilla kuvailla sitä miten ihanaa oli heittää entinen hammasharja vihdoin menemään kohti takkaa ja korvata eltaantunut uudella. 

Minulla on kyllä ollut käytössä myös sähköhammasharja ja siihen löytyi jokunen vaihtopää, joten en ole heittäytynyt äärettömän hulvattomaksi hammashygieniani suhteen. Normaalia hammasharjaa olen kuitenkin tarvinnut reissussa sekä yökiskon putsauksessa. Käyttämäni harja oli reilusti yli vuoden vanha ja se oli ällöä, jopa omasta mielestäni saati sitten kanssaihmisten, jotka olivat vakuuttuneita siitä, että harjani alkoi maatua itsekseen hammasmukissa sekä kerätä hometta. Hyvin mahdollista sekin.

Uuden hammasharjan hankinta oli melkeinpä ainoa sellainen päivittäin tai viikottain mielessä pyöritelty fantasia. Luulin, että olisi ollut enemmänkin tarpeita ja haluja, mutta tässä kohdin huomaan ettei minulta oikeastaan puutu mitään ja pitkälti tulee toimeen ilmankin. Vuosi ei myöskään riittänyt kaikkien käyttötarpeiden kohdalla kuluttamaan niitä loppuun. En aio hankkia uutta ennen kuin vanha on hautaansa saateltavassa kunnossa.

Vaatteille on tehtävä jotain ja se prosessi tulee olemaan seuraava iso teema Kokonaisessa. Vaateteollisuuden saastuttavuus ja epäeettisyys yhdistettynä mikromuoviongelmaan tekee vaatehankinnoista kinkkisempiä kuin ajattelinkaan. Kaikkeen edellä mainittuun ympättynä rakkaus taidokkaasti ommeltuihin, istuviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin, on kaltaiselleni hampuusille uuden haasteen paikka.

Kaiken haasteestani aiemmin rustatun pääset lukemaan tästä näin. 

- Aino