torstai 31. elokuuta 2017

Hiukset


On kulunut useita kuukausia, kun viimeisetkin shampoopalat loppuivat. Älä Hanki Mitään- haasteeni mukaisesti mitään ei ole tullut tilalle. Ei tämä mikään yllättävä tilanne ollut. Tiesin, että näin käy ja tietoisesti olin menossa kemikaalittomaan suuntaan hiusteni suhteen. 

Eli tilanne on tämä; en käytä hiuksiini mitään tuotetta, en yhtikäs mitään. Vesipesu, pyyheliina ja hiusten harjaus ovat hiustenhoitorutiinini. Silloin tällöin leikkaan tukkaani harvennussaksilla ja ajelen toiselta puolelta hiukset sängelle. Liotan tukkaani kloorivedessä melko usein, mutta vastapainoksi on tullut pestyä tukkaa jokivedelläkin.

SideShave- tyyli on mahtava, se oli hyvä ratkaisu vaikkakin tuntui alkuun hurjalta. Oli ennakkoluuloja, että mitenköhän töissä asiakkaat suhtautuisivat puolittaiseen kaljuun ja toinen mitä mietin oli, että kuinka kasvatan kaljuni pois, jos en tykkääkään. Hiuksistollani on mittaa jonnekin tuonne alaselkään eli siinä on melkoisen paljon kasvattamista. Ei mitään todellisia ongelmia siis ja siksi tyttäreni sai kikatellen ajella päänpuolikkaani. Tosipuheessa se ei ole puolet, ehkä 1/5 osa.



DIY puinen hiuskoru



Hiuksia yritän harjailla mahdollisimman paljon sillä se tekee niille hyvää, mutta olen tässäkin asiassa melko suurpiirteinen. Letittelen tukkani huonompina päivinä ja kokeilen erilaisia nutturoita silloin tällöin. Minulla on muutama hiuslenkki, jotka olen löytänyt maasta, pessyt pyykinpesukoneessa tai liottanut etikassa. Jossain vaiheessa käytin sukkahousuista leikattua hiuslenkkiä, mutta se hajosi tiuhan käytön jälkeen käsiin.

Tyttären kanssa askarreltiin sellaisesta kasvin tukikepistä ja muutamasta puuhelmestä hiustikku. En tiedä miksi sitä kutsuisin, mutta se on ollut hirmuisen kätevä löysien nutturoiden ja lettikampausten kanssa ja antaa vähän uutta ilmettä tähän samoissa ryysyissä hiihtämiseen. Kyllä, vaihtelu on kivaa!



No-poo metodista, palatavaraan



Matka shampoo, hoitoaine, hiusnaamio, hiuskiinne, kuivashampoo, suolasuihke liipa laapa- arsenaalista tähän on ollut vuosia kestävä. Muistaakseni 2011 kokeilin ensimmäistä kertaa sooda- etikka systeemiä eli sitä no-poo metodia. Se oli melko työläs. Palasin shampooseen sotkettuani lähmäisen tukkani lattian hiontapölyllä. En saanut enää kuontaloani puhtaaksi ja tuntui kamalalta tehdä töitä sairaalassa niin siivottoman tukan kanssa. Menetelmä ei selvästikään sopinut raskaasti käsitellylle hiukselleni. Samoihin aikoihin kasvatin nimittäin mustaa kestoväriä ulos. Pitkä musta tukka minulla oli yhteensä noin kymmenen vuotta.

Raskaudet ja vauva-aika saivat ymmärtämään miten itseni lisäksi kuormitan pienokaisiani. Se ajoi keventämään kemikaalikuormaa monessa muussakin asiassa. Palasin kuitenkin takaisin shampoo pesuun. Yritin palashampoita todella sinnikkäästi, mutta vain yksi Lushin pala oikeasti toimi hiuksissani, mutta sepä ei mikään kovin ekotuote ollutkaan. Sitten kyllästyin moneen palaan ja kokeilin monen muun zero waste minimalistin tavoin pestä itseäni yhdellä saippupalalla päästä jalkoihin. Se oli ihan jees, mutta pikkuhiljaa saippua kasaantui hukseen, joka oli tässä kohden todella hamppua värinpoiston ja raitojen vuoksi. 

Sinnikkäästi siis kasvattelin vuosina 2010-2012 mustaa väriä pois, mutta jossain kohdin hairahduin värinpoistoon, joka meni totaalisen pieleen ja ajauduin korjaamaan sitä jälkeä. Tästä kenties saa käsityksen, että olen lutrannut tukkani kanssa paljonkin, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kampaajalla viisi kertaa, jos oikein muistan. Neljällä kertaa on väriä yritetty korjata ja viimeisellä käynnillä kävin Ison Omenan Ompun torpassa levähoidossa. Ruskean merilevän tarkoitus oli vetää hiuksesta jäämiä ja myrkkyjä sekä kirkastaa väriä. Siitäkin on jo vuosi aikaa.

Koska no-poot ja palat eivät vain suostuneet toimimaan niin pikkasen suivaantuneena päätin, että antaa olla. Ihmiset on kertoneet blogeissa ja muissa kuinka pesevät pelkällä vedellä ja tuskin sitä on lutrattu näiden litkujen kanssa kovin montaa vuosikymmentä. Lasten kanssa kotiin jäädessäni ulkomuotoseikoilla oli entistä vähemmän merkitystä ja tässä sitä ollaan. En voisi tyytyväisempi olla. 

Siinäpä tarinani hiuksista suurpiirteisesti. Matkalla olen tehnyt monta huomiota ja oppinut yrityksen ja erheen kautta paljon. Vain kokeilemalla sinnikkäästi löytyy se oma ratkaisu ja itsellenikin lopullinen ratkaisu oli melko yllätys. En myöskään olisi voinut mitenkään arvata, että ratkaisun avain olikin harvennussakset ja tukan keventäminen semmoiseksi, että pelkkä vesipesu pystyy siihen. Harventaminenkin tapahtui vähän vahingossa ja enemmän noista latvojen värikäsittelyiden rippeisiin kyllästymisestä. Joskus aikoinani ottamiin raitoihin kerääntyi uima-altaan kloori ja se taittoi tukan vihertäväksi. Etsin ratkaisua vihreyteen, mutta vahingossa löysinkin kokonaisvaltaisemman ratkaisun. Niin nämä menee.

Tämä on halpaa, ei kuormita luontoa, helppoa tämmöiselle laiskiaisellekin ja huoletonta kuin hengittäminen. Minulla on parempaakin tekemistä kuin harrastaa tyytymättömyyttä tukkaani kohtaan. Nyt oon itseasiassa hiuksistani tosi ylpeä ja pidän ihanampana kuin ikinä. Aidosti ovat itsensä.


- Aino

4 kommenttia:

  1. Kokeilin muutamama vuosi sitten pelkkiä vesipesuja, eivätkä ne oikein toimineet. Shampoopalatkin on kokeiltu, samoilla tuloksilla kuin sinulla eli hiukset jäivät tahmaisiksi. Nyt olen pari kuukautta pessyt vielä sulfaatittomalla shampoolla ja hoitoaineena etikka-vesi. Etikka-vesi onkin ollut ihan paras kokeilu ja jää pysyvästi hiustenhoitoon. Luonnonkiharat, superkuivat hiukseni tuntuvat hyvältä ja eritoten päänahka ei ole koskaan voinut näin hyvin. Pesuvälikin on harventunut eivätkä hiukset enää liimaudu päätä pitkin. Ilman hoitoaineen tuomaa raskautta luonnonkiharani kihartuvat kunnolla, mitä ei ole tapahtunut aikoihin. Silloin tällöin sipaisen hiuksiin kookosrasvaa, jos on tarvetta. On kyllä kieltämättä vähän huijattu olo, kun vuosikymmenet on kantanut hoitoaineita kaupasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Super iso kiitos, että jaoit oman hiustarinasi. Olen täysin sitä mieltä, että meille kaikille on olemassa se omanlaisensa ratkaisu. Onhan näitä hiuslaatuja ja elämäntilanteita ja muita niin kirjava joukko, että miten ihmeessä yks ratkaisu muka sopis kaikille tai edes sama koko eliniän yhdelle? Toiset haluaa pitkän tukan ja toiset lyhyen, toisella ei kasva ja toisella kasvaa likaa, yhdellä on kiharat ja toisella jotain muuta maan ja taivaan välistä :D

      Tuosta kihartumisesta oon kans hämilläni, ei mulla ennen ollut kiharaa yhtään tässä tukassa ja nyt on koko ajan enenevästi ja kihartuu tuolta takaraivolta jopa tosi kauniisti. Hämmentävää.

      Tuo "huijattu olo" on kyllä hyvin kiteytetty! Sitähän se ja monessa asiassa nykypäivänä. Mainokset ja muu tuottaa kuvaa jostain ihan utopistisesta aikaansaaden meissä tyytymättömyyttä ja tarpeita, jotka ei ole todellisia tarpeita. Onneksi ollaan herätty nyt!

      - Aino

      Poista
  2. Minäkin kokeilin no poo:ta vuosia sitten, ja valitettavasti se ei minullakaan toiminut. Sen jälkeen olen pyrkinyt pitäytymään luonnossa hajoavissa shampoissa, ja hoitoainetta en tarvitse, kun tukka on niin lyhyt =) Joskus voisi kyllä kokeilla uudestaankin, tukkani oli kokeilun aikaan pitkä ja nyt ihan lyhyt. Palashampoo olisi myös mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No-poo metodissa sooda emäksisenä voi olla liian jytyä useimmille. Moni käyttää silti omenaviinietikkaa laimennettuna huuhteluun oli käytössä sitten muutoin pelkkä vesi, shampoopala tai saippuapala. Variaatioita kyllä riittää :) Kannattaa kokeilla!

      - Aino

      Poista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3