Kun Flowsi on jotain muuta kuin muiden

Käväisin eilen Suvilahdessa Flow festivaaleilla. Tarkoitus oli syödä hyvää ruokaa ja kuunnella hyvää musiikkia. Ruokapuoli onnistui yli odotusten, vaan muun tarjonnan kanssa löysin itseni törmäyskurssilta sisäisen flowni kanssa.

Otin vain kaksi kuvaa. Olisi ollut vaikka mitä ikuistettavaa, mutta en osannut. Yritin selviytyä. Etukäteen olin ajatellut, että kuuntelen keikkoja etäämmältä ja yritän vain pysähtyä ja istuskella hiljaa enkä aseta tavoitteita olemiselle tai tekemiselle.

Ihmisten määrä tuli yllätyksenä. Niin se aina tulee. Pidän ihmisistä, ei se sitä ole, mutta kulutan itseni yrittäessäni ennakoida jokaisen liikkeitä, liikeratoja, kulkusuuntia ja olemista ympärilläni. Yhtä vähän kuin haluan, että minua tuupitaan, tönitään ja kosketetaan, haluan töniä muita, mutta koska olen melko kömpelö noissa väkijoukoissa ja melkoisen ahdistunutkin näemmä, kompuroin helposti. Usean tunnin yhtäkkinen kontaktointi satojen ihmisten kanssa on kuluttavaa. Niin paljon kasvoja ja ääniä, puheen pätkiä, sitä musiikkia, hajuja, makuja..

Ehdottomasti suosittelen Flow festejä, jos yhtään kiinnostaa. Hurjasti mielettömän hienoa porukkaa, iloisesti pukeutuneita ihmisiä, mielenkiintoisia ihmisiä, mielenkiintoisia artisteja ja astetta parempaa ruokaa. Monta astetta parempaa ruokaa itseasiassa. Kaikilla kojuilla oli vegaanisia vaihtoehtoja. Itse kävin kokeilemassa Ondan Peafel- annoksen, jossa oli hernepyöryköiden lisäksi kukkakaalia ja kanttarelleja jonkun aivan tajuttoman hyvän ja paksun kastikkeen kanssa. Pyöryköiden koostumus ja kastikkeen kermaisuus.. Täydellinen.

Söin myös Meze combon myöhemmin sekä 3kaverin suklaa-toffee jäätelöä ja molemmat upposivat liiankin hyvin. Ruokailu ja juomailu oli toteutettu melkolailla kautta linjan kompostoitavilla lautasilla ja aterimilla. Tosin minulla oli mukanani oma kevyempi Zero Waste- kattaukseni. Kippoa en ottanut mukaan, mutta juomapullon, haarukan ja kankaisen lautasliinan kyllä. Oma kahvikuppi olisi ollut vielä hyvä, nyt jäi kahvit juomatta.

Festaritaidetta ja nähtävyyksiä

Kävin koluamassa Aalto yliopiston oppilastyönä tehdyn pienen Kokoon-talon. Mieheni ei ihastunut, mutta minä voisin kuvitella itseni asumaan sellaiseen jonnekin metsän keskelle täysin irti verkosta, off-grid- tyyliin. Kuinka yllättävää minulta.. Kokoon-taloa olen ihastellut You Tubessa aiemminkin kuten lukuisia muitakin Tiny House tai Tiny Living- juttuja. 

Pidin myös todella paljon Juhana Moisanderin vangitsevasta Leak-videoteoksen, joka oli itselleni tervetullut pakopaikka kaiken keskellä. Valo- ja videotaidetta näkyi monessa muodossa niin lavoilla kuin lavojen ulkopuolellakin. Erityisen säväyttävän kokonaisuuden sai aikaan Aphex Twin. Oli melko huisia päästä viimein näkemään James livenä.

Melkoiset festarit. Ainutlaatuista, mutta itselleni myös totaalisen kuluttavaa. Lopulta mittani tuli täyteen Lana Del Reyn aikana ja odottamani London Grammar sai jäädä meidän joukkueen suunnatessa väljemmille vesille ja kotia kohti. En ymmärrä miten jonkun hermosto kestää tuollaista monta päivää. Itselleni tuli ikävä mustikkametsää tai pitkää, hiljaista kävelylenkkiä autiolla saarella. Ehkä ensi kerralla sovimme treffit joogaretriittiin. Vai voiko tämmöisissä tapahtumissa ja ihmisjoukoissa pärjäämistä harjaannuttaa jotenkin?

- Aino