Itse tehty maapähkinävoi sekä kakun tekele

DIY maapähkinävoin teko Zero Waste tyyliin on helppoa ja kannattavaa. Meillä tykätään maapähkinävoista ja todella. Se on luomuna melko hintavaa ja tulee lasipurkissa. No eihän siinä purkissa mitään, mutta loputtomiin ei voi uusia purkkeja hankkia joten päätin opetella tekemään itse maapähkinävoita. Se oli niin helppoa, että pihinä ihmisenä ihan itkettää mitkä rahat on tullut tuhlattua ostovalmiiseen tavaraan 😉

Kuorimattomia maapähkinöitä saa irtotavarana laareista tai sitten voi hankkia suuren suuren pussukan, joka sekin vähentää pakkausjätteen määrää. Minulla oli kuorimattomia maapähkinöitä tuommoisen pellillisen verran. Tyrkkäsin ne semmoisenaan uuniin leivinpaperin päälle levitettynä. Asteita taisi olla 175-200 ja uunissa olivat jonkun 15-20min. Pähkinät alkoivat kiiltää ja hieman ruskistua levittäen ihanaa tuoksua kotiin.  Siinä kohden totesin ne valmiiksi.

Otettuani paahtuneet pähkinät uunista annoin niiden jäähtyä hetken kunnes laitoin ne keittiöpyyhkeen sisään. Päältä hieroen sain kuoret irtomaan melko sujuvasti. Oli siinä kyllä hommaa, mutta onneksi oli noita apukäsiä noukkimassa kuorettomia monitoimikoneen kippoon. Joissain ohjeissa on käytetty liotusmenetelmää kuorien poistamiseksi, mutta paahdetut maapähkinät ovat maultaan täyteläisempiä. Makuasioita.

Hienoisella jännityksellä testasin, että miten tuo meidän mylly pähkinöihin puree. Sain huomata, että pellillinen on meidän laitteelle liian iso määrä ja lusikoin osan maapähkinämurusta lasipurkkiin. Jatkoin loppujen pyörittelyä koneessa. Suhteellisen pitkään sain surrailla, että pähkinät alkoivat muuttaa muotoaan tahnamaisemmaksi, mutta lopulta notkistuminen kävi yhdessä hujauksessa.

Reseptissä ei siis ole mitään muuta kuin paahdettuja, kuorittuja maapähkinöitä ja suolaa maun mukaan. Valmistin lopulta kolmea laatua eli murusia, crunch- tyyppistä maapähkinävoita ja sileää maapähkinävoita. Teki mieli kokeilla kaikenlaista :)

Olen törmännyt myös monenlaisiin maapähkinävoirepteihin joissa lisätään seokseen kasviproteiinia antamaan lisäpuhtia. Tahnaa voi myös maustaa. Kanelilla vaikkapa. Löysin Punnitse & Säästästä Ceylon kanelia bulkkina eli irtotavarana. Suosin Ceylon laatua sillä kaneli on lievästi myrkyllistä, mutta Ceylon kanelissa sen luontaista myrkkyä, kumariinia on vähemmän.

Jos haluaa notkeampaa tavaraa voi seokseen lisätä myös seesamiöljyä. Reseptejä riittää!

Kakun tekele

Innostuin kokeilemaan jonkinlaista leipomista. Mikä lie kevätpörinä pisti tekemään semmoistakin, mutta siinä sitä tuli väsättyä kakun kaltaista herkkua. Täysin improvisoimalla meni tämäkin. Kantapäänkauttaoppia luvassa.

Pohjana käytin kehittelemääni Pullero pallero- sörsseliä. Lisäsin seokseen tällä kertaa liotettuja cashewpähkinöitä ynnä seesami- ja chiasiemeniä. Joukkoon upposi myös kaakaojauheen loput kaappien keäväisessä tyhjennysmielessä. Onhan kaakao toki kätevä myös antamaan väriä ja makua pohjaan. 

 

Taputtelin "taikinan" leivinpaperilla vuoratun kakkumuotin pohjalle ja unohdin jääkaappiin reiluksi vuorokaudeksi, kunnes lapset alkoivat kinuta lupailemaani kakkua. Oli siis aika keksiä jotain.

Käsivarsi kuumottaen vatkasin Alpron Vispi Vispautuvan Soijapohjaisen Valmisteen reilusti pidemmässä ajassa kuin kahdessa minuutissa, mitä valmistaja lupailee sivuillaan. Tuumin, että siitä on saatava melko napakkaa ettei koko komeus lössähdä jääkaapissa het alkuunsa.

Laidoin pohjan päälle banaaniviipaleita sen päälle aiemmin väsäämäni maapähkinävoin tekoprosessissa ylijäämäksi muodostunutta maapähkinärouhetta. 

Siihen jämäkät vispit päälle ja koristeeksi vielä samaista maapähkinärouhetta. Avot. Ajatus oli sellainen suolaisen ja makean raikas kombo. Jokin muu kuin banaani olisi ehkä toiminut paremmin omaan makuuni. Koska meillä on sellainenkin tapaus, joka ei banaania syö tehtiin yksi osa kakusta ilman banaania. Sekin osa oli oikein syötävää.

Vispin joukkoon humpsahti liikaa vaniljasokeria ja siitä tuli melko kitkerää. Kakku maistui osalle ilman mukinoita ja osan kurkkua se poltteli. Opimme että mausteita annostellaan lusikalla. Kakun tekele oli seuraavana päivänä makoisampi ja piti itsensä paremmin kasassa pienistä takapakeista huolimatta.

- Aino

Haastetta kun kerjää niin väistämättä se sieltä tupsahtaa

Rits, kuului harkittujen venyttelyliikkeiden jälkeen. Vanhempi tyttäristä katsoi ihmeissään vierestä nenä nyrpällä. "Äiti pierasiks sää?!?!" "No, en pierassu! Naiset eivät edelleenkään piere, housut vain ratkesi", vastasin. "Jaa eli pierasit niin, että tuli housuihin reikä!" ja järjetöntä hepulinaurua päälle. Ihanaa, kun lapset ovat perineet huumorini :D

Ylpeydestä huolimatta sormi eksyi suuhun ja harmitus purkautui ilmoille merirosvojen kielellä. Tietysti kaikki kulminoituu aina hetkeen, kun pitäisi jo olla matkalla jonnekin. Olin jotenkin niin varma, että ainokaiset farkkuni kestävät uskollisina syksyyn saakka. Äkillinen ratkeaminen tuli iskuna, johon en ollut valmistautunut. Kiireessä jalkaan päätyivät tutun turvalliset salitrikoot kukkakuosissaan.

Tämä tapahtui siis eilen. Tänään tapahtui korjausyrityksiä. En tiedä miten sen muulla tavoin muotoilisin kuin, että persiilleen meni sekin.

Pistelin antaumuksella menemään Husqvarnallani, saatuani väkerrettyä pujottimiin ja pulikoihin valkoisten sijaan mustat langat. Olin voimieni huipussa puolattuani lankaa alarullalle tai kelalle. Vai onko se alapuola, se semmoinen mikä tulee ylälangan sijasta alapuolelle? Kuviteltuani hetken, että ymmärsin langan kireydensäädöstä luulemaani enemmän, itsevarmuudellani ei ollut enää mitään rajaa.

Löysin paikkakankaan ja sain sen sommiteltua paikoilleen ja vaihdettua suoran ompeleen siksakkiin, jonkinlaisen todella oudon kuvion kautta tosin... ja siinä se näyttäytyi lähes siistin näköisenä paikkana. Ylitin itseni täysin ja olin niin ylpeä saavutuksestani. Hetken aikaa.

Saatuani työni tyytyväisenä loppuun lähdin pujottelemaan farkkujani koneelta. Eivät liikkuneet mihinkään. Päältä kaunis ja alta järkyttävää sekasotkua. Luonnollisesti sotku asettuu sille näkyvälle puolelle, kuinkas muutenkaan. 

En ymmärrä, että miten ompelukoneen käyttö voi olla niin hiton monimutkaista. Miksi sitä varten pitäisi lukea ohjeita tai opiskella asiaankuuluva termistö?

Ammatissani käyttelen rutkasti monimutkaisempia vempeleitä ja ompelen haastavampia kohteita. Työn jälki on siistiä ja taattua laatua. 

Helevata, että pitää näillä hiihdellä menemään vielä 8 kuukautta. Onneksi eivät ratkenneet pääsiäisenä Wienin reissulla.

- Aino