Olen unelmoinut
tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja
makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille
tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville
kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja
mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu,
kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive
osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan
kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.
Suuta soukemmalle ja hommiin!
Suunnitteluapua
saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei
siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain
miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen
osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen.
Projektin
tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman
urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli
ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät
kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen
noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta
soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa.
Siis hyllylevythän
kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä
kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita
ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin,
että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman
olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen.
Taasen kerran kannatti
toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä
paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja.
Rakentamisen kanssa menin
uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista
pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin
uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn
käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.
Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3
Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki
tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan.
Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle
etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.
Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni
tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella
tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja
yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn
omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä
erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.
- Aino
Superhieno! Onni on kaverit <3
VastaaPoistaKiitos, on kyllä superhieno omastakin mielestä :)
Poista