maanantai 22. tammikuuta 2018

Hyllyksi varsin täydellinen





Olen unelmoinut tässä jonkin aikaa hyllystä kaikilla mausteilla. Sellaisesta, joka toimisi tilanjakajana keittiön ja makuusoppeni eli "oman huoneeni" kanssa. Tarvitsen myös harvoille tavaroilleni, erityisesti puhelimelle, kannettavalle sekä lainassa oleville kirjoille ja vesipullolle, toisinaan teekupille, paikan mihin laskea ja mielellään sänkyni vierestä. Siellä nämä maagiset asiat kuten opiskelu, kirjoittaminen ja teen juonti useimmiten tapahtuvat. Vaan, ettei toive osoittautuisi aivan helpoksi, haluaisin niin niin kovasti myös kasvatuspaikan kaikelle uudelle ja siitä se ajatus sitten lähti.




tilanjakaja



 Suuta soukemmalle ja hommiin!




Suunnitteluapua saatuani oli käytävä ostoksilla ja opeteltava poraamaan itsevarmuudella. Ei siis missään nimessä poraamaan oikein tai mitenkään hyvin, mutta sillain miesmäiseen tyyliin itsevarmuutta uhkuen, koska totta kai nyt jokainen nainen osaa porata ihan siinä missä mieskin... osaa porata persielleen. 






Projektin tuoksinnassa täytyi myös opetella oleskelemaan epämukavuusalueella ilman urputusta, sillä tarvitsin hiukkasen apuvoimaa toteutukseen. Ensin tuli ahdistusta kaupassa asioimisesta, ostaminen ja rahan kuluttaminen kun eivät kuulu lempipuuhiini. Sahauspalvelussa tinkaaminen erityisesti oli häpeällisen noloa vaikkakin kannatti oikein todella. Samoin oli pidettävä suuta soukemmalla, kun erimielisyyksiä ilmaantui työjärjestyksen kanssa. 

Siis hyllylevythän kannattaa ehdottomasti käsitellä ennen kuin hylly on jo kasassa, mutta tässä kohdin arkisen elon jatkumisen pakko pienessä kaksiossamme, saneli toteutuneita ratkaisuja vallitsevaa fiksuuden normia enemmän. Eli hylly kasattiin ensin, että elo jatkuu ja käsiteltiin jälkikäteen, että elo edelleenkin jatkuisi ilman olemisen sietämätöntä keveyttä vahahuuruja haistellen. 


Kokonainen hanslankari



Taasen kerran kannatti toimia eikä miettiä liikoja ja nyt on uniikki designhyllyni koossa sekä paikoillaan. Vähän samaa kuin tämän kirjoittamisenkin kanssa. Jos liikaa jää viilaamaan pilkkua paikoilleen ja muokkailemaan kuvia, niin ei synny yhtikäs mittään ilmoille laitettavaa. Toisinaan ongelma on vain ratkottava vaikka tiedostaakin, että joutuu tekemään kompromisseja. 

Rakentamisen kanssa menin uusmateriaalihankinnalla melko pitkälle, vaikka pohdin kyllä, että mistä haalisin käytettyä puutavaraa. Jotain ruuveja, työkalut ja sellaista pientä oli omasta takaa, joten ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa. Rakentelua varten hankittu kuusilevy on kuitenkin uudelleen käytettävää, jos joku päivä kokisin haluavani muuttaa hyllyn käyttökohdetta. Nyt hylly saa palvella kaikkia sille osoitettuja tehtäviä juurikin tilaan sopivana ilman, että olisi tarvinnut miettiä muita ratkaisuja löydetyn materiaalin ehdoilla.



 Oikein on rakas virheineen kaikkineen <3




Ensimmäinen kasvilampun virkaa toimittava loisteputki tuli asennettua paikoilleen ja tuossa nuo tämän hetkiset puskat ottaa aurinkoa ja emäntä saa kirkasvalohoitoa lukiessaan. Multasäkki sekä siemenet odottavat innokkaita kätösiä ja kohta lampun alle etsiytynee istutuksia, jotta saadaan ne mausteetkin paikoilleen.


Itse tehty hylly
 


Taimitarha/tilanjakaja/hyllystäni tuli kaunis ja käyttökelpoinen. Tuliko virheetön? No, sitä ei tullut. Vaan tuntui aikas hyvältä rakennella tilanihmettä kaverin kanssa, joka arvostaa sitä, että ollaan, tehdään ja yritetään ilman, että kaiken täytyisi olla täydellistä. Onhan tämä hyllyn omistajakin kaikkea muuta kuin täydellinen. Tuopa se just tekeekin meidän hyllystä erityisen arvokkaan ja varsin täydellisen.




- Aino





2 kommenttia:

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3