"Äiti arvaa millaista unta näin! Siinä mä heräsin yöllä, kun tämä hammas tästä oli lähtenyt pois ja näin, kun hammaskeiju tuli. Juttelin sille ja sanoin, että haluaisin olla isona hammaskeiju ja sitten se otti minut mukaansa" pienin selitti aamupalansa lomasta silmät loistaen.
"Ihana uni! Vai haluaisit sinä olla hammaskeiju?" Sydän otti lisälyöntejä kuunnellessa tätä uskomatonta unitarinaa. Onnellinen kateus kävi rinta-alassa. Olisipa vielä tuollainen lapsen mieli ja maailma.
"Joo, haluaisin" vastasi pienin haikeana.
"Mut ei hammaskeijuksi voi alkaa" päräytti siihen tokari viisastellen. Koululaisen järkeen ei vauvasadut enää käy. Niiden taakse pitää kurkkia ja urkkia, vaikka mieli tekee vielä uskoa.
"Jaa-a no miksei. Mistä me se tiedetään, jokuhan se hammaskeiju on" yritin sovittelevasti, ettei pienin pahoittaisi mieltään jaettuaan herkän tarinansa.
"Niin mää tiiän" sanoi isompi tyttö virne naamaallaan ja vinkkasi päällään minua kohti. "Sinä käyt ne hampaat sieltä ja säilyttelet jossain"
"Hei, siis minä säilyttele mitään!" nostin kädet pystyyn. "En todellakaan säilytä yhtäkään hammasta".
En, sillä pistän ne kompostiin. Tai onhan hampaat tavallaan säilössä sittenkin. Joskus olin huolissani, että jos ne eivät maadukaan nopeasti vaan kasvavat vaikka vahingossa porkkanan sisään. Se olisi melko karu yllätys.
"Tiiättekö, kun teillä kaikilla on vähän omanlaiset hammaskeijut. En oikein ymmärrä, että miten ne voi olla niin erilaisia. Niinkuin pojun keiju, joka on ihan tohelo. Muistatteko, kun se ei halunnut matkustaa Turkuun vaan odotti, että poju hampaineen on palannut kotiin ja haki hampaan housuntaskusta ja laittoi rahat sinne?"
"Niin ja se aina tuo hirveesti rahaa, mutta joka kerta myöhässä" jatkoi tokari pohtien asiaa. "Se on ehkä maailman hajamielisin hammaskeiju".
"Mmm, varsinainen törppö" vastasin.
"Entä muistatko, kun sinulta tippui hammas kolmosen bussiin ja ensin luulit, että olet nielaissut sen ja vaikka etsittiin bussista, niin ei löydetty sitä hammasta ja sitten sulla itketti kauheasti, että miten hammaskeiju nyt sen hampaan löytää?" kysyin isommalta tytöltä.
"Niin ja me kirjoitettiin sille lappu, että mitä oli tapahtunut ja laitettiin se mun tyynyn alle ja minun hammakeiju löysi sen ja toi rahat" jatkoi tokari tarinaa jo hieman epäilevä ilme kasvoillaan, aivan kuin miettien, että niin miten tämä kaikki voikaan olla mahdollista, jollei ihan oikeita hammaskeijuja ole olemassa.
"Mutta ei hammaskeijuksi voi siltikään alkaa aikuisena" tytöt tuumivat hieman pettyneenä.
Syvä huokaus. "On niin paljon työtä, jota kukaan ei näe, mutta joka on ihan hirmuisen tärkeää. Varmasti löytyy jokin keino millä olla aikuisena vähän niin kuin hammaskeiju"
- Aino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3