Kaksi todellisuutta

 Kuvittele kaksi vaihtoehtoista tilannetta

A) Olen raskaasti velkaantunut ja tuloton surkimus. Ilman pitkäaikaista työpaikkaa jään tyhjän päälle, jos korttitaloni nyt romahtaa. Ammatissani olen keskinkertainen, jatko-opinnotkin vielä roikkuvat. Lapseni eivät voi hyvin, mutta taloushuolet vievät energiani. Elämä on raskasta kituutusta eteenpäin. Olen tuomittu epäonnistumaan, ikuinen häviäjä ja elämän päähän potkima omituisuus. Kukaan ei näe sitä mitä oikeasti olen. Avun pyytäminen on mahdotonta.

B) Olen asettanut itselleni haasteen tälle vuodelle ja sen avulla käärin hihani ja tartun toimeen. Historiani vuoksi tilanteeni on haastava, mutta olen saanut paljon aikaan ja valmis selättämään loputkin hankaluudet elämässäni. Hallitsen menojani, lyhennän velkojani joka kuukausi. Minun on helpompi pyytää apua tai maksuaikaa sillä en ole tehnyt yhtään turhaa ostosta joihin menneen rahan olisin voinut käyttää lyhennyksiin. Keskityn lapsiini ja raivaan aikaa arkeeni jättämällä kulutukseen liittyvät ratkaisut pois mielestäni vuoden ajaksi.

Kirjoitan itsestäni ja molemmat vaihtoehdot ovat periaatteessa totta tai ehkä totuus on jossain puolivälissä, ken sen tietää. Kumpikin tilanne kertoo minusta tällä hetkellä, mutta sitten taas toisaalta ei. Toisena päivänä A tuntuu olevan se totuus, toisena päivänä B.

Kuinka tämänlaiset vaihtoehtoiset faktat ovat mahdollisia? Asia on kiehtonut minua vuosia ja minusta tuntuu, että olen löytänyt siihen vastauksen.

"Tunnet vain oman ajattelusi"

Jos mietin vaihtoehtoa A tulen surulliseksi ja voimattomaksi. Vaihtoehdossa B tunnen olevani tilanteeni tasalla. Minulla on täysi vapaus valita aivan kumpi tahansa ajatuskimppu. Mieleni voi vaikka kehittää kolmannen tai neljännenkin ajatusryppään näiden rinnalle. Meillä kaikilla on sellainen valinnanvapaus.

Pohdi sitä Ainoa, sitä äitiä, joka musertuisi velkojensa alle ja murehtisi päivät pitkät itkien omaa kohtaloaan. Miltä se näyttäisi lapsen silmin katsottuna? Miten se vaikuttaisi puolisooni ja läheisiini ympärilläni? Minkälainen negatiivisuuden ja surkeuden kehä siitä syntyisikään.  Siihen minulla ei ole varaa, on jätettävä alaspäin vetävät ajatukset omaan arvoonsa ja tartuttava niihin, jotka saavat oloni hyväksi.

Tai muutettava fyysistä ympäristöäni siten, että ajatusten taso nousee.

Arjen huumoria? :D

Tämä on mielestäni yksi isoimmista oivalluksista jonka voin lapsilleni opettaa. Se miten pankkitilini velkasaldo vähenee on fakta. Se miten jaksan päivittäin, missä mielentilassa olen ja kuinka paljon olen läsnä lapsilleni henkisesti on fakta.

Voin lipua ajatusteni tuottamiin tunnetiloihin surkuttelemaan itseäni ja masentua tai voin tehdä asialle jotain ja pysyä kiinni tässä hetkessä. Valitsen jälkimmäisen.

Oivallus ei ole omani tai oivallus itseasiassa on omani, mutta moni muukin on tehnyt samanlaisen oivalluksen.

"You only ever experience the world through your thoughts". 

Lainaukset ovat alkujaan peräsin Sydney Banksilta ja tähän liittyvä ymmärrys tai voisiko sanoa, että vaihtoehto, selittää mieltä, mielen toimintaa, ajattelua ja tunteita kulkee nimellä Kolme Prinsiippiä. Varmasti muunlaisiakin malleja löytyy. Jokaisen täytynee etsiä itselleen sellainen mikä resonoi oman sisimmän kanssa.

Silti ydin on sama, ajatukset vievät meitä tunteiden avulla välillä kuin pässiä narussa, siksi ajatuksille ei pitäisi antaa kovin kummoista valtaa. Ajatukset ovat vain ajatuksia kukaan ei tiedä mistä ajatus tulee tai mikä on seuraava ajatuksesi.

Oivallukseni ei tullut pyöräillessä, mutta ainakin viimeistään pyöräilyn avulla olen saanut oivallukseni palautettua aina mieleeni.

Tälle vuodelle asettamani haaste toimii kuluvan vuoden ajan mieleenpalauttajana ja auttaa minua pitämään suuntiman kohdillaan. Ei siis tälläkään kertaa mitään tekemistä tavaroiden kanssa, sori ;D

- Aino

pitkästä aikaa jokin resonoi ja huh miten resonoi! 

Parlor Hawk - Scars sekä Silhouette biisit levyltä Parlor Hawk 

kiitos, kiitos, kiitos