Puutarhaunelmia

Kiirettä on pitänyt. Uudessa työssä ja asuinpaikassa riittää opiskeltavaa. Jännitti aamulla, että osaanko takaisin töihin! Fillaroiminen liikenteen keskellä on jännittävää myös. Hirmuisen hyvin on kuitenkin mennyt.

Pitäisi nyt muistaa levon ja rasituksen tasapaino, ettei tässä uutuuden viehätyksessä rehki itseään ihan puhki. Sitä heräilee huomaamaan ettei ole enää ihan 16 vee ja pysty paukkasemaan uusiin ympyröihin ilman veroja. Semmoinen onnistui, kun lähdin aikoinaan Sveitsiin. Täällä nyt ei olla missään Sveitsissä, kielikin on jokseenkin tuttu ja työ on sitä mihin on koulutettukin vaikka moni asia on toisin.

Uusi koti on ostettu ja muuttamaankin päästään jossain vaiheessa. Siitä tulee kyllä jännittävää. Näin parin päivän jälkeen ei voi vielä sanoa, että olisi ihan mahdoton ikävä perhettä, kun uutta asiaakin on niin paljon ettei ikävöimään ehdi, mutta voi se jokusen päivän kuluttua olla itkun pirautuksen paikka sekin, kun ollaan taas kaikki hetki saman katon alla.

Tietynlaista ikävöintiä aiheuttaa myös ero meidän pihamaasta. Entiseen taloon jäi hieno puutarha, joka kukki parhaimmillaan. Siinä tuli moni asia päätettyä uuden puutarhan suhteen, kun jättelin hyvästejä kukille, puille ja puskille. Yksi on varmaa, pioneja ainakin pitää saada!

Omenapuita siellä onkin, mutta ei vadelmia ja meillä on ollut ihan mielettömät vadelmapuskat. Luumupuita saattaa tulla myös ikävä. Tosin ne on hieman oikukkaita kavereita, kun luumut kypsyvät salakavalasti ja sitten puut pudottavat hedelmänsä lähestulkoon yhden päivän aikana :) Hauskoja tyyppejä. Kytikselle joutuu niitten kanssa.

Marjapensaita voisi olla muutoinkin enemmän. Harmittaa hieman viime kesänä istutetut mustikkapensaat. Heipat niillekin. Lehtikomposti on, mutta eihän se riitä. Saas nähdä, että lähteekö Biolanin pönttö mukaan muuttorekkaan. Istutuslaatikon mies nikkaroi minulle viime kesänä ja semmoisen tai semmoisia voisi sinne pihan nurkille sopia vallan hyvin.

Tänä keväänä narsisseja ja tulpaaneja tuli minun mielestä valtavasti. Sipuliostoksilta ei voine välttyä. Kukkia pitää muutoinkin olla, että saa tyttäret kerätä äidille. Pionin kukat oli lähtiessä upeimmillaan ja niitä me valikoitiin sisään "maljakoihin" eli siis lasitölkkeihin kaikkien tyttöjen makkareihin ja kylppäriin. Eksyi jokunen kai ruokapöydän koristeeksikin.

Ehdottomasti minun lempikukkia. Kauniimpia kuin ruusut <3

- Aino