lauantai 18. kesäkuuta 2016

Juhlistamisen paikka

Meillä aukesi eilen shampanjapullo. Oli sitä hieman säilöttykin. 

Säilötty siitä syystä, kun ei oikein tiennyt, että missä vaiheessa uskaltaa juhlistaa saavutuksiaan. Mistä sitä voi tietää, että onko juhlimisen aihetta? Entä jos huomenna tai ylihuomenna tuleekin jotain takapakkia kaikissa hienoissa suunnitelmissa? Entä jollei asiat menekään niin kuin pitäisi? 

Säästellään nyt vielä sitä kuplivaa ettei vain tule turhaan juhlittua. Ettei nuolaista ennen kuin tipahtaa. 

Tämmönenhän se kannattaakin :D Siirretääs säästöön vain kaikkea mitä olisi ihan täysi syy juhlia. 

Jollei muulle eilen kilistelty niin sitten sille, että päätettiin luopua säästöliekillä elämisestä. 





Silloin on juhlittava, kun tuntuu siltä, että juhlimisen aihetta on. Sitten surraan, kun on suremisen aihetta. 


Ei nyt hemputti soikoon kukaan täysjärkinen mene ennakkoon suremaan asioita joita ei ole, eihän? 

Taitaa olla vielä pienen matkan päässä kasvu tuossa asiassa, mutta silloin tietää jo olevansa pitkällä, kun havahtuminen on tapahtunut ja ajatusvirhe on nimetty. 

Heipparallaa elämänpelko.

vesala - älä droppaa mun tunnelmaa, on ihan ok komentaa omia ajatuksiaankin toisinaan vähän syrjemmälle :)

- Aino

4 kommenttia:

  1. Niin moni pilaa koko elämänsä suremalla etukäteen asioita, jotka eivät ehkä tapahdukaan. Ja vaikka tapahtuisivatkin, surevat ensin etukäteen, sitten sillä hetkellä ja varmuuden vuoksi vielä perästäpäin.
    En sano, että on helppoa olla angstaamatta, varsinkin, jos ikäviä asioita on tapahtunut kasapäin, mutta tuollainen sureminen vie kaiken mielen elämästä ja kuluttaa kaikki voimat. Siitä pitäisi oikeasti pyrkiä eroon. Edes osittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kirjoitettu!

      Silloin, kun huomaa tekevänsä jotain ei niin rakentavaa on sille hyvä vähän hymähtää. Ihmisiähän tässä ollaan, kaikki meistä on hetkittäin siellä ajattelun syvimmässä kuopassa vaikka kuinka olisi "valaistunut", "viisastunut" tai "zenmunkki".

      Vaan se ei ole vakavaa, se on lähinnä hassua :D

      Sitä en tiedä pääseekö siitä eroon tai tarvitseeko edes nähdä semmoista vaivaa. Joskus tuntuu, että se jo riittää, että kohauttaa sille olkia. Ei ota sitä niin vakavasti..

      - Aino

      Poista
  2. Kippis tälle ajatukselle! Hyvin oivallettu:) Itselleni tapahtui vuosia sitten niin kamalia asioita vuosi toisensa perään että luulin jo ettei siitä selviä mutta jotenkin sitten vaan selvisi. Sen jälkeen elämän on ottanut enemmän hetkittäin kuin etukäteen murehtimalla. Mukavaa sunnuntaita sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kippis takaisin! :)

      Samantyylisestä asetelmasta täälläkin on nuo oivallukset riivitty.. Elämä opettaa ja kantapään kautta, ainakin jos lapsena on jäänyt oppi vajaavaiseksi.

      Oikein leppoisaa sunnuntaita sinnekin päin palloa! :D

      Poista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3