perjantai 26. toukokuuta 2017

Meillä on nyt riita!

Riidan aihe on uuden ruohonleikkurin hankinta. Osapuolina minä ja puolisoni, mutta aion taatusti ulottaa tämän myös muiden tietoisuuteen ja hankkia taustatukea ekoille aatteilleni! Ruohonleikkuupalkkaa ansaitseva urakoitsijamme otetaan takuuvarmasti lobbauksen kohteeksi. Vien asian perhepalaverien korkeimpaan käsittelyasteeseen ja aion nuijia tahtoni lävitse. Nyt on sota julistettu ja poteroiden kaivuutyöt hyvällä alulla.

Kädenvääntöä ruohonleikkurin hankinnasta

Tällä hetkellä enemmän poteroituneena on mieheni ärsyttävän tiukkaan juurtuneiden ajatustensa kanssa. Hän haluaisi korvata vanhan leikkurin(sa) uudemmalla versiolla. Haaveissa on fossiilisella polttoaineella ladattava pärisyttäjä, joka pilaisi pihamme villiyrttien keruumahdollisuudet, pitäisi meteliä, saastuttaisi ja muutenkin olisi olemassa olollaan piikki lihassani. Kuten entinenkin.

Minä olen fiksusti kerran jo väistänyt tämän keskustelun sekä hankinnan viime kesänä. Tosin agendassani avuksi tuli yllättävä muuttomme, joka hillitsi kaikenlaisten ostopäätösten tekemistä viime vuonna. Kantani on, että meidän tulisi hankkia työnnettävä, kasvimoottorilla operoiva sytkytin, jonka käyttöikä on pitkä, huoltokustannukset matalat, äänisaaste vähäinen ja hiilijalanjälki siedettävä.


Ekologinen vaihtoehto sen olla pitää!

Olen täysin varma, että työnnettävät mallit ovat tänä päivänä hurjan käteviä ja helppokäyttöisiä. Vaikka en aiheesta vielä paljoa tiedä, niin aion ottaa selvää. Kaikki kokemukset työnnettävistä ruohonleikkureista sekä taustatuki ovat tervetullutta! Ajattelin käydä selvittämään asiaa ammattilaisten avulla. Ehdotin miehelleni, että ottaisimme kokeiluun työnnettävän leikkurin, mutta hän oli sitä mieltä, että meillä voi olla rinnakkain kaksi; hänen moottorivehkeensä ja minun työnnettävä. Järjetön ajatus!

Ylimääräisten koneiden säilöminen ei houkuttele. Kyllä yksi rakkine riittää. Puolisoni perusteli hankintaoikeuttaan sillä, että hän päättää koska en ole yhteiselomme aikana ajanut nurmikkoa kertaakaan. No en ole, mutta se johtuu siitä etten osaa, enkä missään nimessä halua, käyttää nykyistä saastuttajaamme. Tässä kohdin olemme samaa mieltä vain siinä, että nykyinen on kummankin mielestä kamala ja joutaa varaosiksi.

Tämä ei todellakaan jää tähän!

- Aino


4 kommenttia:

  1. Ymmärrän Aino sinua hyvin, mutta olen myös puolisosi kannalla. Suurin valta päätökseen pitää olla työn tekijällä. Et sinäkään viihtyisi keittiössä, jos veitset olisivat tylsiä ja porkkanaa pitäisi sahata poikki sen sijaan, että vaan hiukan painaa veistä. Kaikilla vehkeillä saa työn tehtyä, mutta mieluiten sen tekee mahdollisimman kevyesti. Jos saaste ja ääni ärsyttää niin hankkikaa akkukäyttöinen mööbeli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä pointeista!
      Akkukäyttöisistä koneista en ollut kuullutkaan ja olisin ollut valmis harkitsemaan myös sellaista vaihtoehtoa. Ajatus kirvoitti kuitenkin melko kipakan kommentin "Ne on ihan leluja. Ei tän kokoiseen pihaan".

      Puolisoni perusteli oikeuttaan omavaltaiseen päätökseen hyvin samoin perustein "se ken käyttää työkalua - päättää" Tämän ajatuksen mukaisesti isossa päätösvallassa ruohonleikkurin suhteen on siten esikoisemme, jolle leikkuu on isolta osin ulkoistettu. Voin todeta päätösvaltadebatin seilanneen hyvin mielenkiintoisille vesille :)

      - Aino

      Poista
  2. Robottileikkuri toimii sähköllä, vapauttaa tekemään muita juttuja, on lähes äänetön, on bensaton ja sopii meille, joiden pihan nurmikon ajoon päältä ajettavalla meni kerrallaan 5 tuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hauskalta kaverilta :) Mitenköhän se käytännössä toimii? Osaako se mennä muutakin kuin tasaisella, jos on vähän mäkeä ja raviojaa ja sellaista?

      Meillä ehkä noiden tasaisten alueiden ajamiseen menee yhteensä kesässä se viisi tuntia. Semmosen robotin, kyllä ottaisin mikä kerää lasten lelut pihalta ja siirtää trampoliinia tarvittaessa :D

      Poista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3