perjantai 5. toukokuuta 2017

Muovit, mikromuovit, vesistöt, kuormat, taakat ja ahdistus.


Suomen Ympäristökeskuksen, SYKE:n melko tuoreessa Mikromuovit riski ympäristölle- koosteessa käsiteltiin mikromuovin ongelmia kansallisella tasolla. Ymmärrän hyvin miksi monet ihmettelevät muovivastaisuuttani Suomessa, mutta malttakaas hetki.

Minulle on sanottu lukuisia kertoja, että "eihän se ole Suomessa mikään ongelma". "Emmehän me" osallistu merien saastuttamiseen samalla tavoin kuin moni muu ulkomaankaveri. Kuljetamme pantilliset juomapakkaukset kiertoon yli 90% tarkkuudella ja käytämme muovikassit ynnä -pussit uudelleen sekäjätteen tiivistämiseen. Niinpä.

Melko yleisessä tiedossa toivottavasti jo on, että on olemassa kassien ja pussien lisäksi mikromuovia ja tiedetään, että sitä löytyy lisättynä mm kosmetiikasta kuorivien ja pesevien rakeiden muodossa. Silti on paljon tietoaukkoja tässäkin aiheessa. 

Linkkaamassani SYKE:n raportissa listataan mikromuovin ensilähteiksi ihan muoviteollisuuden raaka-aineena käyttämät pelletit, joita pääsee sellaisenaan vesistöön ennen kuin niistä edes tehdään yhtikäs mitään. Sanokaa ny, eikö tässä ole muka jotain mätää! Sitten tulevat teollisuuden käyttämät muoviset hiontarakeet, 3D tulostuksen mikromuovi ja vielä nuo aiemmin mainitsemani kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät mikromuovit. 

Ensisijaisten lähteiden lisäksi mikromuovia syntyy sekundaarisista lähteistä lähinnä isomman eli makromuovin hajoamisen kautta. Muita lähteitä ovat tekstiilit ja liikenteen mikromuovipäästöt. Mikromuovia (microplastic) on kaikki alle 5mm kokoinen muovihitu, -jäte ja -pala ja tämä hajoaa edelleen nanopartikkeleiksi (nanoplastic). Tämän kokoinen muovisilppu on vesistössä monella tapaa haitallinen eikä sitä voi jäljittää saati sieltä poistaa. 



Sisäistäminen vaatinee pientä purkamista mikro-osasiinsa


Kuten ajatukseni, myös muovi hajoaa, mutta ei maadu. Se vain pilkkoutuu pienempiin ja pienempiin osasiin, jää lillumaan maan pinnalle tai pölisee pitkin katuja ja huuhtoutuu sadevesien mukana suoraan merenlahteen Helsingin edustalla. Lainataan vielä SYKE lähdettä, jonka mukaan Mechelininkadun ympäristö Helsingissä on Suomen liikennöidyintä aluetta ja arviolta siellä syntyy rengaspölyä noin 4-7 tonnia vuodessa. Siinä on melko paljon mikromuovia vapaasti säiden armoilla kulkeutumaan ihan minne lystää.

Vedenpuhdistuslaitoksissa talteen saadaan noin 99% mikromuovista. Jätevesien sisältämä mikromuovimäärä on huikea ja koska siitä valtaosa saadaan talteen on se kaikki jätevesistä eristetyssä lietteessä, jota kertyy vuosittain 150 000 kuivatonnia.

"Suomen lainsäädäntö ei edes tunne mikromuovia, joten tällä hetkellä jätevedenpuhdistamoissa syntyvän lietteen jatkokäyttö on mahdollista ympäristöön kohdistuvasta mikromuovikuormituksesta huolimatta" SYKE Policy Brief 21.3.2017

Siinä hieman sitä ongelmaa minkä kanssa pitäisi painia. Eri lähteiden; teollisuuden, kotitalouksien, liikenteen ja maatalouden, mikromuovipäästöjä ei systemaattisesti mitata, niistä ei tiedetä juuri mitään. Tiedetään, että sellaista on, sitä on paljon ja, että sillä on vaikutuksia maaperään ja eliöihin. 

Kuluttajina ehkä ymmärrämme, että joo, auton renkaat kuluvat. Olemme kokeneet sen käytännössä; kiroten maksaneet uusista renkaista hinnan ja vanhoista sakon. Kosmetiikan mikromuovista on ollut Yle.fi artikkelissa ja joku linkkasi Fasebookkiin. Linkkasin eteenpäin, koska ympäristötietoinen olen. 

Niin ja sitten on tämä yks hörhö bloggari, joka on puhunut jostain muovittomuudesta, mutta tää nyt on näitä foliohattutyyppejä kuitenkin, että ei koske minua ja meenpä tunkemaan synteettiset urheilukuteeni pesukoneeseen, koska ei nyt meiltä ainakaan irtoa mitään tekstiilin mikromuovia mihinkään jäteveden lietteeseen.

mikromuovin lähteitä



Paitsi, että muovia sisältävä tekstiili päästää jopa TUHAT muovihiukkasta veteen yhden pesukerran aikana, kertoo King`s Collegen professori Frank Kelly, (enkä vain minä). Kemia lehden 6/2016 juttu löytyy tästä. Tästä syystä hätyyttelen myös ihanan aktiivista suomalaista urheilukansaa miettimään näitä asoita.

Ilmastoinfojen, artikkelien, luonnontilan raporttien ja tutkimusten lukeminen antaa lisämotivaatiota arjen ekologisemman pyörittämisen tueksi. Se potkaisee takaisin raiteilleen, kun sellaista tarvitsee, mutta samalla se myös luo pientä kalvavaa ahdistusta ja huonoa omaatuntoa. Sellaista vaikeasti määriteltävää ja kuvailtavaa tunnetta siitä, että ei tee tarpeeksi ja ahdistaa, miten vaikeaa kaikki aina välistä on! Vaikka kuinka haluaisi elää ylevien aatteidensa mukaisesti, sopusoinnussa luonnon kanssa, jälkiä jättämättä.

Helposti voisi ajatella, että ahdistus on yksilön ominaisuus ja ken siihen syyllistyy on vaan niin herkkä ja potee sitä maailmantuskaa, mutta kun asiaa vääntää hieman eri kantille tarkasteltavaksi voikin kysyä, että miksi tämän pitää olla näin vaikeaa?

Hei haloo!! Miksi tämä on näin vaikeaa? 


Ei ihme etteivät kaikki tee ekologisia valintoja, ole niistä tietoisia ja elä kestävämmin päivittäisessä arjessaan. Tämä viherjuttu ei ole sisäänrakennettu vallitsevaan yhteiskuntaan ja kulutukseen. Siitä kertoo jo edellä esittelemäni sitaatti Suomen lainsäädännöstä. 

Valinnan vapaus on tässä suhteessa harha, ei meillä ole valinnan mahdollisuuksia läheskään kaikilla asuinalueilla, ei kaikissa tuotteissa tai palveluissa. Valinnanvapaus tarkoittaisi sitä, että kuluttajana voisin saada ekologisen tuotteen yhtä subventoituun ja edulliseen hintaan kuin ei-eettisenkin. Valinnan vapauden eläessä tuotteet olisivat rinnakkain lähikauppani hyllyllä, palvelut saatavilla samanlaisella vaivannäöllä ja panostuksella. Nyt valinnan vapauttani toteutan vain ja ainoastaan siinä, että olen valinnut vaikeamman polun. Olen valinnut kuluttamisen kautta vaikuttamisen, pääni aukomisen ja kivikkoisen tien.

Ja olenko valinnut lopultakaan? Se ettei pysty ummistamaan silmiään ja elämään enää entiseen tyyliin ei ehkä ole lopulta valinta. Se on jotain mitä en enää henkilökohtaisesti pysty tekemään. En nyt, kun tiedän tai ainakin luulen tietäväni.



- Aino

Lisää aiheesta, Ympäristö.fi/Ympäristöntila 2017

5 kommenttia:

  1. Kiitos! Tästä kirjoituksesta kuin koko blogistani, onneksi löysin sen Hesarin artikkelin kautta. Sinunlaisia ihmisiä tarvittaisiin n. 7 miljardia lisää, mutta vähempikin riittäisi näin aluksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. blogistakin*, pirun typot.

      Poista
    2. Voi kiitos itsellesi!

      Tervetuloa Kokonaisen joukkoon :) Jospa se ajatus tästä hissukseen leviäisi, kun yhä useampi kyseenalaistaa rohkeasti, ääneen pähkien tätä vallitsevan käytännön järjettömyyttä :D

      Poista
  2. Lisää luettavaa aiheesta The Guardian verkkolehden sivuilta löytyy useampikin artikkeli muovista ja mikromuovista.

    https://www.theguardian.com/environment/2017/sep/06/plastic-fibres-found-tap-water-around-world-study-reveals

    VastaaPoista

Kommentointi sallittua, toivottua jopa! <3